Toukokuun 21, 2012:
Rakastan elämää
No hei! Minusta tuntuu kuin olisin juuri ollut tekemässä tätä, haha. Toivon, että kaikki on hyvin. Hullua, että puhuin teille jo yli viikko sitten.
Olimme juuri lopettaneet ”juhlaopetussopimuksen” (kutsun niitä juhliksi, kun kaikki tutkijat, jotka meillä on, kasautuvat [yhteen] asuntoon, haha), ja olimme juuri saapuneet asuntoomme alkaaksemme suunnittelun. Soitin lähetysjohtajalle [joistakin hyvistä uutisista koskien erästä tutkijaa] ja kerroin hänelle siitä kaiken. Haha, rakastan soittaa lähetysjohtajalle. Hän aina vastaa ja sanoo: ”Sissar Izatt.” (Se on hänen englantilainen korostuksensa), ja sitten minä sanon: ”Hei johtaja, mitä kuuluu?!” ja hän sanoo: ”Aina parempaa kuullessani äänesi Sisar Izatt.” Hahah, rakastan häntä. Joka tapauksessa, hän oli kiitollinen, että soitimme. No, se siitä, ja sitten jatkoimme [tutkijoidemme] opettamista tällä viikolla. Opetamme pelastussuunnitelmaa ja yritämme auttaa heitä tänä iltana ymmärtämään Kristuksen roolia suunnitelmassa ja miksi tarvitsemme Häntä.
Lauantaina seurakunnassa oli tällainen palvelujuttu vammaisten paikassa, ja tutkijamme oli kutsuttu, ja he olivat kovin innostuneita palvelemisesta. Minulla ei ollut uskoa, että he todella menisivät, mutta he menivät! Vaikka se oli aamuvarhaisella. Se oli vain miehille, joten me emme menneet, mutta sunnuntaina, kun meillä oli kokouksemme seurakunnan lähetysjohtajan kanssa, hän kiitti meitä ja sanoi: ”Vain kymmenen ihmistä tuli palveluprojektiin, ja neljä heistä oli kiitos teidän.” Aaah, jipii. Se sai minut iloiseksi. Valitettavasti [tutkijamme] eivät tulleet kirkkoon. Huokaus. Mutta ah, työ menee eteenpäin ja toivottavasti ensi viikolla.
Rakastan elämää
No hei! Minusta tuntuu kuin olisin juuri ollut tekemässä tätä, haha. Toivon, että kaikki on hyvin. Hullua, että puhuin teille jo yli viikko sitten.
Olimme juuri lopettaneet ”juhlaopetussopimuksen” (kutsun niitä juhliksi, kun kaikki tutkijat, jotka meillä on, kasautuvat [yhteen] asuntoon, haha), ja olimme juuri saapuneet asuntoomme alkaaksemme suunnittelun. Soitin lähetysjohtajalle [joistakin hyvistä uutisista koskien erästä tutkijaa] ja kerroin hänelle siitä kaiken. Haha, rakastan soittaa lähetysjohtajalle. Hän aina vastaa ja sanoo: ”Sissar Izatt.” (Se on hänen englantilainen korostuksensa), ja sitten minä sanon: ”Hei johtaja, mitä kuuluu?!” ja hän sanoo: ”Aina parempaa kuullessani äänesi Sisar Izatt.” Hahah, rakastan häntä. Joka tapauksessa, hän oli kiitollinen, että soitimme. No, se siitä, ja sitten jatkoimme [tutkijoidemme] opettamista tällä viikolla. Opetamme pelastussuunnitelmaa ja yritämme auttaa heitä tänä iltana ymmärtämään Kristuksen roolia suunnitelmassa ja miksi tarvitsemme Häntä.
