Lokakuun 3, 2011:
Lähetystyö on uuvuttavaa, mutta se on maailman paras tunne
P.S. Tämä on kuva, jonka Sisar Smith otti minusta kielen opiskelun aikana aamulla. Minulla oli pieni [virus] episodi tällä viikolla, ja yhtenä päivänä en kirjaimellisesti voinut pitää silmiäni auki. Nukahdin keskellä lausettani; se oli eriskummallista. Mutta olen päässyt sen yli! Kesti vain päivän, ja kurkkuni sattui vain kaksi. Mutta kuva on huvittava. Koska asunto on JÄÄKYLMÄ, käytän legginsejä ja paksuja sukkia ja huivia ja villapaitaa kun opiskelen, ja sitten naamani on vain töks suoraan maassa. Hah! Lähetystyö on uuvuttavaa! Mutta se on maailman paras tunne!!!!
Lähetystyö on uuvuttavaa, mutta se on maailman paras tunne
P.S. Tämä on kuva, jonka Sisar Smith otti minusta kielen opiskelun aikana aamulla. Minulla oli pieni [virus] episodi tällä viikolla, ja yhtenä päivänä en kirjaimellisesti voinut pitää silmiäni auki. Nukahdin keskellä lausettani; se oli eriskummallista. Mutta olen päässyt sen yli! Kesti vain päivän, ja kurkkuni sattui vain kaksi. Mutta kuva on huvittava. Koska asunto on JÄÄKYLMÄ, käytän legginsejä ja paksuja sukkia ja huivia ja villapaitaa kun opiskelen, ja sitten naamani on vain töks suoraan maassa. Hah! Lähetystyö on uuvuttavaa! Mutta se on maailman paras tunne!!!!
Hei taas :)
Tämä viikko ei ollut yhtä jännittävä kuin muut, mutta se oli silti ihana! Viikot kuluvat täällä nopeasti. En voi uskoa sitä. Isi sanoi minulle, että minun pitäisi vaalia jokaista päivää, ja se on tullut mieleeni monta kertaa, koska se auttaa minua ei vain olemaan onnellinen aina, mutta myös todella elämään täysillä jokaisen hetken. Rakastan olla täällä. Rakastan ihmisiä. Eräänä iltana sisar Smith kysyi minulta, mikä on mieliosani lähetystyötäni, ja minä sanoin ihmisten silmät. On vain ihanaa katsoa, kun ne muuttuvat. En tiedä olenko maininnut sitä aikaisemmin, mutta tällä viikolla Siegfriedin opettaminen painotti sitä jälleen minulle. Hänellä on mitä lempeimmät silmät, ja se on koska hänen hyväntahtoinen henkensä loistaa niiden kautta.
Siegfried on se mies, jonka tapasin raitiovaunussa ja jota kohti heitin tapaamiskortin ja joka tuli sitten kirkkoon sunnuntaina. Hän on suurenmoinen. Annoimme hänelle haasteen tällä viikolla lopettaa tupakointi ja juominen, ja hän oli valmis haasteeseen. Hän tuntee Jumalan, ja se tekee ratkaisevan eron. Isi kertoi minulle myös kerran, että minun tehtäväni on avata suuni, ja sitten käyttäen pyhiä kirjoituksia, hän kertoi minulle, että lampaat, jotka tuntevat Herransa äänen, seuraavat. Se on niin totta. Minun ei ole tarvinnut tehdä paljon muuta Siegfriedin kanssa kuin avata suuni. Hän rakastaa kirkkoa, ja hänestä on ihanaa tavata meitä. Hän ei koskaan halua vain jutustella. Hän kysyy aina meiltä mitä aiomme oppia tänään, ja me käymme suoraan asiaan. Meidän ei koskaan tarvitse kuin vetää kivirekeä hänen kanssaan, ja se on mitä parhain tunne. Rakastan sitä. Kun asiat ovat oikein, ne sujuvat. Ei taistelua, ne vain sujuvat. Tehtäväni on löytää ihmisiä, jotka ovat valmiita. Se on vaikeaa, koska niin monet ihmiset eivät ole valmiita. Mutta nekin, joita [Pyhä Henki] ei johda yhtä helposti kuin Siegfriediä, mutta jotka silti oppivat ja kaipaavat kovasti Henkeä, ovat valmiita. Minusta on ihanaa olla opettaja, vaikken osaa sanoa paljon. Siegfried kutsuu minua auringoksi. Hän sanoo, että olen aina iloinen, ja se saa myös hänet iloiseksi. Olen niin kiitollinen tästä kammottavasta naurustani. Olen kiitollinen, että rakastan ihmisiä niin helposti. Joskus se sattuu, mutta se on sen arvoista.
