Autoin tätä sisarta, Baraa, tekemään seppeleen Apuyhdistyksen illassa, koska Jaana opetti minulle 2 vuotta sitten miten se tehdään.
Tammikuun 16, 2012:
On kuin pumpuli olisi otettu pois korvistani
No hei taas kaikki. Tämä viikko on ollut hullu. Hullun täynnä ihmeitä, ja hullua oppia miten työskennellä kahden toverin kanssa eikä vain yhden. (Tulemme kaikki toimeen hienosti, joten itse asiassa se ei ole ollut turhan hullua.)
Ensinnäkin, rakastan niin tätä työtä. Haluan jokaisen maailmassa tietävän, että tämä evankeliumi on totta. Mitä lähemmäksi pääsen Pyhää Henkeä, sitä enemmän kadotan itseni työhön, ja sitä enemmän rakastan näitä ihmisiä. Mitä enemmän tajuan, että eräänä päivänä minulla tulee varmasti olemaan tämä ruumis taas, ja tulen tuijottamaan Taivaallisen Isän ja Jeesuksen silmiin ja minun täytyy rohkaistua katsomaan kaikkia typeriä asioita, joita olen tehnyt tai ajatellut... Mitä enemmän tajuan, että Kristus on todellakin tulossa uudelleen, sitä nopeammin ja kovemmin haluan työskennellä ollakseni parempi. Ja on aivan uskomatonta miten paljon ihmisiä on maan päällä, joilla ei ole evankeliumia! Mitä tapahtui? Ai odota. Vapaa tahto tapahtui. Mutta se on miksi meidän täytyy palvella lähetystyössä. Jokainen ansaitsee tämän sanoman. JOKA TAPAUKSESSA, takaisin Tsekin tasavaltaan...
On kuin pumpuli olisi otettu pois korvistani
No hei taas kaikki. Tämä viikko on ollut hullu. Hullun täynnä ihmeitä, ja hullua oppia miten työskennellä kahden toverin kanssa eikä vain yhden. (Tulemme kaikki toimeen hienosti, joten itse asiassa se ei ole ollut turhan hullua.)
Ensinnäkin, rakastan niin tätä työtä. Haluan jokaisen maailmassa tietävän, että tämä evankeliumi on totta. Mitä lähemmäksi pääsen Pyhää Henkeä, sitä enemmän kadotan itseni työhön, ja sitä enemmän rakastan näitä ihmisiä. Mitä enemmän tajuan, että eräänä päivänä minulla tulee varmasti olemaan tämä ruumis taas, ja tulen tuijottamaan Taivaallisen Isän ja Jeesuksen silmiin ja minun täytyy rohkaistua katsomaan kaikkia typeriä asioita, joita olen tehnyt tai ajatellut... Mitä enemmän tajuan, että Kristus on todellakin tulossa uudelleen, sitä nopeammin ja kovemmin haluan työskennellä ollakseni parempi. Ja on aivan uskomatonta miten paljon ihmisiä on maan päällä, joilla ei ole evankeliumia! Mitä tapahtui? Ai odota. Vapaa tahto tapahtui. Mutta se on miksi meidän täytyy palvella lähetystyössä. Jokainen ansaitsee tämän sanoman. JOKA TAPAUKSESSA, takaisin Tsekin tasavaltaan...
Sisaria lähetyskentällämme.
Jotakin hullua tapahtui tällä viikolla. Ymmärsin kokonaisia keskusteluja tsekiksi. Ehkä mainitsin sen viime viikolla, koska luulen, että se alkoi viime viikolla, mutta yhtäkkiä on kuin pumpuli olisi otettu pois korvistani, ja sanoja alkoi muodostua näiden ihmisten suusta! Se oli mahtavaa. Nyt minun täytyy vain työskennellä kielioppini kanssa. Olen todella huono kieliopissa... ja olen laiska siinä, koska uusien sanojen oppiminen on minusta paljon hauskempaa, mutta kuulkaa, aion työskennellä sen eteen! Älkääpäs nyt tuskailko. Eli se oli ihme ykkönen. OOH, ja yhtenä päivänä oli hienoa, kun olimme ratikassa menossa kotiin, sisar B oli tekstaamassa jollekulle, ja niin sisar Smith ja minä istuimme puhumassa viimeisestä keskustelustamme, kun näin tämän miehen tarkistamassa nimikylttejämme aivan raitiovaunun takaosassa. Joten sanoin: ”Sisar Smith, oletko valmis [puhumaan hänelle] kanssani?” Istuuduimme alas, ja aaaahahaaa, oli ihanaa olla vanhempi toveri, joka tavallaan tietää mitä on meneillään ilman, että joku puhuu paremmin kuin minä, ja se oli vain kummallista ja suurenmoista, ja sisar Smith on niin kaunis ja hauska ja vain jakaa todistuksensa, ja joka tapauksessa päädyimme saamaan tämän miehen [puhelin]numeron, ja minä ymmärsin koko [ajan], ja se oli upeaa!! Rakastin sitä. Se oli hieno kokemus.
