Roman kasteen jälkeen, minä, Svobodovin äiti ja lapset, Sisar Jorgensen.
Huhtikuun 16, 2012:
Kristuksen koko elämä oli uhrausta
Hei rakkaat ystäväni ja perheeni!
No, Roman meni kasteelle! Ja KYLLÄ hän otti pois korvarenkaansa JA pääkallosormuksensa. Niin hienoa. Kastetilaisuus meni niin hyvin, ja olimme todella nähneet vaivaa sen suunnittelemisessa ja varmistamisessa, että jäsenet osallistuisivat ja olisivat tulossa, ja se maksoi vaivan. Perjantai-iltana meillä oli opetussopimus Romanin kanssa, ja hän tuli paikalle ilman sormustaan, mutta hänellä oli vielä korvarengas. Eräs jäsenistä sanoi hänelle, että hänen tarvitsee näyttää, että hän on osa Kristuksen kirkkoa myös ulkonäöllään. Joten loppujen lopuksi, hän oli valmis luottamaan uskoonsa, koska lauantaiaamuna, kun hän käveli kirkkoon, hänen korvarenkaansa oli poissa :). Olimme kaikki niin ylpeitä hänestä. Kastetilaisuus oli toisessa kaupungissa erään hotellin pohjakerroksessa pienessä kylpyläallasjutussa, ja niin me kaikki tapasimme kirkolla ja menimme sinne kimppakyydillä. Emme voi antaa kenellekään kyytiä, mutta annoimme kyydin kosketinsoittimelle, haha. Saavuimme sinne, ja KAKSIKYMMENTÄ ihmistä tuli tukemaan häntä. Se oli hämmästyttävää! Sisar Jorgensen sanoi, että viimeiseen kahteen kastetilaisuuteen tuli vain 9 ja sitten 5 ihmistä. Joten se oli ihme! Olimme myös kutsuneet erään vähemmän aktiivisen, joka soittaa pianoa, tulemaan ja soittamaan pianoa kastetilaisuudessa, ja hän TULI! Se oli hänelle hyvä tilaisuus tuntea Pyhää Henkeä. Pyysimme erästä pariskuntaa seurakunnassa laulamaan, ja sitten uusi käännynnäinen ja Alkeisyhdistyksen lapsi pitivät puheet. Sitten sen jälkeen kun Roman oli kastettu ja vaihtoi vaatteita, opetimme kaikille ensimmäisen oppiaiheen evankeliumin palauttamisesta ja kasteesta, mikä toimi niin hyvin.
Kristuksen koko elämä oli uhrausta
Hei rakkaat ystäväni ja perheeni!
No, Roman meni kasteelle! Ja KYLLÄ hän otti pois korvarenkaansa JA pääkallosormuksensa. Niin hienoa. Kastetilaisuus meni niin hyvin, ja olimme todella nähneet vaivaa sen suunnittelemisessa ja varmistamisessa, että jäsenet osallistuisivat ja olisivat tulossa, ja se maksoi vaivan. Perjantai-iltana meillä oli opetussopimus Romanin kanssa, ja hän tuli paikalle ilman sormustaan, mutta hänellä oli vielä korvarengas. Eräs jäsenistä sanoi hänelle, että hänen tarvitsee näyttää, että hän on osa Kristuksen kirkkoa myös ulkonäöllään. Joten loppujen lopuksi, hän oli valmis luottamaan uskoonsa, koska lauantaiaamuna, kun hän käveli kirkkoon, hänen korvarenkaansa oli poissa :). Olimme kaikki niin ylpeitä hänestä. Kastetilaisuus oli toisessa kaupungissa erään hotellin pohjakerroksessa pienessä kylpyläallasjutussa, ja niin me kaikki tapasimme kirkolla ja menimme sinne kimppakyydillä. Emme voi antaa kenellekään kyytiä, mutta annoimme kyydin kosketinsoittimelle, haha. Saavuimme sinne, ja KAKSIKYMMENTÄ ihmistä tuli tukemaan häntä. Se oli hämmästyttävää! Sisar Jorgensen sanoi, että viimeiseen kahteen kastetilaisuuteen tuli vain 9 ja sitten 5 ihmistä. Joten se oli ihme! Olimme myös kutsuneet erään vähemmän aktiivisen, joka soittaa pianoa, tulemaan ja soittamaan pianoa kastetilaisuudessa, ja hän TULI! Se oli hänelle hyvä tilaisuus tuntea Pyhää Henkeä. Pyysimme erästä pariskuntaa seurakunnassa laulamaan, ja sitten uusi käännynnäinen ja Alkeisyhdistyksen lapsi pitivät puheet. Sitten sen jälkeen kun Roman oli kastettu ja vaihtoi vaatteita, opetimme kaikille ensimmäisen oppiaiheen evankeliumin palauttamisesta ja kasteesta, mikä toimi niin hyvin.