Anetta lopetti tulemasta oppitunneillemme tällä viikolla. Yhtenä päivänä hän vain hävisi. Luulemme, että se on koska hän on alaikäinen, ja hänen vanhempansa vastustivat hänen tapaamistaan kanssamme. Lähetimme hänet kotiin Liahonan [= kirkon lehti] kanssa, jota hän oli NIIN innostunut lukemaan, ja sitten hän ei enää koskaan tekstannut meille takaisin eikä vastannut soittoihimme. Se oli tosi vaikeaa, mutta sellaista tapahtuu! [On paljon] ihmisiä, joilla on ollut kuukausikaupalla oppiaiheita, ja sitten he syystä tai toisesta päättävät lopettaa oppitunnit. Tulen kohtaamaan paljon sydänsuruja täällä, mutta Jumalan avulla kaikki asiat ovat mahdollisia. Ja se on hyvää sydänsurua. Sydänsuru merkitsee, että olemme yrittämässä.
Tämä viime viikko oli minun ensimmäinen tsekin viikkoni. Tsekin viikko on, kun puhut vain tsekkiä (tai mikä tahansa se kieli onkaan lähetystyökentälläsi). Tsekin viikko oli ihana, mutta päädyimme puhumaan jonkin verran englantia, koska olen vielä ihan ulalla. Viikon lopulla menestyksen puute alkoi todella painaa meitä. Ihmiset eivät ole vain apaattisia olemassaolomme suhteen, mutta jotkut ovat tylympiä kuin voitte kuvitella. Se todella painaa mieltäsi matalle, kun jotain niin sinulle rakasta syljetään. Se on vaikeaa, joten aloimme pitää pyhien kirjoitusten taukoja joka puolen tunnin välein [puhuessamme ihmisille], jotta voimme jatkaa hymyilemistä ja todella tuntea voiman sanojemme takana. Napsautamme vain Mormonin kirjan auki, ja luemme ensimmäisen kohdan minkä näemme. Sisar Smith sanoi, että hänen viime vaihdossaan [= 8-9 viikon jakso] jokainen pyhien kirjoitusten kohta, jonka he lukivat, oli tosi kohottava, ja se auttoi heitä paljon. Mutta luulen, että olen epäonnen tuoja, koska JOKAINEN pyhien kirjoitusten kohta, jonka luimme oli siitä kuinka ihmisten synnit ja haureudet johtivat heidät iankaikkiseen tuhoon ja helvettiin. Mutta RATKESIN nauruun mikä sai sisar Smithin nauramaan, ja parin sivun kääntelyn jälkeen henkemme olivat taas hyvällä mielellä, koska olimme saaneet kunnon naurut.
Lauantaina kysyin häneltä silti voisimmeko vain istua ja lukea muutamia minuutteja. Eteeni sattui jotain kaunista, joka tulee olemaan tämän viikon henkilökohtainen mottoni. Se löytyy Kolmannesta Nefistä 5:13, missä sanotaan: ”Katso, minä olen Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan opetuslapsi. Hän on kutsunut minut julistamaan sanaansa kansansa keskuudessa, jotta se saisi ikuisen elämän.” Eikö se olekin aivan ihana? Rakastan sitä. Ajattelen sitä usein, ja olen kiitollinen ajasta, jona voin olla Kristuksen opetuslapsi. Eikö se olekin ihana siunaus? Saan julistaa Hänen sanaansa niin että ihmiset voivat pelastua ja olla yhdessä hengellisten ja maallisten perheidensä kanssa iankaikkisesti. Olen niin siunattu.
