Seitsemäs viikko (elokuun 23, 2011):
Aika kuluu niin nopeasti; lähden ensi viikolla!
Terve, terve taas!
Taas kerran olen pimeässä hornan kuilussa eli lähetystyökeskuksen pesutuvassa. Lähetyssaarnaajien nähdään yleisesti taistelevan kynsin ja hampain pesukoneesta. Ole kiitollinen, että sinulla on pesukone, johon voit vain tyynesti pistää pyykkisi. Se on siunaus.
Tämä viikko oli mielenkiintoinen. Se kului mielestäni kaikista viikoista nopeimmin tähän mennessä. Sain matkasuunnitelmani perjantaina. Kaikki ovat olleet älyttömän innostuneita niistä eivätkä voi lopettaa puhumasta niistä, mutta ehkä koska meillä on aina ollut matkasuunnitelmia, tiedän, että ne ovat vain reitti jota lennämme. Emme lähde ennen kuin ensi viikolla, joten en ymmärrä mitä itua on puhua siitä koko päivän joka päivä koko viikon. Mutta ehkäpä olen vain ’märkä rätti’! Luulen, että alan todella innostua ensi viikolla. Kun alan pakata jne. Joka tapauksessa lähdemme oikeasti [syyskuun] ensimmäisenä päivänä--eikä toisena tai viidentenä (täällä on lennellyt huhuja eri päivistä). Lähdemme ensimmäisenä päivänä klo 11.00 ja lennämme Chicagoon (LEMPIPAIKKANI...ei) [Äidin kommentti: olemme joutuneet odottamaan myöhästyneitä lentoja siellä lumimyrskyjen takia aikaisemmin talvella] ja sitten Heathrow:hun ja sitten Prahaan. Yritän saada kopion matkasuunnitelmasta ja lähettää sen kotiin. Luulen, että lähetän paketillisen [ylimääräistä] tavaraa täältä tällä viikolla ja panen tämän viikon kirjeet siihen, niin että varaudu siihen. Andrew myös kertoi minulle, että olet kutsunut hänet Jacquelinen synttärikutsuille sunnuntaina! Joten panen hänen kirjeensä myös laatikkoon, ja jos voit varmistaa, että hän saa sen, olisin tosi kiitollinen. Kiitos NIIN paljon, että kutsuit hänet Jacquelinen synttäreille. Kuinka toivonkaan, että voisin olla siellä. Mutta minun on tarkoitus olla täällä, joten se auttaa minut sen yli! Kiitos silti, että otatte Andrew:n mukaan juttuihin. Se merkitsi paljon hänelle, ja se merkitsee kauheasti minulle. Kerro kaikille terveisiä minulta, ja Äiti, anna Andrew:lle iso hali minulta. Hän rakastaa sinun halejasi niin kuin minäkin, ja minä rakastan häntä ja pidän siitä, että saat hänet tuntemaan, että häntä rakastetaan ja hänestä pidetään huolta. Kiitos kaikesta mitä teet. Tiedän, että kenen tahansa kanssa tulenkaan menemään naimisiin, hän tulee olemaan hyvin onnekas saamaan niin rakastavat appivanhemmat. Mutta käymme käsiksi siihen seikkailuun lähetystyöni jälkeen ;).
No tällä viikolla minulla on ollut muutamia mielenkiintoisia kokemuksia. Olemme alkaneet opettaa toinen toisiamme luokassa niin kuin olisimme tutkijoita. Meillä ei ole tovereita tässä harjoituksessa, joten se tekee siitä vaikeaa, mutta saa meidät myös valmistautumaan paremmin jne. Joka tapauksessa, minun tutkijani on vanhin Osterloh. Kolmannen tai neljännen oppiaiheen aikana olin keskittynyt opettamaan hänelle Kristuksesta niin että hän ymmärtäisi miten tärkeä Hän on. Puhuin siitä kuinka hän on vanhin veljemme jne., ja kun tein niin, huomasin, että se oli juuri mitä hänen tarvitsi kuulla. Kun Henki puhuu ihmisten sydämiin, heidän silmänsä muuttuvat. Voit nähdä fyysisen muutoksen ihmisissä, kun heidän mielensä valaistuvat ja heidän sydämensä on liikuttunut. Se on ihanaa. Ja rakastan voida olla osa siitä. En voi odottaa kunnes olen opettamassa ihmisiä, joilla ei ole mitään kokemusta evankeliumista. Mikä siunaus.
