Pavla ja minä.
Maaliskuun 26, 2012:
Valmistautukaa ihmeisiin!
Tällä viikolla Pavla meni kasteelle! Eikö se olekin mitä kaunein ihanin asia?! Yksi tutkijoistani, joku, jonka näin aivan alusta asti hänen lähestyessään meitä kadulla, päätti tulla tämän tosi kirkon jäseneksi! Ainoan tosi kirkon. Se oli ihmeellistä. Jotain, mitä en voi kuvailla sanoilla, mutta jotain minkä yritän kuvailla joka tapauksessa :).
Kun lähdin Brnosta, pyysin sisarten Brimhallin ja Smithin päivittävän minua jos kukaan menee kasteelle niin että voisin yrittää varmentaa, että lähetysjohtaja antaisi minun mennä katsomaan sitä. Meillä oli Pavla aikataulussa kasteelle sillä seuraavalla viikolla, ja joskus emme saa matkustaa niin pitkiä matkoja kastetilaisuuteen ottamatta tutkijaa mukaan, joten olin huolestunut ja vähän allapäin, mutta silti niin kiitollinen, että voin olla silminnäkijänä niin moniin ihmeisiin Pavlan tutkimisen aikana. Joskus on vain mukavaa nähdä lopputulos, haha. Joten siirtojen aikana Prahassa kysyin lähetysjohtajalta saisinko mennä Pavlan kastetilaisuuteen. Hän sanoi, että voisin (hän on niin ystävällinen); halusin vain varmistaa, että sain luvan etukäteen. Joten matkaan Jičíniin. Sitten keskiviikkoiltana Brnon sisaret soittivat ja kertoivat, että Pavla kastettaisiin sinä lauantaina klo 10 aamulla! AAAAAH! Olin niin onnellinen heidän puolestaan, että he olivat auttaneet häntä koko matkan loppuun asti!
Valmistautukaa ihmeisiin!
Tällä viikolla Pavla meni kasteelle! Eikö se olekin mitä kaunein ihanin asia?! Yksi tutkijoistani, joku, jonka näin aivan alusta asti hänen lähestyessään meitä kadulla, päätti tulla tämän tosi kirkon jäseneksi! Ainoan tosi kirkon. Se oli ihmeellistä. Jotain, mitä en voi kuvailla sanoilla, mutta jotain minkä yritän kuvailla joka tapauksessa :).
Kun lähdin Brnosta, pyysin sisarten Brimhallin ja Smithin päivittävän minua jos kukaan menee kasteelle niin että voisin yrittää varmentaa, että lähetysjohtaja antaisi minun mennä katsomaan sitä. Meillä oli Pavla aikataulussa kasteelle sillä seuraavalla viikolla, ja joskus emme saa matkustaa niin pitkiä matkoja kastetilaisuuteen ottamatta tutkijaa mukaan, joten olin huolestunut ja vähän allapäin, mutta silti niin kiitollinen, että voin olla silminnäkijänä niin moniin ihmeisiin Pavlan tutkimisen aikana. Joskus on vain mukavaa nähdä lopputulos, haha. Joten siirtojen aikana Prahassa kysyin lähetysjohtajalta saisinko mennä Pavlan kastetilaisuuteen. Hän sanoi, että voisin (hän on niin ystävällinen); halusin vain varmistaa, että sain luvan etukäteen. Joten matkaan Jičíniin. Sitten keskiviikkoiltana Brnon sisaret soittivat ja kertoivat, että Pavla kastettaisiin sinä lauantaina klo 10 aamulla! AAAAAH! Olin niin onnellinen heidän puolestaan, että he olivat auttaneet häntä koko matkan loppuun asti!
Seurakunnanjohtaja Vit näyttää Pavlalle miten kaste tulee tapahtumaan.