Oli niin nastaa nähdä Romanin menevän altaaseen ja kastettavan. [Seurakuntamme] lähetysjohtaja suoritti kasteen. Roman on tavannut meitä JOKA päivä (kirjaimellisesti) kolmen viikon ajan, ja se auttoi häntä paljon kykenemään ottamaan tämän askelen. Kun hän tuli jälleen ulos, Pyhä Henki oli hyvin vahva, ja eräs neuvonantajista kutsui halukkaita jakamaan todistuksensa, jos heistä tuntui siltä. Jotkut ihmiset tekivät niin, ja sitten kaksi Alkeisyhdistyksen poikaa, joiden luona pidimme perheillan Romanin kanssa, lauloivat ”Helamanin Armeija” ja viimeisen kertosäkeen aikana seurakunnan johtaja sai kaikki alkamaan laulaa. Nappasin sen filmille, ja SD kortti on menossa Suomeen tänään, joten tarkkaile sitä Äiti! :) Se oli hieno kokemus, ja monet ihmiset sanoivat, että se oli paras kastetilaisuus missä he olivat koskaan olleet. Kaikille soittamiseen ja asioiden vauhtiin saamiseen meni paljon aikaa, mutta kiitos [seurakunnan] lähetysjohtajan ja jne. meillä oli todella suurenmoinen kokemus. Olen varma, ettei Roman tule koskaan unohtamaan sitä. Jälkeenpäin otimme kaikki valokuvia, ja sitten olin tehnyt joitakin suklaakaurapikkuleipiä, ja ne tulivat AHMITUIKSI. Kaikki olivat niin onnellisia! Ja tuntui suurenmoiselta olla siellä, vaikka se oli pieni luola-allas hotellissa. Pyhä Henki voi olla kanssamme missä vain kunhan olemme kelvollisia.
Sunnuntaina oli hänen konfirmointinsa, ja seurakunnan johtaja teki toimituksen. Oli hienoa nähdä Roman, ja hän vain näyttää ja käyttäytyy niin paljon tyynemmin ja onnellisemmin. Olen ylpeä hänestä! Ja hänen korvansa paranee valtavasta reiästään, joka hänellä oli korvarenkaastaan. Mikä suurenmoinen päivä. Valitettavasti KAIKKI neljä tutkijaamme, jotka sanoivat tulevansa kirkkoon jättivät tulematta, joten se oli sääli, mutta hei, Roman sai Pyhän Hengen [lahjan] :). Kirkon jälkeen meillä oli opetussopimus Svobodovin [perheen] luona, ja Roman tuli. Tulemme tapaamaan häntä tällä viikolla joka päivä auttaen häntä valmistautumaan Jičínin temppelimatkalle toukokuussa. Seuraava askel on pappeus.
Sunnuntaina oli hänen konfirmointinsa, ja seurakunnan johtaja teki toimituksen. Oli hienoa nähdä Roman, ja hän vain näyttää ja käyttäytyy niin paljon tyynemmin ja onnellisemmin. Olen ylpeä hänestä! Ja hänen korvansa paranee valtavasta reiästään, joka hänellä oli korvarenkaastaan. Mikä suurenmoinen päivä. Valitettavasti KAIKKI neljä tutkijaamme, jotka sanoivat tulevansa kirkkoon jättivät tulematta, joten se oli sääli, mutta hei, Roman sai Pyhän Hengen [lahjan] :). Kirkon jälkeen meillä oli opetussopimus Svobodovin [perheen] luona, ja Roman tuli. Tulemme tapaamaan häntä tällä viikolla joka päivä auttaen häntä valmistautumaan Jičínin temppelimatkalle toukokuussa. Seuraava askel on pappeus.
Ajamassa lähetyskentän autoa.
Tällä viikolla ajattelin paljon uhraamista. Se on jotain, jonka ymmärtämiseen en oikein koskaan ole käyttänyt aikaa. Jonkin luopumisesta, jota haluamme tai jota jopa tarvitsemme nyt, jotakin varten, jota haluamme vielä enemmän tai tiedämme, että se on arvokkaampaa, tulevaisuudessa. Uhraaminen vaatii paljon uskoa. Ja se on jotain jonka kanssa kamppailen. Kuitenkin uhraus tuo aina tuloksia, jos uhraamme jonkin eteen, jonka tiedämme olevan hyvää ja oikeamielistä. Niin monena iltana vihdoinkin nukahdan, mutta sitten tajuan, etten ole vielä tilittänyt päivääni Herralle. Joten nousen ylös ja teen sen. Ja vaikka haluan unta--ruumiini vaatii sitä kuollakseen--tiedän, että minulle on tärkeämpää puhua Taivaalliselle Isälle. Ja tiedättekö mitä? Tunnen oloni aivan yhtä levänneeksi seuraavana aamuna, jos pyydän apua, ja Pyhä Henki on kanssani enemmän.
