Elokuun 27, 2012:
Rakastan tätä työtä. Rakastan näitä ihmisiä.
Tänä viikonloppuna näimme ihmeitä. Viikottaisen suunnittelun aikana olin niin turhautunut, koska olimme vain niin JUMISSA kaikkien kanssa. En tiennyt mitä tehdä, ja minusta tuntui kuin emme olisi saaneet MITÄÄN innoitusta. Mutta suunnittelimme oppiaiheita ja menimme eteenpäin. Sitten lauantaina ihmeet vain tulivat. Virtasivat sisään. Minulla on todistus, että jos jatkamme puskemista, silloinkin kun meistä tuntuu kuin juoksisimme päin seinää kerta toisensa jälkeen, niin Taivaallinen Isä tekee mitä et voi tehdä itse.
[Eräs tutkijoistamme] vei meidät syömään jäätelöä lauantaina, ja suunnitelmamme oli vihdoinkin opettaa hänelle Viisauden Sana. Mutta ennen kuin edes aloitimme, heti kun jäätelö oli tuotu, [tutkijamme] sanoi: ”Niin voitteko kertoa minulle miksi ette juo viiniä?” Ja niin vedimme esiin kirjaset. Hän ei vielä hyväksynyt sitä, mutta [hänen tyttärensä] piti siitä; hän sanoi, että siinä oli järkeä, ja se oli todiste, että Jumala antoi meille innoitusta.
Sitten meillä oli opetussopimus tutkijan kanssa, joka on opiskellut NELJÄ VUOTTA ja lukenut kaiken. Kaikki Pyhät Kirjoitukset ja vieläpä Evankeliumin periaatteet-kirjan. Mutta hän oli NIIN haastava viime viikolla. Me vain EMME tienneet mitä tehdä hänen kanssaan. Joten sanoin: ”Opetetaanpa hänelle temppelityöstä.” Ja niin teimme. Ja käytimme Raamatusta pyhien kirjoitusten kohtia. En ole koskaan nähnyt sellaista välitöntä muutosta kenessäkään sillä tavalla. Hän vain istui siinä ja tuijotti säkeitä 1. Pietarin [kirjeessä luvuissa 3 ja 4], joita olimme lukemassa. Luimme kuinka Kristus opetti henkimaailmassa, ja kuinka kasteet kuolleiden puolesta ovat välttämättömiä [1. Kor. 15]. Hän nosti katseensa ja NIIN NÖYRÄSTI sanoi: ”Olen lukenut Raamattua viisikymmentä vuotta, enkä ole koskaan ymmärtänyt tätä. Nyt ymmärrän.” Ja sitten hän myönsi, että hän uskoo, että Mormonin Kirja on totta. Lausuin todistukseni ja sitten kysyin oliko ketään hänen työssään jonka hän arvelisi tarvitsevan viestimme. En tiennyt miksi kysyin sitä, mutta sitten hän sanoi: ”Ei, eikä kotonakaan vaimoni olisi mielissään jos tietäisi että luen kaikkea tätä.” Ja tajusimme, että se mikä itse asiassa pidättelee häntä on puolison hyväksyminen. Se oli hämmästyttävä oppiaihe, ja se avasi hänen sydäntään niin paljon. Hän lähti ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”-kirjan kanssa, jota hän aikoo alkaa tutkia työssä.
Seuraava ihmeemme on hämmästyttävä uusi tutkijamme, ja veljet, kuinka paljon rakastammekaan häntä. Joka tapauksessa, olimme [puhumassa ihmisille], ja yritän olla pitämättä taukoja välissä, ja kaikki mitä muistan on Sisar Pysnakova sanomassa: ”Pitäisikö meidän [puhua] hänelle?” ja sitten tein niin. Hän pysähtyi ja kysyi mikä on ero meidän ja katolilaisten välillä. Sisar P sanoi, ettei hänellä yhtäkkiä ollut mitään sanottavaa jostain syystä, joten minä vain avasin suuni ja sanoin jotain. Puhuin Mormonin Kirjasta, mutten tiedä tarkalleen mitä sanoin, en muista. Kaikki mitä muistan on huomanneeni kuinka ystävälliset hänen silmänsä olivat ja todella toivoneeni, että hän olisi avoin. Vaihdoimme puhelinnumeroita. Ensimmäinen tapaamisemme oli penkillä ”neutraalilla alueella” ja hän rakasti sitä. Pidin loppurukouksen ja tunsin itseni niin tyhmäksi koska slovakkini on niin huonoa, mutta katsoin viereeni, ja hän hymyili vienosti, mikä tarkoittaa, että hän tunsi jotain. Jaoin [Pyhien Kirjoitusten kohdan] Alma 32:28, jota hän rakasti ja tutki yhä uudelleen.