Joten soitin heti lähetysjohtajalle, ja ennen kuin ehdin edes sanoa mitään hän vastasi ja sanoi englantilaisella korostuksellaan: ”Sisar Izatt, tiedän tarkalleen mitä haluat! Haluat mennä Brnoon, koska siellä tulee olemaan kastetilaisuus!” Hahah, minä sanoin: ”Se on ehdottomasti mitä haluan, johtaja, hän on valtakunnan rakentaja, ja se tulee olemaan joka minuutin arvoista!” Hahaha, niin hän sanoi, että saan mennä. Sinne on silti pitkä matka Jičínistä, ja bussit ovat harvassa, joten kysyin häneltä voisimmeko ajaa sinne, koska meillä on vielä paljon maileja jäljellä tässä kuussa (meille on sallittu 2000 km kuussa--oi, ja ajamme söpöä pientä punaista Skodaa. Otan tällä viikolla kuvan teitä varten!), ja hän sanoi kyllä kunhan maksan bensasta. Ah, hän on niin suurenmoinen.
Joten innostuimme, ja sitten seuraavana aamuna hän soitti ja sanoi, että haluaisi meidän viipyvän yön yli Prahassa, koska tie Prahasta Brnoon on parempi kuin tie Jičínistä Brnoon, joten teimme niin. Ajoimme Prahaan perjantaina, ja teimme viikkosuunnittelun siellä, ja yövyimme sisarten luona ja sitten nousimme ylös VARHAIN aamulla kolmen tunnin ajomatkaa varten Brnoon sinä lauantaiaamuna. Olin väsynyt, ja on tylsää, että olen ainoa, jolla on ajokortti, mutta hei, ehkäpä se saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi, haha, no joka tapauksessa, ajoin koko matkan ja kuuntelimme Tabernaakkelikuoron musiikkia ja puhuimme ”henkivauvoistamme”.
Joten innostuimme, ja sitten seuraavana aamuna hän soitti ja sanoi, että haluaisi meidän viipyvän yön yli Prahassa, koska tie Prahasta Brnoon on parempi kuin tie Jičínistä Brnoon, joten teimme niin. Ajoimme Prahaan perjantaina, ja teimme viikkosuunnittelun siellä, ja yövyimme sisarten luona ja sitten nousimme ylös VARHAIN aamulla kolmen tunnin ajomatkaa varten Brnoon sinä lauantaiaamuna. Olin väsynyt, ja on tylsää, että olen ainoa, jolla on ajokortti, mutta hei, ehkäpä se saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi, haha, no joka tapauksessa, ajoin koko matkan ja kuuntelimme Tabernaakkelikuoron musiikkia ja puhuimme ”henkivauvoistamme”.
Seurakunnanjohtaja Vit näyttää Pavlalle miten kaste tulee tapahtumaan.
Tuntui NIIN HYVÄLTÄ saapua Brnoon! Ah, se paikka on kuin koti minulle. Ajoin sen kappelin pysäköintialueelle ja kävelin siihen rakennukseen... niin ihanaa! Kaikki olivat siellä, ja olin niin onnellinen. Annoin sisar Brimhallille ison halin ja sisar Smithille myös, ja sitten tapasin sisar Pysnakin, heidän uuden lähetystyötoverinsa, ja hän on vallan kultainen, ja rukoilen, että voin palvella hänen kanssaan, haha. Joka tapauksessa, sitten Pavla käveli sisään, ja hän näytti niin onnelliselta! Hän antoi minulle valtavan halin, ja tuntui niin hyvältä olla siellä, ja olin NIIN kiitollinen siitä tilaisuudesta! Hän vaihtoi vaatteensa siihen somaan valkoiseen housupukujuttuun, ja sitten seurakunnanjohtaja, joka valmistautui kastamaan hänet, näytti hänelle mitä tulisi tapahtumaan. Se oli ihanaa. Minua pyydettiin johtamaan musiikkia ohjelman aikana, ja olin niin iloinen, että voin tehdä niin. Hymyilin vain niin leveästi koko ajan.
Minä ja Pavla.