Joinakin päivinä katson ihmisiä ympärilläni ystäviensä kanssa, tai tyttöjä menossa ostoksille, tai nuoria käsi kädessä, ja minusta tuntuu, että tämä lähetystyö tulee kestämään ikuisuuden. Mutta en usko, että nuo tunteet ovat Jumalalta. Koska kun Henki on kanssani, olen surullinen, että kolme kuukautta on jo kulunut. En halua laskea päiviä. Haluan nauttia joka hetkestä, ”vaalia jokaista päivää”. Ja teen niin, kun Taivaallinen Isä on takanani.
Meillä oli mielenkiintoinen kokemus erään miehen kanssa, josta eräät toiset sisaret Prahasta lähettivät meille viitteen. Menimme puistoon, ja juuri kun istuimme alas hän veti paidan päältään eikä suostunut panemaan sitä takaisin päälleen. Hän sanoi, että aurinko on Jumala ja että Jumala tekee hänet onnelliseksi. VOI että. Saimme hänet lopulta vakuuttuneeksi siitä, että tämä on muodollinen kokous Kristuksesta puhumisesta, ja hän sai paidan takaisin päälleen. Seuraava tunti oli eriskummallisin keskustelu mitä minulla on ollut tähän mennessä. Hän väänsi sanamme ja pilkkasi Jumalaa. Hän kertoi meille, että haluaisi joskus puhua kanssamme luonnosta, koska se on mihin hän uskoo. Sanoin hänelle, että luonto on hyvä ja hieno, ja että Jumala on suuri osa luontoa, koska Hän loi sen, mutta että tämän seuraavan puolentoista vuoden aikana olen omistautunut Jumalalle. Olen täällä julistaakseni Hänen sanaansa ja tuomassa ihmisiä lähemmäksi Kristusta. Kysyin sitten, voisimmeko päättää rukouksella, ja hän sanoi, että voimme tehdä mitä haluamme (hän ei antanut meidän aloittaa rukouksella), joten rukoilin, ja tein sen niin vilpittömästi kuin osasin. Sitten hän nauroi minulle ja alkoi ”rukoilla puuta” pilkaten uskoani ja pilkaten suhdettani Taivaalliseen Isään. En ole koskaan tuntenut sellaisen voimakkaan tunteen täyttävän kehoani. Nousin seisomaan, ja kerroin hänelle lujasti, että Jumala on pyhä, ja viestimme on pyhä. Kerroin hänelle, että en katselisi sivusta antaen Jumalaa pilkattavan. Sanat vain virtasivat suustani, ja sitten oli hiljaista. Hän katsoi minua muutaman hetken päästä ja sanoi: ”En ollut TODELLA pilkkaamassa sinua.” ja minä sanoin: ”Kyllä olit.” Sitten hän sanoi: ”Olet oikeassa, minä olin.” Sisar Smith nousi seisomaan kanssani ja sanoi: ”Olen pahoillani, jos vaikutamme tylyiltä, mutta Hyvästi.” ja sitten me lähdimme. Tänä aamuna (kaksi päivää myöhemmin) saimme tekstiviestin, jossa luki, että hän oli ollut ajattelemassa pilkkaustapahtumaa ja haluaisi lähettää sähköpostia. Kerroin hänelle, että lähetän sähköpostia vain perheelleni, mutta että hän on tervetullut kirkkoon sunnuntaina. Se oli kummallinen kokemus, ja olen kiitollinen, että Pyhä Henki pistää sanoja suuhusi, koska tavallisesti kun suutun tai olen aivan äimänä alan änkyttää. Mutta en tällä kertaa. Tiedän, että se mitä minulla on sanottavana, on totta, ja tiedän, että Jumala auttaa minua tarvittaessa sanomaan asioita joiden tarvitsee tulla sanotuiksi. Olen kiitollinen siitä, ja olen kiitollinen, että vaikeiden aikojen jälkeen tulee hyviä.