[= Alma 32:28 Nyt, vertaamme sanaa siemeneen. Nyt, jos te annatte sijaa, niin että sydämeenne voidaan kylvää siemen, katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän täytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana.]
Pyysimme häntä tutkimaan Moroni 7 sinä iltana, minkä hän teki. Ja hän sanoi, että se vastasi kaikkiin kysymyksiin mitä hän oli ollut ajattelemassa ja ihmetteli miten olimme tienneet mitä hän tarvitsi. Seuraavan opetussopimuksen aikana katsoimme Joseph Smith-elokuvan, ja hän pysytteli valveilla klo 5.30:en asti aamulla pohtimassa ja rukoilemassa ja tuli NIIN VALMISTAUTUNEENA seuraavaan opetussopimukseen kysymysten ja todistuksen kera. Hän kertoi meille, ettei koskaan ole tuntenut oloaan näin onnelliseksi ja ettei hän voi ymmärtää miten tämä on mahdollista että on niin hyvä olo. Kutsuimme hänet Kirkkoon, ja kysyin oliko hänellä solmio, ja hän sanoi: ”Älä huolehdi. Luin esitteen. Tiedän mitä minun pitää tuoda.” Ja hän opiskeli sinä yönä klo 3:een asti. Hän rakasti Kirkkoa. Tapaamme tänään tunnin päästä. Rukoilkaa hänen puolestaan. Hän on ihme. Hän on hämmästyttävä. Niin hyvä mies. Rakastamme häntä jo niin paljon.
Joskus Jumala työskentelee niin lempeästi, ettemme edes huomaa saavamme innoitusta. Olen niin kiitollinen kasteestani niin että minulla voi olla Pyhän Hengen lahja kanssani aina. Rakastan tätä työtä. Rakastan näitä ihmisiä. Tiedän, että olen hyvä lähetyssaarnaaja, koska Jumala luottaa lapsensa minulle ja antaa meille innoitusta heitä varten. Rakastan sitä. Se vahvistaa minua.
No, aika on loppu. Anteeksi, että nämä lyhenevät ja lyhenevät. Mielessäni on paljon asioita. Rukoilkaa minun ja lähetystyötoverini puolesta tällä viikolla. Tarvitsemme sitä!
Rakastan teitä kaikkia!
Rakkaudella,
Sestra Izattova
Rakastan tätä työtä. Rakastan näitä ihmisiä.
Tänä viikonloppuna näimme ihmeitä. Viikottaisen suunnittelun aikana olin niin turhautunut, koska olimme vain niin JUMISSA kaikkien kanssa. En tiennyt mitä tehdä, ja minusta tuntui kuin emme olisi saaneet MITÄÄN innoitusta. Mutta suunnittelimme oppiaiheita ja menimme eteenpäin. Sitten lauantaina ihmeet vain tulivat. Virtasivat sisään. Minulla on todistus, että jos jatkamme puskemista, silloinkin kun meistä tuntuu kuin juoksisimme päin seinää kerta toisensa jälkeen, niin Taivaallinen Isä tekee mitä et voi tehdä itse.
[Eräs tutkijoistamme] vei meidät syömään jäätelöä lauantaina, ja suunnitelmamme oli vihdoinkin opettaa hänelle Viisauden Sana. Mutta ennen kuin edes aloitimme, heti kun jäätelö oli tuotu, [tutkijamme] sanoi: ”Niin voitteko kertoa minulle miksi ette juo viiniä?” Ja niin vedimme esiin kirjaset. Hän ei vielä hyväksynyt sitä, mutta [hänen tyttärensä] piti siitä; hän sanoi, että siinä oli järkeä, ja se oli todiste, että Jumala antoi meille innoitusta.
Sitten meillä oli opetussopimus tutkijan kanssa, joka on opiskellut NELJÄ VUOTTA ja lukenut kaiken. Kaikki Pyhät Kirjoitukset ja vieläpä Evankeliumin periaatteet-kirjan. Mutta hän oli NIIN haastava viime viikolla. Me vain EMME tienneet mitä tehdä hänen kanssaan. Joten sanoin: ”Opetetaanpa hänelle temppelityöstä.” Ja niin teimme. Ja käytimme Raamatusta pyhien kirjoitusten kohtia. En ole koskaan nähnyt sellaista välitöntä muutosta kenessäkään sillä tavalla. Hän vain istui siinä ja tuijotti säkeitä 1. Pietarin [kirjeessä luvuissa 3 ja 4], joita olimme lukemassa. Luimme kuinka Kristus opetti henkimaailmassa, ja kuinka kasteet kuolleiden puolesta ovat välttämättömiä [1. Kor. 15]. Hän nosti katseensa ja NIIN NÖYRÄSTI sanoi: ”Olen lukenut Raamattua viisikymmentä vuotta, enkä ole koskaan ymmärtänyt tätä. Nyt ymmärrän.” Ja sitten hän myönsi, että hän uskoo, että Mormonin Kirja on totta. Lausuin todistukseni ja sitten kysyin oliko ketään hänen työssään jonka hän arvelisi tarvitsevan viestimme. En tiennyt miksi kysyin sitä, mutta sitten hän sanoi: ”Ei, eikä kotonakaan vaimoni olisi mielissään jos tietäisi että luen kaikkea tätä.” Ja tajusimme, että se mikä itse asiassa pidättelee häntä on puolison hyväksyminen. Se oli hämmästyttävä oppiaihe, ja se avasi hänen sydäntään niin paljon. Hän lähti ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”-kirjan kanssa, jota hän aikoo alkaa tutkia työssä.