Pavla näytti niin onnelliselta. Oli niin nöyräksi tekevää ja sykähdyttävää tietää, että jotain niin ihmeellisen ihanaa oli tapahtumaisillaan! Lähetystyöni on todella opettanut minulle kuinka suuri asia kaste on. Portti iankaikkiseen onneen! Sitten kävelimme kaikki käytävää kastealtaalle ja istuin eturivissä pienillä tuoleilla, jotka meillä oli siellä, ja kyyristyin niin että kaikki muut voivat nähdä, haha, ja hänet kastettiin. Minusta oli hämmästyttävää nähdä miten luonnolliselta tuntui nähdä hänen menevän [veden] alle ja tulevan taas ylös. Se on jotain, mitä minulla ei tule enää koskaan olemaan--nähdä ensimmäinen kasteeni lähetyssaarnaajana tutkijoideni joukosta. Se oli niin kaunista, ja tiedän, että Taivaallinen Isäni on niin ylpeä hänestä! Hän hymyili tullessaan ylös, ja seurakunnanjohtaja Vit auttoi hänet pois vedestä. Sen jälkeen kaikki menivät takaisin kappeliin nauttimaan musiikkikappaleista väliajalla, ja ennen kuin pääsimme edes alkuun, Pavla ryntäsi sisään vettä tippuvana! Musiikkikappaleet ovat siellä sen takia, että [juuri kastettu] voi kuivatella ja kuivata hiuksensa, mutta hän halusi kuulla ne! Haha, niin söpöä. Niin hän tuli ja istui eturiviin viereeni, ja kuiskasin hänelle tsekiksi: ”Miltä sinusta tuntuu?” ja hän hymyili ja sanoi: ”Niin hyvältä.” Toivon, että olisitte voineet olla siellä, ja toivon, että minulla olisi parempia sanoja niin että voisitte ymmärtää millaista se oli! Mutta ehkä kuvat ja omat lähetystyökokemuksenne auttavat ilmaisemaan mitä yritän sanoa! Seurakunnanjohtaja tuli sisään muutamaa minuuttia myöhemmin vaihtamasta vaatteita ja oli hämmästynyt nähdessään hänet jo siellä! Lauloimme sitten loppulaulun ja kerrassaan imin itseeni kaikkien kasvot kun johdin laulua. Tiesin, että se voisi olla viimeinen kerta pitkään aikaan kun olen Brnossa kaikkien noiden ihmisten kanssa, joita rakastan. Se oli niin ihanaa; niin monet ihmiset tulivat tukemaan häntä, ja koko aktiivinen Nuorten Naimattomien Aikuisten ryhmä oli siellä. Herra valvoi koko hänen tutkimisaikaansa, ja seurakunta teki ihmeitä. Me todellakaan emme tehneet muuta kuin avasimme suumme opettaaksemme häntä. Emme edes [lähestyneet] tätä tyttöä. Hän on niin valmistautunut. Hän on upea! Ja hän tulee olemaan väline rakentamassa kirkkoa täällä Tsekin tasavallassa. Teidän kertakaikkiaan täytyy tavata hänet. Hän on ihana. Hänellä on niin kaunis henki ja hän on omistautunut ja innostunut ja tekee kovasti työtä. Ajoimme sitten kotiin Jičíniin ja ryhdyimme työhön. Mikä ihmeiden päivä!
Sisar Pysnak (Melissa) ja minä Brnossa. (Tunsin hänet Utahissa.)
Sen koko illan sen jälkeen suorastaan säteilin, koska se tuntui sellaiselta unelta, että olimme olleet BRNOSSA sinä aamuna katsomassa KASTETTA. Haha, on hullua kuinka nopeasti aika kuluu ja kuinka monia kokemuksia meillä voi olla jos vain nousemme ylös ja pääsemme vauhtiin aamulla. Olimme Prahassa, sitten Brnossa, ja näimme kasteen, ja takaisin tiellä Jičíniin kaikki ennen klo 11.30 aamulla. Haha, hullua. Joka tapauksessa, sinä iltana Jičínissä menimme [puhumaan ihmisille]. Sanon jatkuvasti sisar J:lle, että minut lähetettiin tänne oppimaan kärsivällisyyttä. Mitä enemmän opin puhumaan kieltä sitä nenäkkäämmäksi olen tulossa ihmisten kanssa. Tällä viikolla eräs mies selitti minulle jotain siitä kuinka hän ”tarvitsi naisia” ja kuinka hänen ”tarvitsi juoda”. Minä vain katsoin häntä ja sanoin: ”Ei sinun tarvitse. Se on huikea synti.” Hahahah, ja hän näytti niin shokeeratulta.
