Heinäkuun 17, 2012:
Sain siirron Slovakiaan!
No TERVE!
Arvaan, että olette ehkä uteliaita siitä mitä on tapahtumassa :). Äiti arvasi, että ”saisin siirron toiseen kaupunkiin”. Ja veljet, onpa hän oikeassa :). En vain saa siirtoa toiseen kaupunkiin vaan toiseen maahan :). Huomenaamulla tulen olemaan matkalla SLOVAKIAAN! Menen sinne avaamaan maan Sisarille Sisar Pysnakovan kanssa, sen Sisaren, jolla on tsekkiläiset vanhemmat. Olemme hyvin innostuneita. Se on ollut Sisarten puheenaiheena koko lähetystyöni ajan, ja kaikki ovat aina halunneet avata Slovakian, eikä minulla totta puhuen koskaan oikein ollut halua, koska rakastan Tsekkiä niin paljon, mutta meidät valittiin :). Se tulee olemaan suuri seikkailu, ja tulen tarvitsemaan rukouksianne, koska alan opetella taas uutta kieltä alkaen huomenna. Siitä tulee mielenkiintoista aloittaa taas ymmärtämättä asioita ympärilläni, mutta toivon, että Jumalan avulla se tulee nopeammin kuin tsekki tuli. Toivon, että minulla on enemmän uskoa kuin minulla oli vuosi sitten. Halusin todella jäädä Jičíniin, ja tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa jättää hyvästit kaikille (se on mitä on suunnitelmissamme tänä iltana), mutta tiedän, että Taivaallinen Isä tarvitsee minua Slovakiassa. Tunnen itseni onnelliseksi, että minun haltuuni luotetaan sellainen valtava vastuu.
Yksi Lähetystyöjohtajan tavoitteista ennen kuin hän lähtee takaisin kotiin ensi kesäkuussa oli saada Sisaret Slovakiaan. Kysyin häneltä siitä kaksi viikkoa sitten haastattelussamme, ja hän sanoi: ”Emme voi lähettää Sisaria sinne ennen kuin enemmän Sisaria aletaan lähettää tälle lähetyskentälle, koska jotta saataisiin sinne Sisaria pysyvästi, tarvitsemme noin 4, ja tällä hetkellä meillä on vajaus kuten on täällä Tsekissä.” Joten se oli siinä, ja ihan totta luulin, että jäisin tänne, koska jäsenet lähettivät sähköpostia Lähetystyöjohtajalle ja pyysivät, että voisin, ja sunnuntaina saimme vihiä, että Vanhin Holland tulee olemaan Prahassa ensi sunnuntaina, joten soitin Lähetystyöjohtajalle ja kysyin saisimmeko mennä, ja hän sanoi: ”Ei Sisar Izatt, sinä menet vain Jičíniin sunnuntaina, koska meillä ei ole tarpeeksi tilaa kaikille, koska se ei ole konferenssi, hän on vain täällä lomalla.” Joten olin niinkuin ”AH! Siis minä jään JIČINIIN!” ja hän sanoi: ”Voi Sisar Izatt, tulet saamaan selville huomenillalla niinkuin kaikki muutkin!” Ja sitten minä sanoin: ”Voi Johtaja, hyvä on, mutta sinun pitäisi soittaa minulle, eivät apulaiset.” Ja hän sanoi: ”Voi Sisar Izatt, luulen, että voin tehdä juuri niin.” Lähetystyöjohtaja soittaa vain kouluttajapuhelut ja muut tärkeät puhelut, niin että se oli erikoinen suosio kuulla se häneltä.
