Joulukuun 27, 2011:
Jumala vastaa rukouksiin, kun tahtomme on samansuuntainen Hänen tahtonsa kanssa
Hei taas :). Oli kivaa puhua [useille perheenjäsenille]. Olen iloinen, että joulupakettini ehti sinne jouluksi. Toivon, että kaikki meni hyvin, ja että kaikki menee hyvin. Asiat sujuivat hyvin täällä päässä. Saimme viettää joulun sisällä piirin kanssa, koska jokainen kauppa täällä oli suljettu eikä ketään ollut kaduilla. Joten kaikki tulivat meidän asuntoomme, ja sisar Brimhall ja minä teimme siitä loistavaa. Tuntui kuin kaikki vanhimmat olisivat olleet lapsiani tai sellaista, koska työskentelin niin kovasti tehdäkseni heille suurenmoisen joulun. Kannoimme heidän amerikkalaiset [lahja]laatikkonsa asuntoomme, ja käärin ne lahjapaperiin niin että ne olisivat kauniita joulupuun alla, jonka ostimme. Leivoin kurpitsapiirakan alusta asti (olen oppimassa, että minulla on umpimähkäisiä taitoja, joita en koskaan ennen tiennyt omaavani, mutta kun joudut mielenkiintoisiin tilanteisiin, jotka saavat sinut työskentelemään kovemmin, hulluja ihania asioita tapahtuu.) Paistoin myös kinkun, tein salaatin, höyrytin porkkanoita, ja tein perunamuusia. Ai, ja tein inkivääripikkuleipiä. Se oli upeaa.
Jumala vastaa rukouksiin, kun tahtomme on samansuuntainen Hänen tahtonsa kanssa
Hei taas :). Oli kivaa puhua [useille perheenjäsenille]. Olen iloinen, että joulupakettini ehti sinne jouluksi. Toivon, että kaikki meni hyvin, ja että kaikki menee hyvin. Asiat sujuivat hyvin täällä päässä. Saimme viettää joulun sisällä piirin kanssa, koska jokainen kauppa täällä oli suljettu eikä ketään ollut kaduilla. Joten kaikki tulivat meidän asuntoomme, ja sisar Brimhall ja minä teimme siitä loistavaa. Tuntui kuin kaikki vanhimmat olisivat olleet lapsiani tai sellaista, koska työskentelin niin kovasti tehdäkseni heille suurenmoisen joulun. Kannoimme heidän amerikkalaiset [lahja]laatikkonsa asuntoomme, ja käärin ne lahjapaperiin niin että ne olisivat kauniita joulupuun alla, jonka ostimme. Leivoin kurpitsapiirakan alusta asti (olen oppimassa, että minulla on umpimähkäisiä taitoja, joita en koskaan ennen tiennyt omaavani, mutta kun joudut mielenkiintoisiin tilanteisiin, jotka saavat sinut työskentelemään kovemmin, hulluja ihania asioita tapahtuu.) Paistoin myös kinkun, tein salaatin, höyrytin porkkanoita, ja tein perunamuusia. Ai, ja tein inkivääripikkuleipiä. Se oli upeaa.
Kaikki muut istuivat olohuoneessa katsomassa elokuvaa ”How to Train Your Dragon” [= Miten kouluttaa dinosauruksesi] sillä aikaa kun kokkasin. Tunsin itseni onnelliseksi kun sain avustaa. Sisar Brimhall auttoi minua myös, ja käytimme kauniita lautasliinoja, jotka äiti lähetti, saadaksemme pöydän näyttämään kauniilta. Se oli hienoa, söimme päivällistä, avasimme lahjoja, jaoimme ”valkoisia elefanttilahjoja” [= jokainen antaa pinoon yhden pienen hassun lahjan, jotka sitten jaetaan kaikille], ja sitten katsoimme ”Megamind”-elokuvan. Oli suurenmoista katsoa sitä. Ja sitten vain istuimme ja juttelimme vähän ja söimme piirakkaa. Vanhimmat lähtivät noin kello 8 aikaan, joten he olivat meillä noin yhteensä 6 tuntia. Se oli hieno joulu, ja sisar Brimhall ja minä molemmat hoimme kuinka siitä tuli kaikkein paras joulu mitä olisi voinut olla poissa kotoa. Toivon, että vanhimmat pitivät siitä. He sanoivat, että pitivät :).