Seuraava ihmeemme on hämmästyttävä uusi tutkijamme, ja veljet, kuinka paljon rakastammekaan häntä. Joka tapauksessa, olimme [puhumassa ihmisille], ja yritän olla pitämättä taukoja välissä, ja kaikki mitä muistan on Sisar Pysnakova sanomassa: ”Pitäisikö meidän [puhua] hänelle?” ja sitten tein niin. Hän pysähtyi ja kysyi mikä on ero meidän ja katolilaisten välillä. Sisar P sanoi, ettei hänellä yhtäkkiä ollut mitään sanottavaa jostain syystä, joten minä vain avasin suuni ja sanoin jotain. Puhuin Mormonin Kirjasta, mutten tiedä tarkalleen mitä sanoin, en muista. Kaikki mitä muistan on huomanneeni kuinka ystävälliset hänen silmänsä olivat ja todella toivoneeni, että hän olisi avoin. Vaihdoimme puhelinnumeroita. Ensimmäinen tapaamisemme oli penkillä ”neutraalilla alueella” ja hän rakasti sitä. Pidin loppurukouksen ja tunsin itseni niin tyhmäksi koska slovakkini on niin huonoa, mutta katsoin viereeni, ja hän hymyili vienosti, mikä tarkoittaa, että hän tunsi jotain. Jaoin [Pyhien Kirjoitusten kohdan] Alma 32:28, jota hän rakasti ja tutki yhä uudelleen.
[= Alma 32:28 Nyt, vertaamme sanaa siemeneen. Nyt, jos te annatte sijaa, niin että sydämeenne voidaan kylvää siemen, katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän täytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana.]
Pyysimme häntä tutkimaan Moroni 7 sinä iltana, minkä hän teki. Ja hän sanoi, että se vastasi kaikkiin kysymyksiin mitä hän oli ollut ajattelemassa ja ihmetteli miten olimme tienneet mitä hän tarvitsi. Seuraavan opetussopimuksen aikana katsoimme Joseph Smith-elokuvan, ja hän pysytteli valveilla klo 5.30:en asti aamulla pohtimassa ja rukoilemassa ja tuli NIIN VALMISTAUTUNEENA seuraavaan opetussopimukseen kysymysten ja todistuksen kera. Hän kertoi meille, ettei koskaan ole tuntenut oloaan näin onnelliseksi ja ettei hän voi ymmärtää miten tämä on mahdollista että on niin hyvä olo. Kutsuimme hänet Kirkkoon, ja kysyin oliko hänellä solmio, ja hän sanoi: ”Älä huolehdi. Luin esitteen. Tiedän mitä minun pitää tuoda.” Ja hän opiskeli sinä yönä klo 3:een asti. Hän rakasti Kirkkoa. Tapaamme tänään tunnin päästä. Rukoilkaa hänen puolestaan. Hän on ihme. Hän on hämmästyttävä. Niin hyvä mies. Rakastamme häntä jo niin paljon.
Joskus Jumala työskentelee niin lempeästi, ettemme edes huomaa saavamme innoitusta. Olen niin kiitollinen kasteestani niin että minulla voi olla Pyhän Hengen lahja kanssani aina. Rakastan tätä työtä. Rakastan näitä ihmisiä. Tiedän, että olen hyvä lähetyssaarnaaja, koska Jumala luottaa lapsensa minulle ja antaa meille innoitusta heitä varten. Rakastan sitä. Se vahvistaa minua.
No, aika on loppu. Anteeksi, että nämä lyhenevät ja lyhenevät. Mielessäni on paljon asioita. Rukoilkaa minun ja lähetystyötoverini puolesta tällä viikolla. Tarvitsemme sitä!
Rakastan teitä kaikkia!
Rakkaudella,
Sestra Izattova