Ja toinen iso juttu täällä on, että tuntuu kuin kaikille olisi jo [puhuttu]. Sisar J kahden edellisen siirtojaksonsa aikana on puhunut monille ihmisille, haha, joten hän tunnistaa ihmisiä kadulla. Joskin muutama ilta sitten tajusin, että ALUEESEEMME kuuluvat ne muut kylät, joista olemme vastuussa, vaikka vie aikaa ajaa sinne. Joten kerroin sisar J:lle, että meillä tulee olemaan erilaisia ”kyläpäiviä” siellä yrittäessämme löytää lisää ihmisiä. Katsotaan miten se sujuu. Mutta jos kitket vain puutarhan keskiosan... ei kelpaa. Joten katsotaan. Hän sanoi olevansa valmis. Meidän täytyy vain olla varovainen [kilometrien] kanssa.
Ja toinen iso juttu täällä on, että tuntuu kuin kaikille olisi jo [puhuttu]. Sisar J kahden edellisen siirtojaksonsa aikana on puhunut monille ihmisille, haha, joten hän tunnistaa ihmisiä kadulla. Joskin muutama ilta sitten tajusin, että ALUEESEEMME kuuluvat ne muut kylät, joista olemme vastuussa, vaikka vie aikaa ajaa sinne. Joten kerroin sisar J:lle, että meillä tulee olemaan erilaisia ”kyläpäiviä” siellä yrittäessämme löytää lisää ihmisiä. Katsotaan miten se sujuu. Mutta jos kitket vain puutarhan keskiosan... ei kelpaa. Joten katsotaan. Hän sanoi olevansa valmis. Meidän täytyy vain olla varovainen [kilometrien] kanssa.
Sister Pysnak (Melissa) and I in Brno.
Joka tapauksessa, lauantai-iltana [puhuimme] kahdelle nuorelle miehelle kadulla kaupungin torilla. Olin nenäkkäällä tuulellani, joten en sietänyt mitään heidän karkeuksiaan. He hokivat, että olimme sieviä juttuja ja että meidän pitäisi lähteä oluelle heidän kanssaan. Joten opetin heille Viisauden Sanan, hahaha, ja sisar Jorgensen veti esiin Mormonin Kirjan ja sai heidät lukemaan jotain. Huvittavaa. Ja sitten toinen heistä sanoi minulle: ”Sinä TODELLA uskot Jumalaan?” ja sanoin, että todellakin uskon. Sitten hän kysyi voimmeko maata ihmisten kanssa ja sanoin: ”Tottakai voimme! Heti naimisiinmenon jälkeen.” Hahahah, hän menetti pokkansa eikä voinut uskoa sitä. Mutta jatkoimme keskustelua ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Kerroimme heille, että jos he tulevat kirkkoon, annamme heille ilmaiset Mormonin Kirjat. [Toinen heistä] ojensi kätensä sisar Jorgensenin kirjaa kohti ja sanoi: ”Oikeastiko? Voisin saada tämän ilmaiseksi?” Joten selitimme heille, että heidän kopionsa olisivat rakennuksessa seuraavana aamuna. Myöhemmin sinä iltana saimme MONIA juopuneita puhelinsoittoja ja tekstejä, joten se vaimensi toivoamme, että he tulisivat kirkkoon, mutta jatkoimme rukoilemista heidän puolestaan ja toivomista.
