Kolmas viikko (heinäkuun 26, 2011):
Aika on mitattu vain ihmisille
Hei kaikki! Kiitos posteista. Posti on ollut turhauttavaa tällä viikolla, koska kaikki lähtivät jonnekin Pioneeripäiväksi [Äidin kommentti: vietetään Utahissa heinäkuun 24. päivänä Utahiin muuttaneiden ja Utahin asuttaneiden pioneerien kunniaksi], joten emme ole saaneet postia viiteen päivään. Kuka viettää Pioneeripäivää kuin joulua! Kissa vieköön ihmiset, lähetyssaarnaajat tarvitsevat postinsa pysyäkseen järjissään! Hahaha.
No tämä viikko on ollut vaikeampi kuin kaksi edellistä. Aloin vihdoinkin pystyä sanomaan mitä halusin, mutta kai pääni paisui liian suureksi tai jotain, viimeisen kahden oppitunnin aikana mitään ei tullut ulos suustani. En ollut valmistautunut eikä Pyhä Henki ollut kanssani. Se tosiaan osoitti minulle, että Pyhä Henki on se joka puhuu.
Mutta tämä viikonloppu on ollut vaikea! Olin tulla pöhköksi, koska emme ole saaneet postia torstain jälkeen jostain syystä. Posti saa aina minut iloiseksi ja vie ajatukseni muualle hetkeksi. Mutta minulla ei ollut sitä taukoa tänä viikonloppuna. En voi uskoa, että olen ollut täällä vasta 3 viikkoa. Se tuntuu kuukausilta. Olen kiitollinen, että saan olla täällä, älkää käsittäkö minua väärin, mutta tulen TODELLA arvostamaan sitä kun pääsen Tsekkiin. Tosin en tule ymmärtämään kieltä, mutta tulen puhumaan oikeille ihmisille ja näkemään uusia asioita jne. PUUH. Eilen illalla oli mielenkiintoista, koska en jaksanut ajatella enää, joten opettajani vei meidät kävelylle (vanhimmatkaan eivät jaksaneet keskittyä), ja sen jälkeen hän pyysi minua johtamaan keskustelua Mormonin Kirjasta. Se meni hyvin. Aloimme lukea Alman luvusta 40. Jokaisen jakeen jälkeen nostin katseeni ja kysyin: "Entä sitten?" Opimme Nefistä, että pyhiin kirjoituksiin ei ole kirjoitettu mitään millä ei ole tarkoitusta, ja pyhät kirjoitukset ovat pyhiä kirjoituksia, koska niistä voi löytää niin paljon. Pääsimme vain kahdeksan jaetta eteenpäin, koska meillä oli niin syvällinen keskustelu. NIIN paljon voi löytää pyhistä kirjoituksista, jos olemme halukkaita pysähtymään ja ajattelemaan jokaista jaetta.