Lauantaina seurakunnassa oli tällainen palvelujuttu vammaisten paikassa, ja tutkijamme oli kutsuttu, ja he olivat kovin innostuneita palvelemisesta. Minulla ei ollut uskoa, että he todella menisivät, mutta he menivät! Vaikka se oli aamuvarhaisella. Se oli vain miehille, joten me emme menneet, mutta sunnuntaina, kun meillä oli kokouksemme seurakunnan lähetysjohtajan kanssa, hän kiitti meitä ja sanoi: ”Vain kymmenen ihmistä tuli palveluprojektiin, ja neljä heistä oli kiitos teidän.” Aaah, jipii. Se sai minut iloiseksi. Valitettavasti [tutkijamme] eivät tulleet kirkkoon. Huokaus. Mutta ah, työ menee eteenpäin ja toivottavasti ensi viikolla.
Festivaali Jičínissä; ritarit juoksivat ympäri koko kaupunkia koko päivän. Se oli huvittavaa.
Perjantaina ja lauantaina täällä oli suuret juhlamenot nimeltä Valsteinin Päivät tai jotain. Joka tapauksessa, olen kamala, en muista hänen nimeään, mutta se oli tämä mies, joka halusi tehdä Jičínistä pääkaupungin, joten hän rakensi kaikkia tällaisia juttuja ja hänellä oli suurenmoinen näkemys ja suunnitelma, mutta sitten häntä huiputettiin menemään Italiaan tai jotain jonain kunniavieraana, ja he puukottivat hänet, kun hän saapui sinne. Voi hyväset. Niin joka tapauksessa, nyt Jičín viettää hänen päiväänsä, koska hän on se ketä kiittää, että Jičín on sen kokoinen kuin on, vaikka se on melko pikkuruinen. Mutta se on melko suloinen. Joten perjantaina joukko ritareita kuljeskeli ympäriinsä hevosten selässä, hahahah, voi että, olin kuolla. Ja joka tapauksessa, lauantaina vietimme sekä lounas- että päivällistuntimme juhlatorijutulla, ja niillä oli tämä ruokalaji, jonka ostimme, joka on perunanuudeleita, savustettua lihaa, lampaan juustoa, kaalia ja sipuleita. Se oli NIIN HYVÄÄ. Rakastin sitä. Mutta se on raskasta, niin kuin kaikki muutkin tsekkiläiset ruokalajit. Vaikka se ruokalaji on itse asiassa slovakialainen. Niillä oli tyttöjä miekkatanssimassa, mikä oli outoa, ja sitten vanhanaikaista musiikkia siltä aikakaudelta, ja joo, se oli hienoa. Söimme päivällisen ja menimme ulos [puhumaan ihmisille] kaduilla, ja hahah, sanoin monta kertaa Sisar Dolinarille: “Mennään hakemaan tuo ritari.” Valitettavasti yksikään ritareista, joille [puhuimme], ei ollut yhtään kiinnostunut. Skoda, koska se olisi ollut hauskaa. Niillä oli mitä nastoimmat varusteet. Tosi aitoa tavaraa, ja siellä oli jopa ihmisiä haarniskoissa. Ja hevoset olivat tosi hienoja. Melkoinen näky katseltavaksi.
Anteeksi, että olen niin väsynyt tänään! Veljet. Otin jo voimanokoset lounaan aikana, mutta olen aivan uupunut! Jaahas, mistäs muusta voisin kertoa... Olemme jo järjestäneet perheillan täksi illaksi, ja sitten siirrämme tiiliskiviä erään jäsenen nurmikolta huomenna, ja sitten siivoamme Tmejseillä sen jälkeen kun hän korjaa puheeni... joo, minulla on puhe tänä sunnuntaina! Tsekiksi. 10 minuuttia. En tiedä milloin maailmassa minulla tulee olemaan aikaa kirjoittaa se beibi! Mutta hei, olen ammattilainen todistuksen jakamisessa nyt, joten se auttaa, hahah. Rukoilkaa, että suoriutuisin hyvin! Haluan saada luottamusta! Niin joka tapauksessa, se on suunnitelma, ja Sisar Dolinar on innostunut. Ja meidän täytyy jatkaa opiskelemista ja kehittymistä tietysti ja olla nöyriä. Pyhä Henki voi koskettaa vain pehmeitä sydämiä. Rukoilen löytääkseni tilaisuuksia palvella!