Tai esimerkiksi lounastunnit. Meille sallitaan yksi tunti syömiseen ja ylimääräiseen opiskeluun kautta tiskaamiseen, jos tiskit ovat päässeet valloilleen. Ja joskus minun täytyy päättää jatkaa [puhumista ihmisille] tai jotain ja päättää lounastuntini lyhyeen, ja vaikka todella haluaisin istua alas muutamaksi hetkeksi lukemaan Liahonaa, [= Kirkon lehteä] olen nähnyt suurimmat siunaukset kun jatkamme työskentelemistä, jos se on mitä tunnemme johdatusta tehdä. Sama pätee myös kieleen. Pojat, onpa vaikeaa puhua tsekkiä, aivan kuin mitä tahansa muutakin vierasta kieltä, mutta kun vain ryhdistäydyn ja jatkan harjoittelemista, se tulee helpommaksi. Tajusin myös, että mitä enemmän kadotamme elämämme, sitä enemmän löydämme sen. (Pyhien Kirjoitusten viite tässä, mutta muistanko sen ulkoa? En, anteeksi) [Matteus 16: 24-27] Tajusin, että elämämme todella eivät ole omamme. Niiden ei oikeastaan koskaan pitäisi olla. Jos elämme oikein, asetamme aina jonkun muun tarpeet ja hyvinvoinnin omiemme yläpuolelle. Joko avioliitossa tai vanhemmuudessa, tai työssä, tai kirkon tehtävässä, sillä sekunnilla kun alamme ajatella itseämme, menetämme Pyhän Hengen, ja ihmissuhteemme kärsivät. Joten se on mitä yritän uhrata enemmän. Ajatukseni eivät aina ole keskittyneet tutkijoihini. Joskus saan itseni kiinni ajattelemasta ihmisiä tai ylellisyyksiä mitä minulla oli kotona. Eikä se ole sen arvoista. Se on vielä yksi uhraus, joka minun tulee tehdä ollakseni onnellisempi.
Tai esimerkiksi lounastunnit. Meille sallitaan yksi tunti syömiseen ja ylimääräiseen opiskeluun kautta tiskaamiseen, jos tiskit ovat päässeet valloilleen. Ja joskus minun täytyy päättää jatkaa [puhumista ihmisille] tai jotain ja päättää lounastuntini lyhyeen, ja vaikka todella haluaisin istua alas muutamaksi hetkeksi lukemaan Liahonaa, [= Kirkon lehteä] olen nähnyt suurimmat siunaukset kun jatkamme työskentelemistä, jos se on mitä tunnemme johdatusta tehdä. Sama pätee myös kieleen. Pojat, onpa vaikeaa puhua tsekkiä, aivan kuin mitä tahansa muutakin vierasta kieltä, mutta kun vain ryhdistäydyn ja jatkan harjoittelemista, se tulee helpommaksi. Tajusin myös, että mitä enemmän kadotamme elämämme, sitä enemmän löydämme sen. (Pyhien Kirjoitusten viite tässä, mutta muistanko sen ulkoa? En, anteeksi) [Matteus 16: 24-27] Tajusin, että elämämme todella eivät ole omamme. Niiden ei oikeastaan koskaan pitäisi olla. Jos elämme oikein, asetamme aina jonkun muun tarpeet ja hyvinvoinnin omiemme yläpuolelle. Joko avioliitossa tai vanhemmuudessa, tai työssä, tai kirkon tehtävässä, sillä sekunnilla kun alamme ajatella itseämme, menetämme Pyhän Hengen, ja ihmissuhteemme kärsivät. Joten se on mitä yritän uhrata enemmän. Ajatukseni eivät aina ole keskittyneet tutkijoihini. Joskus saan itseni kiinni ajattelemasta ihmisiä tai ylellisyyksiä mitä minulla oli kotona. Eikä se ole sen arvoista. Se on vielä yksi uhraus, joka minun tulee tehdä ollakseni onnellisempi.
Pääsiäisruoskia.