Kun hän soitti, pistin hänet kaiuttimelle, koska olimme yrittämässä päättää (Sisar Dolinar ja minä) kummalla on parempi pokerinaama ja kenen pitäisi vastata ensin, muttei kumpikaan meistä salaa ilmeitä hyvin, joten päätimme panna hänet kaiutinpuhelimeen, haha, ja joka tapauksessa sanoin: ”Hei Johtaja! Olet kaiuttimessa!” kun hän soitti, ja hän sanoi: ”Olen kaiuttimessa? No, sinäkin olet! Apulaiset ovat täällä kuuntelemassa.” Ja ajattelin, että se oli outoa. Ja sitten hän sanoi: ”Sisar Izatt, miten päiväsi sujui?” ja minä sanoin: ”Hyvin! Rakastan Jičíniä, Johtaja!” Ja hän sanoi, ”Tiedän, että rakastat, Sisar Izatt, mutta luulen, että sinulla voi olla hyviä päiviä joka päivä missä tahansa minne lähetänkin sinut!” Ja minä sanoin: ”Se on totta, mutta Jičín on todella suurenmoinen!” Ja sitten hän nauroi ja sanoi: ”Sisar Izatt, kuinka hyvää on sinun slovakkisi?” Ja minä sanoin: ”Ei kovin hyvää.” Ja hän sanoi: ”Sisar Izatt, sinä tulet avaamaan Slovakian minulle ja näyttämään noille jäsenille siellä miten Sisarlähetyssaarnaajat saavat asiat vauhtiin!” Ja minä sanoin: ”En tuota pettymystä sinulle Johtaja.” Ja hän sanoi: ”Tiedän, ettet tuota, Sisar Izatt! Onko mitään muuta mitä haluaisit tietää?” Ja minä sanoin: ”Haluaisin tietää kuka minun lähetystyötoverini on!” Ja hän sanoi: ”Sisar Pysnakova! Ja tarvitsen sinun tuovan auton minulle Prahaan huomenaamulla. Voitko tehdä niin?” Ja tietysti sanoin kyllä. Sitten hän sanoi: ”Onko Sisar Dolinar siellä?” Ja hän vastasi myöntävästi. Ja Lähetystyöjohtaja sanoi: ”Sisar Dolinar, sinä olet menossa BRNOON!” (Olimme shokissa, koska luulimme, että varmasti YKSI meistä jäisi!) Mutta jep! Hän saa mennä kauniiseen Brnoon. Hän tulee olemaan kolmikossa Sisar Jorgensenin ja Sisar Whiten kanssa. Meidän kahden lähettäminen Slovakiaan aiheuttaa vajauksen Sisarkaupungissa, ja sitten Vanhimmat tulevat ja ottavat sen haltuunsa huomenaamulla :). Aikamoiset uutiset, vai?
Joten siinä se on. Rukoilkaa puolestani! Olen innostunut tapaamaan slovakialaiset veljeni ja sisareni, vaikka minun täytyy tunnustaa, että kertoina, jolloin puhun slovakialaisille täällä, minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää. Mutta Sisar Pysnakova puhuu ok tsekkiä, koska hän kuuli sitä paljon kasvaessaan, joten tämä tulee olemaan melkoinen siunaus. Saan olla ensimmäisessä Sisartoveruudessa Slovakiassa, ja saan olla jonkun kanssa, jonka kanssa voin kirjaimellisesti puhua tsekkiä koko päivän, niin että kielitaitoni voi kohentua. No, tsekkiä ja slovakkia tietysti, mutta aloitamme tsekillä, koska se on mitä osaan toistaiseksi. Pitäkää minut rukouksissanne :). Ja Äiti-kulta, toivon, että nuppineula[kartassasi] on Slovakia :). En silti muista kaupungin nimeä, olen pahoillani! Ah, siinä on kaksi sanaa... voih. Kerron teille ensi viikolla :). Vuokraisäntä tuli käymään tänä aamuna poikansa ja appensa kanssa, ja hän kertoi minulle paljon uudesta kaupungistani ja kuinka siellä on paljon Toisen Maailmansodan historiaa. Joten pidän silmällä museoita. Olen innoissani!
Tämä viikko oli ok, kysyin Vanhimmilta Piirissä luulisivatko he että voisimme saada siirtojakson päätökseen oikein täräyksellä, ja he sanoivat, että voisimme, joten työskentelimme ja rukoilimme super-kovasti. Näimme monia ihmeitä. Esimerkiksi [kaksi] noista pojista siinä suuressa ryhmässä jota meillä oli tapana opettaa, ovat jokseenkin palanneet. Ehkä Vanhimmat näkevät enemmän menestystä heidän kanssaan kuin me. Mutta he ovat päässeet pitkälle, ja toivon, että he jatkavat. Sisar Tmejova oli myös matkoilla poikineen koko viikon, joten kysyin veli Tmejiltä päästäisikö hän meidät heidän asuntoonsa sillä aikaa kun hän meni töihin tunniksi tai pariksi niin että voisimme syväpuhdistaa sisar Tmejovan keittiön ja auttaa häntä olemaan yllättynyt, onnellinen ja vähemmän stressaantunut kun hän tulee takaisin. Hän suostui (antakaa ihmisten palvella teitä--se on niin suuri siunaus), ja me teimme niin ja tunsimme olomme tosi hyväksi siitä! Sisar Tmejova tekstasi meille palattuaan kotiin ja sanoi, että hänestä tuntuu kuin hän olisi eri keittiössä! Haha, joten se oli hauskaa.