Lähdimme ja [puhuimme] tälle naiselle penkillä, joka alkoi itkeä, kun todistin hänelle Kristuksen rakkaudesta häntä kohtaan. Hän ei halunnut kuulla enempää, mutta olen kiitollinen, että olen suukappale hyvään. Olen kiitollinen, että minulla on tämä nimikyltti rinnassani. Olen NIIN onnellinen, että annoitte minulle nimeksi Christina. En saa ainoastaan kirjaimellisesti kantaa Hänen nimeään täällä, mutta myös lähetystyöni jälkeen. Aina ja ikuisesti. Kun olin nuori, tarkistin mitä tuo nimi merkitsi, ja se tarkoittaa Kristuksen seuraaja. Olen kiitollinen tästä, ja tulen palvelemaan Häntä ikuisesti. Emme voi koskaan lopettaa palvelemista, mutta sitten vastalahjaksi emme koskaan lopeta saamasta siunauksia ja tulemasta paremmiksi ihmisiksi. Rakastan evankeliumia, ja rakastan tätä kiertokehää.
Toivon, että kaikki voivat hyvin. Kaipaan teitä kaikkia, mutta olen onnellinen, että olen täällä. Aiomme mennä tähän pieneen kauppaan ulkona katsomaan onko siellä mitään namia.
Rakastan teitä.
-Sisar Izatt
Tämä viikko ei ollut yhtä jännittävä kuin muut, mutta se oli silti ihana! Viikot kuluvat täällä nopeasti. En voi uskoa sitä. Isi sanoi minulle, että minun pitäisi vaalia jokaista päivää, ja se on tullut mieleeni monta kertaa, koska se auttaa minua ei vain olemaan onnellinen aina, mutta myös todella elämään täysillä jokaisen hetken. Rakastan olla täällä. Rakastan ihmisiä. Eräänä iltana sisar Smith kysyi minulta, mikä on mieliosani lähetystyötäni, ja minä sanoin ihmisten silmät. On vain ihanaa katsoa, kun ne muuttuvat. En tiedä olenko maininnut sitä aikaisemmin, mutta tällä viikolla Siegfriedin opettaminen painotti sitä jälleen minulle. Hänellä on mitä lempeimmät silmät, ja se on koska hänen hyväntahtoinen henkensä loistaa niiden kautta.
Siegfried on se mies, jonka tapasin raitiovaunussa ja jota kohti heitin tapaamiskortin ja joka tuli sitten kirkkoon sunnuntaina. Hän on suurenmoinen. Annoimme hänelle haasteen tällä viikolla lopettaa tupakointi ja juominen, ja hän oli valmis haasteeseen. Hän tuntee Jumalan, ja se tekee ratkaisevan eron. Isi kertoi minulle myös kerran, että minun tehtäväni on avata suuni, ja sitten käyttäen pyhiä kirjoituksia, hän kertoi minulle, että lampaat, jotka tuntevat Herransa äänen, seuraavat. Se on niin totta. Minun ei ole tarvinnut tehdä paljon muuta Siegfriedin kanssa kuin avata suuni. Hän rakastaa kirkkoa, ja hänestä on ihanaa tavata meitä. Hän ei koskaan halua vain jutustella. Hän kysyy aina meiltä mitä aiomme oppia tänään, ja me käymme suoraan asiaan. Meidän ei koskaan tarvitse kuin vetää kivirekeä hänen kanssaan, ja se on mitä parhain tunne. Rakastan sitä. Kun asiat ovat oikein, ne sujuvat. Ei taistelua, ne vain sujuvat. Tehtäväni on löytää ihmisiä, jotka ovat valmiita. Se on vaikeaa, koska niin monet ihmiset eivät ole valmiita. Mutta nekin, joita [Pyhä Henki] ei johda yhtä helposti kuin Siegfriediä, mutta jotka silti oppivat ja kaipaavat kovasti Henkeä, ovat valmiita. Minusta on ihanaa olla opettaja, vaikken osaa sanoa paljon. Siegfried kutsuu minua auringoksi. Hän sanoo, että olen aina iloinen, ja se saa myös hänet iloiseksi. Olen niin kiitollinen tästä kammottavasta naurustani. Olen kiitollinen, että rakastan ihmisiä niin helposti. Joskus se sattuu, mutta se on sen arvoista.
