Minä ja sisar Jorgensen.
Huhtikuun 10, 2012:
Pääsiäisviikko
No hei taas kaikki :)
Tämä viikko oli niin vaikea hengelleni. Niin monena iltana olin rukoilemassa ja Mappi tuli mieleeni, ja kaikki mitä halusin tehdä oli soittaa Äidille ja kuulla hänen äänensä ja kuulla Isin sanovan minulle, että kaikki tulee olemaan hyvin. Olen niin kiitollinen, että minulla on Taivaallinen Isä, joka rakastaa minua ja lähettää minulle rauhaa kun niin epätoivoisesti tarvitsen sitä. En nukkunut maanantaista keskiviikkoon. Heräsin kirjaimellisesti noin joka puolen tunnin välein ajatellen Mappia ja tutkijoitani, ja kuinka minun todella tarvitsi nukkua, koska en voi ottaa nokosia täällä. Olin niin väsynyt. Eikä minulla ollut yhtään aikaa surra hänen poismenoaan. Luulen, että me ihmisrotuna luonnollisesti kaipaamme aikaa surra menetystä. Mutta meillä ei ole sitä täällä; minun täytyi vain nousta ylös ja ryhtyä työhön joka aamu. Minun täytyi vain vyöttäytyä ja puskea läpi. Torstaina tekstasin Lähetysjohtajalle ja kerroin hänelle, että luin valkoisesta käsikirjasta, että minun pitäisi kertoa hänelle, jos perheessä on hätätapaus, ja että se ei ollut hätätapaus, mutta että joku hyvin läheinen suvussani kuoli, ja että en nukkunut, mutta että tein kovasti työtä. Ja sitten kiitin häntä kaikesta mitä hän tekee ja lopetin siihen. Hän tekstasi takaisin myöhemmin sinä iltana ja sanoi: ”Olen niin pahoillani kuullessani uutisesi. Olet suurenmoinen lähetyssaarnaaja. Tee parhaasi, olet ajatuksissamme ja rukouksissamme. Kerro minulle, jos sinun tarvitsee puhua.” En koskaan soittanut Lähetysjohtajalle, mutta yhtenä päivänä olin niin lähellä soittaa sisar Irwinille ja itkeä hänen kanssaan puhelimessa. Miksi vain tarvitsemme jotakuta jota rakastaa niin kovasti, kun käymme vaikeiden asioiden läpi? Ainoa mitä halusin, oli olkapää jolle itkeä, tuttu ääni, mutta oivallan, että tämä kokemus tulee auttamaan minua myöhemmin elämässä. Pääsin sen läpi. Puskin sen läpi. Taivaallinen Isä auttoi minua pääsemään päivien läpi. Se todella oli ihme. Hän työnsi minua, Hän auttoi minua. Tajusin, että vaikka Isoäiti ja Vicky ovat kuolleet, ja nuo kuolemat ovat olleet vaikeita minulle, että Mappi oli joku jonka tunsin niin hyvin, koska olin siunattu että minulla oli niin paljon aikaa hänen kanssaan. Tajusin, että tämä on ensimmäinen todellinen kuolema, jonka kanssa minun on täytynyt olla tekemisissä, ja se on luultavasti osasyy siihen miksi se on ollut niin vaikeaa minulle. Rukoilin kuin maaninen koko viikon. Ja kerroin Taivaalliselle Isälle, että tarvitsin todella Hänen apuaan. Kohtasin viikon tietäen, etten voinut todella puskea niin kuin tavallisesti teen--mutta jotenkin Taivaallinen Isä puski puolestani.