Kiitos paljon kirahviviltistä. RAKASTAN sitä. Olen tarvinnut vilttiä, ja nyt minulla on sellainen. Rakastan sitä! Ja plus alkaa olla kylmempää täällä iltaisin, joten se on tullut hyvään tarpeeseen. Kiitos kaikesta suklaasta. Suklaa saa minut päivän läpi. Kiitos enkelistä, jonka voin lisätä seimiasetelmaani ensi vuonna. Kiitos kauniista pyhien kirjoitusten kotelosta. Rakastan sitä. Kiitos. Ja kiitos ylimääräisistä päiväkirjoista. Luulen, että minulla on tarpeeksi :).
Myös kädenlämmittimiä on jo käytetty. Vanhimmat ovat niin kateellisia niistä, koska ne ovat uudelleenkäytettäviä, haha, joten ne tulevat ehdottomasti olemaan tarpeellisia. Käteni palelevat niin helposti. Oikein paljon kiitoksia!!! Kiitos, kiitos, kiitos! Kiitos myös Mummi ja Morfar paketistanne. Rakastin suklaata, ja pieni tyttö suksilla on suloinen. Kiitos!
Koko lähetyskenttä meni Prahaan perjantaina Lähetysjouluksi. Meidän piti nousta kello 4 aamulla ehtiäksemme sinne ajoissa, mutta se oli loistavaa. Ensin meillä oli kykyesitys ja... tein RAPTORINI. Se oli suurenmoista. Täällä on yksi vanhin, joka tekee FANTASTISEN hirmuliskolinnun äänen, joten yhdistimme kykymme. Olimme toisena esityksessä, ja kaikki suorastaan rakastivat sitä. Se oli hienoa. Ja olen niin iloinen, että tein sen. Ei mitään katumista. Sisar Brimhall sanoi, että olen rohkea. Haha, ehkä olen vain päästämässä sisäisen dinosaurukseni esiin. Menimme sitten kävelylle ja otimme joitakin UPEITA kuvia Prahasta. Tosissaan, tämä paikka on uskomaton. Niin ihana! Aion suurentaa nämä kuvat kun olen kotona. Veljet, ne salpaavat henkeä. Minusta tuntuu, että kaikki on vain kuin kummallista satua. Liian pian se kaikki tulee olemaan vain muisto! Taivaalle kiitos kameroista. Tosissaan. Ajattelin sitä tänä aamuna ja kuinka siunattu olen voidessani näyttää lapsilleni millaista lähetystyössäni oli. Kuinka hienoa se onkaan. Ok, no joka tapauksessa, sen jälkeen me kaikki söimme päivällistä yhdessä ja sitten meillä oli hengellinen ajatusjuttu ja Raamatun lukemista ja lauluja, ja sitten otettiin lähetyskenttäkuva, ja sitten mentiin kotiin. Saimme lehtisen kaikista lähetyssaarnaajista täällä, ja toivon, että he lähettivät sen myös teille, ja Ensimmäinen Presidenttikunta lähetti kaikille lähetyssaarnaajille joulukortin, joten se oli nastaa. Myös yhden vanhimman isä on Leathermanin, veitsifirman, toimitusjohtaja, joten saimme jokainen todella hienon veitsen lähetyskentän nimi kaiverrettuna siihen. Todella hienoa, vai mitä. Lähetin hänen isälleen kiitoskortin. Oli ihanaa olla kaikkien lähetyssaarnaajien kanssa. Rakastin niin joka minuuttia. Kaikki ovat niin iloisia, ja näistä ihmisistä on tulossa todella hyviä ystäviäni. Olen siunattu! Niin siunattu.