Yksi jae mikä todella pisti silmääni oli Alma 40:8. Siinä sanotaan, että "aika on mitattu vain ihmisille". Ja se sai minut ajattelemaan sitä, että temppeleissä ei ole kelloja. Jos teemme mitä Jumala haluaa meidän tekevän, meidän ei pitäisi huolehtia ajasta. Se on miksi on niin kriittisen tärkeää leikkiä lastensa kanssa eikä ajatella kuinka kauan siihen kuluu aikaa. On tärkeää varata aikaa, jotta todella oppii tuntemaan heidät. Perheet ovat hengellisiä, joten meidän tulisi suhtautua niihin kuin hengellisiin asioihin. Minunkaan ei pitäisi laskea viikkoja jotka vietän täällä. Silloin en arvosta aikaa täällä yhtä paljon. Tiedän, että puolitoista vuotta liitää pian ohi, ja sitten tulen muistelemaan hellyydellä lähetystyökeskuskokemustani. Joten, se on uusi tavoitteeni. Olen Jumalan asialla, joten minun ei pitäisi huolehtia ajasta. Hän ei huolehdi. Enkä sano, ettei pitäisi olla vastuuntuntoinen. Mutta hengelliset asiat eivät koskaan tapahdu, jos olemme kiirehtimässä Jumalaa. Emme voi pyytää Häneltä asioita nopeasti ja katsoa kelloa, kun rukoilemme. Emme voi olettaa, että ihmissuhteet kasvavat, jos meillä on aina hoppu. Rakasta rakkaitasi. Varaa aikaa olla ajattelematta aikaa. Yritän kadottaa itseni tähän työhön. Aikoina jolloin teen niin, rakastan sitä. Minusta on ihanaa, kuinka tunti pyhien kirjoitusten tutkimista tuntuu nyt niin lyhyeltä, koska nautin siitä niin paljon. Odotan pyhien kirjoitusten tutkimista. Pienet pyhät kirjoitukseni ovat aarteeni, ja ne alkavat olla minun, koska niissä ovat merkintäni ja ajatukseni. Se on ihanaa. On ihanaa kuinka tunnen venyväni. En ole ollut näin uupunut pitkään aikaan. Mieleni on jatkuvasti kasvamassa ja henkeni palamassa. Se on fantastista, mutta vaikeaa. Mutta hei, jos se ei ole vaikeaa, se ei varmaankaan ole tekemisen arvoista. Vaikeat asiat tuovat meidät läheisemmiksi. Vaikeat asiat saavat rakkautemme kasvamaan ja henkemme venymään suuremmiksi. Paholainen on aina helppouden kannattaja.
No, aika loppuu, joten minun täytyy mennä. Vielä yksi lyhyt tarina. Nukun nyt tulpat korvissa, koska jotkut tytöt haluavat kihartaa hiuksensa aamulla, enkä minä halua. Mutta heräsin kello kahdelta [aamulla] johonkin kamalaan meluun, ja palohälyttimemme soi. Joten me kaikki nappasimme nimikylttimme ja evakuoimme. Luulen, että joku oli vetänyt palohälyttimestä. Höperöitä ihmisiä. Olen iloinen, että on VALMISTAUTUMISPÄIVÄ! Haha, koska olen väsynyt. Saamme mennä temppeliin muutaman tunnin päästä. Voin tuskin odottaa. Onnistuin saamaan opettajani lupaamaan tulla kanssamme, koska minusta on mukava puhua hänen kanssaan pyhistä kirjoituksista, ja haluan keskustella hänen kanssaan jostain, josta pitäisi keskustella vain temppelissä. Hassua, miten ennen pelkäsin temppeliä, mutta nyt JANOAN sitä. Voin tuskin odottaa kunnes tulen kotiin ja voin mennä [temppeliin] kanssanne!
Rakastan teitä!
-Sestra Izatt
Neljäs viikko (elokuun 2, 2011):
Jumala rakastaa meitä hyvin hyvin paljon
Rakas perhe ja muut rakkaat,
Voitteko uskoa, että siitä on jo kuukausi, kun lähdin? Niin, en minäkään (oletan, että kuukausi on kiitänyt teidänkin elämässänne niinkuin minun, haha).
No, tämä viikko on tosiaan kiitänyt jostain syystä, mutta se on myös ollut stressaava. Rakastan lähetystyökeskusta, mutta olemme todella tulossa mökkihöperöiksi istuessamme luokkahuoneissa KAIKEN PÄIVÄÄ. Se on kamalaa, ja vanhimmat juoksentelevat ympäriinsä kaiken yötä heittelemässä palloja toisiaan päin, koska kaikki ovat tulossa höperöiksi. Joten henkilökohtainen opiskelu ja kielen opiskelu eivät olleet kovin tehokkaita tällä viikolla, mutta yritän parhaani pysyttäytyä opiskelussa jne.