En voi uskoa, että olen jo ollut lähetystyössäni kaksi kokonaista kuukautta! Mitä kummaa. Kun tajusin sen, tajusin, että tämä lähetystyöaika tulee kulumaan niin nopeasti, ja minun täytyy panostaa siihen kaikin voimin niin etten kadu mitään kun tulen kotiin. Joka tapauksessa, takaisin tähän harjoitukseen, Henki tarttui ohjaksiin. Se oli mitä mahtavin kokemus. Sanoin vain mitä tuli mieleeni. Opettajani oli katsomassa, ja jälkeenpäin hän pumppasi nyrkillä ilmaa ja kertoi minulle, että minulla meni lujaa siinä oppiaiheessa. Paitsi etten se ollut minä ollenkaan! Se oli tosi siisti kokemus. Olin niin onnellinen ja todella innostunut! Tsekin kieleni on kamalaa. Olen huonoin luokassa, mutta Pyhä Henki voi kuroa välin umpeen.
Toinen nasta kokemus, joka minulla oli eilen tapahtui, kun olimme niin onnekkaita, että vanhin Hudec tuli auttamaan meitä kielen opiskelussa. Hän on tsekkiläinen vanhin, jonka yksi opettajistani johdatti kasteelle, ja nyt hän on lähetystyössä! Joka tapauksessa, hän tuli auttamaan meitä eikä hän voinut lopettaa nauramasta tsekin kieltäni. Totta puhuakseni, muutaman minuutin jälkeen kun minulle vaan naurettiin, aloin olla allapäin; opiskelen kovasti, mutta jos ihmiset vain nauravat minulle eivätkä ymmärrä mitä sanon... en tiedä, se on vain masentavaa. No joka tapauksessa, rukoilin ja sanoin, Taivaan Isä, tarvitsen todella apua juuri nyt. Tyynnytin tunteeni ja aloitin uudelleen. Rauha täytti kehoni. En ole koskaan tuntenut sellaista rauhaa. Se ei sinänsä ollut supervahva hengellinen tunne, mutta tunsin vain itseni hiljaiseksi ja niin kuin voisin käydä käsiksi mihin vaan asiaan. Olin tyyni, mutta vahva. Aloin lausua hänelle todistustani Mormonin kirjasta. Hän hiljeni. Silloinen toverini, vanhin Osterloh, kertoi myös hänelle, että jos hän lukisi sitä, hänen perheensä voisi olla vahvempi. Jaoin taas todistukseni. Jälkeenpäin hän oli hiljaa, ja sanoi sitten vanhin Osterloh:lle, että hänen tsekin kielensä oli parempaa kuin minun, mutta että minun todistukseni teki minusta todella vahvan lähetyssaarnaajan. Olin niin onnellinen saadessani selville, että vaikka tsekkini on niin huonoa, että ihmiset käpertyvät kaksin kerroin naurusta, jos Henki on kanssani, voin koskettaa heitä. Mutta tiedän myös, että minun pitää jatkaa kielen opiskelua. Kieli on elintärkeä.
Tällä viikolla olen myös alkanut kantaa mini Mormonin kirjaa kanssani kaikkialle. Luen sitä kannesta kanteen. Se on voimallinen kirja. Suosittelen minikirjan hankkimista, jota voi pitää käsilaukussa tai repussa, ja tietoisen yrityksen tekemistä lukea sitä päivän mittaan jos on jonossa tai odottamassa pari minuuttia ennen lääkärin tapaamista. Se on ihmeellinen kirja. Keskityn sen läpi lukemiseen. Pää-Pyhiin Kirjoituksiini teen merkintöjä ja kirjoitan viitteitä jne., mutta minikirjani on vain lukemista varten. Olen tuntenut Hengen voimakkaampana, ja minulla on enemmän rauhaa ja intoa koko päivän. Rakastan sitä! Rakastan Mormonin kirjaa. Haluan, että minulla on todella vahva todistus sen totuudesta. Tiedän, että jos näen vaivaa sen lukemisessa, saan sellaisen. Joten tässä sitä mennään :)
Viimeinen kokemus; eilen illalla opetimme jokainen kerrallaan yhtä ihmistä englannin kielellä, ja minä sain opettaa opettajaani sisar Austinia. Kyselin häneltä hänen suhteestaan Jumalaan ja oliko hän huomannut sen kasvavan. Kysyin häneltä miten hän oli huomannut sen kasvavan. Kysyin häneltä hänen suhteestaan Kristukseen. Mutta jouduin sivuraiteelle, enkä mennyt sitä tietä mitä Henki neuvoi minua menemään. Pyhä Henki on äärimmäisen hiljainen, ja sinun täytyy todella kuunnella hyvin tarkasti ymmärtääksesi mitä se kertoo sinulle. Se on hiljainen, mutta se on vahva. Ja kun on kuuliainen sille mitä se neuvoo, avautuu kokemaan mitä ihanimpia kokemuksia. Jälkeenpäin [opettaja] sanoi, että