Sisar Dolinar ja minä leikkimässä Seurakunnanjohtajan tyttären Katjan kanssa sairaalassa :). Rakastan häntä.
Heinäkuun 9, 2012:
Rakastan mennä koteihin joissa Pyhä Henki on läsnä
Tämä viikko oli ihana. Vaikka meillä ei ole YHTÄÄN tutkijoita! AAAH, oletan että elämä menee aallottain... Joten pitäkää alueemme rukouksissanne. Joo tämä viikko on taas siirtoviikko, vaikka en halua puhua siitä! Muutama viikko sitten olimme palvelemassa Tmejejä, syljeskelemässä kirsikankiviä, ja sain veli Tmejin vallan purskahtamaan nauruun jostakin, ja sanoin: ”Tiedän, että aiheutan teille stressiä, koska olen aina puhumassa teille asioista, mutta tiedän, että rakastatte sitä.” Ja hän oli samaa mieltä ja sanoi, että he ovat hyvin mielissään siitä että olen Jičínissä ja että he toivovat, että Lähetystyöjohtaja antaa minun jäädä. Pyysin veli Tmejiltä sitoumuksen lähettää Lähetystyöjohtajalle sähköposti ja sanoa niin, ja hän suostui, mutta unohti moneksi viikoksi, ja sitten vihdoin tällä viikolla hänellä oli se sähköposti kirjoitettuna, ja hän oli painamaisillaan ”lähetä”, kun salama iski torniin täällä ja kaikki sähkö katkesi kylässä... aaaahahahaa, EIIIII. Veli Tmej sanoi, että se oli kohtalo! Toruin häntä sellaisesta ajatuksesta. Minun täytyy jäädä!
Koditon mies, joka tuli Kirkkoon kaksi viikkoa sitten (ja eilen) tuli taaksemme ja peitti silmämme, kun olimme kirjoittamassa tietokoneella juuri nyt, hahah. Tiesin, että se oli hän sillä sekunnilla, kun haistoin hänet, hahaha, voi että. Tämä paikkakunta on niin pieni. Hän on huvittava. Kutsuu itseään kulkuriksi. [Lopetimme opettamasta häntä] viime viikolla, koska hän tuli juopuneena opetussopimukseemme ja oli suutelemassa käsiämme aivan liikaa, mutta sitten satunnaisesti hän käveli Kirkkoon eilen, joten olin iloinen nähdessäni, että hän piti siitä, vaikka [ehkä] hän oli vain siellä saadakseen rahaa. Niin joka tapauksessa... takaisin tarinaani.
Olemme täällä kastaaksemme ja opettaaksemme, joten tällä viikolla asetimme korkeita tavoitteita ja olemme menossa takaisin kaduille. Olemme taas menossa Mlada Boleslaviin tällä viikolla. Olimme siellä viime viikolla, mutta silloin oli Jan Hus juhlapäivä, joten se oli tyhjillään.
Punnitsin itseni tänään ensimmäistä kertaa lähetystyössäni. Olen lihonut 7 kiloa. Se on inhottavaa. Joten aloin ravistella käsivarsiani ja poskiani saadakseni Sisar Dolinarin nauramaan, ja toisinaan hän aivan itkee naurusta, mitä rakastan. Joka tapauksessa, menimme tapaamaan tätä jäsentä, jota en tuntenut niin hyvin aikaisemmin, ja hän on niin suurenmoinen. Hän muistuttaa minua kovasti Mapista ja Aulikista yhdistettynä. Hän oli juuri palannut poimimasta mustikoita (ikävöin suomalaisia piirakoita), ja hän antoi meille osan ja käski minun syödä niitä jäätelökakun ja kerman kera, ja minä kielsin sen. Sanoin, että syön vain maidon kanssa, koska olen lihavampi kuin olen koskaan ollut. Sanoin, että painan 70 kiloa, sestro! Ja hän oli kauhuissaan, ja sitten otin sen hetken ja aloin ravistella käsivarsiani ja poskiani ja tehdä tällaista ryystämisääntä, ja hän oli kuolla. Ja sitten hän alkoi tehdä sitä ryystämisääntä ravistelematta poskiaan, ja hän vain nauroi ja nauroi. Ja myöhemmin minä tein niin taas, ja hän sanoi tsekiksi: ”Sinun on parasta olla tekemättä noin kasvoillesi tai ne voivat jäädä tuollaisiksi.” Ja me purskahdimme nauruun. Se oli ihanaa, ja Sisar Dolinarin posket olivat kerrassaan märät ilon kyynelistä. Se jäsen tuli luokseni eilen Kirkossa, ja teki yhtäkkiä niin taas, ja se vain tekee minut onnelliseksi, että olen vihdoinkin käynyt jokaisen jäsenen luona seurakunnassa. Tunnen heidät kaikki. Minusta tuntuu, että voin nyt vihdoinkin alkaa edistyä. Mikä pelottaa minua, koska evankeliumissa me yleensä jätämme tehtävän tai alueen sillä hetkellä kun alamme ymmärtää miten se toimii. Taivaallinen Isä haluaa pitää meidät varpaillaan, tosiaan. Mutta siitä huolimatta rukoilkaa, että voisin jäädä tänne, ehkä yhdistetty uskomme torjuu todennäköisyyden...