Viime viikolla minulla oli hieno kokemus; vanhin toverini ja minä (vanhin Bird) olimme opettamassa tutkijaa nimeltä Veronica. Meillä oli oppiaihe rukouksesta yhtenä päivänä, koska hän ei jostain syystä tee sitä uskon hyppyä ja vain rukoile! Oppiaiheen lopussa pyysin häntä kirjoittamaan ylös huolenaiheensa, koska hän oli vain höpöttämässä kaikenlaista, jota me kumpikaan emme ymmärtäneet, joten ajattelin, että jos hän kirjoittaa asiat muistiin, voin sitten kääntää ne myöhemmin. Hänen tehdessään niin minut valtasi suuri rakkauden tunne häntä kohtaan. Rintakehäni tuntui painavalta hyvällä tavalla, ja voin tuntea Jumalan rakkauden tulevan alas taivaasta. Tunsin kyyneliä silmieni takana, koska rakkaus, jonka tunsin, oli niin voimakas. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä mitä tunsin, joten kun hän oli lopettanut kirjoittamisen, käännyin häneen päin ja sanoin tsekiksi: ”Veronica, Jumala rakastaa sinua. Minä tunnen sen. Tiedän, että Hän rakastaa sinua, koska minä rakastan sinua niin paljon, enkä edes tiedä paljoa. Jumala rakastaa sinua niin paljon.” Ja hän katsoi minua avoimin silmin ja sanoi: ”Onko tämä totta?” ja minä sanoin: ”On. Minä tiedän.” Se oli ihanaa, ja luulen, että opin enemmän siitä kokemuksesta kuin hän, mutta lähetystyö käännyttää myös lähetyssaarnaajan, joten olin äärettömän kiitollinen siitä kokemuksesta. Kävellessämme takaisin luokkahuoneeseen kysyin toveriltani miltä hänestä tuntui, ja hän kertoi minulle, että hän on todella tuohtunut ja turhautunut, koska oppiaihe ei mennyt suunnitelmiemme mukaan. Katsoin häntä ja kerroin hänelle, ettei sillä ollut väliä, koska Pyhällä Hengellä oli muita suunnitelmia. Hänen on vaikeaa antaa itsensä iloita oppiaiheista, jos hän taivuttaa verbejä väärin ja sen sellaista, ja hän alkoi myös moittia itseään sellaisesta. Olen niin iloinen, ettei tsekin kieleni edisty kovin nopeasti, koska minä en ollenkaan välitä vaikka kuulostan Tarzanilta. Olen vain onnellinen, jos voin osoittaa pantomiimilla mitä haluan sanoa ja heittää väliin muutaman sanan. Joten siunauksia siitä, että olen huono muistamaan, luulen. Joka tapauksessa saavuimme takaisin luokkahuoneeseen. Juttu on siinä, että meitä pyydetään tuomaan ihmisiä lähemmäksi Kristusta. Siinä kaikki! Ihmisten täytyy sitten PÄÄTTÄÄ tehdä muutoksia elämässään, ja jos he eivät tee niin, me vain yritämme edelleen. Et voi asettaa aikarajoja itsellesi! Ihmisillä on tahdonvapaus. Sitten kohotin käteni... ja silmäni täyttyivät kyynelistä, ja aloin itkeä vähän. Kerroin heille [luokassa], että kun istuin siellä penkillä, tunsin Jumalan rakkauden Veronicaa kohtaan. Tiesin, että hän on rakastettu, ja että Jumala on iloinen siitä mitä olemme tekemässä. Kerroin heille, että kokemukseni takia tiedän, että lähetystyöstä ei voi aiheutua mitään haittaa, koska minä opin yhtä paljon jollen enemmän kuin tutkijat, ja sen rakkauden takia jonka tunsin, ei ole mahdollista että olisin surullinen tai masentunut. Pyyhin pois kyyneleeni, ja huone oli hiljainen. Se oli ihmeellinen hetki, ja olin iloinen, että sain osallistua siihen. Opettajamme kertoi meille sitten, että meistä tulee tuntumaan kymmenkertaisesti sellaiselta lähetystyössämme, koska se on Kristuksen kaltaista rakkautta, kun rakastaa ihmisiä niin paljon, ettei turhaudu heidän kanssaan eikä jätä heitä oman onnensa nojaan. Toivon, etten kuulosta vähän koppavalta tai kuin olisin parempi kuin vanhimmat, koska en halua välittää sellaista viestiä. He ovat enimmäkseen parempia kaikessa kuin minä, mutta jostain syystä minut valittiin kokemaan tämä kokemus. Tunsin itseni nöyräksi, ja samalla tarvitsin todella tällaisen hengellisen tehosteen, ja Jumala tiesi sen. Hän rakastaa meitä kaikkia hyvin hyvin paljon.
