Joulukuun 19, 2011:
Joulunaika!
Veljet. Voitteko uskoa, että joulu on jo täällä?! Voin kuulla äänenne tällä viikolla! Veljet, en voi odottaa! Toivon, että puhelut toimivat. Oli tapana tehdä koepuheluja, mutta ne lopetettiin tänä vuonna, joten pitäkää sormenne ristissä. Olette kaikki kuitenkin tottuneita tekemään kaukopuheluja, joten olen varma, että kaikki sujuu hyvin :).
Tämä viikko oli hyvä, ei paras, mutta hyvä. Koska on joulu, kaikki ovat hyvin kiireisiä eivätkä halua kuulla sanomaamme. Se on hassua... tavallaan. Meidän täytyy tehdä siitä hassua, koska pitkät tunnit ulkona kylmässä alkavat maistua puulta ilman huumoria. Siis meillä [oli tapana sanoa]: ”Hei, olemme täällä kertomassa Kristuksesta.” [ja nyt sanomme]: ”Hei, vietättekö joulua?” Hahaha, ok, emme tee niin joka kerta, mutta [joskus]. Sisar Brimhallin idea. Koska tietenkin... se on miksi he ovat kiireisiä. Mutta joskus ihmiset eivät silti ymmärrä, että syy miksi meillä on joulu, on Kristuksen takia. Vaikka ihmiset täällä ajattelevat, että Jeesus-vauva tuo lahjat. Haha, voi että, rakastan tätä paikkaa.
Joulunaika!
Veljet. Voitteko uskoa, että joulu on jo täällä?! Voin kuulla äänenne tällä viikolla! Veljet, en voi odottaa! Toivon, että puhelut toimivat. Oli tapana tehdä koepuheluja, mutta ne lopetettiin tänä vuonna, joten pitäkää sormenne ristissä. Olette kaikki kuitenkin tottuneita tekemään kaukopuheluja, joten olen varma, että kaikki sujuu hyvin :).
Tämä viikko oli hyvä, ei paras, mutta hyvä. Koska on joulu, kaikki ovat hyvin kiireisiä eivätkä halua kuulla sanomaamme. Se on hassua... tavallaan. Meidän täytyy tehdä siitä hassua, koska pitkät tunnit ulkona kylmässä alkavat maistua puulta ilman huumoria. Siis meillä [oli tapana sanoa]: ”Hei, olemme täällä kertomassa Kristuksesta.” [ja nyt sanomme]: ”Hei, vietättekö joulua?” Hahaha, ok, emme tee niin joka kerta, mutta [joskus]. Sisar Brimhallin idea. Koska tietenkin... se on miksi he ovat kiireisiä. Mutta joskus ihmiset eivät silti ymmärrä, että syy miksi meillä on joulu, on Kristuksen takia. Vaikka ihmiset täällä ajattelevat, että Jeesus-vauva tuo lahjat. Haha, voi että, rakastan tätä paikkaa.
Tällä viikolla menetimme kaksi vanhinta piiristämme. Vanhin Meilingistä tuli lähetysjohtajan apulainen, koska nykyinen apulainen menee kotiin jouluksi, ja sitten vanhin Park menee myös kotiin jouluksi. Niin saimme uuden vanhimman, vanhin Pagen, mutta kokonaisuutena meillä on nyt yksi vanhin vähemmän kuin ennen. Saimme hyväksynnän viettää joulua yhdessä piirinä asunnossamme, joten suunnittelemme päivällistä, ja kaikki saavat avata pakettinsa perheiltään meidän JOULUKUUSEMME ympärillä! Se on fantastista. Joo. Saimme KUUSEN! Sisar Brimhall lopulta sortui. Ja näimme kamelin tällä viikolla... mutta siitä toisella kertaa. Joulukuusemme on suloinen. Täysin fantastinen. Se on koristeltu kaikilla äidin halpakaupan koristeilla, ja ne ovat mitä SÖPÖIMPIÄ. Ja saimme joitakin jouluvaloja Francisien asunnosta. En voi odottaa.
Joulukuusemme osalla koristeista.