Ja junamatka takaisin oli aivan fantastinen. Minusta tuntui kuin olisin ollut Harry Potterissa. Meillä oli junanvaunu, ja sitten jotkut vanhimmat istuivat ulkona käytävässä, ja me vain nauroimme ja [puhuimme] tälle tytölle, joka sattui istumaan kanssamme, ja veljet, se oli aivan ihanaa. Kun Pyhä Henki on kanssasi, kaikki on mieltä ylentävää ja hyvää ja ihanaa. Ja nyt joulu on ohi?! Hullua vai mitä. Aika vain kuluu. Ja kuluu ja kuluu! Emmekä voi pysäyttää sitä. Hyvä juttu, että meillä on evankeliumi auttamaan meitä tietämään mikä on paras tapa käyttää aikaamme. Olen tosiaankin kiitollinen siitä.
Niin tämä viikko on omituinen, koska tsekeillä on lomaa noin viime torstaista tähän torstaihin, joten mitään ei oikein ole auki (siksi en päässyt tietokoneelle ennen kuin nyt, olen pahoillani), joten meillä on tällaisia umpimähkäisiä piiri- ja palvelupäiviä. Mitkä ovat hyviä, mutta kaipaan ihmisille puhumista. Onneksi meillä on opetus [yhden tutkijan] kanssa tänään muutaman tunnin päästä. Eilen käytimme koko päivän yrittäen saada selkoa alueistamme. Kirjaimellisesti jaoimme kaupungin osiin, ja [yritämme kutsua vähemmän aktiiviset jäsenet takaisin kirkkoon ja työskennellä heidän kanssaan]. Lukumäärämme kirkossa kolminkertaistuisi, jos [vähemmän aktiiviset jäsenet] olisivat aktiivisia. Öh, täällä on NIIN paljon tekemistä. Yritämme myös saada sukututkimusiltaa vauhtiin, niin että vanhemmat ihmiset voivat tulla viettämään aikaa yhdessä. Joten meidän täytyy puhua seurakunnalle siitä, ja saada se vauhtiin. Tein myös viime viikolla julisteen mainostamaan englannin tunteja, ja sisar Brimhallin ja minun on tarkoitus tehdä siitä lehtisiä, joita voimme jakaa. Joten tekemistä riittää paljon, ja oikeastaan istuminen pöydän ääressä kaikki nämä jutut edessäni sai minut hetken kaipaamaan koulua!
Niin tämä viikko on omituinen, koska tsekeillä on lomaa noin viime torstaista tähän torstaihin, joten mitään ei oikein ole auki (siksi en päässyt tietokoneelle ennen kuin nyt, olen pahoillani), joten meillä on tällaisia umpimähkäisiä piiri- ja palvelupäiviä. Mitkä ovat hyviä, mutta kaipaan ihmisille puhumista. Onneksi meillä on opetus [yhden tutkijan] kanssa tänään muutaman tunnin päästä. Eilen käytimme koko päivän yrittäen saada selkoa alueistamme. Kirjaimellisesti jaoimme kaupungin osiin, ja [yritämme kutsua vähemmän aktiiviset jäsenet takaisin kirkkoon ja työskennellä heidän kanssaan]. Lukumäärämme kirkossa kolminkertaistuisi, jos [vähemmän aktiiviset jäsenet] olisivat aktiivisia. Öh, täällä on NIIN paljon tekemistä. Yritämme myös saada sukututkimusiltaa vauhtiin, niin että vanhemmat ihmiset voivat tulla viettämään aikaa yhdessä. Joten meidän täytyy puhua seurakunnalle siitä, ja saada se vauhtiin. Tein myös viime viikolla julisteen mainostamaan englannin tunteja, ja sisar Brimhallin ja minun on tarkoitus tehdä siitä lehtisiä, joita voimme jakaa. Joten tekemistä riittää paljon, ja oikeastaan istuminen pöydän ääressä kaikki nämä jutut edessäni sai minut hetken kaipaamaan koulua!