Sunnuntaina menimme kirkkoon, ja olin niin iloinen, että [tutkijamme] tuli kirkkoon! Rakastan häntä! Hän on niin suurenmoinen. Ne 2 muuta eivät tulleet. Mutta puolessavälissä pyhäkoulua ovi avautui, ja eräs jäsen kurkisti sisään ja sanoi: ”Sisaret, nämä tutkijat ovat täällä teitä varten.” Ja sisään tulivat ne kaksi. Siirryin penkillä, ja he istuivat alas. Kiinnostava juttu on että he olivat NIIN tarkkaavaisia ettet voisi uskoa. Seurakunta oli IHANA. Opettaja toivotti heidät tervetulleiksi ja opetti profeetoista yksinkertaisesti ja kauniisti. Annoin [toisen tutkijoista] pidellä tsekkiläistä kolmoissidostani, ja hän luki Uskonkappaleet. Luokan jälkeen näytin heille miten mennä pappeus[kokoukseen], ja he sanoivat, että he jäisivät ja että meillä voisi olla opetussopimus kirkon jälkeen. Fantastista! Pyysimme kahta jäsentä istumaan heidän vieressään sakramentti[kokouksen] aikana. Joten kun he ilmestyivät myöhemmin, jäsenet kysyivät voisivatko he opettaa kanssamme kirkon jälkeen. Fantastista vai mitä? Sinä aamuna olin anonut että ”Rakas Taivaallinen Isä, siunaa meitä kahdella jäsenopetussopimuksella tänään jos se on Sinun tahtosi!” ja Hän suorastaan pudotteli siunauksia. Suurin siunaus on että nämä jäsenet, jotka tulivat pelastukseksi, ovat uskomattoman ihania. He ovat pariskunta, joka kastettiin keskellä yötä salassa kommunismin aikana. Olen kuullut, että heidän tarinansa on uudessa kirjassa ”Tyttäriä minun valtakunnassani”, vaikken ole vielä löytänyt sitä. Joka tapauksessa, kirkon jälkeen meillä oli USKOMATON opetusaihe näiden kahden kanssa, ja Pyhä Henki oli niin voimakas, ja he sopivat uuden tapaamisen kanssamme tänä iltana. Luulen, että he todella ovat kiinnostuneita, joten toivon, että voin auttaa heitä parhaani mukaan, vaikka työ on todellisuudessa Herran käsissä. Vaikka meidän täytyy tehdä työtä kaikin voimin auttaaksemme ihmeiden jatkumista. Sen opetussopimuksen jälkeen meillä oli oppiaihe [toisen tutkijamme] kanssa, mikä oli nastaa, koska hän ei yleensä halua tavata meitä kauheasti.
Uskokaa kun sanon teille--tavoitteet uskon kanssa ovat tapa miten elämä toimii! Ja olen myös tajunnut, että meidän täytyy myös työskennellä--ja uhrata--jotta Jumala voi edesauttaa loput. Meidän täytyy tehdä osamme. Ja jos teemme, Taivaallinen Isä todella vuodattaa siunauksia niin ettei niille ole tilaa. Työskentelemme kovemmin sen eteen tällä viikolla. Ihmeitä tapahtuu! 2 Nefi 27:23. [= Sillä katso, minä olen Jumala; ja minä olen ihmeiden Jumala; ja minä osoitan maailmalle, että minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti; ja minä toimin ihmislasten keskuudessa ainoastaan heidän uskonsa mukaisesti.]