Pääsiäisviikko
No hei taas kaikki :)
Tämä viikko oli niin vaikea hengelleni. Niin monena iltana olin rukoilemassa ja Mappi tuli mieleeni, ja kaikki mitä halusin tehdä oli soittaa Äidille ja kuulla hänen äänensä ja kuulla Isin sanovan minulle, että kaikki tulee olemaan hyvin. Olen niin kiitollinen, että minulla on Taivaallinen Isä, joka rakastaa minua ja lähettää minulle rauhaa kun niin epätoivoisesti tarvitsen sitä. En nukkunut maanantaista keskiviikkoon. Heräsin kirjaimellisesti noin joka puolen tunnin välein ajatellen Mappia ja tutkijoitani, ja kuinka minun todella tarvitsi nukkua, koska en voi ottaa nokosia täällä. Olin niin väsynyt. Eikä minulla ollut yhtään aikaa surra hänen poismenoaan. Luulen, että me ihmisrotuna luonnollisesti kaipaamme aikaa surra menetystä. Mutta meillä ei ole sitä täällä; minun täytyi vain nousta ylös ja ryhtyä työhön joka aamu. Minun täytyi vain vyöttäytyä ja puskea läpi. Torstaina tekstasin Lähetysjohtajalle ja kerroin hänelle, että luin valkoisesta käsikirjasta, että minun pitäisi kertoa hänelle, jos perheessä on hätätapaus, ja että se ei ollut hätätapaus, mutta että joku hyvin läheinen suvussani kuoli, ja että en nukkunut, mutta että tein kovasti työtä. Ja sitten kiitin häntä kaikesta mitä hän tekee ja lopetin siihen. Hän tekstasi takaisin myöhemmin sinä iltana ja sanoi: ”Olen niin pahoillani kuullessani uutisesi. Olet suurenmoinen lähetyssaarnaaja. Tee parhaasi, olet ajatuksissamme ja rukouksissamme. Kerro minulle, jos sinun tarvitsee puhua.” En koskaan soittanut Lähetysjohtajalle, mutta yhtenä päivänä olin niin lähellä soittaa sisar Irwinille ja itkeä hänen kanssaan puhelimessa. Miksi vain tarvitsemme jotakuta jota rakastaa niin kovasti, kun käymme vaikeiden asioiden läpi? Ainoa mitä halusin, oli olkapää jolle itkeä, tuttu ääni, mutta oivallan, että tämä kokemus tulee auttamaan minua myöhemmin elämässä. Pääsin sen läpi. Puskin sen läpi. Taivaallinen Isä auttoi minua pääsemään päivien läpi. Se todella oli ihme. Hän työnsi minua, Hän auttoi minua. Tajusin, että vaikka Isoäiti ja Vicky ovat kuolleet, ja nuo kuolemat ovat olleet vaikeita minulle, että Mappi oli joku jonka tunsin niin hyvin, koska olin siunattu että minulla oli niin paljon aikaa hänen kanssaan. Tajusin, että tämä on ensimmäinen todellinen kuolema, jonka kanssa minun on täytynyt olla tekemisissä, ja se on luultavasti osasyy siihen miksi se on ollut niin vaikeaa minulle. Rukoilin kuin maaninen koko viikon. Ja kerroin Taivaalliselle Isälle, että tarvitsin todella Hänen apuaan. Kohtasin viikon tietäen, etten voinut todella puskea niin kuin tavallisesti teen--mutta jotenkin Taivaallinen Isä puski puolestani.
Kirkkorakennuksemme Jičínissä.
Tiedän, että tunteeni olivat vähän murtuneita. Mutta se vain osoittaa, että kun teet kovasti työtä, kun pistät kaikkesi johonkin... Jumala tietää milloin tulee olemaan vaikeaa, ja Hänellä on jo suunnitelma auttaakseen sinua saavuttamaan mitä asetit tavoitteeksi saavuttaa. Hän lupasi meille auttavansa meitä, ja tällä viikolla Hän todisti pitävänsä lupauksensa. Kävin läpi vanhoja kirjeitäni, ja löysin kirjeet Mapilta. Tunsin rauhaa lukiessani niitä ja pitäessäni niitä lähellä itseäni. On niin lohduttavaa pidellä käsinkirjoitettua kirjettä. Tietää, että hän piteli sitä, ja hän valitsi sen minulle ja kirjoitti kaikki nuo asiat; jotenkin tunsin yhteyden häneen. Ja Yleiskonferenssissa yksi puhujista sanoi, että meidän pitäisi aina varata aikaa käsinkirjoitettujen kirjeiden kirjoittamiseen niille, joita rakastamme; sähköpostit eivät aja samaa asiaa, ja olin juuri silloin niin kiitollinen, että minulla oli nuo kirjeet Mapilta. Mitä jos minulla olisi vain sähköposteja pideltävänäni? Mälsää. Niin, olen niin kiitollinen, että hänellä ja minulla oli tämä aika kirjoitella edestakaisin. Se on siunaus, yksi monien muiden joukossa, lähetystyöstäni. Minulla on joitakin kauniita asioita, joiden kautta muistella häntä, sanoja, joihin voin tarttua, ja tunteita, joita voin tuntea. Tämä elämä on kaunis asia. Ja olen niin onnellinen, että sain olla osa hänen, tuntea hänet ja saada tuntea hänen rakkauttaan. Häntä kaivataan kovasti. Toivon, että voisin vain tulla ja halia teitä kaikkia, mutta tietäkää, että olette rukouksissani kuten tiedän, että olen teidän.