En voi uskoa, että tämä siirtojakso on melkein lopussa. Meillä on vain kaksi viikkoa jäljellä. En pidä siitä ollenkaan! Rakastan sisar Brimhallia. Tulemme toimeen niin hyvin, ja meillä molemmilla on samat unelmat. Me molemmat aiomme matkustaa ja auttaa kehitysmaita, ja me olemme samanlaisia siinä miten suhtaudumme tilanteisiin, me teemme kovasti työtä, emmekä loukkaannu kun toisella on jotain sanomista toisesta opettamisen aikana jne. Tajuamme, että olemme molemmat oppimassa, ja oikaisu on miten parhaiten opimme. Se on mainiota. Toivon, että lähetysjohtaja ei siirrä meitä, mutta todennäköisyys on pieni nähdessämme, että kolme vanhinta lähetyssaarnaajaa on vielä kouluttamassa viimeisiä tulokkaita, ja uusi koulutusohjelma tihkuu seuraavaan siirtojaksoon... no, kohta nähdään. Mutta rakastan häntä, ja pidän hirveästi Brnosta. En koskaan halua lähteä! Mutta lähetysjohtaja kertoi minulle viime haastattelussa, että on vaikeaa olla uusi tulokas Prahassa tai Brnossa, koska puolet kaikesta mitä teet on englanniksi, joten koska olen ollut täällä ensimmäiset kaksi siirtojaksoani, nyt minut voidaan ehkä siirtää pian. Plääh. Ok, en aio ajatella sitä! Haha, rakastan olla täällä. Mutta olen luultavasti rakastunut koko Tsekin tasavaltaan, joten ei huolia, vai mitä? Ja sisar Brimhall ja minä menemme takaisin BYU:hun [Brigham Youngin yliopistoon] ensi talvilukukautena samaan aikaan, joten minä vain ahdistelen häntä asumaan kanssani tai jotain, bahaha.
En koskaan voinut kertoa teille jotakin fantastista mikä tapahtui viime viikolla ja jonka juuri muistin. Ok, siis meillä oli kilpailu toisen lähetyssaarnaajavyöhykkeen kanssa siitä kuka saisi eniten [puhelin]numeroita, koska oli jouluviikko, eikä kukaan halua antaa [puhelin]numeroaan. JOTEN. Kilpailun toisena päivänä olimme suorittamassa jokailtaista suunnitteluamme, ja suunnitelmassamme oli 4 tuntia yhteydenottoa ihmisiin. Asettaessamme tavoitteita sisar Brimhall sanoi: ”Hankitaanpa kymmenen [puhelin]numeroa.” Sanoin jotakin naurettavaa ja sanoin: ”Entäpäs VIISITOISTA.” Hahah, ok, no tiedoksenne, se on melkein mahdotonta. Avainsana tässä... MELKEIN. Hän sanoi jotain siitä kuinka hänellä oli tapana asettaa tavoitteita hyvästä syystä ennen kuin hän tapasi minut, mutta minun kanssani tavoitteet ovat vain tällainen korkea numero, koska asetan ne niin korkealle. Sanoin: ”VOI SISAR MISSÄ ON USKOSI?!” ja niin se oli sovittu. Viisitoista [puhelin]numeroa neljässä tunnissa. Se on keskimäärin yksi joka viidessätoista minuutissa. Fantastista. Ja melkein mahdotonta. Mutta ryhdyimme toimeen. Ja puskimme KOVASTI. Jakaannuimme, teimme tiimityötä, puhuimme kaikille... Emme pitäneet vessataukoja, emme pysähtyneet lämmittelemään käsiämme... ja arvatkaa mitä? Neljä tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin (jatkoimme päivällisaikaan) meillä oli viisitoista [puhelin]numeroa. Viisitoista