Lauantai-iltana saimme puhelinsoiton Ensimmäiseltä Neuvonantajalta sanoen, että eräs jäsen ei voinut pitää puhetta seuraavana päivänä Kirkossa kuten oli suunniteltu, joten hän pyysi meitä puhumaan. Otin sen tilaisuutena jota olin rukoillut auttaa seurakuntaa... monia henkilöitä. Ainakin 5 kertoi meille viime viikolla ja viikkoa sitä ennen, että heistä tuntuu, että he ovat luisumassa, ja heistä tuntuu ettei heillä ole tukea seurakunnassa, koska ketkään eivät oikein ole ystäviä. Se tekee minut surulliseksi, koska ME olemme ystäviä kaikkien kanssa, mutta he ovat oikeassa, ystävyys on jotain, jonka eteen täytyy tehdä työtä. Mutta me voimme järjestää vain niin monta tapahtumaa. Sen halun palvella toinen toisiaan täytyy tulla sisältäpäin. Joten, vaikka se oli suuri rohkea siirto minun puoleltani, kirjoitin puheen siitä kuinka meitä on itse asiassa käsketty olemaan ihmisten ystäviä. Johanneksen kirjassa [Raamatussa], Kristus kertoo meille, että olemme Hänen ystäviään [Johannes 15:15], ja että me olemme Hänen YSTÄVIÄÄN, jos teemme mitä tahansa Hän pyytääkin. Ja sitten Hän pyytää meitä rakastamaan toinen toisiamme kuin itseämme. Niin luin sen ja sitten luin ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”-kirjasta palvelemisesta, ja kuinka koska meillä on taas Jumalan kirkko maan päällä, meille on kaikki valmistettuna niin että voimme menestyä ja olla kuuliaisia kaikille käskyille. Kerroin heille, että Jumala näki ennalta tämän ongelman, josta monet ihmiset ovat puhuneet meille, ja se on miksi Hän asetti Kotiopetuksen ja Kotikäyntiopetuksen meille. Jos olemme aktiivisia noissa tehtävissä, emme voi olla olematta ystäviä toistemme kanssa, koska palveleminen luo rakkautta mikä luo ystävyyssuhteita. Kuulin kerran, ettet voi vihata ihmisiä joiden puolesta rukoilet, ja meitä on käsketty rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta. Mukaanlukien vihamiehemme. On uskomatonta mitä evankeliumi voi tehdä, kun sitä sovelletaan. Tunsin Pyhän Hengen voimakkaasti, ja puhuin melkein 20 minuuttia, vaikka minua oli pyydetty puhumaan vain noin viisi, mutta sitä vain virtasi suustani! Kerroin heille hyvin rehellisesti, että me käymme niin monien vähemmän aktiivisten luona joka viikko, ja että heidän pitäisi olla täällä meidän kanssamme. Ja että se on meidän harteillamme, mutta myös heidän, ystävystyä heidän kanssaan ja tuoda heidät takaisin. Kerroin heille, että rakastan heitä, että Jumala rakastaa heitä, ja että voin tuntea heidän rakkautensa kuten Jumalankin, mutta että meidän täytyy työskennellä sen eteen yhdessä, koska evankeliumi on kokonaan ihmisten tuomista yhteen. Päätin puheeni, ja minusta tuntui, että olin sanonut mitä Taivaallinen Isä tarvitsi sanottavan.