hän tunsi Hengen, mutta kysyi mitä tekisin erilailla. Kerroin hänelle. Hän käski minun mennä takaisin ja aloittaa siitä missä jätin Hengen ja yrittää uudelleen. Joten tein niin. Kun kysyin häneltä menisikö hän kasteelle, hän sanoi kyllä. Kysyin häneltä miksi hän halusi tätä. Hän kertoi minulle, että niiden ihmissuhteiden takia mitä hänellä on kirkossa, hän ajattelee, että sellaista tulee olemaan taivaassa. Henki oli vahva. Ja hän alkoi kyynelehtiä. Vaikkei se ollut todellinen sitoumus, hän alkoi itkeä. Ja sitten menin taas suuntaan mihin minun ehkä ei olisi pitänyt mennä ja lopetimme. Mutta Henki oli niin vahva! [Opettaja] kertoi minulle jälkeenpäin, että hän tunsi Hengen, koska voi todella tuntea rakkauteni häntä kohtaan. Juttu on siinä, että todella rehellisesti rakastan sisar Austinia. Olen oppinut niin paljon häneltä, niin että on helppo ilmaista rakkauteni häntä kohtaan, koska minulla on sitä! Rakkaus on mitä mahtavin lahja. Minun täytyy oppia tuntemaan rakkautta, todellista rakkautta, niitä ihmisiä kohtaan joita palvelen. Koska olen Jeesuksen Kristuksen edustaja. Ja Hän rakastaa heitä. Joten minä voin rakastaa heitä, ja minun kauttani ihmiset voivat tuntea Hänen rakkautensa heitä kohtaan.
Rakastan lähetystyötä.
Täytyy mennä, aika on loppu.
Rakastan teitä kaikkia! NIIN paljon. Kirkko on tosi!
-Sisar Izatt
Aika kuluu niin nopeasti; lähden ensi viikolla!
Terve, terve taas!
Taas kerran olen pimeässä hornan kuilussa eli lähetystyökeskuksen pesutuvassa. Lähetyssaarnaajien nähdään yleisesti taistelevan kynsin ja hampain pesukoneesta. Ole kiitollinen, että sinulla on pesukone, johon voit vain tyynesti pistää pyykkisi. Se on siunaus.
Tämä viikko oli mielenkiintoinen. Se kului mielestäni kaikista viikoista nopeimmin tähän mennessä. Sain matkasuunnitelmani perjantaina. Kaikki ovat olleet älyttömän innostuneita niistä eivätkä voi lopettaa puhumasta niistä, mutta ehkä koska meillä on aina ollut matkasuunnitelmia, tiedän, että ne ovat vain reitti jota lennämme. Emme lähde ennen kuin ensi viikolla, joten en ymmärrä mitä itua on puhua siitä koko päivän joka päivä koko viikon. Mutta ehkäpä olen vain ’märkä rätti’! Luulen, että alan todella innostua ensi viikolla. Kun alan pakata jne. Joka tapauksessa lähdemme oikeasti [syyskuun] ensimmäisenä päivänä--eikä toisena tai viidentenä (täällä on lennellyt huhuja eri päivistä). Lähdemme ensimmäisenä päivänä klo 11.00 ja lennämme Chicagoon (LEMPIPAIKKANI...ei) [Äidin kommentti: olemme joutuneet odottamaan myöhästyneitä lentoja siellä lumimyrskyjen takia aikaisemmin talvella] ja sitten Heathrow:hun ja sitten Prahaan. Yritän saada kopion matkasuunnitelmasta ja lähettää sen kotiin. Luulen, että lähetän paketillisen [ylimääräistä] tavaraa täältä tällä viikolla ja panen tämän viikon kirjeet siihen, niin että varaudu siihen. Andrew myös kertoi minulle, että olet kutsunut hänet Jacquelinen synttärikutsuille sunnuntaina! Joten panen hänen kirjeensä myös laatikkoon, ja jos voit varmistaa, että hän saa sen, olisin tosi kiitollinen. Kiitos NIIN paljon, että kutsuit hänet Jacquelinen synttäreille. Kuinka toivonkaan, että voisin olla siellä. Mutta minun on tarkoitus olla täällä, joten se auttaa minut sen yli! Kiitos silti, että otatte Andrew:n mukaan juttuihin. Se merkitsi paljon hänelle, ja se merkitsee kauheasti minulle. Kerro kaikille terveisiä minulta, ja Äiti, anna Andrew:lle iso hali minulta. Hän rakastaa sinun halejasi niin kuin minäkin, ja minä rakastan häntä ja pidän siitä, että saat hänet tuntemaan, että häntä rakastetaan ja hänestä pidetään huolta. Kiitos kaikesta mitä teet. Tiedän, että kenen tahansa kanssa tulenkaan menemään naimisiin, hän tulee olemaan hyvin onnekas saamaan niin rakastavat appivanhemmat. Mutta käymme käsiksi siihen seikkailuun lähetystyöni jälkeen ;).