Joulu on täällä! Jopa satoi lunta. Tietenkään joulu ei ole mitenkään sellainen kuin kotona, koska perhe ei ole täällä kanssamme, mutta tiedättekö mitä? Tämä on minun jouluni lähetystyössä. Minun tarvitsee tehdä se vain kerran, ja tulen takuulla saamaan suurenmoisia muistoja siitä. Joten aiomme nauttia siitä. Tänä perjantaina olemme menossa Prahaan KAIKKIEN lähetyssaarnaajien kanssa koko lähetyskentältä, ja sitten sunnuntaina saamme kaikki viettää aikaa piirinä ja syödä ja avata lahjoja jne. Saamme myös katsoa elokuvia, ja tietenkin pyysin ”MEGAMINDIA”, koska haluan hirveästi nähdä sen taas, ja arvatkaa mitä, lähetysjohtaja hyväksyi sen! Joten nyt minun täytyy vain saada meidän vanhimmat vakuuttuneiksi, että he todella haluavat nähdä sen, haha, koska se on niin uusi, kukaan heistä ei ole nähnyt sitä. Mutta olemme kaikki todella innostuneita, ja meillä tulee olemaan hauskaa.
Tällä viikolla näin kamelin. Se on totta. Olimme kävelemässä, valmistautumassa tapaamaan piirin lounaalla, kun oikealla puolellani näin kaksi karvaista kyttyrää. Pysähdyin äkkipysähdyksen, ja kun sisar Brimhall kääntyi ympäri, sanoin: ” "Sestro, co to je?!" ja juoksimme katsomaan, ja se oli tosiaan todellinen elävä karvainen kameli. Viikkoni kohokohta. Kuka välittää vaikka ihmiset eivät pysähdy ja puhu kanssasi? Jumala lähettää meille hassuja asioita kuten oikeita kameleita keskellä sattumanvaraisia katuja saamaan sinut hymyilemään vielä leveämmin. Se on ihanaa.
Meillä oli joulukonsertti tällä viikolla! Se oli todella suurenmoista, mutta stressaavaa, haha, olin kuorossa, ja lähetyssaarnaajia pyydettiin esittämään ”Kuusen kotiin tuoda saamme”. Se oli tylsä versio, joten kysyin vanhimmilta, jos heistä olisi ok tehdä siitä hauskempi. He sanoivat, että se olisi ok, ja niin me harjoittelimme PONNAHTELUA, ja voi veljet, se pääsi niin karkaamaan käsistä, että olin jatkuvasti purskahtamassa nauruun. Joten käskin heidän ponnahdella, ja heistä se oli mitä tyhmin idea, mutta sitten he alkoivat keksiä omia ideoitaan, ja voi että, siitä tuli huippuhauskaa. Kaikki rakastivat sitä. Yksi vanhin poksahti ylös yleisöstä johtamaan meitä, ja me liikuskelimme ja voi että... Se on varmasti vain niin hassua, koska autoin tekemään sitä, mutta kaikki nauroivat. Siis se oli lauantaina. Perjantai-iltana olimme puhumassa asunnossa, ja tajusin, että olimme kutsumassa NIIN PALJON ihmisiä tulemaan kirkkorakennukseen! Joten ryhdyimme TÖIHIN ja teimme KUUSI julistetta Mormonin Kirjasta, lähetyssaarnaajista, Kristuksesta, ilmaisista englannin tunneista, ja nuorten naimattomien aikuisten ohjelmasta ja myös sukututkimuksesta. Kaikki rakastivat niitä, ja ihmiset ottivat lehtisiä ja lukivat julisteita. Veljet. Se sai minut tajuamaan, ettemme voi tuhlata yhtään sekuntia täällä, [koska meidän täytyy olla] etsimässä ihmisiä, jotka haluavat tämän TOTUUDEN!!! En voi kertoa teille kuinka suuren eron evankeliumi todella tekee. Se näkyy.
Jatkan rukoilemista Mummin ja isoisän puolesta. Veljet, mikä vaikea viikko! Olen iloinen, että Mummi on kotona sairaalasta. Rakastan heitä molempia niin paljon! Olen myös kiitollinen, että isoisä on paranemassa niin hyvin.
Eräs asia, josta todella pidin tällä viikolla lukiessani pyhiä kirjoituksiani (aloitin Raamatun alusta ja Mormonin Kirjan alusta ja luen niitä vuoropäivinä iltaisin), oli kuinka ”autiomaat” joiden läpi ihmiset kulkevat ovat paljon elämän kaltaisia. Rakastan kuinka Jumala aina auttaa ihmisiä pääsemään autiomaan läpi! Joten juu. Veljet, aika rientää! Olen kotona VUODEN päästä?! Mitä IHMETTÄ.
Tällä viikolla keskityn todella ymmärtämään kieltä paremmin kieliopillisesti. Rukoilkaa puolestani. Tarvitsen sitä. Mutta asiat alkavat kolahtaa kohdalleen. Hitaasti. Haluan oppia tämän kielen. Ulkoamuistaminen on silti aina ollut minulle vaikeaa, joten se on este, jonka yli Taivaallinen Isä tulee auttamaan minut. Jos ponnistelen parhaani mukaan, tiedän että se voi tapahtua.