Kirkkorakennuksemme Jičínissä.
Yleiskonferenssi käsitteli kuolemaa jonkin verran, ja aikaisemmin perjantaina tajusin, että minusta tuntui jo paremmalta--ei kokonaan, mutta tunsin rauhaa. Evankeliumi oli ollut Gileadin balsamini. Enkä tullut surulliseksi, kun he puhuivat siitä. Olin onnellinen. Olin onnellinen, että Taivaallinen Isä sai olla taas Mapin kanssa, ja että hän oli rauhassa ja hän oli taas perheenjäsentensä kanssa. Kuolema on vain ovi--menossa yhdestä huoneesta toiseen. Tämä viikko oli täynnä mietiskelyä, ja olen kiitollinen, että minulla oli se. Oli vaikeaa olla kaukana tutusta tätä läpikäydessä. Oli vaikeaa, ettei ollut ketään ketä halata, pidellä tai jolle itkeä. Mutta Taivaallinen Isä sai tosi paljon puhelinsoittoja minulta. Olen vahvempi tämän takia. Voimme aina oppia vaikeista ajoista. Tiedän tämän olevan totta.
Tänä tulevana perjantaina [yksi tutkijoistamme] on menossa kasteelle :). Hänellä oli juuri kastehaastattelunsa, ja hän on valmis. Hän on todella innostunut, ja me olemme innostuneita hänen puolestaan. Menimme uuden [seurakunnan] lähetysjohtajan kotiin eilen ja puhuimme kasteesta ja kysyimme suorittaisiko hän kasteen. Saavuimme sinne koko ohjelma valmiina ja täytettynä ja ihmiset varmistettuina osallistumaan, ja se sai minut onnelliseksi, koska nyt hän tietää, että voimme saada asioita aikaan. Siellä tulee olemaan musiikkiesitys, puheita, ja sitten me tulemme opettamaan [evankeliumin] palautuksesta kasteen jälkeen sillä aikaa kun he vaihtavat vaatteensa. Se tulee olemaan mahtavaa. Se pidetään läheisessä kaupungissa uima-altaassa, joten kaikki ovat menossa kimppakyydillä. On ollut ihanaa saada kaikki innostumaan ja osallistumaan.
Tänä tulevana perjantaina [yksi tutkijoistamme] on menossa kasteelle :). Hänellä oli juuri kastehaastattelunsa, ja hän on valmis. Hän on todella innostunut, ja me olemme innostuneita hänen puolestaan. Menimme uuden [seurakunnan] lähetysjohtajan kotiin eilen ja puhuimme kasteesta ja kysyimme suorittaisiko hän kasteen. Saavuimme sinne koko ohjelma valmiina ja täytettynä ja ihmiset varmistettuina osallistumaan, ja se sai minut onnelliseksi, koska nyt hän tietää, että voimme saada asioita aikaan. Siellä tulee olemaan musiikkiesitys, puheita, ja sitten me tulemme opettamaan [evankeliumin] palautuksesta kasteen jälkeen sillä aikaa kun he vaihtavat vaatteensa. Se tulee olemaan mahtavaa. Se pidetään läheisessä kaupungissa uima-altaassa, joten kaikki ovat menossa kimppakyydillä. On ollut ihanaa saada kaikki innostumaan ja osallistumaan.