Minä Karelin ja Jarkan kanssa.
Voi hyvät hyssykät miten ihmeellinen tämä [yksi tutkija] onkaan. Hän vain säteilee jotakin ihanaa. Hän vain hymyilee koko ajan, ja hänellä on niin paljon uskoa, ja vaikka asiat menevät hullusti, hän tietää että Jumala on tärkeä. Rakastan sitä! Niin meillä oli tämä ihmeellinen oppiaihe [hänen] kanssaan tällä viikolla, missä hän katsoi [filmin evankeliumin] palauttamisesta. Ja jälkeenpäin me kaikki todistimme miten tiedämme, että tämä on totta. Se kaikki on totta. Pyhä Henki oli NIIN voimakas. Ja aikaisemmin sinä päivänä olin soittanut [tälle tutkijalle] ja hätyyttänyt häntä vähän Mormonin kirjan lukemisen unohtamisesta, eikä hän ollut vielä aloittanut, mutta soittamiseni ja oppiaiheemme välissä hän oli lukenut 14 lukua. [Hän] kertoi meille, että: ”Nefin kahdeksannen luvun jälkeen aloin tuntea jotakin. Aloin rakastaa sitä.” Kysyin häneltä mitä hän tarkalleen sanoen tunsi, ja hän sanoi: ”En tiedä, mutta se ei ole niin kuin mikään ympärilläni muuttuisi, mutta maailmankatsomukseni on alkamassa vähän muuttua, ja on kuin sydämeni olisi muuttumassa.” Se oli yksi noista hetkistä, jolloin yksinkertaisesti tajuat minkälainen ihme evankeliumi on, ja olet vain NIIN onnellinen, että joku, jota rakastat NIIN paljon, tuntee samaa kuin sinä tunnet, ja veljet, ei ole mitään, mitään mikä olisi siihen verrattavissa. En voinut lopettaa hymyilemistä, ja olen niin iloinen, että minulla on tovereita, jotka ovat siellä kanssani, koska olisin vain hymyillyt enkä koskaan lopettanut, mutta todistuksia pitää jakaa, ja sitoumuksia täytyy pyytää, joten sillä aikaa kun poskiluuni olivat murtumassa he pitivät siitä huolen. Oppiaihe oli IHANA. Teidän tosissaan olisi pitänyt olla siellä. Haluan vain kaikkien, joita rakastan, tietävän mitä olen kokemassa! Lähetystyöt ovat paras asia maailmassa, ja on NIIN surullista kun ihmiset, jotka voisivat tai joiden pitäisi mennä, eivät mene! Et voi ymmärtää millaista tämä on kunnes teet lähetystyötä. Se on ihanaa. [Tämä tutkija] oli NIIN ONNELLINEN, että hän puristi kaikkien meidän käsiä (älkää huolehtiko, me vedimme pois nopeasti, hahah), enkä ole koskaan nähnyt [häntä] niin onnellisena; se oli ihmeellistä. Hän tuli kirkkoon ja viipyi kaikki kolme tuntia, koska siellä oli kirkon jälkeen juhla yhtä täkäläistä nuorta varten, joka on LÄHDÖSSÄ LÄHETYSTYÖHÖN. KYLLÄ TSEKIN TASAVALTA, KIITOS, ja se oli vallan ihanaa.
Vanhimmat HIMOITSEMASSA makeaa käden lämmitintäni. Kiitos!
Pyhä Henki on sellainen Lohduttaja, ja olen niin kiitollinen saadessani olla osa tätä prosessia! Joskus koko sydämemme kääntäminen työhön ja Jumalalle on vaikeaa, mutta tiedän, että niin voidaan tehdä. Olen oppimassa, ja veljet, haluan vain olla paras lähetyssaarnaaja, tiedättekö? Jatkakaa rukoilemista minun ja tutkijoideni puolesta. Me kaikki tarvitsemme uskoanne!!
Tällä viikolla tapasin naisen, joka odotti meitä sillä aikaa kun puhuimme muille ihmisille. Joka tapauksessa, hän on suurenmoinen, ja meillä oli keskustelu hänen kanssaan, johon hän tuli monine kysymyksineen, ja se oli ihanaa, ja hän suorastaan JANOAA tätä totuutta. Joten rukoilkaa hänen puolestaan. Hän on ihmeellinen.
