Tammikuun 30, 2012:
Minä olen se, joka on oppimassa täällä
Ah! Täällä olen nettikahvilassa Brnossa kyynelten virratessa alas poskiani. Kiitos, kun tuette minua niin paljon. Isi, [viestisi] oli juuri sellainen, jota tarvitsin niin paljon. Kiitos. Silmäni ovat tulvillaan, haha, voin tuskin nähdä tätä kuvaruutua. Kiitos kun rakastatte minua niin paljon. Äiti, joo, olet oikeassa. Kolmikossa oleminen on tosi vaikeaa. Kotona minulla on tapana mennä paljon ulos ajattelemaan, tai ajelen ympäriinsä itsekseni, tai luen ja uppoudun omiin ajatuksiini ja päähäni, ja lähetystyössä oleminen vie pois kaikki nuo ”minä”-hetket. Mikä on kaunis ja hyvä asia, mutta se on vaikeaa. Meidän kolmen kanssa ainoa aika jolloin kirjaimellisesti voin olla yksin on kun olen [kylppärissä]. Silloinkin, kun olen suihkussa, joskus tytöt tulevat sisään hakemaan tavaroita jne. VELJET. Se tosiaan vaivaa minua. Mutta olin rukoilemassa ja ajattelemassa sitä tänä aamuna, ja tajusin, että tämä on tosiaan minulle hyvä läksy oppia, koska jonakin päivänä minulla tulee olemaan lapsia, ja sitten taas kerran minulla ei kirjaimellisesti tule olemaan yhtään aikaa itselleni, koskaan. Olen jonkin verran sisäänpäinkääntynyt, olen oivaltanut, vaikka olen kovaääninen. Joten, Taivaallinen Isä tiesi, että tämä puskisi minua eteenpäin. Rakastan [tovereitani], ongelma on vain stressi niin monesta ihmisestä pienessä tilassa ja tarve suunnitella kolmen eri idean kanssa jne. Se on vaikeaa! Muttei mitenkään toteuttamattomissa. Olen vain oppimassa mikä vaivaa minua ja minkä kanssa minun pitää työskennellä tulevaisuutta varten. Mutta kiitos kohottavista posteistanne. Posti[t] ovat tosiaan sellaisia lempeitä armotekoja, vaikka yleensä olen niin onnellinen, että voisin purskahtaa.
Minusta tuntuu, että lähetyssaarnaajana minulla pitäisi olla jotain syviä viisauksia. Muttei minulla ole. Minä olen se, joka on oppimassa täällä, minulla ei oikeastaan ole mitään opetettavaa, joten kai nauttikaa vain tarinoistani :). Rakastan teitä kaikkia. Ai, ja P.S. sain tukipohjalliseni tällä viikolla... KIITOS NIIN KOVASTI, ne ovat niin paljon paremmat!
Olen tehnyt puhelinsoitot tällä viikolla, koska sisar Smithistä ei tunnu että hänen kielitaitonsa on vielä tarpeeksi hyvä (joskus silti pusken häntä), ja sisar Brimhall on kyllästynyt puhelinsoittoihin. Joten sain ne tehtäväksi tällä viikolla. Mikä on hyvä, etenen paremmaksi niissä harjoituksen kautta. Haha, sanoin suoraan [yhdelle tutkijoistamme]: ”Taivaallinen Isä antoi meille tämän ajan auttaaksemme sinua saamaan selville itse, että tämä kirkko on totta, vis? (tiedätkö?)” ja hän nauroi ja sanoi: ”Ai, onko asia niin?!” Haha, ja minä sanoin: ”Se todella on.” Alan tulla paljon suorapuheisemmaksi kaikkien kanssa täällä. Joka tapauksessa, sitten [tutkijamme] sanoi, että hän tarvitsi lisää aikaa ja opiskelua, joten sanoin: ”Ok, no aletaan opiskella!” ja hän sanoi, että haluaa ensin lukea koko Raamatun (hän on niinkuin Äiti), ja niin sanoin: ”Ok, mutta voitko myös lukea Mormonin kirjaa?”