Tällä viikolla meillä oli myös Perheilta perheen kanssa, jonka luona emme olleet vielä käyneet, mikä oli suurenmoista, ja rakastan mennä koteihin, joissa Pyhä Henki on läsnä. Haluan sellaisen kodin! Se on valtava siunaus. Opetimme profeetoista, ja pyysimme yhtä pientä lasta piirtämään kuvan ja sitten pyytämään profeettaansa (veljeään) kuvailemaan sen meille ja muulle perheelle, ja meidän piti piirtää se--auttaen poikia ymmärtämään profeetan roolin. Profeettapoika oli joka paikassa, ja isä vain nousi jatkuvasti ylös hakemaan hänet ja pulauttamaan hänet takaisin alas veljensä viereen profetoimaan. Emme voi turhautua pienten kanssa. He yrittävät parhaansa, ja kun Pyhä Henki on paikalla, voimme olla nöyriä ja oppia heiltä. Olen ollut ällistynyt ihanista asioista mitä pienet lapset sanovat.
Haastattelut Lähetystyöjohtajan kanssa olivat myös tällä viikolla. Rakastan niitä. Soitin edellisenä iltana ja kerroin Lähetystyöjohtajalle, että koska hän tulisi joka tapauksessa olemaan täällä lounasaikaan, hänen pitäisi suunnitella lounastaa kanssamme. Hän sanoi ajattelevansa sitä. Hän ja Sisar Irwin eivät vain viipyneet, he maksoivat meidän ateriamme tässä upeassa ravintolassa. Tsekkiläinen ruoka on tosi hyvää, kaverit. Olkaa innostuneita. Rakastan Lähetystyöjohtajaani. Se tekee minut surulliseksi, kun ihmiset sanovat, että heidän Lähetystyöjohtajansa ei ollut kovin hyvä. Rakastan omaani, ja kerron hänelle aina kun näen hänet, että tulemme olemaan ystäviä ikuisesti. Ja hän on samaa mieltä! Rakastan sitä. Rakastan kun minua rakastetaan! Ja rakastan rakastamista.
Rakastan Pyhien Kirjoitusten voimaa. En koskaan todella LUKENUT Pyhiä Kirjoituksia joka päivä kun asuin kotona, ja olen muuttanut sen osan itseäni. Rakastan aikaani Pyhien Kirjoitusten parissa. Se on pyhää aikaani Jumalan kanssa. Oppia mitä Hän haluaa minun oppivan, ja asettaa tavoitteita ja suunnitelmia miten voin muuttaa itseäni. Se kaikki alkaa ponnistuksilla ja opiskelemisella. Rakastan sitä. Rakastan, että Jumala rakastaa meitä ja on antanut meille oppikirjan siitä miten olla täysin onnellinen. Kannustan teitä kaikkia jatkamaan lukemista. Joka ainoana päivänä. Koska jokainen päivä ilahduttaa meitä uusilla haasteilla. Emmekä voi päästä niiden läpi ilman Jumalaa. Hän parantaa meidät vaikeiden aikojen läpi ja vahvistaa meitä hyvässä ja pahassa. Rakastan Häntä, ja suhteeni Häneen on kasvanut.
Ja vim tato cirkev je opravdu od Boha. Ja vim muzete taky to odpovied ziskat protoze my jsme vsichni Bozi deti. On nas odpovida. [= Tiedän, että tämä kirkko on todella Jumalasta. Tiedän, että voit myös saada sen selville, koska olemme kaikki Jumalan lapsia. Hän vastaa meille.]