Samana päivänä meillä oli [toinen opetuskokemus, ja minusta tuntui] hienolta, että [toverini vanhin Bird] luotti minuun. Luottamus kumppanuuteen, olkoon se lähetystyössä tai avioliitossa, on elintärkeää, ja on NIIN tärkeää tukea aina kumppaniaan. Älä koskaan revi häntä alaspäin. Vaikka tuntisit olosi mukavaksi hänen seurassaan. Vanhin Bird ja minä tarvitsimme eilen kumppanuusinventaariota (se on missä keskustelemme toveruutemme hyvistä ja huonoista puolista ja asetamme tavoitteita), koska valitettavasti viime viikon hyvät tuntemukset toisiamme kohtaan alkoivat hälvetä kaiken stressin alla. Kumppanuusinventaarion jälkeen olimme taas läheisempiä ja voimme työskennellä paremmin yhdessä. Suosittelen kaikille, jotka lukevat tätä, että hankkisitte kirjan ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”, koska ne asiat, joita lähetyssaarnaajien pitää tehdä, todella auttavat, ja luulen, että ne auttaisivat perhesuhteita, avioliittoja ja ystävyyssuhteita. Evankeliumi auttaa kaikkeen, koska evankeliumi on rakkautta, mutta on myös mukavaa, kun on oppikirja, josta näkee askel askeleelta miten Herra haluaa meidän toimivan eri pulmakysymyksissä.
Rakastan evankeliumia. Olen niin kiitollinen, että olen täällä. Opin niin paljon. Olen aina tiennyt, että minun tarvitsi mennä lähetystyöhön, ja nyt kun olen täällä, olen innostunut oppimaan enemmän kuin voin opettaa ja olemaan pieni väline Jumalan suurenmoisissa isoissa käsissä tuomaan ihmisiä takaisin Hänen luokseen. Hän rakastaa meitä kaikkia, ja ihmisiä ei pitäisi koskaan jättää oman onnensa nojaan. Vaikka he eivät olisikaan evankeliumissa, he ansaitsevat rakkautta, koska jokainen sielu on SUURENMOINEN Jumalan silmissä. Nekin ihmiset, jotka satuttavat sinua ja käyttävät sinua hyväkseen. Jokainen ansaitsee kunnioitusta. Perheet ovat ikuisia, ja se on miksi on elintärkeää rakastaa ja kunnioittaa kaikkia, koska ihmissuhteet ehdottomasti jatkuvat [kuoleman]verhon jälkeen. Tiedän sen, koska tiedän, että Jumala rakastaa minua. Tunsin sen tällä viikolla hyvin voimakkaalla tavalla. Tiedän, että perheet voivat olla yhdessä ikuisesti, ja se on miksi olen niin kiitollinen siitä, että saan olla täällä, koska tämä tulee auttamaan tulevaa perhettäni niinkuin myös perhesuhteitani nyt. Tiedän, etten ole aina kärsivällinen, mutta tietäkää, että rakastan teitä kaikkia niiin paljon. Minulla on teitä ikävä, mutta olen niin innoissani, että olen täällä. Eikö Jumala olekin suurenmoinen?
Rakastan teitä kaikkia, aika on lopussa.