No tällä viikolla minulla on ollut muutamia mielenkiintoisia kokemuksia. Olemme alkaneet opettaa toinen toisiamme luokassa niin kuin olisimme tutkijoita. Meillä ei ole tovereita tässä harjoituksessa, joten se tekee siitä vaikeaa, mutta saa meidät myös valmistautumaan paremmin jne. Joka tapauksessa, minun tutkijani on vanhin Osterloh. Kolmannen tai neljännen oppiaiheen aikana olin keskittynyt opettamaan hänelle Kristuksesta niin että hän ymmärtäisi miten tärkeä Hän on. Puhuin siitä kuinka hän on vanhin veljemme jne., ja kun tein niin, huomasin, että se oli juuri mitä hänen tarvitsi kuulla. Kun Henki puhuu ihmisten sydämiin, heidän silmänsä muuttuvat. Voit nähdä fyysisen muutoksen ihmisissä, kun heidän mielensä valaistuvat ja heidän sydämensä on liikuttunut. Se on ihanaa. Ja rakastan voida olla osa siitä. En voi odottaa kunnes olen opettamassa ihmisiä, joilla ei ole mitään kokemusta evankeliumista. Mikä siunaus.
En voi uskoa, että olen jo ollut lähetystyössäni kaksi kokonaista kuukautta! Mitä kummaa. Kun tajusin sen, tajusin, että tämä lähetystyöaika tulee kulumaan niin nopeasti, ja minun täytyy panostaa siihen kaikin voimin niin etten kadu mitään kun tulen kotiin. Joka tapauksessa, takaisin tähän harjoitukseen, Henki tarttui ohjaksiin. Se oli mitä mahtavin kokemus. Sanoin vain mitä tuli mieleeni. Opettajani oli katsomassa, ja jälkeenpäin hän pumppasi nyrkillä ilmaa ja kertoi minulle, että minulla meni lujaa siinä oppiaiheessa. Paitsi etten se ollut minä ollenkaan! Se oli tosi siisti kokemus. Olin niin onnellinen ja todella innostunut! Tsekin kieleni on kamalaa. Olen huonoin luokassa, mutta Pyhä Henki voi kuroa välin umpeen.
Toinen nasta kokemus, joka minulla oli eilen tapahtui, kun olimme niin onnekkaita, että vanhin Hudec tuli auttamaan meitä kielen opiskelussa. Hän on tsekkiläinen vanhin, jonka yksi opettajistani johdatti kasteelle, ja nyt hän on lähetystyössä! Joka tapauksessa, hän tuli auttamaan meitä eikä hän voinut lopettaa nauramasta tsekin kieltäni. Totta puhuakseni, muutaman minuutin jälkeen kun minulle vaan naurettiin, aloin olla allapäin; opiskelen kovasti, mutta jos ihmiset vain nauravat minulle eivätkä ymmärrä mitä sanon... en tiedä, se on vain masentavaa. No joka tapauksessa, rukoilin ja sanoin, Taivaan Isä, tarvitsen todella apua juuri nyt. Tyynnytin tunteeni ja aloitin uudelleen. Rauha täytti kehoni. En ole koskaan tuntenut sellaista rauhaa. Se ei sinänsä ollut supervahva hengellinen tunne, mutta tunsin vain itseni hiljaiseksi ja niin kuin voisin käydä käsiksi mihin vaan asiaan. Olin tyyni, mutta vahva. Aloin lausua hänelle todistustani Mormonin kirjasta. Hän hiljeni. Silloinen toverini, vanhin Osterloh, kertoi myös hänelle, että jos hän lukisi sitä, hänen perheensä voisi olla vahvempi. Jaoin taas todistukseni. Jälkeenpäin hän oli hiljaa, ja sanoi sitten vanhin Osterloh:lle, että hänen tsekin kielensä oli parempaa kuin minun, mutta että minun todistukseni teki minusta todella vahvan lähetyssaarnaajan. Olin niin onnellinen saadessani selville, että vaikka tsekkini on niin huonoa, että ihmiset käpertyvät kaksin kerroin naurusta, jos Henki on kanssani, voin koskettaa heitä. Mutta tiedän myös, että minun pitää jatkaa kielen opiskelua. Kieli on elintärkeä.