Anteeksi, että olen niin väsynyt tänään! Veljet. Otin jo voimanokoset lounaan aikana, mutta olen aivan uupunut! Jaahas, mistäs muusta voisin kertoa... Olemme jo järjestäneet perheillan täksi illaksi, ja sitten siirrämme tiiliskiviä erään jäsenen nurmikolta huomenna, ja sitten siivoamme Tmejseillä sen jälkeen kun hän korjaa puheeni... joo, minulla on puhe tänä sunnuntaina! Tsekiksi. 10 minuuttia. En tiedä milloin maailmassa minulla tulee olemaan aikaa kirjoittaa se beibi! Mutta hei, olen ammattilainen todistuksen jakamisessa nyt, joten se auttaa, hahah. Rukoilkaa, että suoriutuisin hyvin! Haluan saada luottamusta! Niin joka tapauksessa, se on suunnitelma, ja Sisar Dolinar on innostunut. Ja meidän täytyy jatkaa opiskelemista ja kehittymistä tietysti ja olla nöyriä. Pyhä Henki voi koskettaa vain pehmeitä sydämiä. Rukoilen löytääkseni tilaisuuksia palvella!
Minä ja uusi lähetystyötoverini Sisar Dolinar!
Yhtenä päivänä näin vanhan naisen yrittämässä kurkottaa jotain auton alta, koska hän oli pudottanut jotain, joten juoksin paikalle, ja olin farkuissa, koska olimme juuri olleet karsimassa puita kirkolla, ja niin kysyin häneltä voisinko auttaa, ja sain hänet nauramaan sanomalla, että kehoni on hyvin pitkä. Niin hän astui syrjään, ja änkeydyin auton alle ja poimin hänen vuohenjuustonsa. Hän oli kiitollinen. Ja minä olin niin onnellinen, että minulla oli nimikylttini! Rakastan nimikylttiäni. En ehkä koskaan ota sitä pois (ja en kai voikaan huomioon ottaen kasteen liittoni ja kaikki!) Ja sitten lauantaina olimme [puhumassa ihmisille] ’namestilla’, ja koska Tmejsit asuvat siellä, ollessamme [siellä] näin veli Tmejsin ajavan pakettiautonsa paikalle ja alkavan ottaa tavaroita ulos auton takaosasta, ja mies, jolle olimme puhumassa käveli pois, joten juoksin veli Tmejsin luokse ja sanoin: ”Veli Tmej, ole kiltti ja anna meidän PALVELLA SINUA!” Hahah, hän nauroi, koska olen aina ahdistelemassa häntä hänen palvelemisestaan, ja hän salli meidän. Ja sitten Sisar Dolinar voi tavata sisar Tmejovan, joka on minun mielihenkilöni täällä; hän on uskomaton, ja sitten saimme heidät nauramaan ja autoimme heitä pakkaamaan autonsa, ja tänä iltana meillä on perheilta heidän kanssaan. Jipii. Rakastan elämää.