Tällä viikolla meillä oli erikoiskoulutusta, missä lähetysjohtaja puhui lähetyskentälle paremmasta suunnittelusta jne., ja opin paljon. Kuten Isi jo tietää, en ole kovin hyvä suunnittelija. Minulla on paljon haaveita, muttei mitään suunnitelmia niiden taustaksi. Se on jotakin, minkä toivon jalostuvan ulos systeemistäni täällä, koska suunnittelemme monia kertoja päivässä, ja tiedän, että se on hyväksi minulle. Minun täytyy vain tulla siinä hyväksi :). Olen hyvin siunattu, että minulla on se lähetysjohtaja, joka minulla on. Hän rakastaa minua, ja meillä on suurenmoinen yhteys. En usko, että hän on huolissaan minusta, ja yritän viestittää hänelle, ettei hänellä ole mitään syytä huoleen, vain tekemällä kovasti työtä ja noudattamalla sääntöjä ja kertomalla hänelle suurenmoisia tarinoita näistä ihmisistä, joita rakastan niin paljon, kun hän kysyy. Ja sisar Irwin on kultainen. Tänä viikonloppuna meillä oli myös piirikonferenssi kirkossa, joten he molemmat puhuivat, ja kirkko alkoi ajoissa, ja se oli suurenmoista. Tällä viikolla keskiviikkona, vanhin Causse seitsenkymmenen koorumista on tulossa Brnon pitämään takkavalkeaillan, joten se on todella jännää, ja muutaman viikon päästä apostoli vanhin Christofferson on tulossa kaupunkiin, ja me lähetyssaarnaajat saamme muutaman tunnin hänen kanssaan, mutta valitettavasti ei valokuvia. Mutta olen innostunut. Käytän yhtä noista kauniista päiväkirjoista, jotka lähetit minulle jouluksi kirjoittamaan kaikki muistiinpanoni jne. hengellisistä asioista, joten se tulee olemaan niin kätevä ensi viikon vyöryessä paikalle. Olen tosi siunattu typykkä!
Olen iloinen, että päätin tulla tänne. Joskus, kun katselen ympärilleni, tajuan kuinka paljon ihmisiä on olemassa, ja kuinka harvat haluavat puhua meille ja kuunnella sanomaamme, mutta sitten olen mielettömän vaikuttunut niistä, jotka antavat meille [puhelin]numeronsa ja tosiaankin ilmestyvät tapaamisiin! Kuinka hienoa se onkaan. Ja kummallista. Toivon, että minä tekisin niin, jos joku pysäyttäisi minut kadulla! Se on miksi Pyhä Henki on niin avain. Tiedän, että Pyhä Henki ohjaa tätä työtä, koska Jumala on johdossa. Kaikki menestyksemme ovat Hänen. Se on kaikista nöyräksi tekevin ja kaunein asia, jossa olen ollut osallisena. Rakastan tätä evankeliumia. Minulla ei koskaan ole ollut näkyä eikä unta tai vain VIHLAISUA, että Mormonin kirja on totta, mutta minusta tuntuu kuin aurinko nousisi sielussani mikä valaisee mieleni ja on todistukseni, joka tulee kirkaammaksi ja kirkkaammaksi päivä päivältä. Olen ehkä käyttänyt sitä ennen, mutta minusta todella tuntuu siltä. Se ei koskaan ollut lamppu vaan auringonnousu. Mormonin kirjojen jakaminen oli ennen niin pelottavaa, ja nyt on niin yksinkertaista kutsua ihmisiä lukemaan se ja rukoilemaan siitä. Yksin se kokemus tekee lähetystyöstä joka pennin ja minuutin arvoisen.
Kiitos taas kaikista rukouksistanne, rakkaudestanne, ja että aina osoitatte postin kautta, että rakastatte minua. Haha, Äiti, en voi odottaa kunnes saan laatikkosi nameja! Kiitos. On niin mukavaa tietää, että olemme koskettaneet samaa laatikkoa! Ahahah, ensimmäinen asia, jonka teen kun tulen kotiin, on antaa kaikille iso halaus! Kaipaan haleja! Mutta tämä on sen arvoista, ja tunnen Taivaallisen Isän halaukset joka päivä.
Mam vas rada!
