Lokakuun 31, 2011:
Pysyn kiireisenä ensimmäisen siirron loppuessa
OK hei! Tämä sähköposti tulee olemaan lyhyt, mutta yritän saada mahtumaan niin paljon kuin mahdollista!
Ensimmäiset asiat ensin... ENSIMMÄINEN SIIRTONI [= usean viikon jakso, jolloin lähetyssaarnaaja on tietyssä kaupungissa tietyn lähetystyötoverin kanssa]ON OHI. Voitteko uskoa sitä? Minä en millään voi. Sisar Smith menee kotiin ensi viikolla, ja valmistautumispäivämme on siirtopäivä, joten ette tule kuulemaan minusta ennen kuin keskiviikkona. Tämä ei kuitenkaan ole mikään tekosyy miksi teidän kaikkien ei pitäisi kirjoittaa minulle. Älkää unohtako minua! Haha, kirjoitan teille keskiviikkona. Ja sitten näemme siirretäänkö minut vai ei! Sisar Smith on hyyyyvin innostunut kotiinmenosta. Hän on ollut suurenmoinen, ja päätämme hänen lähetystyönsä onnelliseen korkeapaineeseen. TARVOMME kaupungin katuja.
Tämä viikko oli superkiireinen! Meillä oli apuyhdistys [= naisten järjestö] perjantai-iltana ja sitten Halloween-juhla lauantaina. Sisar Francis oli aivan ylikuormitettu, joten autoimme häntä juhlan järjestelyissä lauantaina, ja se oli suuri hitti! SD-kortissa, jonka lähetän kotiin, on videoita ja kuvia juhlasta. Tulette rakastamaan sitä! Se oli silti minulle niin vaikeaa, koska lähetyssaarnaajat eivät saa tanssia! Voi, olin KUOLLA!!! Tanssin ehkä keittiössä jälkeenpäin, kun olin tiskaamassa, ja sisar Francis löysi minut ja piiskasi minua rätillä. Se oli niin huvittavaa.
Tällä hetkellä meillä on yksi tutkija. Hän on se mies, joka rakensi kappelin. Hän on ihana, ja opetimme häntä lauantaina. Piirsin tauluun kuvia kolmannesta oppiaiheesta, ja jälkeenpäin sisar Smith kertoi minulle, että onnistuin oikein hyvin! Ja se oli totta, katsoen näin jälkeenpäin voin huomata, että Pyhä Henki oli siellä, koska suurinpiirtein johdin koko oppiaihetta. Se oli hienoa. Meillä oli siellä eräs jäsen ja kaikki. Keskityimme tuomaan ihmisiä kirkkoon tällä viikolla, mutta hän ei halua tulla, koska hän pelkää ihmisiä jostain syystä. Kummallista, koska hän on todella normaali kiva kaveri, mutta hän vain pelkää. Joten rukoilemme mitä tehdä hänen kanssaan. Kirkko[onmeno] on todella tärkeää. Mutta hän on todella ihana ja on [lukenut] läpi melkein toisen Nefin kirjan! Kelpo jätkä. Hän on suurenmoinen!
Siegfried on mielenkiintoinen. Hätyyttelin häntä rakastavasti tulemaan englannin [luokkaan] , ja hän rakastaa sitä, joten hän tuli. Sitten minulla oli myös tällainen idea, että meillä voisi olla ”englannin kielinen filmi-ilta” englannin tunnin jälkeen kaikille, mukaanlukien ne toiset englannin luokat, evankeliumin opiskelun aikana, ja ihmiset tulivat! Se oli nastaa. Näytimme sen 20-minuutin Joseph Smith-elokuvan, ja Siegfried tuli ja hymyili koko ajan. Se oli hienoa, ja ihmisiä tuli, jotka eivät olleet vielä oppineet [evankeliumin] palauttamisesta, ja lopuksi jaoin todistukseni, ja Pyhä Henki oli hyvin voimakas. On ollut suurenmoista olla lähetystyössä, koska voin vihdoinkin tehdä kaikkia näitä hauskoja asioita, joita olen aina halunnut tehdä ja luoda asioista hengellisiä ihmisille, ja se on niin suuri siunaus, koska opin niin paljon valmistaessani ja opiskellessani. Minä yksinkertaisesti rakastan evankeliumia. Rakastan pyhiä kirjoituksia niin paljon.
Tänään luin Alman [kirjasta] Moronista ja Amalikkiasta, ja huomasin sen yhtäläisyyden, että Moroni on kuin Jeesus ja Amalikkia on kuin paholainen. Jeesus taistelee etujoukoissa kanssamme, kun taas Amalikkia katselee vierestä kun kuolemme. Moroni työskentelee vuosia rakentaakseen kaupunkeja suojaksi, ja Amalikkia yrittää repiä [sen työn] alas. Todistusten ja hengellisten linnoitusten rakentaminen on vaikeaa, mutta oi niin arvokasta, kun paholainen hyökkää. Toivon, että voin auttaa ihmisiä rakentamaan linnoituksiaan. Rakastan näitä ihmisiä. Kielitaitoni on paranemassa. Nopeammin kuin luulen, mutta niin hitaasti etten oikein huomaa sitä. No nyt olemme menossa linnaan, missä meidät ”lyödään ritareiksi”.
Rakastan teitä!