Elämä on täynnä uhrauksia. Kristuksen koko elämä oli uhrausta, tarkoitan, että Hän suoritti maailmankaikkeuden suurimman uhrauksen. Oliko Kristuksen elämä hänen omansa? Ei millään muotoa. Voisitteko kuvitella [miehen, joka todella seuraa] Jeesusta tulossa kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja hänen vaimonsa sanovan: ”Hei kultaseni, voitko tulla auttamaan minua tiskien kanssa?” Tai ”Hei rakkaani, minulla on ollut pitkä päivä lasten kanssa; voisitko mennä leikkimään heidän kanssaan?” ja sitten [miehen, joka seuraa] Jeesusta sanomassa: ”Muruni, haluaisin, mutta haluan todella vain istua alas ja katsoa jalkapalloa ennen kuin menen nukkumaan ja teen asioita. Minulla on ollut pitkä päivä.” Ei vieköön. Elämä on sellaista. Meidän täytyy aina etsiä muiden parasta, jotta voimme olla todella onnellisia. Toivon, että tämä lähetystyö muuttaa minut kokonaan. Minulla on paljon kypsymistä ja jalostumista tehtävänäni. Vaikeinta on saada nämä asiat pysymään! Keskityt johonkin ja yrität saada sen muuttamaan luonnettasi, ja selviydyt hyvin muutaman päivän, mutta sitten huomiosi kääntyy muualle tai unohdat, ja sitten menet takaisin siihen miten sinulla oli tapana käyttäytyä ja ajatella. Soveltaminen on vaikeaa! Tutkijani läpikäyvät paljon! Veljet. Todellinen kääntymys muuttaa luonnetta. Olen kiitollinen siitä. Hyvä asia, että kääntymys on elämänkestävä, jopa iankaikkinen prosessi!
Lentämässä sateisena päivänä.
Tällä viikolla koditon tutkijamme kosketti sydäntäni. Veljet, on niin antoisaa työskennellä näiden ihmisten kanssa. Olimme ulkona [puhumassa ihmisille] eräänä päivänä, ja klo 21 näin [hänet] kävelemässä huppu päässään. Kysyin häneltä mitä hän oli tekemässä, ja hän sanoi: ”Yrittämässä löytää vuodetta.” ja veljet, en voinut edes kuvitella. Hän on vasta 22. Ja molemmat hänen vanhempansa kuolivat halvaukseen. Hänen äitinsä kuoli neljä vuotta sitten, ja siitä asti hän on kamppaillut. Hänen sisaruksensa asuvat kaukana, hän on nuorin, ja hän asuu kadulla. Viime viikolla hän sai sen verisen nenän ja silmän, koska kun hän oli nukkumassa kadulla, joku potkaisi häntä kasvoihin. Minun ei koskaan tarvitse nukkua kadulla jollen tahdo, ja siitä olen niin kiitollinen. Me emme todellakaan huomaa miten siunattuja olemme kunnes puhumme muille ja palvelemme. Joka tapauksessa, tällä viikolla hän ilmestyi opetustunnille suorastaan SÄTEILLEN. Kysyin häneltä mitä oli tapahtumassa, ja hän näytti minulle vähän rahaa, jonka hän oli ansainnut satunnaisesta työstä, jonka hän oli löytänyt, ja sitten hän sanoi hiljaisesti ja niin nöyrästi: ”Ja nyt minulla on koti ja ruokaa.” Hän asuu kodittomien suojapaikassa. Ja se tekee hänet NIIN onnelliseksi. Opetuksen jälkeen hän kysyi meiltä voisiko lainata lautasen ja haarukan kirkon keittiöstä, ja eräs jäsenistä sanoi: ”Valitettavasti et voi, mutta jos tulet meille englannin [luokan] jälkeen, voit saada joitakin meiltä.” Nämä ihmiset ovat enkeleitä. On uskomatonta miten epäitsekkäitä he ovat. Rakastan heitä niin paljon! Kaikkia heitä.
Rukoilkaa [tutkijamme] puolesta, [jonka] perhe käski häntä olemaan tapaamatta meitä, ja jonka ex-tyttöystävä haluaa hänet takaisin, niin että hän on menossa tunnekriisin läpi eikä luule että hän voi jatkaa tapaamista kanssamme ennen kuin asiat rauhoittuvat.
Ja Isi, en voi uskoa, että olet jo ajattelemassa lippujen hankkimista tullaksenne hakemaan minut. PAH! Rakastan teitä kaikkia!!!
Mam vas rada! Doufam vsechno tento tyden bude dobry.
Sestra Satu
Rukoilkaa [tutkijamme] puolesta, [jonka] perhe käski häntä olemaan tapaamatta meitä, ja jonka ex-tyttöystävä haluaa hänet takaisin, niin että hän on menossa tunnekriisin läpi eikä luule että hän voi jatkaa tapaamista kanssamme ennen kuin asiat rauhoittuvat.
Ja Isi, en voi uskoa, että olet jo ajattelemassa lippujen hankkimista tullaksenne hakemaan minut. PAH! Rakastan teitä kaikkia!!!
Mam vas rada! Doufam vsechno tento tyden bude dobry.
Sestra Satu