Rakkaudella,
Sestra Izatt
Rakastan mennä koteihin joissa Pyhä Henki on läsnä
Tämä viikko oli ihana. Vaikka meillä ei ole YHTÄÄN tutkijoita! AAAH, oletan että elämä menee aallottain... Joten pitäkää alueemme rukouksissanne. Joo tämä viikko on taas siirtoviikko, vaikka en halua puhua siitä! Muutama viikko sitten olimme palvelemassa Tmejejä, syljeskelemässä kirsikankiviä, ja sain veli Tmejin vallan purskahtamaan nauruun jostakin, ja sanoin: ”Tiedän, että aiheutan teille stressiä, koska olen aina puhumassa teille asioista, mutta tiedän, että rakastatte sitä.” Ja hän oli samaa mieltä ja sanoi, että he ovat hyvin mielissään siitä että olen Jičínissä ja että he toivovat, että Lähetystyöjohtaja antaa minun jäädä. Pyysin veli Tmejiltä sitoumuksen lähettää Lähetystyöjohtajalle sähköposti ja sanoa niin, ja hän suostui, mutta unohti moneksi viikoksi, ja sitten vihdoin tällä viikolla hänellä oli se sähköposti kirjoitettuna, ja hän oli painamaisillaan ”lähetä”, kun salama iski torniin täällä ja kaikki sähkö katkesi kylässä... aaaahahahaa, EIIIII. Veli Tmej sanoi, että se oli kohtalo! Toruin häntä sellaisesta ajatuksesta. Minun täytyy jäädä!
Koditon mies, joka tuli Kirkkoon kaksi viikkoa sitten (ja eilen) tuli taaksemme ja peitti silmämme, kun olimme kirjoittamassa tietokoneella juuri nyt, hahah. Tiesin, että se oli hän sillä sekunnilla, kun haistoin hänet, hahaha, voi että. Tämä paikkakunta on niin pieni. Hän on huvittava. Kutsuu itseään kulkuriksi. [Lopetimme opettamasta häntä] viime viikolla, koska hän tuli juopuneena opetussopimukseemme ja oli suutelemassa käsiämme aivan liikaa, mutta sitten satunnaisesti hän käveli Kirkkoon eilen, joten olin iloinen nähdessäni, että hän piti siitä, vaikka [ehkä] hän oli vain siellä saadakseen rahaa. Niin joka tapauksessa... takaisin tarinaani.
Olemme täällä kastaaksemme ja opettaaksemme, joten tällä viikolla asetimme korkeita tavoitteita ja olemme menossa takaisin kaduille. Olemme taas menossa Mlada Boleslaviin tällä viikolla. Olimme siellä viime viikolla, mutta silloin oli Jan Hus juhlapäivä, joten se oli tyhjillään.
Punnitsin itseni tänään ensimmäistä kertaa lähetystyössäni. Olen lihonut 7 kiloa. Se on inhottavaa. Joten aloin ravistella käsivarsiani ja poskiani saadakseni Sisar Dolinarin nauramaan, ja toisinaan hän aivan itkee naurusta, mitä rakastan. Joka tapauksessa, menimme tapaamaan tätä jäsentä, jota en tuntenut niin hyvin aikaisemmin, ja hän on niin suurenmoinen. Hän muistuttaa minua kovasti Mapista ja Aulikista yhdistettynä. Hän oli juuri palannut poimimasta mustikoita (ikävöin suomalaisia piirakoita), ja hän antoi meille osan ja käski minun syödä niitä jäätelökakun ja kerman kera, ja minä kielsin sen. Sanoin, että syön vain maidon kanssa, koska olen lihavampi kuin olen koskaan ollut. Sanoin, että painan 70 kiloa, sestro! Ja hän oli kauhuissaan, ja sitten otin sen hetken ja aloin ravistella käsivarsiani ja poskiani ja tehdä tällaista ryystämisääntä, ja hän oli kuolla. Ja sitten hän alkoi tehdä sitä ryystämisääntä ravistelematta poskiaan, ja hän vain nauroi ja nauroi. Ja myöhemmin minä tein niin taas, ja hän sanoi tsekiksi: ”Sinun on parasta olla tekemättä noin kasvoillesi tai ne voivat jäädä tuollaisiksi.” Ja me purskahdimme nauruun. Se oli ihanaa, ja Sisar Dolinarin posket olivat kerrassaan märät ilon kyynelistä. Se jäsen tuli luokseni eilen Kirkossa, ja teki yhtäkkiä niin taas, ja se vain tekee minut onnelliseksi, että olen vihdoinkin käynyt jokaisen jäsenen luona seurakunnassa. Tunnen heidät kaikki. Minusta tuntuu, että voin nyt vihdoinkin alkaa edistyä. Mikä pelottaa minua, koska evankeliumissa me yleensä jätämme tehtävän tai alueen sillä hetkellä kun alamme ymmärtää miten se toimii. Taivaallinen Isä haluaa pitää meidät varpaillaan, tosiaan. Mutta siitä huolimatta rukoilkaa, että voisin jäädä tänne, ehkä yhdistetty uskomme torjuu todennäköisyyden...