Myös eilen illalla meillä oli todella hieno tapaaminen seurakunnanjohtajan kanssa. Luin ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”-kirjasta, että meidän pitää aina esitellä itsemme seurakunnanjohtajille heti paikalla. Brnossa lähetyssaarnaajat ja seurakunta eivät toimineet kovin hyvin yhdessä kun saavuin sinne. Joten pyysin tapaamista [seurakunnanjohtajan] kodissa, ja sen jälkeen työ AMPAISI VAUHTIIN KUIN RAKETTI. Ja viime viikonloppuna hän kastoi [tutkijamme]. Joten tulin tänne ja kysyin sisar J:ltä mitä oli tapahtumassa, ja sain samantapaisen vastauksen. Joten kysyin voisimmeko tulla käymään. Meidän sallitaan viipyä vain tunti päivällisillä, ja hän halusi ruokkia meidät, joten menimme etukäteen kävelylle koko hänen perheensä kanssa, jotta meillä olisi enemmän aikaa keskustella asioista. Kysyin kuinka voisimme auttaa häntä ja mitkä hänen tavoitteensa ovat ja mikä hänen visionsa on. Hän kertoi meille, että hän haluaa meidän löytävän ihmisiä, jotka ovat todella omistautuneita evankeliumille. Olimme samaa mieltä ja puhuimme siitä. Hän suostui auttamaan mainitsemalla jäsenlähetystyön kirkossa ja antamalla ihmisille tehtäviä puhua sakramentti[kokouksessa] siitä saadakseen sen vauhtiin. Hän sanoi, että kotikäyntiopetus ja kotiopetus sujuvat hyvin täällä. Sitten nautimme päivällisen, ja sen lopussa olin niin onnellinen! Veljet! Mikä ilo. Siis nyt voimme rakentaa sille mitä seurakunta on jo tehnyt. On niin väärin meidän lähetyssaarnaajina asennoitua niin, että olemme yksin maailmaa vastaan. Minulla on vielä VALTAVASTI oppimista siinä suhteessa, koska totta puhuakseni ajoittain tuntuu siltä, mutta tämä opetti minulle, että johtajien kanssa työskenteleminen tosiaan on jotain mitä meidän tulee tehdä. Sen jälkeen jaoimme hengellisen ajatuksen hänen ja hänen vaimonsa kanssa. Seurakunnanjohtaja täällä on NIIN AVULIAS. Olen vain niin innostunut työskennellessäni täällä. On todella mahtava siunaus olla lähetystyössä ja voida työskennellä näiden ihanien ihmisten kanssa.
Rakastan teitä kaikkia. Olette rukouksissani. Työ menee eteenpäin!
Rakkaudella,
Satu
Sunnuntaina menimme kirkkoon, ja olin niin iloinen, että [tutkijamme] tuli kirkkoon! Rakastan häntä! Hän on niin suurenmoinen. Ne 2 muuta eivät tulleet. Mutta puolessavälissä pyhäkoulua ovi avautui, ja eräs jäsen kurkisti sisään ja sanoi: ”Sisaret, nämä tutkijat ovat täällä teitä varten.” Ja sisään tulivat ne kaksi. Siirryin penkillä, ja he istuivat alas. Kiinnostava juttu on että he olivat NIIN tarkkaavaisia ettet voisi uskoa. Seurakunta oli IHANA. Opettaja toivotti heidät tervetulleiksi ja opetti profeetoista yksinkertaisesti ja kauniisti. Annoin [toisen tutkijoista] pidellä tsekkiläistä kolmoissidostani, ja hän luki Uskonkappaleet. Luokan jälkeen näytin heille miten mennä pappeus[kokoukseen], ja he sanoivat, että he jäisivät ja että meillä voisi olla opetussopimus kirkon jälkeen. Fantastista! Pyysimme kahta jäsentä istumaan heidän vieressään sakramentti[kokouksen] aikana. Joten kun he ilmestyivät myöhemmin, jäsenet kysyivät voisivatko he opettaa kanssamme kirkon jälkeen. Fantastista vai mitä? Sinä aamuna olin anonut että ”Rakas Taivaallinen Isä, siunaa meitä kahdella jäsenopetussopimuksella tänään jos se on Sinun tahtosi!” ja Hän suorastaan pudotteli siunauksia. Suurin siunaus on että nämä jäsenet, jotka tulivat pelastukseksi, ovat uskomattoman ihania. He ovat pariskunta, joka kastettiin keskellä yötä salassa kommunismin aikana. Olen kuullut, että heidän tarinansa on uudessa kirjassa ”Tyttäriä minun valtakunnassani”, vaikken ole vielä löytänyt sitä. Joka tapauksessa, kirkon jälkeen meillä oli USKOMATON opetusaihe näiden kahden kanssa, ja Pyhä Henki oli niin voimakas, ja he sopivat uuden tapaamisen kanssamme tänä iltana. Luulen, että he todella ovat kiinnostuneita, joten toivon, että voin auttaa heitä parhaani mukaan, vaikka työ on todellisuudessa Herran käsissä. Vaikka meidän täytyy tehdä työtä kaikin voimin auttaaksemme ihmeiden jatkumista. Sen opetussopimuksen jälkeen meillä oli oppiaihe [toisen tutkijamme] kanssa, mikä oli nastaa, koska hän ei yleensä halua tavata meitä kauheasti.