Rakkaudella,
Satu
Pysyn kiireisenä ensimmäisen siirron loppuessa
OK hei! Tämä sähköposti tulee olemaan lyhyt, mutta yritän saada mahtumaan niin paljon kuin mahdollista!
Ensimmäiset asiat ensin... ENSIMMÄINEN SIIRTONI [= usean viikon jakso, jolloin lähetyssaarnaaja on tietyssä kaupungissa tietyn lähetystyötoverin kanssa]ON OHI. Voitteko uskoa sitä? Minä en millään voi. Sisar Smith menee kotiin ensi viikolla, ja valmistautumispäivämme on siirtopäivä, joten ette tule kuulemaan minusta ennen kuin keskiviikkona. Tämä ei kuitenkaan ole mikään tekosyy miksi teidän kaikkien ei pitäisi kirjoittaa minulle. Älkää unohtako minua! Haha, kirjoitan teille keskiviikkona. Ja sitten näemme siirretäänkö minut vai ei! Sisar Smith on hyyyyvin innostunut kotiinmenosta. Hän on ollut suurenmoinen, ja päätämme hänen lähetystyönsä onnelliseen korkeapaineeseen. TARVOMME kaupungin katuja.
Tämä viikko oli superkiireinen! Meillä oli apuyhdistys [= naisten järjestö] perjantai-iltana ja sitten Halloween-juhla lauantaina. Sisar Francis oli aivan ylikuormitettu, joten autoimme häntä juhlan järjestelyissä lauantaina, ja se oli suuri hitti! SD-kortissa, jonka lähetän kotiin, on videoita ja kuvia juhlasta. Tulette rakastamaan sitä! Se oli silti minulle niin vaikeaa, koska lähetyssaarnaajat eivät saa tanssia! Voi, olin KUOLLA!!! Tanssin ehkä keittiössä jälkeenpäin, kun olin tiskaamassa, ja sisar Francis löysi minut ja piiskasi minua rätillä. Se oli niin huvittavaa.
Tällä hetkellä meillä on yksi tutkija. Hän on se mies, joka rakensi kappelin. Hän on ihana, ja opetimme häntä lauantaina. Piirsin tauluun kuvia kolmannesta oppiaiheesta, ja jälkeenpäin sisar Smith kertoi minulle, että onnistuin oikein hyvin! Ja se oli totta, katsoen näin jälkeenpäin voin huomata, että Pyhä Henki oli siellä, koska suurinpiirtein johdin koko oppiaihetta. Se oli hienoa. Meillä oli siellä eräs jäsen ja kaikki. Keskityimme tuomaan ihmisiä kirkkoon tällä viikolla, mutta hän ei halua tulla, koska hän pelkää ihmisiä jostain syystä. Kummallista, koska hän on todella normaali kiva kaveri, mutta hän vain pelkää. Joten rukoilemme mitä tehdä hänen kanssaan. Kirkko[onmeno] on todella tärkeää. Mutta hän on todella ihana ja on [lukenut] läpi melkein toisen Nefin kirjan! Kelpo jätkä. Hän on suurenmoinen!
Siegfried on mielenkiintoinen. Hätyyttelin häntä rakastavasti tulemaan englannin [luokkaan] , ja hän rakastaa sitä, joten hän tuli. Sitten minulla oli myös tällainen idea, että meillä voisi olla ”englannin kielinen filmi-ilta” englannin tunnin jälkeen kaikille, mukaanlukien ne toiset englannin luokat, evankeliumin opiskelun aikana, ja ihmiset tulivat! Se oli nastaa. Näytimme sen 20-minuutin Joseph Smith-elokuvan, ja Siegfried tuli ja hymyili koko ajan. Se oli hienoa, ja ihmisiä tuli, jotka eivät olleet vielä oppineet [evankeliumin] palauttamisesta, ja lopuksi jaoin todistukseni, ja Pyhä Henki oli hyvin voimakas. On ollut suurenmoista olla lähetystyössä, koska voin vihdoinkin tehdä kaikkia näitä hauskoja asioita, joita olen aina halunnut tehdä ja luoda asioista hengellisiä ihmisille, ja se on niin suuri siunaus, koska opin niin paljon valmistaessani ja opiskellessani. Minä yksinkertaisesti rakastan evankeliumia. Rakastan pyhiä kirjoituksia niin paljon.
Tänään luin Alman [kirjasta] Moronista ja Amalikkiasta, ja huomasin sen yhtäläisyyden, että Moroni on kuin Jeesus ja Amalikkia on kuin paholainen. Jeesus taistelee etujoukoissa kanssamme, kun taas Amalikkia katselee vierestä kun kuolemme. Moroni työskentelee vuosia rakentaakseen kaupunkeja suojaksi, ja Amalikkia yrittää repiä [sen työn] alas. Todistusten ja hengellisten linnoitusten rakentaminen on vaikeaa, mutta oi niin arvokasta, kun paholainen hyökkää. Toivon, että voin auttaa ihmisiä rakentamaan linnoituksiaan. Rakastan näitä ihmisiä. Kielitaitoni on paranemassa. Nopeammin kuin luulen, mutta niin hitaasti etten oikein huomaa sitä. No nyt olemme menossa linnaan, missä meidät ”lyödään ritareiksi”.
Rakastan teitä!
Rakkaudella,
Satu