Tällä viikolla olen myös alkanut kantaa mini Mormonin kirjaa kanssani kaikkialle. Luen sitä kannesta kanteen. Se on voimallinen kirja. Suosittelen minikirjan hankkimista, jota voi pitää käsilaukussa tai repussa, ja tietoisen yrityksen tekemistä lukea sitä päivän mittaan jos on jonossa tai odottamassa pari minuuttia ennen lääkärin tapaamista. Se on ihmeellinen kirja. Keskityn sen läpi lukemiseen. Pää-Pyhiin Kirjoituksiini teen merkintöjä ja kirjoitan viitteitä jne., mutta minikirjani on vain lukemista varten. Olen tuntenut Hengen voimakkaampana, ja minulla on enemmän rauhaa ja intoa koko päivän. Rakastan sitä! Rakastan Mormonin kirjaa. Haluan, että minulla on todella vahva todistus sen totuudesta. Tiedän, että jos näen vaivaa sen lukemisessa, saan sellaisen. Joten tässä sitä mennään :)
Viimeinen kokemus; eilen illalla opetimme jokainen kerrallaan yhtä ihmistä englannin kielellä, ja minä sain opettaa opettajaani sisar Austinia. Kyselin häneltä hänen suhteestaan Jumalaan ja oliko hän huomannut sen kasvavan. Kysyin häneltä miten hän oli huomannut sen kasvavan. Kysyin häneltä hänen suhteestaan Kristukseen. Mutta jouduin sivuraiteelle, enkä mennyt sitä tietä mitä Henki neuvoi minua menemään. Pyhä Henki on äärimmäisen hiljainen, ja sinun täytyy todella kuunnella hyvin tarkasti ymmärtääksesi mitä se kertoo sinulle. Se on hiljainen, mutta se on vahva. Ja kun on kuuliainen sille mitä se neuvoo, avautuu kokemaan mitä ihanimpia kokemuksia. Jälkeenpäin [opettaja] sanoi, että hän tunsi Hengen, mutta kysyi mitä tekisin erilailla. Kerroin hänelle. Hän käski minun mennä takaisin ja aloittaa siitä missä jätin Hengen ja yrittää uudelleen. Joten tein niin. Kun kysyin häneltä menisikö hän kasteelle, hän sanoi kyllä. Kysyin häneltä miksi hän halusi tätä. Hän kertoi minulle, että niiden ihmissuhteiden takia mitä hänellä on kirkossa, hän ajattelee, että sellaista tulee olemaan taivaassa. Henki oli vahva. Ja hän alkoi kyynelehtiä. Vaikkei se ollut todellinen sitoumus, hän alkoi itkeä. Ja sitten menin taas suuntaan mihin minun ehkä ei olisi pitänyt mennä ja lopetimme. Mutta Henki oli niin vahva! [Opettaja] kertoi minulle jälkeenpäin, että hän tunsi Hengen, koska voi todella tuntea rakkauteni häntä kohtaan. Juttu on siinä, että todella rehellisesti rakastan sisar Austinia. Olen oppinut niin paljon häneltä, niin että on helppo ilmaista rakkauteni häntä kohtaan, koska minulla on sitä! Rakkaus on mitä mahtavin lahja. Minun täytyy oppia tuntemaan rakkautta, todellista rakkautta, niitä ihmisiä kohtaan joita palvelen. Koska olen Jeesuksen Kristuksen edustaja. Ja Hän rakastaa heitä. Joten minä voin rakastaa heitä, ja minun kauttani ihmiset voivat tuntea Hänen rakkautensa heitä kohtaan.
Rakastan lähetystyötä.
Täytyy mennä, aika on loppu.