Umpimähkäinen ihme. Siis työskentelemme yhden vähemmän aktiivisen mustalaisperheen kanssa. Mustalaiset tunnetaan täällä ”romaneina” ja [vanha stereotypia on, että] heidät tunnetaan varkaina, sellaisina, jotka eivät tee kovasti työtä eivätkä pidä sanaansa, mutta meitä on siunattu todella ihanalla mustalaisjäsenellä. Hänen aviomiehensä ja veljenpoikansa liittyivät myös [kirkkoon]. Olemme käyneet muutamia kertoja, ja tällä viikolla kysyin voisimmeko tulla käymään ja tuoda vanhan pölynimurimme (lähetyskenttä osti meille uuden, mutta vanha vielä jotenkuten toimii) ja joka tapauksessa, istutimme heidät kaikki taas alas oppiaihetta varten ja pyysimme heiltä kaikilta taas sitoumusta tulla kirkkoon. Ja HE TULIVAT! OI, olin niin onnellinen. Eikä siinä kaikki, vaan toinen vähemmän aktiivinen tuli toista peräkkäistä viikkoaan tänä sunnuntaina! Se oli niin hienoa, koska sisar Podlipna on hänen kotikäyntiopettajansa, ja olin kysynyt häneltä voisiko hän mennä käymään ja pyytää tätä [sisarta] tulemaan kirkkoon, ja hän tosiaan teki niin, ja se teki suuren eron. Sanokaa minun sanoneen, jäsenet ovat AVAIN!! Myös sillä aikaa kun olin [yhden jäsenen] kotona, minulla oli ajatus tehdä rukous- ja lukemistaulukko. Minulla oli kalenterin ääriviivat Freibergin Temppelin kuvan takana, ja niin aloin kirjoittaa Pyhien Kirjoitusten kohtia ja ruutuja rukouksille kuvan taakse, ja he käyttävät sitä, ja ah, rakastan Pyhää Henkeä.
Pelkään, että alan sopia sisarlähetyssaarnaajan piparkakkumuottiin, missä kaikki mistä puhun on evankeliumi, mutta hei mitäs siitä, sehän on koko elämäni, mutta kertokaa minulle mistä muusta te kaikki haluatte, että puhun!!
Myös, kun lähetysjohtaja oli käymässä, hän kertoi seurakunnan neuvostolle, että kun alamme saada 50 jäsentä aktiivisesti tulemaan seurakuntaamme, täytämme vaatimukset uudelle rakennukselle. En tiedä kerroinko tämän jo teille, mutta se on tosi jännää, koska keskiarvomme on 46. Niin lähetysjohtaja sanoi, että hän on pyytänyt jotain arkkitehtia tai jotain lentämään tänne kesäkuussa ja katsomaan rakennusta, koska jos kirkko ostaa rakennuksen, he alkavat remontoida sitä niin pian kuin mahdollista, mutta jos he ostavat maata, kestää muutamia vuosia ennen kuin sitä aletaan rakentaa, koska menet listan pohjalle. Joten lähetysjohtaja kannattaa tätä rakennusta. Niin minäkin. Siinä on vielä vintti ja pohjakerros, jotka he voisivat uusia, ja se olisi SUURENMOISTA. Se on niin söpö ja keltainen ja iloinen--minä kerrassaan rakastan rakennustamme. Plus se on loistavalla paikalla. Niin joo, se on suunnitelma! Pitäkää tämä Jičínin seurakunta rukouksissanne!
Ja oli kivaa, koska seurakunnan neuvostossa kerroimme heille ketä kaikkia olimme käyneet tapaamassa, ja todella puskin saada kotiopettajat tälle perheelle, joka on vähemmän aktiivinen. Ja tällä viikolla seurakunnan johtaja ja veli Tmej menivät ja kävivät kaikkien perheiden luona, joiden luona me olemme käyneet, ja [seurakunnan] lähetysjohtaja kiitti meitä, koska hän sanoi, että meidän työmme sai asiat liikkeelle. Rakastan sitä!! Työ menee eteenpäin, ja meidän täytyy aina tehdä työtä kaikin voimin!!! Meillä on suuri työ tekeillä emmekä voi tulla alas ;).
Rakastan teitä kaikkia niin niin paljon! Olen niin kiitollinen, että perheet voivat olla yhdessä ikuisesti. Selestinen valtakunta tulee olemaan jymyjuttu.