Sestra Izatt
Minä olen se, joka on oppimassa täällä
Ah! Täällä olen nettikahvilassa Brnossa kyynelten virratessa alas poskiani. Kiitos, kun tuette minua niin paljon. Isi, [viestisi] oli juuri sellainen, jota tarvitsin niin paljon. Kiitos. Silmäni ovat tulvillaan, haha, voin tuskin nähdä tätä kuvaruutua. Kiitos kun rakastatte minua niin paljon. Äiti, joo, olet oikeassa. Kolmikossa oleminen on tosi vaikeaa. Kotona minulla on tapana mennä paljon ulos ajattelemaan, tai ajelen ympäriinsä itsekseni, tai luen ja uppoudun omiin ajatuksiini ja päähäni, ja lähetystyössä oleminen vie pois kaikki nuo ”minä”-hetket. Mikä on kaunis ja hyvä asia, mutta se on vaikeaa. Meidän kolmen kanssa ainoa aika jolloin kirjaimellisesti voin olla yksin on kun olen [kylppärissä]. Silloinkin, kun olen suihkussa, joskus tytöt tulevat sisään hakemaan tavaroita jne. VELJET. Se tosiaan vaivaa minua. Mutta olin rukoilemassa ja ajattelemassa sitä tänä aamuna, ja tajusin, että tämä on tosiaan minulle hyvä läksy oppia, koska jonakin päivänä minulla tulee olemaan lapsia, ja sitten taas kerran minulla ei kirjaimellisesti tule olemaan yhtään aikaa itselleni, koskaan. Olen jonkin verran sisäänpäinkääntynyt, olen oivaltanut, vaikka olen kovaääninen. Joten, Taivaallinen Isä tiesi, että tämä puskisi minua eteenpäin. Rakastan [tovereitani], ongelma on vain stressi niin monesta ihmisestä pienessä tilassa ja tarve suunnitella kolmen eri idean kanssa jne. Se on vaikeaa! Muttei mitenkään toteuttamattomissa. Olen vain oppimassa mikä vaivaa minua ja minkä kanssa minun pitää työskennellä tulevaisuutta varten. Mutta kiitos kohottavista posteistanne. Posti[t] ovat tosiaan sellaisia lempeitä armotekoja, vaikka yleensä olen niin onnellinen, että voisin purskahtaa.
Minusta tuntuu, että lähetyssaarnaajana minulla pitäisi olla jotain syviä viisauksia. Muttei minulla ole. Minä olen se, joka on oppimassa täällä, minulla ei oikeastaan ole mitään opetettavaa, joten kai nauttikaa vain tarinoistani :). Rakastan teitä kaikkia. Ai, ja P.S. sain tukipohjalliseni tällä viikolla... KIITOS NIIN KOVASTI, ne ovat niin paljon paremmat!
Olen tehnyt puhelinsoitot tällä viikolla, koska sisar Smithistä ei tunnu että hänen kielitaitonsa on vielä tarpeeksi hyvä (joskus silti pusken häntä), ja sisar Brimhall on kyllästynyt puhelinsoittoihin. Joten sain ne tehtäväksi tällä viikolla. Mikä on hyvä, etenen paremmaksi niissä harjoituksen kautta. Haha, sanoin suoraan [yhdelle tutkijoistamme]: ”Taivaallinen Isä antoi meille tämän ajan auttaaksemme sinua saamaan selville itse, että tämä kirkko on totta, vis? (tiedätkö?)” ja hän nauroi ja sanoi: ”Ai, onko asia niin?!” Haha, ja minä sanoin: ”Se todella on.” Alan tulla paljon suorapuheisemmaksi kaikkien kanssa täällä. Joka tapauksessa, sitten [tutkijamme] sanoi, että hän tarvitsi lisää aikaa ja opiskelua, joten sanoin: ”Ok, no aletaan opiskella!” ja hän sanoi, että haluaa ensin lukea koko Raamatun (hän on niinkuin Äiti), ja niin sanoin: ”Ok, mutta voitko myös lukea Mormonin kirjaa?”