Rakastan teitä kaikkia! NIIN paljon. Kirkko on tosi!
-Sisar Izatt
Kahdeksas viikko (elokuun 30, 2011):
Käyn minne vain tahdot Sä
Rakkaimmat sukulaiset ja ystävät, tämä on viimeinen sähköpostini lähetystyökeskuksesta! Voitteko uskoa, että olen ollut täällä 8 viikkoa? En tunne itseäni ollenkaan valmiiksi lähtemään ulos vainiolle vielä! Mutta samalla olen niin innostunut ja valmis tapaamaan oikeita ihmisiä! En voi odottaa! Olen niin onnellinen, että olen täällä. Minun on tarkoitus olla lähetystyössä. Olen kokenut monia todisteita siitä tänne tulemiseni jälkeen, ja ne ovat olleet lempeitä armotekoja. Koska vaikka tiesin, että minun oli tarkoitus tulla, Jumala tietää millainen minä olen, ja että pidän positiivisesta vahvistuksesta, ja koska Hän haluaa, että olen onnellinen, Hän lähettää henkensä antamaan minulle noita lempeitä armotekoja! Rakastan Taivaallista Isää! Olen oppimassa luovuttamaan elämäni Hänen käsiinsä. On asioita, joiden kanssa olen vielä oppimassa luottamaan Häneen, mikä kuulostaa hupsulta, mutta pidän niin asioiden kontrolloimisesta! Se on vika, joka minulla on, ja lähetystyöni tulee auttamaan minua pääsemään eroon tästä viasta. Olen innostunut siitä. Kun sijoitamme luottamuksemme Taivaalliseen Isäämme, näemme siunauksia, joita emme olisi osanneet ennustaa itse. Rakastan evankeliumia! Ja rakastan Vapahtajaani ja Taivaallista Isää!
Olen pahoillani, että sähköposti tuli myöhemmin kuin normaalisti. Kyllästyin kirjoittamaan sähköpostia pesutuvassa, koska kaikki vanhimmat kiusoittelevat koko ajan kun yrittää kirjoittaa koneella, niin että päätin odottaa temppelin jälkeen ja tehdä sen yhdessä kielilaboratoriossa (meidän täytyy olla pukeutuneina kuten lähetyssaarnaajien kuuluu, kun kirjoitamme sähköpostia rakennuksissa, joten sen takia odotin temppelin jälkeen.) Olen päättänyt, että sen jälkeen kun tulen lähetystyöstä haluan istua temppelissä yhtenä päivänä koko päivän ja tehdä kaikki moneen kertaan. Minulla on vain niin hyvä olo siellä! Rakastan sitä ja tulen kaipaamaan sitä! Tänään oli viimeinen kertani vähään aikaan, mutta tiedän, että Taivaallinen Isä tulee vahvistamaan minua muilla tavoilla lähetystyöni aikana, koska en voi nauttia temppelin siunauksista. Tullessani takaisin temppelistä törmäsin Whitney Lewis’in sisareen Lauraan. Hän opettaa täällä lähetystyökeskuksessa, ja näin hänet kerran aikaisemmin, mutta minusta on ihanaa nähdä tuttuja kasvoja! Näin myös Ruffnerit eilen illalla (nolo juttu, jonka kerron myöhemmin) ja Whettenit, ja joukon lukion ystäviäni, jotka ovat nyt tulleet takaisin [lähetystyöstä] ja tekevät vapaaehtoistyötä lähetystyökeskuksen opetusresurssikeskuksessa.
Äiti, sinun pitäisi ruveta tekemään sitä taas! Täällä on NIIN PALJON SUOMEEN MENEVIÄ LÄHETYSSAARNAAJIA! Se on hullua! Heitä tulee joka vaihdossa viidentoista ryhmissä! Rakastan sitä! Joten he tarvitsevat sinun apuasi! Plus syntyperäisten kuunteleminen on NIIN SUURI SIUNAUS. Olen varma, että heistä olisi IHANAA, jos tulisit. Joten, jos sinulla on aikaa, tiedän, että se olisi tunnin arvoista kerran viikossa. Ja Andrew, jos sinä luet tätä, sinun pitäisi auttaa mongolian kanssa! Olen törmännyt NIIN moneen Mongoliaan menevään vanhimpaan täällä, ja puhun aina siitä öklöttävästä happamasta maidosta, jota ryystät. Ei-syntyperäisiä päästetään taas Mongoliaan, joten sinun pitäisi auttaa opetusresurssikeskuksessa! Se auttaisi sinua muistamaan kieltä, ja koska sinä kukoistat siinä, olen varma, että lähetyssaarnaajista olisi upeaa, jos tulisit. Sillä viikolla kun tulin lähetystyökeskukseen, aloitettiin uusi pilottiohjelma, missä opettajamme puhuvat vain [uutta] kieltämme meille, ja me opetamme opetusresurssikeskuksen vapaaehtoisia omana itsenään, ja saamme oikeasti opettaa tarpeiden mukaan, vaikka vapaaehtoiset ovat jo jäseniä. Joten olisit suuri apu! Molemmat teistä!