Myöhemmin Pyhäkoulussa kuin myös Apuyhdistyksessä monet henkilöt kommentoivat, että he olivat puhuessani ajatelleet asioita, joita he voisivat tehdä paremmin. Yksi mies sanoi, että hän oli puhuessani muistanut kokemuksen, joka hänellä oli ollut temppelissä, ja että hän tiesi, että hänen tarvitsi toimia sen mukaan ja osoittaa ystävällisyyttä ihmisille. Ja eilen, kun olimme kävelemässä jalkapalloperheiltaan, jonka olimme järjestäneet kaikille seurakunnassa, eräs jäsen kysyi Sisar Dolinarilta olivatko hänen Kotiopettajansa aktiivisesti yhteydessä hänen perheeseensä kotona. Ja hän sanoi kyllä. Ja voin nähdä siitä kokemuksesta, että se mistä Kirkossa puhuttiin oli saamassa hänet ajattelemaan omia tehtäviään. Ja se on miten Pyhä Henki toimii. Me teemme parhaamme, mutta se on Pyhä Henki, joka opettaa. Voin vain avata suuni. Mutta se on mitä Jumala on käskenyt minun tehdä. Avata suuni ja puhua. Ja Hän pitää huolen lopusta.
Tiedän, että Jumala elää, ja tiedän, että Hän rakastaa lapsiaan. Olkoon se täällä tai Slovakiassa tai Utahissa tai Porissa. Olemme kaikki tärkeitä Hänelle, ja Hän haluaa meidän kaikkien palaavan. Ja jäseninä meidän tulee tehdä osamme. Viedä tämä viesti jokaiselle luodulle. Jokaiseen korvaan. Koska jokainen polvi tulee jonakin päivänä notkistumaan, ja jokainen suu tulee julistamaan, että Kristus on Vapahtaja. On meidän harteillamme auttaa tuomaan Hänen lapsensa Hänen luokseen. Tämä työ on ratkaisevan tärkeää, sen täytyy mennä eteenpäin, ja olen niin siunattu ollessani osa siitä kaikesta. Rakastan teitä kaikkia. Olette hyvin paljon rukouksissani. Jatkakaa kätenne ojentamista niille ympärillänne, jotka tarvitsevat teitä. Olemme kaikki yksi ruumis Kristuksessa. JOKAINEN henkilö on tarpeellinen. Me KAIKKI tarvitsemme toisiamme. Ja meidän täytyy muistaa se. Se saa minut jatkamaan. Rukoilkaa tilaisuuksia palvella. Ja sitten uhratkaa jotain josta pidätte auttaaksenne jotakuta toista. Se on OI niin tyydytystä antavaa.
S laskou,
Sestra Satu Izatt
Sain siirron Slovakiaan!
No TERVE!
Arvaan, että olette ehkä uteliaita siitä mitä on tapahtumassa :). Äiti arvasi, että ”saisin siirron toiseen kaupunkiin”. Ja veljet, onpa hän oikeassa :). En vain saa siirtoa toiseen kaupunkiin vaan toiseen maahan :). Huomenaamulla tulen olemaan matkalla SLOVAKIAAN! Menen sinne avaamaan maan Sisarille Sisar Pysnakovan kanssa, sen Sisaren, jolla on tsekkiläiset vanhemmat. Olemme hyvin innostuneita. Se on ollut Sisarten puheenaiheena koko lähetystyöni ajan, ja kaikki ovat aina halunneet avata Slovakian, eikä minulla totta puhuen koskaan oikein ollut halua, koska rakastan Tsekkiä niin paljon, mutta meidät valittiin :). Se tulee olemaan suuri seikkailu, ja tulen tarvitsemaan rukouksianne, koska alan opetella taas uutta kieltä alkaen huomenna. Siitä tulee mielenkiintoista aloittaa taas ymmärtämättä asioita ympärilläni, mutta toivon, että Jumalan avulla se tulee nopeammin kuin tsekki tuli. Toivon, että minulla on enemmän uskoa kuin minulla oli vuosi sitten. Halusin todella jäädä Jičíniin, ja tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa jättää hyvästit kaikille (se on mitä on suunnitelmissamme tänä iltana), mutta tiedän, että Taivaallinen Isä tarvitsee minua Slovakiassa. Tunnen itseni onnelliseksi, että minun haltuuni luotetaan sellainen valtava vastuu.