Lähetystyössä oleminen on niin HAUSKAA. Rakastan kävellä ympäriinsä puhumassa ihmisille evankeliumista, ja siinä välissä me sisaret tosiaan nauramme paljon. Sisar Smith on suurenmoinen. Hän kuorsaa kuin leijona yöllä, joten minun täytyy nukkua tulpat korvissa ja tyyny kasvoillani, mutta se toimii, ja me vain nauramme, koska sisar Brimhall on puolikuuro niin hän vain kääntää kylkeä niin ettei hän voi kuulla sitä, ja sitten sisar Smith jää puhumaan itsekseen yöllä. Joka tapauksessa, meillä on hauskaa. Seurakunta on vahvistumassa. Tulen olemaan ollut täällä 6 kuukautta tämän siirtojakson lopussa, ja olen nähnyt niin paljon edistystä! On KOVAA työtä yrittää muuttaa asenteita, mutta hyvä asia, että Taivaallinen Isä on siunannut meitä tällä ajalla omistaa kaikki aikamme ja energiamme tähän työhön. Se on ihanaa. Olen myös alkanut punnertaa, ystäväni. Satu punnertaa. Joo, näissä tikkukäsivarsissa tulee varmasti... ehkä olemaan lihaksia ensi vuonna. Se on tavoite. Olen tosi huono koko ”kuntoilu” pikkuisessa asunnossa kahden muun tytön kanssa kaksikymmentä minuuttia aamuisin-jutussa. Mutta tein muutamia siirtojaksotavoitteita, ja olen iloinen, että voin raportoida, että käsivarteni ovat kipeät. Halusin vain koko maailman tietävän sen.
Tällä viikolla tapasin naisen, joka odotti meitä sillä aikaa kun puhuimme muille ihmisille. Joka tapauksessa, hän on suurenmoinen, ja meillä oli keskustelu hänen kanssaan, johon hän tuli monine kysymyksineen, ja se oli ihanaa, ja hän suorastaan JANOAA tätä totuutta. Joten rukoilkaa hänen puolestaan. Hän on ihmeellinen.
Lähetystyössä oleminen on niin HAUSKAA. Rakastan kävellä ympäriinsä puhumassa ihmisille evankeliumista, ja siinä välissä me sisaret tosiaan nauramme paljon. Sisar Smith on suurenmoinen. Hän kuorsaa kuin leijona yöllä, joten minun täytyy nukkua tulpat korvissa ja tyyny kasvoillani, mutta se toimii, ja me vain nauramme, koska sisar Brimhall on puolikuuro niin hän vain kääntää kylkeä niin ettei hän voi kuulla sitä, ja sitten sisar Smith jää puhumaan itsekseen yöllä. Joka tapauksessa, meillä on hauskaa. Seurakunta on vahvistumassa. Tulen olemaan ollut täällä 6 kuukautta tämän siirtojakson lopussa, ja olen nähnyt niin paljon edistystä! On KOVAA työtä yrittää muuttaa asenteita, mutta hyvä asia, että Taivaallinen Isä on siunannut meitä tällä ajalla omistaa kaikki aikamme ja energiamme tähän työhön. Se on ihanaa. Olen myös alkanut punnertaa, ystäväni. Satu punnertaa. Joo, näissä tikkukäsivarsissa tulee varmasti... ehkä olemaan lihaksia ensi vuonna. Se on tavoite. Olen tosi huono koko ”kuntoilu” pikkuisessa asunnossa kahden muun tytön kanssa kaksikymmentä minuuttia aamuisin-jutussa. Mutta tein muutamia siirtojaksotavoitteita, ja olen iloinen, että voin raportoida, että käsivarteni ovat kipeät. Halusin vain koko maailman tietävän sen.
Tänä aamuna ostimme kaupan tyhjiin maidosta. Ja nainen kassalla teki jonkin huomautuksen, ja kerron heille aina, että: ”Hei kuulkaas, ’kostini’ (luuni) täytyy olla vahvat, tiedättekö?!” Hahah, rakastan olla täällä. Todella rakastan. Tänään menemme sinne tuomiokirkkoon TAAS, koska se on ainoa paikka avoinna Valmistautumispäivänä täällä. Lähetysjohtajan pitää todella vaihtaa Valmistautumispäivämme. Ja sitten menemme korjauttamaan sisar Smithin kengät. En tiedä missä, enkä osaa sanoa sitä. Mutta hei, se on kaikki osa kokemusta, ja tulemme rakastamaan sitä. Nämä viikot kuluvat niin nopeasti. Tänään toimisto lähetti sisarille, jotka ovat olleet täällä kauemmin kuin kuusi kuukautta, sähköpostin kansainvälisten ajokorttien saamisesta, ja olin siellä, ja ajattelin ähhh... mitä?! Aaaaah lopeta! Hyvä on, tarpeeksi mököttämistä. En vain voi päästä yli siitä miten nopeasti elämä kulkee! Kuusi kuukautta?! Se on pitkä aika! Isi on oikeassa... aika kaksissakymmenissä menee ohi kuin TORPEDO. Ja kohta täytän 22. Sairasta.
Rakastan teitä kaikkia!
Rakkaudella,
Satu
Rakastan teitä kaikkia!
Rakkaudella,
Satu