Anetta lopetti tulemasta oppitunneillemme tällä viikolla. Yhtenä päivänä hän vain hävisi. Luulemme, että se on koska hän on alaikäinen, ja hänen vanhempansa vastustivat hänen tapaamistaan kanssamme. Lähetimme hänet kotiin Liahonan [= kirkon lehti] kanssa, jota hän oli NIIN innostunut lukemaan, ja sitten hän ei enää koskaan tekstannut meille takaisin eikä vastannut soittoihimme. Se oli tosi vaikeaa, mutta sellaista tapahtuu! [On paljon] ihmisiä, joilla on ollut kuukausikaupalla oppiaiheita, ja sitten he syystä tai toisesta päättävät lopettaa oppitunnit. Tulen kohtaamaan paljon sydänsuruja täällä, mutta Jumalan avulla kaikki asiat ovat mahdollisia. Ja se on hyvää sydänsurua. Sydänsuru merkitsee, että olemme yrittämässä.
Tämä viime viikko oli minun ensimmäinen tsekin viikkoni. Tsekin viikko on, kun puhut vain tsekkiä (tai mikä tahansa se kieli onkaan lähetystyökentälläsi). Tsekin viikko oli ihana, mutta päädyimme puhumaan jonkin verran englantia, koska olen vielä ihan ulalla. Viikon lopulla menestyksen puute alkoi todella painaa meitä. Ihmiset eivät ole vain apaattisia olemassaolomme suhteen, mutta jotkut ovat tylympiä kuin voitte kuvitella. Se todella painaa mieltäsi matalle, kun jotain niin sinulle rakasta syljetään. Se on vaikeaa, joten aloimme pitää pyhien kirjoitusten taukoja joka puolen tunnin välein [puhuessamme ihmisille], jotta voimme jatkaa hymyilemistä ja todella tuntea voiman sanojemme takana. Napsautamme vain Mormonin kirjan auki, ja luemme ensimmäisen kohdan minkä näemme. Sisar Smith sanoi, että hänen viime vaihdossaan [= 8-9 viikon jakso] jokainen pyhien kirjoitusten kohta, jonka he lukivat, oli tosi kohottava, ja se auttoi heitä paljon. Mutta luulen, että olen epäonnen tuoja, koska JOKAINEN pyhien kirjoitusten kohta, jonka luimme oli siitä kuinka ihmisten synnit ja haureudet johtivat heidät iankaikkiseen tuhoon ja helvettiin. Mutta RATKESIN nauruun mikä sai sisar Smithin nauramaan, ja parin sivun kääntelyn jälkeen henkemme olivat taas hyvällä mielellä, koska olimme saaneet kunnon naurut.
Lauantaina kysyin häneltä silti voisimmeko vain istua ja lukea muutamia minuutteja. Eteeni sattui jotain kaunista, joka tulee olemaan tämän viikon henkilökohtainen mottoni. Se löytyy Kolmannesta Nefistä 5:13, missä sanotaan: ”Katso, minä olen Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan opetuslapsi. Hän on kutsunut minut julistamaan sanaansa kansansa keskuudessa, jotta se saisi ikuisen elämän.” Eikö se olekin aivan ihana? Rakastan sitä. Ajattelen sitä usein, ja olen kiitollinen ajasta, jona voin olla Kristuksen opetuslapsi. Eikö se olekin ihana siunaus? Saan julistaa Hänen sanaansa niin että ihmiset voivat pelastua ja olla yhdessä hengellisten ja maallisten perheidensä kanssa iankaikkisesti. Olen niin siunattu.
Joinakin päivinä katson ihmisiä ympärilläni ystäviensä kanssa, tai tyttöjä menossa ostoksille, tai nuoria käsi kädessä, ja minusta tuntuu, että tämä lähetystyö tulee kestämään ikuisuuden. Mutta en usko, että nuo tunteet ovat Jumalalta. Koska kun Henki on kanssani, olen surullinen, että kolme kuukautta on jo kulunut. En halua laskea päiviä. Haluan nauttia joka hetkestä, ”vaalia jokaista päivää”. Ja teen niin, kun Taivaallinen Isä on takanani.