Tällä viikolla meillä oli erikoiskoulutusta, missä lähetysjohtaja puhui lähetyskentälle paremmasta suunnittelusta jne., ja opin paljon. Kuten Isi jo tietää, en ole kovin hyvä suunnittelija. Minulla on paljon haaveita, muttei mitään suunnitelmia niiden taustaksi. Se on jotakin, minkä toivon jalostuvan ulos systeemistäni täällä, koska suunnittelemme monia kertoja päivässä, ja tiedän, että se on hyväksi minulle. Minun täytyy vain tulla siinä hyväksi :). Olen hyvin siunattu, että minulla on se lähetysjohtaja, joka minulla on. Hän rakastaa minua, ja meillä on suurenmoinen yhteys. En usko, että hän on huolissaan minusta, ja yritän viestittää hänelle, ettei hänellä ole mitään syytä huoleen, vain tekemällä kovasti työtä ja noudattamalla sääntöjä ja kertomalla hänelle suurenmoisia tarinoita näistä ihmisistä, joita rakastan niin paljon, kun hän kysyy. Ja sisar Irwin on kultainen. Tänä viikonloppuna meillä oli myös piirikonferenssi kirkossa, joten he molemmat puhuivat, ja kirkko alkoi ajoissa, ja se oli suurenmoista. Tällä viikolla keskiviikkona, vanhin Causse seitsenkymmenen koorumista on tulossa Brnon pitämään takkavalkeaillan, joten se on todella jännää, ja muutaman viikon päästä apostoli vanhin Christofferson on tulossa kaupunkiin, ja me lähetyssaarnaajat saamme muutaman tunnin hänen kanssaan, mutta valitettavasti ei valokuvia. Mutta olen innostunut. Käytän yhtä noista kauniista päiväkirjoista, jotka lähetit minulle jouluksi kirjoittamaan kaikki muistiinpanoni jne. hengellisistä asioista, joten se tulee olemaan niin kätevä ensi viikon vyöryessä paikalle. Olen tosi siunattu typykkä!
Olen iloinen, että päätin tulla tänne. Joskus, kun katselen ympärilleni, tajuan kuinka paljon ihmisiä on olemassa, ja kuinka harvat haluavat puhua meille ja kuunnella sanomaamme, mutta sitten olen mielettömän vaikuttunut niistä, jotka antavat meille [puhelin]numeronsa ja tosiaankin ilmestyvät tapaamisiin! Kuinka hienoa se onkaan. Ja kummallista. Toivon, että minä tekisin niin, jos joku pysäyttäisi minut kadulla! Se on miksi Pyhä Henki on niin avain. Tiedän, että Pyhä Henki ohjaa tätä työtä, koska Jumala on johdossa. Kaikki menestyksemme ovat Hänen. Se on kaikista nöyräksi tekevin ja kaunein asia, jossa olen ollut osallisena. Rakastan tätä evankeliumia. Minulla ei koskaan ole ollut näkyä eikä unta tai vain VIHLAISUA, että Mormonin kirja on totta, mutta minusta tuntuu kuin aurinko nousisi sielussani mikä valaisee mieleni ja on todistukseni, joka tulee kirkaammaksi ja kirkkaammaksi päivä päivältä. Olen ehkä käyttänyt sitä ennen, mutta minusta todella tuntuu siltä. Se ei koskaan ollut lamppu vaan auringonnousu. Mormonin kirjojen jakaminen oli ennen niin pelottavaa, ja nyt on niin yksinkertaista kutsua ihmisiä lukemaan se ja rukoilemaan siitä. Yksin se kokemus tekee lähetystyöstä joka pennin ja minuutin arvoisen.
Kiitos taas kaikista rukouksistanne, rakkaudestanne, ja että aina osoitatte postin kautta, että rakastatte minua. Haha, Äiti, en voi odottaa kunnes saan laatikkosi nameja! Kiitos. On niin mukavaa tietää, että olemme koskettaneet samaa laatikkoa! Ahahah, ensimmäinen asia, jonka teen kun tulen kotiin, on antaa kaikille iso halaus! Kaipaan haleja! Mutta tämä on sen arvoista, ja tunnen Taivaallisen Isän halaukset joka päivä.
Mam vas rada!
Sestra Izatt