Yksi Lähetystyöjohtajan tavoitteista ennen kuin hän lähtee takaisin kotiin ensi kesäkuussa oli saada Sisaret Slovakiaan. Kysyin häneltä siitä kaksi viikkoa sitten haastattelussamme, ja hän sanoi: ”Emme voi lähettää Sisaria sinne ennen kuin enemmän Sisaria aletaan lähettää tälle lähetyskentälle, koska jotta saataisiin sinne Sisaria pysyvästi, tarvitsemme noin 4, ja tällä hetkellä meillä on vajaus kuten on täällä Tsekissä.” Joten se oli siinä, ja ihan totta luulin, että jäisin tänne, koska jäsenet lähettivät sähköpostia Lähetystyöjohtajalle ja pyysivät, että voisin, ja sunnuntaina saimme vihiä, että Vanhin Holland tulee olemaan Prahassa ensi sunnuntaina, joten soitin Lähetystyöjohtajalle ja kysyin saisimmeko mennä, ja hän sanoi: ”Ei Sisar Izatt, sinä menet vain Jičíniin sunnuntaina, koska meillä ei ole tarpeeksi tilaa kaikille, koska se ei ole konferenssi, hän on vain täällä lomalla.” Joten olin niinkuin ”AH! Siis minä jään JIČINIIN!” ja hän sanoi: ”Voi Sisar Izatt, tulet saamaan selville huomenillalla niinkuin kaikki muutkin!” Ja sitten minä sanoin: ”Voi Johtaja, hyvä on, mutta sinun pitäisi soittaa minulle, eivät apulaiset.” Ja hän sanoi: ”Voi Sisar Izatt, luulen, että voin tehdä juuri niin.” Lähetystyöjohtaja soittaa vain kouluttajapuhelut ja muut tärkeät puhelut, niin että se oli erikoinen suosio kuulla se häneltä.
Kun hän soitti, pistin hänet kaiuttimelle, koska olimme yrittämässä päättää (Sisar Dolinar ja minä) kummalla on parempi pokerinaama ja kenen pitäisi vastata ensin, muttei kumpikaan meistä salaa ilmeitä hyvin, joten päätimme panna hänet kaiutinpuhelimeen, haha, ja joka tapauksessa sanoin: ”Hei Johtaja! Olet kaiuttimessa!” kun hän soitti, ja hän sanoi: ”Olen kaiuttimessa? No, sinäkin olet! Apulaiset ovat täällä kuuntelemassa.” Ja ajattelin, että se oli outoa. Ja sitten hän sanoi: ”Sisar Izatt, miten päiväsi sujui?” ja minä sanoin: ”Hyvin! Rakastan Jičíniä, Johtaja!” Ja hän sanoi, ”Tiedän, että rakastat, Sisar Izatt, mutta luulen, että sinulla voi olla hyviä päiviä joka päivä missä tahansa minne lähetänkin sinut!” Ja minä sanoin: ”Se on totta, mutta Jičín on todella suurenmoinen!” Ja sitten hän nauroi ja sanoi: ”Sisar Izatt, kuinka hyvää on sinun slovakkisi?” Ja minä sanoin: ”Ei kovin hyvää.” Ja hän sanoi: ”Sisar Izatt, sinä tulet avaamaan Slovakian minulle ja näyttämään noille jäsenille siellä miten Sisarlähetyssaarnaajat saavat asiat vauhtiin!” Ja minä sanoin: ”En tuota pettymystä sinulle Johtaja.” Ja hän sanoi: ”Tiedän, ettet tuota, Sisar Izatt! Onko mitään muuta mitä haluaisit tietää?” Ja minä sanoin: ”Haluaisin tietää kuka minun lähetystyötoverini on!” Ja hän sanoi: ”Sisar Pysnakova! Ja tarvitsen sinun tuovan auton minulle Prahaan huomenaamulla. Voitko tehdä niin?” Ja tietysti sanoin kyllä. Sitten hän sanoi: ”Onko Sisar Dolinar siellä?” Ja hän vastasi myöntävästi. Ja Lähetystyöjohtaja sanoi: ”Sisar Dolinar, sinä olet menossa BRNOON!” (Olimme shokissa, koska luulimme, että varmasti YKSI meistä jäisi!) Mutta jep! Hän saa mennä kauniiseen Brnoon. Hän tulee olemaan kolmikossa Sisar Jorgensenin ja Sisar Whiten kanssa. Meidän kahden lähettäminen Slovakiaan aiheuttaa vajauksen Sisarkaupungissa, ja sitten Vanhimmat tulevat ja ottavat sen haltuunsa huomenaamulla :). Aikamoiset uutiset, vai?