Jičínin seurakunnan jäseniä pääsiäisruoskineen.
Niin Pääsiäisenä täällä on mielenkiintoinen perinne missä pojat kiertävät maanantaina hassujen ruoskien kanssa, jotka on tehty kepeistä ja nauhoista. He läimäyttelevät sinua takamuksille ja laulavat lauluja (he tekevät tätä naisihmisille), ja sitten naiset antavat heille karkkia. Siihen kuuluu riimi, ja sen on tarkoitus lisätä hedelmällisyyttä ja onnea, hahaha, niin hassua. Niin joka tapauksessa, Lähetysjohtaja sanoi meille, ettemme voi osallistua, mutta eilen yksi johtajista täällä soitti meille ja kysyi olimmeko kotona. Sanoin ’kyllä’ ja hän sanoi: ”Hienoa, lapseni tulevat sinne hetken päästä.” Hahah, joten soitimme Lähetysjohtajalle, ja Lähetysjohtaja sanoi, ettemme saa osallistua, mutta voimme ottaa kuvia. Joten menemme ulos, ja kaikki seurakunnan pojat alkavat läimäytellä meitä, ja minulla on video tavallaan, haha, ja sitten seurakunnan johtohenkilö läimäytti minua takapuoleen, ja voi sentään, nauroin niin kovasti, ja sitten hän (koska olin tekstannut hänelle, ettemme saa osallistua) sanoi (läimäytellessään minua): ”Mitä tarkoitatte ettette saa osallistua? Ettehän te ruoski!” Hahaha, voi veljet. Joten se siitä. Saimme tsekkiläisen ruoskinnan.
Jičínin seurakunnan jäseniä ja me pääsiäisruoskien kanssa.
Ja se oli söpöä ja sopivaa ja kulttuuria. Ja sitten otimme kuvia. Ostin myös viisi ruoskaa torilta. Haluan pistää ne kukkamaljakkoon joka pääsiäisenä kun tulen kotiin ja muistaa lähetystyöni. Ne ovat niin nastoja! Ja ostin joitakin oikeita munia, jotka on maalattu ja kaiverrettu :). Saa nähdä miten keksin kuljettaa ne... haha. Ai ja kun ostin ne, pistin ne veteen pitääkseni ne tuoreina kuten kaupat tekevät, ja kun tulin sitten kotiin, ruoskieni päistä kasvoi lehtiä! Hurjan hassua. Minun täytyy vähän karsia niitä!
Tsekkiläisiä saviastioita.
Eilen meillä oli perheilta erään jäsenen luona [tutkijamme] kanssa ja hänen uuden ystävänsä, jota olemme opettamassa. Joka tapauksessa, [tutkijallamme on sormus, joka näyttää vähän pelottavalta ja] olimme siellä ja pieni poika (pyysimme häntä pitämään yhden puheista kastetilaisuudessa--olen innostunut) sanoi: ”Tiedätkö, voit saada VO (Valitse oikein) sormuksen ja korvata [toisen sormuksesi], jos haluat. Se auttaisi sinua valitsemaan oikein.” Se oli TÄYDELLISTÄ! Lasten suusta...
No, rakastan teitä kaikkia. Työ on hyvää, ja se menee eteenpäin. Siunauksessani ennen kuin lähdin minua muistutettiin aina muistamaan, että kokemani menestyksen läpi minun tulee pysyä nöyränä ja tietää, että Herra ohjaa työtä. Tällä viikolla tajusin sen, taas kerran. Olette kaikki rukouksissani. Rakastan teitä kaikkia!
Sestra Satu
No, rakastan teitä kaikkia. Työ on hyvää, ja se menee eteenpäin. Siunauksessani ennen kuin lähdin minua muistutettiin aina muistamaan, että kokemani menestyksen läpi minun tulee pysyä nöyränä ja tietää, että Herra ohjaa työtä. Tällä viikolla tajusin sen, taas kerran. Olette kaikki rukouksissani. Rakastan teitä kaikkia!
Sestra Satu