Rakkaudella,
Sestra Satu Izatt
Aika on mitattu vain ihmisille
Hei kaikki! Kiitos posteista. Posti on ollut turhauttavaa tällä viikolla, koska kaikki lähtivät jonnekin Pioneeripäiväksi [Äidin kommentti: vietetään Utahissa heinäkuun 24. päivänä Utahiin muuttaneiden ja Utahin asuttaneiden pioneerien kunniaksi], joten emme ole saaneet postia viiteen päivään. Kuka viettää Pioneeripäivää kuin joulua! Kissa vieköön ihmiset, lähetyssaarnaajat tarvitsevat postinsa pysyäkseen järjissään! Hahaha.
No tämä viikko on ollut vaikeampi kuin kaksi edellistä. Aloin vihdoinkin pystyä sanomaan mitä halusin, mutta kai pääni paisui liian suureksi tai jotain, viimeisen kahden oppitunnin aikana mitään ei tullut ulos suustani. En ollut valmistautunut eikä Pyhä Henki ollut kanssani. Se tosiaan osoitti minulle, että Pyhä Henki on se joka puhuu.
Mutta tämä viikonloppu on ollut vaikea! Olin tulla pöhköksi, koska emme ole saaneet postia torstain jälkeen jostain syystä. Posti saa aina minut iloiseksi ja vie ajatukseni muualle hetkeksi. Mutta minulla ei ollut sitä taukoa tänä viikonloppuna. En voi uskoa, että olen ollut täällä vasta 3 viikkoa. Se tuntuu kuukausilta. Olen kiitollinen, että saan olla täällä, älkää käsittäkö minua väärin, mutta tulen TODELLA arvostamaan sitä kun pääsen Tsekkiin. Tosin en tule ymmärtämään kieltä, mutta tulen puhumaan oikeille ihmisille ja näkemään uusia asioita jne. PUUH. Eilen illalla oli mielenkiintoista, koska en jaksanut ajatella enää, joten opettajani vei meidät kävelylle (vanhimmatkaan eivät jaksaneet keskittyä), ja sen jälkeen hän pyysi minua johtamaan keskustelua Mormonin Kirjasta. Se meni hyvin. Aloimme lukea Alman luvusta 40. Jokaisen jakeen jälkeen nostin katseeni ja kysyin: "Entä sitten?" Opimme Nefistä, että pyhiin kirjoituksiin ei ole kirjoitettu mitään millä ei ole tarkoitusta, ja pyhät kirjoitukset ovat pyhiä kirjoituksia, koska niistä voi löytää niin paljon. Pääsimme vain kahdeksan jaetta eteenpäin, koska meillä oli niin syvällinen keskustelu. NIIN paljon voi löytää pyhistä kirjoituksista, jos olemme halukkaita pysähtymään ja ajattelemaan jokaista jaetta.