-Satu
Umpimähkäinen ihme. Siis työskentelemme yhden vähemmän aktiivisen mustalaisperheen kanssa. Mustalaiset tunnetaan täällä ”romaneina” ja [vanha stereotypia on, että] heidät tunnetaan varkaina, sellaisina, jotka eivät tee kovasti työtä eivätkä pidä sanaansa, mutta meitä on siunattu todella ihanalla mustalaisjäsenellä. Hänen aviomiehensä ja veljenpoikansa liittyivät myös [kirkkoon]. Olemme käyneet muutamia kertoja, ja tällä viikolla kysyin voisimmeko tulla käymään ja tuoda vanhan pölynimurimme (lähetyskenttä osti meille uuden, mutta vanha vielä jotenkuten toimii) ja joka tapauksessa, istutimme heidät kaikki taas alas oppiaihetta varten ja pyysimme heiltä kaikilta taas sitoumusta tulla kirkkoon. Ja HE TULIVAT! OI, olin niin onnellinen. Eikä siinä kaikki, vaan toinen vähemmän aktiivinen tuli toista peräkkäistä viikkoaan tänä sunnuntaina! Se oli niin hienoa, koska sisar Podlipna on hänen kotikäyntiopettajansa, ja olin kysynyt häneltä voisiko hän mennä käymään ja pyytää tätä [sisarta] tulemaan kirkkoon, ja hän tosiaan teki niin, ja se teki suuren eron. Sanokaa minun sanoneen, jäsenet ovat AVAIN!! Myös sillä aikaa kun olin [yhden jäsenen] kotona, minulla oli ajatus tehdä rukous- ja lukemistaulukko. Minulla oli kalenterin ääriviivat Freibergin Temppelin kuvan takana, ja niin aloin kirjoittaa Pyhien Kirjoitusten kohtia ja ruutuja rukouksille kuvan taakse, ja he käyttävät sitä, ja ah, rakastan Pyhää Henkeä.
Pelkään, että alan sopia sisarlähetyssaarnaajan piparkakkumuottiin, missä kaikki mistä puhun on evankeliumi, mutta hei mitäs siitä, sehän on koko elämäni, mutta kertokaa minulle mistä muusta te kaikki haluatte, että puhun!!
Myös, kun lähetysjohtaja oli käymässä, hän kertoi seurakunnan neuvostolle, että kun alamme saada 50 jäsentä aktiivisesti tulemaan seurakuntaamme, täytämme vaatimukset uudelle rakennukselle. En tiedä kerroinko tämän jo teille, mutta se on tosi jännää, koska keskiarvomme on 46. Niin lähetysjohtaja sanoi, että hän on pyytänyt jotain arkkitehtia tai jotain lentämään tänne kesäkuussa ja katsomaan rakennusta, koska jos kirkko ostaa rakennuksen, he alkavat remontoida sitä niin pian kuin mahdollista, mutta jos he ostavat maata, kestää muutamia vuosia ennen kuin sitä aletaan rakentaa, koska menet listan pohjalle. Joten lähetysjohtaja kannattaa tätä rakennusta. Niin minäkin. Siinä on vielä vintti ja pohjakerros, jotka he voisivat uusia, ja se olisi SUURENMOISTA. Se on niin söpö ja keltainen ja iloinen--minä kerrassaan rakastan rakennustamme. Plus se on loistavalla paikalla. Niin joo, se on suunnitelma! Pitäkää tämä Jičínin seurakunta rukouksissanne!
Ja oli kivaa, koska seurakunnan neuvostossa kerroimme heille ketä kaikkia olimme käyneet tapaamassa, ja todella puskin saada kotiopettajat tälle perheelle, joka on vähemmän aktiivinen. Ja tällä viikolla seurakunnan johtaja ja veli Tmej menivät ja kävivät kaikkien perheiden luona, joiden luona me olemme käyneet, ja [seurakunnan] lähetysjohtaja kiitti meitä, koska hän sanoi, että meidän työmme sai asiat liikkeelle. Rakastan sitä!! Työ menee eteenpäin, ja meidän täytyy aina tehdä työtä kaikin voimin!!! Meillä on suuri työ tekeillä emmekä voi tulla alas ;).
Rakastan teitä kaikkia niin niin paljon! Olen niin kiitollinen, että perheet voivat olla yhdessä ikuisesti. Selestinen valtakunta tulee olemaan jymyjuttu.
-Satu