Minulla on myös todistus, että Jumala vahvistaa sinua, jotta pystyt tekemään asiat, jotka sinun tarvitsee tehdä. Joka aamu herään aivan UUPUNEENA. On vaikeaa nousta ylös, ja ajattelen, että romahdan. Mutta arvatkaa mitä? Käytyäni suihkussa ja päästyäni vauhtiin päivät KIITÄVÄT OHITSE, ja illalla olen täynnä energiaa enkä voi uskoa, että on aika taas mennä nukkumaan. Jatkakaa rukoilemista. Unohdan joskus rukoilla koko sydämelläni. Mutta kun todella ajattelen kuinka Jumala kuuntelee, ja kun tajuan, että tämä aika mikä minulla on täällä Hänen rukoilemistaan varten, on vain jatkoa jo olemassa olevalle suhteellemme... silloin rukouksistani tulee merkityksellisiä. Ja se on milloin saan niin paljon innoitusta ja vahvistusta.
Tiedän, että Jumala elää. Tiedän, että Hän rakastaa lapsiaan. Ja [kirjeessään] viime viikolla Andrew sanoi jotain kaunista. Hän sanoi, että Jumala elää ja Hänen Poikansa nimi on Jeesus. Se oli niin yksinkertaista, mutta se kosketti minua. Se on totta. Hänen Poikansa nimi on Jeesus, ja tiedän, että Hän elää. Hän on veljeni ja Vapahtajani, ja olen niin siunattu, että voin omistaa tämän ajan Hänelle ja ylpeänä kantaa Hänen nimeään rinnassani. Rakastan teitä kaikkia ja haluan toivottaa teille oikein hyvää joulua.
Aina rakastaen,
Sestra Izatt
Eräs asia, josta todella pidin tällä viikolla lukiessani pyhiä kirjoituksiani (aloitin Raamatun alusta ja Mormonin Kirjan alusta ja luen niitä vuoropäivinä iltaisin), oli kuinka ”autiomaat” joiden läpi ihmiset kulkevat ovat paljon elämän kaltaisia. Rakastan kuinka Jumala aina auttaa ihmisiä pääsemään autiomaan läpi! Joten juu. Veljet, aika rientää! Olen kotona VUODEN päästä?! Mitä IHMETTÄ.
Tällä viikolla keskityn todella ymmärtämään kieltä paremmin kieliopillisesti. Rukoilkaa puolestani. Tarvitsen sitä. Mutta asiat alkavat kolahtaa kohdalleen. Hitaasti. Haluan oppia tämän kielen. Ulkoamuistaminen on silti aina ollut minulle vaikeaa, joten se on este, jonka yli Taivaallinen Isä tulee auttamaan minut. Jos ponnistelen parhaani mukaan, tiedän että se voi tapahtua.
Minulla on myös todistus, että Jumala vahvistaa sinua, jotta pystyt tekemään asiat, jotka sinun tarvitsee tehdä. Joka aamu herään aivan UUPUNEENA. On vaikeaa nousta ylös, ja ajattelen, että romahdan. Mutta arvatkaa mitä? Käytyäni suihkussa ja päästyäni vauhtiin päivät KIITÄVÄT OHITSE, ja illalla olen täynnä energiaa enkä voi uskoa, että on aika taas mennä nukkumaan. Jatkakaa rukoilemista. Unohdan joskus rukoilla koko sydämelläni. Mutta kun todella ajattelen kuinka Jumala kuuntelee, ja kun tajuan, että tämä aika mikä minulla on täällä Hänen rukoilemistaan varten, on vain jatkoa jo olemassa olevalle suhteellemme... silloin rukouksistani tulee merkityksellisiä. Ja se on milloin saan niin paljon innoitusta ja vahvistusta.
Tiedän, että Jumala elää. Tiedän, että Hän rakastaa lapsiaan. Ja [kirjeessään] viime viikolla Andrew sanoi jotain kaunista. Hän sanoi, että Jumala elää ja Hänen Poikansa nimi on Jeesus. Se oli niin yksinkertaista, mutta se kosketti minua. Se on totta. Hänen Poikansa nimi on Jeesus, ja tiedän, että Hän elää. Hän on veljeni ja Vapahtajani, ja olen niin siunattu, että voin omistaa tämän ajan Hänelle ja ylpeänä kantaa Hänen nimeään rinnassani. Rakastan teitä kaikkia ja haluan toivottaa teille oikein hyvää joulua.
Aina rakastaen,
Sestra Izatt