No, tämä viikko on ollut... mielenkiintoinen. Sydäntäni on nykinyt moneen suuntaan, ja olen oppinut paljon. Kroatialaiset lähtivät viime maanantaina, joten puolet kerroksestamme on kateissa taistelutantereelta. En tajunnut kuinka paljon rakastin kaikkia noita kroatialaisia vanhimpia kunnes minun piti jättää heille hyvästit. En tuntenut itseäni valmiiksi lähtemään lähetystyökeskuksesta ennen kuin maanantaina, kun yhtäkkiä kaikki olivat lähteneet... tulet tosiaan läheiseksi ihmisten kanssa, kun olet heidän kanssaan kuusitoista tuntia päivässä tai enemmän ja opit heidän kanssaan ja teitä ympäröi Pyhä Henki. Ihmisten päästäminen menemään on aina ollut jotain, minkä kanssa minulla on ollut vaikeuksia, ja taas kerran muistin miten vaikeaa se on. Mutta olen innostunut, että olen lähetystyössäni, koska tulen tottumaan siihen enemmän.
Voi, unohdin kertoa kaikille... Olen ollut vyöhykkeen musiikin yhteensovittaja noin viimeisen kuukauden ajan, ja se on ollut hauska tehtävä. Joka kerta, kun lähetyssaarnaajia lähtee, he laulavat vyöhykkeelleen edellisenä sunnuntaina. Joten minä sain järjestää meidän laulumme. Meillä oli kuitenkin niin monta kieltä, että siitä tuli hitusen kiinnostavaa. Loppujen lopuksi lauloimme, ”Käyn minne vain tahdot Sä”, ja se oli hienoa, koska englantia puhuvat lauloivat ensimmäisen säkeistön, tsekit ja slovakit lauloivat puoliksi toisen säkeistön, sitten kroatit ja serbit jakoivat puoliksi toisen säkeistön, ja sitten me kaikki lauloimme englanniksi kolmannen säkeistön. Se oli hassua, koska niin monet meistä olivat lähdössä, että yleisöön jäi vain 7 lähetyssaarnaajaa. Pilailimme, että heidän olisi pitänyt nousta esiintymislavalle, niin että me olisimme vain voineet seistä istuintemme edessä ja laulaa heille. Hassua. Se onnistui silti hyvin, ja seurakunnanjohtajani itki lausuessaan meille todistuksensa. Hän sanoi, että hän rakastaa kaikkia lähetyssaarnaajia yhtä paljon, mutta hänellä on erityinen soppi sydämessään kieltä oppiville lähetyssaarnaajille, koska hän voi muodostaa todellisia ystävyyssiteitä heidän kanssaan. Rakastan johtaja Creeriä! Yritän saada valokuvan hänen kanssaan tänä iltana iltahartauden jälkeen (toivottavasti joku apostoli tulee... meille ei vielä ole tullut [puhumaan] yhtään...)