numeroa. Kukaan ei voinut uskoa sitä. Veljet, rukoilinpa silti kovasti sinä päivänä, ja voi että miten teimme työtä. Se tuntui silti ihanalta. Ja Jumala todella todella auttaa sinua, kun asetat tavoitteen, teet työtä sen eteen, ja sitten uhraat sen eteen näyttääksesi, että todella välität tavoitteesta, jonka olet asettanut. Olimme NIIN väsyneitä. Ja NIIN onnellisia. Joulukokoontumisessa perjantaina vanhimpia, joita emme edes tunteneet, tuli luoksemme sanoen: ”Oletteko te ne, jotka saivat viisitoista numeroa yhdessä päivässä?!” ja sanoimme ylpeinä: ”KYLLÄ.” Sinä iltana, kun olimme nukahtamassa, sisar B sanoi: ”Rakastan kuinka naurettava sinä olet. Saimme tänään viisitoista numeroa, koska sinä olet mieletön. Se on viisi ihmistä enemmän kuin olisimme saaneet ilman sinua.” Ja se sai minut niin onnelliseksi. Ja se on miksi rakastan sisar B:tä. Hän myöntää, että olen pähkähullu, mutta sitten kertoo minulle kun teen jotain hyvin. Ja se on miksi toveruutemme toimii niin hyvin. Koska kun hän arvostelee minua jostakin, tiedän, että hän silti rakastaa minua, ja jos Pyhä Henki on kanssani ja teen työtä parhaani mukaan, minulla ei ole mitään syytä tuntea kielteisyyttä itseäni kohtaan. Joten kun hän oikaisee minua, voin sanoa, olet oikeassa! Kiitos kun huomautit siitä. Ja sitten työskentelen ja tulen paremmaksi. Se on hienoa. Pyhä Henki todella työskentelee kauttasi, ja elämä on hyvää, kun tunnet olosi onnelliseksi ja luottavaiseksi. Rakastan sitä. Ja rakastan, että Taivaallinen Isä tuntee minut NIIN hyvin, että Hän kuunteli rukouksiani viidentoista numeron saamisesta. Ja se on tarkalleen mitä Hän auttoi meitä tekemään. Saamaan viisitoista numeroa. Yhdessä päivässä. Rakastan Häntä. On ihanaa, että minun tavoitteeni ovat Hänen tavoitteitaan. Kun tavoitteet ovat samansuuntaisia, hulluja asioita tapahtuu. Kun tavoitteet eivät ole samansuuntaisia, syntyy kiistaa eivätkä asiat suju niin hyvin. On ihanaa, että rukouksen kautta voimme oppia asettamaan tahtomme samansuuntaiseksi Hänen tahtonsa kanssa.
No perhe, se oli viikon ihmeeni. Se toinen ihme on joulun ihme. Luin Mormonin kirjaa, ja siellä on pyhien kirjoitusten kohta toisessa Nefissä jossain, missä sanotaan, että Kristus on alku ja loppu. Ja jos rukoilet ja opit tuntemaan Hänet, sydämesi suorastaan PALAA riemusta. Tiedän, että Hän elää. Ja tiedän, että Jumala kuulee ja vastaa rukouksiimme. Rakastan teitä kaikkia, hyvää myöhästynyttä joulua!
Rakkaudella,
Sisar Izatt
No perhe, se oli viikon ihmeeni. Se toinen ihme on joulun ihme. Luin Mormonin kirjaa, ja siellä on pyhien kirjoitusten kohta toisessa Nefissä jossain, missä sanotaan, että Kristus on alku ja loppu. Ja jos rukoilet ja opit tuntemaan Hänet, sydämesi suorastaan PALAA riemusta. Tiedän, että Hän elää. Ja tiedän, että Jumala kuulee ja vastaa rukouksiimme. Rakastan teitä kaikkia, hyvää myöhästynyttä joulua!
Rakkaudella,
Sisar Izatt