Joten siinä se on. Rukoilkaa puolestani! Olen innostunut tapaamaan slovakialaiset veljeni ja sisareni, vaikka minun täytyy tunnustaa, että kertoina, jolloin puhun slovakialaisille täällä, minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää. Mutta Sisar Pysnakova puhuu ok tsekkiä, koska hän kuuli sitä paljon kasvaessaan, joten tämä tulee olemaan melkoinen siunaus. Saan olla ensimmäisessä Sisartoveruudessa Slovakiassa, ja saan olla jonkun kanssa, jonka kanssa voin kirjaimellisesti puhua tsekkiä koko päivän, niin että kielitaitoni voi kohentua. No, tsekkiä ja slovakkia tietysti, mutta aloitamme tsekillä, koska se on mitä osaan toistaiseksi. Pitäkää minut rukouksissanne :). Ja Äiti-kulta, toivon, että nuppineula[kartassasi] on Slovakia :). En silti muista kaupungin nimeä, olen pahoillani! Ah, siinä on kaksi sanaa... voih. Kerron teille ensi viikolla :). Vuokraisäntä tuli käymään tänä aamuna poikansa ja appensa kanssa, ja hän kertoi minulle paljon uudesta kaupungistani ja kuinka siellä on paljon Toisen Maailmansodan historiaa. Joten pidän silmällä museoita. Olen innoissani!
Tämä viikko oli ok, kysyin Vanhimmilta Piirissä luulisivatko he että voisimme saada siirtojakson päätökseen oikein täräyksellä, ja he sanoivat, että voisimme, joten työskentelimme ja rukoilimme super-kovasti. Näimme monia ihmeitä. Esimerkiksi [kaksi] noista pojista siinä suuressa ryhmässä jota meillä oli tapana opettaa, ovat jokseenkin palanneet. Ehkä Vanhimmat näkevät enemmän menestystä heidän kanssaan kuin me. Mutta he ovat päässeet pitkälle, ja toivon, että he jatkavat. Sisar Tmejova oli myös matkoilla poikineen koko viikon, joten kysyin veli Tmejiltä päästäisikö hän meidät heidän asuntoonsa sillä aikaa kun hän meni töihin tunniksi tai pariksi niin että voisimme syväpuhdistaa sisar Tmejovan keittiön ja auttaa häntä olemaan yllättynyt, onnellinen ja vähemmän stressaantunut kun hän tulee takaisin. Hän suostui (antakaa ihmisten palvella teitä--se on niin suuri siunaus), ja me teimme niin ja tunsimme olomme tosi hyväksi siitä! Sisar Tmejova tekstasi meille palattuaan kotiin ja sanoi, että hänestä tuntuu kuin hän olisi eri keittiössä! Haha, joten se oli hauskaa.
Lauantai-iltana saimme puhelinsoiton Ensimmäiseltä Neuvonantajalta sanoen, että eräs jäsen ei voinut pitää puhetta seuraavana päivänä Kirkossa kuten oli suunniteltu, joten hän pyysi meitä puhumaan. Otin sen tilaisuutena jota olin rukoillut auttaa seurakuntaa... monia henkilöitä. Ainakin 5 kertoi meille viime viikolla ja viikkoa sitä ennen, että heistä tuntuu, että he ovat luisumassa, ja heistä tuntuu ettei heillä ole tukea seurakunnassa, koska ketkään eivät oikein ole ystäviä. Se tekee minut surulliseksi, koska ME olemme ystäviä kaikkien kanssa, mutta he ovat oikeassa, ystävyys on jotain, jonka eteen täytyy tehdä työtä. Mutta me voimme järjestää vain niin monta tapahtumaa. Sen halun palvella toinen toisiaan täytyy tulla sisältäpäin. Joten, vaikka se oli suuri rohkea siirto minun puoleltani, kirjoitin puheen siitä kuinka meitä on itse asiassa käsketty olemaan ihmisten ystäviä. Johanneksen kirjassa [Raamatussa], Kristus kertoo meille, että olemme Hänen ystäviään [Johannes 15:15], ja että me olemme Hänen YSTÄVIÄÄN, jos teemme mitä tahansa Hän pyytääkin. Ja sitten Hän pyytää meitä rakastamaan toinen toisiamme kuin itseämme. Niin luin sen ja sitten luin ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”-kirjasta palvelemisesta, ja kuinka