Uskokaa kun sanon teille--tavoitteet uskon kanssa ovat tapa miten elämä toimii! Ja olen myös tajunnut, että meidän täytyy myös työskennellä--ja uhrata--jotta Jumala voi edesauttaa loput. Meidän täytyy tehdä osamme. Ja jos teemme, Taivaallinen Isä todella vuodattaa siunauksia niin ettei niille ole tilaa. Työskentelemme kovemmin sen eteen tällä viikolla. Ihmeitä tapahtuu! 2 Nefi 27:23. [= Sillä katso, minä olen Jumala; ja minä olen ihmeiden Jumala; ja minä osoitan maailmalle, että minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti; ja minä toimin ihmislasten keskuudessa ainoastaan heidän uskonsa mukaisesti.]
Myös eilen illalla meillä oli todella hieno tapaaminen seurakunnanjohtajan kanssa. Luin ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”-kirjasta, että meidän pitää aina esitellä itsemme seurakunnanjohtajille heti paikalla. Brnossa lähetyssaarnaajat ja seurakunta eivät toimineet kovin hyvin yhdessä kun saavuin sinne. Joten pyysin tapaamista [seurakunnanjohtajan] kodissa, ja sen jälkeen työ AMPAISI VAUHTIIN KUIN RAKETTI. Ja viime viikonloppuna hän kastoi [tutkijamme]. Joten tulin tänne ja kysyin sisar J:ltä mitä oli tapahtumassa, ja sain samantapaisen vastauksen. Joten kysyin voisimmeko tulla käymään. Meidän sallitaan viipyä vain tunti päivällisillä, ja hän halusi ruokkia meidät, joten menimme etukäteen kävelylle koko hänen perheensä kanssa, jotta meillä olisi enemmän aikaa keskustella asioista. Kysyin kuinka voisimme auttaa häntä ja mitkä hänen tavoitteensa ovat ja mikä hänen visionsa on. Hän kertoi meille, että hän haluaa meidän löytävän ihmisiä, jotka ovat todella omistautuneita evankeliumille. Olimme samaa mieltä ja puhuimme siitä. Hän suostui auttamaan mainitsemalla jäsenlähetystyön kirkossa ja antamalla ihmisille tehtäviä puhua sakramentti[kokouksessa] siitä saadakseen sen vauhtiin. Hän sanoi, että kotikäyntiopetus ja kotiopetus sujuvat hyvin täällä. Sitten nautimme päivällisen, ja sen lopussa olin niin onnellinen! Veljet! Mikä ilo. Siis nyt voimme rakentaa sille mitä seurakunta on jo tehnyt. On niin väärin meidän lähetyssaarnaajina asennoitua niin, että olemme yksin maailmaa vastaan. Minulla on vielä VALTAVASTI oppimista siinä suhteessa, koska totta puhuakseni ajoittain tuntuu siltä, mutta tämä opetti minulle, että johtajien kanssa työskenteleminen tosiaan on jotain mitä meidän tulee tehdä. Sen jälkeen jaoimme hengellisen ajatuksen hänen ja hänen vaimonsa kanssa. Seurakunnanjohtaja täällä on NIIN AVULIAS. Olen vain niin innostunut työskennellessäni täällä. On todella mahtava siunaus olla lähetystyössä ja voida työskennellä näiden ihanien ihmisten kanssa.
Rakastan teitä kaikkia. Olette rukouksissani. Työ menee eteenpäin!
Rakkaudella,
Satu