Yksi jae mikä todella pisti silmääni oli Alma 40:8. Siinä sanotaan, että "aika on mitattu vain ihmisille". Ja se sai minut ajattelemaan sitä, että temppeleissä ei ole kelloja. Jos teemme mitä Jumala haluaa meidän tekevän, meidän ei pitäisi huolehtia ajasta. Se on miksi on niin kriittisen tärkeää leikkiä lastensa kanssa eikä ajatella kuinka kauan siihen kuluu aikaa. On tärkeää varata aikaa, jotta todella oppii tuntemaan heidät. Perheet ovat hengellisiä, joten meidän tulisi suhtautua niihin kuin hengellisiin asioihin. Minunkaan ei pitäisi laskea viikkoja jotka vietän täällä. Silloin en arvosta aikaa täällä yhtä paljon. Tiedän, että puolitoista vuotta liitää pian ohi, ja sitten tulen muistelemaan hellyydellä lähetystyökeskuskokemustani. Joten, se on uusi tavoitteeni. Olen Jumalan asialla, joten minun ei pitäisi huolehtia ajasta. Hän ei huolehdi. Enkä sano, ettei pitäisi olla vastuuntuntoinen. Mutta hengelliset asiat eivät koskaan tapahdu, jos olemme kiirehtimässä Jumalaa. Emme voi pyytää Häneltä asioita nopeasti ja katsoa kelloa, kun rukoilemme. Emme voi olettaa, että ihmissuhteet kasvavat, jos meillä on aina hoppu. Rakasta rakkaitasi. Varaa aikaa olla ajattelematta aikaa. Yritän kadottaa itseni tähän työhön. Aikoina jolloin teen niin, rakastan sitä. Minusta on ihanaa, kuinka tunti pyhien kirjoitusten tutkimista tuntuu nyt niin lyhyeltä, koska nautin siitä niin paljon. Odotan pyhien kirjoitusten tutkimista. Pienet pyhät kirjoitukseni ovat aarteeni, ja ne alkavat olla minun, koska niissä ovat merkintäni ja ajatukseni. Se on ihanaa. On ihanaa kuinka tunnen venyväni. En ole ollut näin uupunut pitkään aikaan. Mieleni on jatkuvasti kasvamassa ja henkeni palamassa. Se on fantastista, mutta vaikeaa. Mutta hei, jos se ei ole vaikeaa, se ei varmaankaan ole tekemisen arvoista. Vaikeat asiat tuovat meidät läheisemmiksi. Vaikeat asiat saavat rakkautemme kasvamaan ja henkemme venymään suuremmiksi. Paholainen on aina helppouden kannattaja.
No, aika loppuu, joten minun täytyy mennä. Vielä yksi lyhyt tarina. Nukun nyt tulpat korvissa, koska jotkut tytöt haluavat kihartaa hiuksensa aamulla, enkä minä halua. Mutta heräsin kello kahdelta [aamulla] johonkin kamalaan meluun, ja palohälyttimemme soi. Joten me kaikki nappasimme nimikylttimme ja evakuoimme. Luulen, että joku oli vetänyt palohälyttimestä. Höperöitä ihmisiä. Olen iloinen, että on VALMISTAUTUMISPÄIVÄ! Haha, koska olen väsynyt. Saamme mennä temppeliin muutaman tunnin päästä. Voin tuskin odottaa. Onnistuin saamaan opettajani lupaamaan tulla kanssamme, koska minusta on mukava puhua hänen kanssaan pyhistä kirjoituksista, ja haluan keskustella hänen kanssaan jostain, josta pitäisi keskustella vain temppelissä. Hassua, miten ennen pelkäsin temppeliä, mutta nyt JANOAN sitä. Voin tuskin odottaa kunnes tulen kotiin ja voin mennä [temppeliin] kanssanne!
Rakastan teitä!
-Sestra Izatt
Neljäs viikko (elokuun 2, 2011):
Jumala rakastaa meitä hyvin hyvin paljon
Rakas perhe ja muut rakkaat,
Voitteko uskoa, että siitä on jo kuukausi, kun lähdin? Niin, en minäkään (oletan, että kuukausi on kiitänyt teidänkin elämässänne niinkuin minun, haha).
No, tämä viikko on tosiaan kiitänyt jostain syystä, mutta se on myös ollut stressaava. Rakastan lähetystyökeskusta, mutta olemme todella tulossa mökkihöperöiksi istuessamme luokkahuoneissa KAIKEN PÄIVÄÄ. Se on kamalaa, ja vanhimmat juoksentelevat ympäriinsä kaiken yötä heittelemässä palloja toisiaan päin, koska kaikki ovat tulossa höperöiksi. Joten henkilökohtainen opiskelu ja kielen opiskelu eivät olleet kovin tehokkaita tällä viikolla, mutta yritän parhaani pysyttäytyä opiskelussa jne.