Tällä viikolla meillä oli myös Perheilta perheen kanssa, jonka luona emme olleet vielä käyneet, mikä oli suurenmoista, ja rakastan mennä koteihin, joissa Pyhä Henki on läsnä. Haluan sellaisen kodin! Se on valtava siunaus. Opetimme profeetoista, ja pyysimme yhtä pientä lasta piirtämään kuvan ja sitten pyytämään profeettaansa (veljeään) kuvailemaan sen meille ja muulle perheelle, ja meidän piti piirtää se--auttaen poikia ymmärtämään profeetan roolin. Profeettapoika oli joka paikassa, ja isä vain nousi jatkuvasti ylös hakemaan hänet ja pulauttamaan hänet takaisin alas veljensä viereen profetoimaan. Emme voi turhautua pienten kanssa. He yrittävät parhaansa, ja kun Pyhä Henki on paikalla, voimme olla nöyriä ja oppia heiltä. Olen ollut ällistynyt ihanista asioista mitä pienet lapset sanovat.
Haastattelut Lähetystyöjohtajan kanssa olivat myös tällä viikolla. Rakastan niitä. Soitin edellisenä iltana ja kerroin Lähetystyöjohtajalle, että koska hän tulisi joka tapauksessa olemaan täällä lounasaikaan, hänen pitäisi suunnitella lounastaa kanssamme. Hän sanoi ajattelevansa sitä. Hän ja Sisar Irwin eivät vain viipyneet, he maksoivat meidän ateriamme tässä upeassa ravintolassa. Tsekkiläinen ruoka on tosi hyvää, kaverit. Olkaa innostuneita. Rakastan Lähetystyöjohtajaani. Se tekee minut surulliseksi, kun ihmiset sanovat, että heidän Lähetystyöjohtajansa ei ollut kovin hyvä. Rakastan omaani, ja kerron hänelle aina kun näen hänet, että tulemme olemaan ystäviä ikuisesti. Ja hän on samaa mieltä! Rakastan sitä. Rakastan kun minua rakastetaan! Ja rakastan rakastamista.
Rakastan Pyhien Kirjoitusten voimaa. En koskaan todella LUKENUT Pyhiä Kirjoituksia joka päivä kun asuin kotona, ja olen muuttanut sen osan itseäni. Rakastan aikaani Pyhien Kirjoitusten parissa. Se on pyhää aikaani Jumalan kanssa. Oppia mitä Hän haluaa minun oppivan, ja asettaa tavoitteita ja suunnitelmia miten voin muuttaa itseäni. Se kaikki alkaa ponnistuksilla ja opiskelemisella. Rakastan sitä. Rakastan, että Jumala rakastaa meitä ja on antanut meille oppikirjan siitä miten olla täysin onnellinen. Kannustan teitä kaikkia jatkamaan lukemista. Joka ainoana päivänä. Koska jokainen päivä ilahduttaa meitä uusilla haasteilla. Emmekä voi päästä niiden läpi ilman Jumalaa. Hän parantaa meidät vaikeiden aikojen läpi ja vahvistaa meitä hyvässä ja pahassa. Rakastan Häntä, ja suhteeni Häneen on kasvanut.
Ja vim tato cirkev je opravdu od Boha. Ja vim muzete taky to odpovied ziskat protoze my jsme vsichni Bozi deti. On nas odpovida. [= Tiedän, että tämä kirkko on todella Jumalasta. Tiedän, että voit myös saada sen selville, koska olemme kaikki Jumalan lapsia. Hän vastaa meille.]
Rakkaudella,
Sestra Izatt