koska meillä on taas Jumalan kirkko maan päällä, meille on kaikki valmistettuna niin että voimme menestyä ja olla kuuliaisia kaikille käskyille. Kerroin heille, että Jumala näki ennalta tämän ongelman, josta monet ihmiset ovat puhuneet meille, ja se on miksi Hän asetti Kotiopetuksen ja Kotikäyntiopetuksen meille. Jos olemme aktiivisia noissa tehtävissä, emme voi olla olematta ystäviä toistemme kanssa, koska palveleminen luo rakkautta mikä luo ystävyyssuhteita. Kuulin kerran, ettet voi vihata ihmisiä joiden puolesta rukoilet, ja meitä on käsketty rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta. Mukaanlukien vihamiehemme. On uskomatonta mitä evankeliumi voi tehdä, kun sitä sovelletaan. Tunsin Pyhän Hengen voimakkaasti, ja puhuin melkein 20 minuuttia, vaikka minua oli pyydetty puhumaan vain noin viisi, mutta sitä vain virtasi suustani! Kerroin heille hyvin rehellisesti, että me käymme niin monien vähemmän aktiivisten luona joka viikko, ja että heidän pitäisi olla täällä meidän kanssamme. Ja että se on meidän harteillamme, mutta myös heidän, ystävystyä heidän kanssaan ja tuoda heidät takaisin. Kerroin heille, että rakastan heitä, että Jumala rakastaa heitä, ja että voin tuntea heidän rakkautensa kuten Jumalankin, mutta että meidän täytyy työskennellä sen eteen yhdessä, koska evankeliumi on kokonaan ihmisten tuomista yhteen. Päätin puheeni, ja minusta tuntui, että olin sanonut mitä Taivaallinen Isä tarvitsi sanottavan.
Myöhemmin Pyhäkoulussa kuin myös Apuyhdistyksessä monet henkilöt kommentoivat, että he olivat puhuessani ajatelleet asioita, joita he voisivat tehdä paremmin. Yksi mies sanoi, että hän oli puhuessani muistanut kokemuksen, joka hänellä oli ollut temppelissä, ja että hän tiesi, että hänen tarvitsi toimia sen mukaan ja osoittaa ystävällisyyttä ihmisille. Ja eilen, kun olimme kävelemässä jalkapalloperheiltaan, jonka olimme järjestäneet kaikille seurakunnassa, eräs jäsen kysyi Sisar Dolinarilta olivatko hänen Kotiopettajansa aktiivisesti yhteydessä hänen perheeseensä kotona. Ja hän sanoi kyllä. Ja voin nähdä siitä kokemuksesta, että se mistä Kirkossa puhuttiin oli saamassa hänet ajattelemaan omia tehtäviään. Ja se on miten Pyhä Henki toimii. Me teemme parhaamme, mutta se on Pyhä Henki, joka opettaa. Voin vain avata suuni. Mutta se on mitä Jumala on käskenyt minun tehdä. Avata suuni ja puhua. Ja Hän pitää huolen lopusta.
Tiedän, että Jumala elää, ja tiedän, että Hän rakastaa lapsiaan. Olkoon se täällä tai Slovakiassa tai Utahissa tai Porissa. Olemme kaikki tärkeitä Hänelle, ja Hän haluaa meidän kaikkien palaavan. Ja jäseninä meidän tulee tehdä osamme. Viedä tämä viesti jokaiselle luodulle. Jokaiseen korvaan. Koska jokainen polvi tulee jonakin päivänä notkistumaan, ja jokainen suu tulee julistamaan, että Kristus on Vapahtaja. On meidän harteillamme auttaa tuomaan Hänen lapsensa Hänen luokseen. Tämä työ on ratkaisevan tärkeää, sen täytyy mennä eteenpäin, ja olen niin siunattu ollessani osa siitä kaikesta. Rakastan teitä kaikkia. Olette hyvin paljon rukouksissani. Jatkakaa kätenne ojentamista niille ympärillänne, jotka tarvitsevat teitä. Olemme kaikki yksi ruumis Kristuksessa. JOKAINEN henkilö on tarpeellinen. Me KAIKKI tarvitsemme toisiamme. Ja meidän täytyy muistaa se. Se saa minut jatkamaan. Rukoilkaa tilaisuuksia palvella. Ja sitten uhratkaa jotain josta pidätte auttaaksenne jotakuta toista. Se on OI niin tyydytystä antavaa.
S laskou,
Sestra Satu Izatt