Viime viikolla minulla oli hieno kokemus; vanhin toverini ja minä (vanhin Bird) olimme opettamassa tutkijaa nimeltä Veronica. Meillä oli oppiaihe rukouksesta yhtenä päivänä, koska hän ei jostain syystä tee sitä uskon hyppyä ja vain rukoile! Oppiaiheen lopussa pyysin häntä kirjoittamaan ylös huolenaiheensa, koska hän oli vain höpöttämässä kaikenlaista, jota me kumpikaan emme ymmärtäneet, joten ajattelin, että jos hän kirjoittaa asiat muistiin, voin sitten kääntää ne myöhemmin. Hänen tehdessään niin minut valtasi suuri rakkauden tunne häntä kohtaan. Rintakehäni tuntui painavalta hyvällä tavalla, ja voin tuntea Jumalan rakkauden tulevan alas taivaasta. Tunsin kyyneliä silmieni takana, koska rakkaus, jonka tunsin, oli niin voimakas. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä mitä tunsin, joten kun hän oli lopettanut kirjoittamisen, käännyin häneen päin ja sanoin tsekiksi: ”Veronica, Jumala rakastaa sinua. Minä tunnen sen. Tiedän, että Hän rakastaa sinua, koska minä rakastan sinua niin paljon, enkä edes tiedä paljoa. Jumala rakastaa sinua niin paljon.” Ja hän katsoi minua avoimin silmin ja sanoi: ”Onko tämä totta?” ja minä sanoin: ”On. Minä tiedän.” Se oli ihanaa, ja luulen, että opin enemmän siitä kokemuksesta kuin hän, mutta lähetystyö käännyttää myös lähetyssaarnaajan, joten olin äärettömän kiitollinen siitä kokemuksesta. Kävellessämme takaisin luokkahuoneeseen kysyin toveriltani miltä hänestä tuntui, ja hän kertoi minulle, että hän on todella tuohtunut ja turhautunut, koska oppiaihe ei mennyt suunnitelmiemme mukaan. Katsoin häntä ja kerroin hänelle, ettei sillä ollut väliä, koska Pyhällä Hengellä oli muita suunnitelmia. Hänen on vaikeaa antaa itsensä iloita oppiaiheista, jos hän taivuttaa verbejä väärin ja sen sellaista, ja hän alkoi myös moittia itseään sellaisesta. Olen niin iloinen, ettei tsekin kieleni edisty kovin nopeasti, koska minä en ollenkaan välitä vaikka kuulostan Tarzanilta. Olen vain onnellinen, jos voin osoittaa pantomiimilla mitä haluan sanoa ja heittää väliin muutaman sanan. Joten siunauksia siitä, että olen huono muistamaan, luulen. Joka tapauksessa saavuimme takaisin luokkahuoneeseen. Juttu on siinä, että meitä pyydetään tuomaan ihmisiä lähemmäksi Kristusta. Siinä kaikki! Ihmisten täytyy sitten PÄÄTTÄÄ tehdä muutoksia elämässään, ja jos he eivät tee niin, me vain yritämme edelleen. Et voi asettaa aikarajoja itsellesi! Ihmisillä on tahdonvapaus. Sitten kohotin käteni... ja silmäni täyttyivät kyynelistä, ja aloin itkeä vähän. Kerroin heille [luokassa], että kun istuin siellä penkillä, tunsin Jumalan rakkauden Veronicaa kohtaan. Tiesin, että hän on rakastettu, ja että Jumala on iloinen siitä mitä olemme tekemässä. Kerroin heille, että kokemukseni takia tiedän, että lähetystyöstä ei voi aiheutua mitään haittaa, koska minä opin yhtä paljon jollen enemmän kuin tutkijat, ja sen rakkauden takia jonka tunsin, ei ole mahdollista että olisin surullinen tai masentunut. Pyyhin pois kyyneleeni, ja huone oli hiljainen. Se oli ihmeellinen hetki, ja olin iloinen, että sain osallistua siihen. Opettajamme kertoi meille sitten, että meistä tulee tuntumaan kymmenkertaisesti sellaiselta lähetystyössämme, koska se on Kristuksen kaltaista rakkautta, kun rakastaa ihmisiä niin paljon, ettei turhaudu heidän kanssaan eikä jätä heitä oman onnensa nojaan. Toivon, etten kuulosta vähän koppavalta tai kuin olisin parempi kuin vanhimmat, koska en halua välittää sellaista viestiä. He ovat enimmäkseen parempia kaikessa kuin minä, mutta jostain syystä minut valittiin kokemaan tämä kokemus. Tunsin itseni nöyräksi, ja samalla tarvitsin todella tällaisen hengellisen tehosteen, ja Jumala tiesi sen. Hän rakastaa meitä kaikkia hyvin hyvin paljon.