No, eilen päätin kyllästää matkalaukkuni likaa hylkivällä suoja-aineella. Joo, melko varmasti minulla ei ollut aavistustakaan miten kamalasti tuo aine löyhkää ja leviää ilmassa, joten koko asuntolan kerrokseni oli yskimässä ja ylidramatisoimassa koko juttua. Minuutin päästä palohälytin alkoi hälyttää, ja koko rakennus evakuoitiin. Ajattelin itsekseni: ”Voi vitsi, ihan niin kuin silloin kerran, kun isi oli höyryttämässä paitaansa Saksassa , ja koko hotelli piti evakuoida.” Ajattelin, että ehkä palohälytin oli myös sellainen, mikä havaitsee kemiallisia vuotoja. Joten keräännyimme kaikki ulos yöpuvuissamme ja aamutakeissamme ja odotimme. Turvallisuusvartijat ryntäsivät sisään, ja kerroin heille suoja-aineselkkauksestani. He sanoivat, että tarkastaisivat tilanteen. Joten sisar Tate ja minä päätimme tuijotella tähtiä jalkakäytävällä. Se kuulosti silloin normaalilta tavalta viettää aikaa. Juttelimme ja tuijottelimme tähtiä palohälyttimen viheltäessä taustalla, kun yllätyksekseni veli Ruffner nojautuu ylitseni ja tervehtii. Loistavaa vai mitä, todellista lähetyssaarnaajasisarmaista käytöstä! Itse asiassa, en usko että hän pahi pahakseen. Tarkoitan, että mitä muuta meidän olisi pitänyt olla tekemässä? Rakennuksemme oli palamassa poroksi! Joka tapauksessa, Ruffnerit olivat nastoja ja veivät kotiin yhden paketin puolestani. Pyysin heitä myös pyytämään sinulta vähän ”Luonnon ihmettä” pullossa (sellaista, jolla voi pestä), niin että voin pestä matkalaukkuni. Mikin [kissan] on täytynyt pissiä siihen kotoalähtöäni edeltävänä iltana, koska kun vedin sen alas hyllyltä, löysin valtavan pissaläiskän ja se haisi HÄRSKILTÄ. Yritin pestä sitä Tidella, ja se teki sen vain pahemmaksi. Sisar Tate pakotti minut pistämään sen käytävään. Joka tapauksessa, toivon, että sait sen viestin; he sanoivat, että tapaisivat minut tänä iltana iltahartauden jälkeen.
Kissa vieköön, minulla on vain 6 minuuttia... tässä sitä mennään.
Tällä viikolla tapahtui mielenkiintoinen asia. Luulen, että puhuin siitä viime sähköpostissa. Joka tapauksessa, [sisar Austin, opettajamme] alkoi itkeä ja sanoi, että hän voi todella tuntea rakkauteni, joten se oli metkaa. Mutta sitten keskiviikkona veli Machado pisti kaikki 3 vanhinta yhteen harjoittelemaan nurkassa ja sitten hän pyysi minua opettamaan häntä itseään. Ja tein niin. Olin yllättynyt, ja sitten hän pyysi meitä opettamaan kasteesta tsekin kielellä. Vedin henkeä, rukoilin, ja aloin opettaa. Puhuin Jeesuksesta Kristuksesta, ja siitä kuinka hän on Vapahtajamme. Puhuin siitä kuinka paljon Jumala rakastaa meitä, ja tie takaisin Hänen luokseen johtaa kasteen kautta. Yllätyksekseni sanat tulivat mieleeni helposti ja nopeasti, ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä. Kun näin sen, minunkin silmäni täyttyivät kyynelillä, ja muutama vieri alas poskiani. Henki oli vahva, ja kun lausuin todistukseni kasteesta, tiesin, että se mitä sanoin oli totta. Pyhä Henki oli läsnä, vaikka murtunut tsekin kieleni oli kärsimässä. Olin silti niin kiitollinen siitä kokemuksesta, koska opettajani katsoi minua ja kertoi minulle, että minulla on voimallinen lahja tietää milloin ihmiset tarvitsevat tiettyjä asioita. Hän sanoi, että hän oli nähnyt sen, ja tiedän, että se lahja on Taivaalliselta Isältä. Hän sanoi, ettei hän ainoastaan saanut vastausta tutkijana, vaan kerroin hänelle myös sen mitä hänen tarvitsi kuulla veli Machadona. Hän sanoi, että joskus annan kieleni kömpelyyden tulla lahjani tielle. Hän kertoi minulle, että tarkkaili, kun opetin sisar Austinia muutama päivä sitten, ja hän todella tunsi Hengen ja halusi saada samanlaisen kokemuksen, ja luulen, että hän sai sen. Olen niin kiitollinen, että Taivaallinen Isä on siunannut minua suurella sydämellä. Ihmisten rakastaminen ei ole mikään ongelma minulle, ja se lahja tulee auttamaan minua Tsekissä. Olen kiitollinen Pyhästä Hengestä ja kielten lahjasta. Tiedän nyt, että jos Henki on läsnä, voin opettaa tsekin kielellä yhtä hyvin kuin englanniksi, ja olen tästä hyvin kiitollinen. Minun on edustettava Kristusta koko ajan. Rakastan teitä kaikkia! Soitan torstaina Chicagosta!
Aina rakastaen,
Sestra Izatt