Meillä oli mielenkiintoinen kokemus erään miehen kanssa, josta eräät toiset sisaret Prahasta lähettivät meille viitteen. Menimme puistoon, ja juuri kun istuimme alas hän veti paidan päältään eikä suostunut panemaan sitä takaisin päälleen. Hän sanoi, että aurinko on Jumala ja että Jumala tekee hänet onnelliseksi. VOI että. Saimme hänet lopulta vakuuttuneeksi siitä, että tämä on muodollinen kokous Kristuksesta puhumisesta, ja hän sai paidan takaisin päälleen. Seuraava tunti oli eriskummallisin keskustelu mitä minulla on ollut tähän mennessä. Hän väänsi sanamme ja pilkkasi Jumalaa. Hän kertoi meille, että haluaisi joskus puhua kanssamme luonnosta, koska se on mihin hän uskoo. Sanoin hänelle, että luonto on hyvä ja hieno, ja että Jumala on suuri osa luontoa, koska Hän loi sen, mutta että tämän seuraavan puolentoista vuoden aikana olen omistautunut Jumalalle. Olen täällä julistaakseni Hänen sanaansa ja tuomassa ihmisiä lähemmäksi Kristusta. Kysyin sitten, voisimmeko päättää rukouksella, ja hän sanoi, että voimme tehdä mitä haluamme (hän ei antanut meidän aloittaa rukouksella), joten rukoilin, ja tein sen niin vilpittömästi kuin osasin. Sitten hän nauroi minulle ja alkoi ”rukoilla puuta” pilkaten uskoani ja pilkaten suhdettani Taivaalliseen Isään. En ole koskaan tuntenut sellaisen voimakkaan tunteen täyttävän kehoani. Nousin seisomaan, ja kerroin hänelle lujasti, että Jumala on pyhä, ja viestimme on pyhä. Kerroin hänelle, että en katselisi sivusta antaen Jumalaa pilkattavan. Sanat vain virtasivat suustani, ja sitten oli hiljaista. Hän katsoi minua muutaman hetken päästä ja sanoi: ”En ollut TODELLA pilkkaamassa sinua.” ja minä sanoin: ”Kyllä olit.” Sitten hän sanoi: ”Olet oikeassa, minä olin.” Sisar Smith nousi seisomaan kanssani ja sanoi: ”Olen pahoillani, jos vaikutamme tylyiltä, mutta Hyvästi.” ja sitten me lähdimme. Tänä aamuna (kaksi päivää myöhemmin) saimme tekstiviestin, jossa luki, että hän oli ollut ajattelemassa pilkkaustapahtumaa ja haluaisi lähettää sähköpostia. Kerroin hänelle, että lähetän sähköpostia vain perheelleni, mutta että hän on tervetullut kirkkoon sunnuntaina. Se oli kummallinen kokemus, ja olen kiitollinen, että Pyhä Henki pistää sanoja suuhusi, koska tavallisesti kun suutun tai olen aivan äimänä alan änkyttää. Mutta en tällä kertaa. Tiedän, että se mitä minulla on sanottavana, on totta, ja tiedän, että Jumala auttaa minua tarvittaessa sanomaan asioita joiden tarvitsee tulla sanotuiksi. Olen kiitollinen siitä, ja olen kiitollinen, että vaikeiden aikojen jälkeen tulee hyviä.
Lähdimme ja [puhuimme] tälle naiselle penkillä, joka alkoi itkeä, kun todistin hänelle Kristuksen rakkaudesta häntä kohtaan. Hän ei halunnut kuulla enempää, mutta olen kiitollinen, että olen suukappale hyvään. Olen kiitollinen, että minulla on tämä nimikyltti rinnassani. Olen NIIN onnellinen, että annoitte minulle nimeksi Christina. En saa ainoastaan kirjaimellisesti kantaa Hänen nimeään täällä, mutta myös lähetystyöni jälkeen. Aina ja ikuisesti. Kun olin nuori, tarkistin mitä tuo nimi merkitsi, ja se tarkoittaa Kristuksen seuraaja. Olen kiitollinen tästä, ja tulen palvelemaan Häntä ikuisesti. Emme voi koskaan lopettaa palvelemista, mutta sitten vastalahjaksi emme koskaan lopeta saamasta siunauksia ja tulemasta paremmiksi ihmisiksi. Rakastan evankeliumia, ja rakastan tätä kiertokehää.
Toivon, että kaikki voivat hyvin. Kaipaan teitä kaikkia, mutta olen onnellinen, että olen täällä. Aiomme mennä tähän pieneen kauppaan ulkona katsomaan onko siellä mitään namia.
Rakastan teitä.
-Sisar Izatt