Samana päivänä meillä oli [toinen opetuskokemus, ja minusta tuntui] hienolta, että [toverini vanhin Bird] luotti minuun. Luottamus kumppanuuteen, olkoon se lähetystyössä tai avioliitossa, on elintärkeää, ja on NIIN tärkeää tukea aina kumppaniaan. Älä koskaan revi häntä alaspäin. Vaikka tuntisit olosi mukavaksi hänen seurassaan. Vanhin Bird ja minä tarvitsimme eilen kumppanuusinventaariota (se on missä keskustelemme toveruutemme hyvistä ja huonoista puolista ja asetamme tavoitteita), koska valitettavasti viime viikon hyvät tuntemukset toisiamme kohtaan alkoivat hälvetä kaiken stressin alla. Kumppanuusinventaarion jälkeen olimme taas läheisempiä ja voimme työskennellä paremmin yhdessä. Suosittelen kaikille, jotka lukevat tätä, että hankkisitte kirjan ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”, koska ne asiat, joita lähetyssaarnaajien pitää tehdä, todella auttavat, ja luulen, että ne auttaisivat perhesuhteita, avioliittoja ja ystävyyssuhteita. Evankeliumi auttaa kaikkeen, koska evankeliumi on rakkautta, mutta on myös mukavaa, kun on oppikirja, josta näkee askel askeleelta miten Herra haluaa meidän toimivan eri pulmakysymyksissä.
Rakastan evankeliumia. Olen niin kiitollinen, että olen täällä. Opin niin paljon. Olen aina tiennyt, että minun tarvitsi mennä lähetystyöhön, ja nyt kun olen täällä, olen innostunut oppimaan enemmän kuin voin opettaa ja olemaan pieni väline Jumalan suurenmoisissa isoissa käsissä tuomaan ihmisiä takaisin Hänen luokseen. Hän rakastaa meitä kaikkia, ja ihmisiä ei pitäisi koskaan jättää oman onnensa nojaan. Vaikka he eivät olisikaan evankeliumissa, he ansaitsevat rakkautta, koska jokainen sielu on SUURENMOINEN Jumalan silmissä. Nekin ihmiset, jotka satuttavat sinua ja käyttävät sinua hyväkseen. Jokainen ansaitsee kunnioitusta. Perheet ovat ikuisia, ja se on miksi on elintärkeää rakastaa ja kunnioittaa kaikkia, koska ihmissuhteet ehdottomasti jatkuvat [kuoleman]verhon jälkeen. Tiedän sen, koska tiedän, että Jumala rakastaa minua. Tunsin sen tällä viikolla hyvin voimakkaalla tavalla. Tiedän, että perheet voivat olla yhdessä ikuisesti, ja se on miksi olen niin kiitollinen siitä, että saan olla täällä, koska tämä tulee auttamaan tulevaa perhettäni niinkuin myös perhesuhteitani nyt. Tiedän, etten ole aina kärsivällinen, mutta tietäkää, että rakastan teitä kaikkia niiin paljon. Minulla on teitä ikävä, mutta olen niin innoissani, että olen täällä. Eikö Jumala olekin suurenmoinen?
Rakastan teitä kaikkia, aika on lopussa.
Rakkaudella,
Sestra Satu Izatt