Ensimmäinen viikko (heinäkuun 12, 2011):
Kieli on vaikeaa, mutta Henki on ihana
Ensiksi haluan kiittää rohkaisevista kirjeistä heti toisena päivänä tänne saapumiseni jälkeen. Olen ”soolosisar”, mikä merkitsee, että olen tällä hetkellä ainoa sisar, joka on menossa Tsekin tasavaltaan. Opiskelen koko päivän kolmen vanhimman [= mieslähetyssaarnaajan] kanssa, jotka ovat myös menossa Tsekkiin. Minulla on myös soolosisartovereita, joiden kanssa asun ja menen kuntoilemaan ja sen sellaista. Heidän nimensä ovat Sestra Black ja Sestra Meyers. Sestra Meyers on menossa Bulgariaan ja Sestra Black Kroatiaan. ”Sestra” on miten me kaikki sanomme SISAR. Joten olen nyt Sestra Izatt. Siistiä vai mitä? Kieli on VAIKEAA. Ja pääsen kärryille NIIN HITAASTI. Ajattelin, että olisin oikein hyvä kielessä niiden siunausten takia, jotka sain, mutta täällä olen tuijottamassa opetuskortteja koko päivän sillä aikaa kun vanhimmat tuntuvat vetävän sanoja kuin tyhjästä ilmasta. Mutta olen hyvä korostuksissa (kiitos suomen kielen), ja opettajani sanovat: ”Oho, slovakian korostuksesi on upea” tai ”Kuulostat hyvin tsekkiläiseltä”. Joten olen ainakin iloinen siitä.
Piirimme (eli ne jotka menevät Kroatiaan, Bulgariaan, Slovakiaan ja Tsekkiin) ovat kaikki ohjelmassa, jota kutsutaan ”pilottiohjelmaksi” tai ”upotusohjelmaksi”. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien opettajamme ovat puhuneet meille vain tsekkiä. Heti TOISENA päivänä meidän piti opettaa ”tutkijaa” [= joku, joka on kiinnostunut evankeliumista ja haluaa tutkia lisää] tsekin kielellä. Se oli aika hassua, mutta menin mukaan. Toverini, jonka kanssa opetan Renetä (tutkijaa) on vanhin, mikä tekee tilanteesta mielenkiintoisen. Mutta hän on kiva ja pääsee nopeasti kärryille asioista. Se on hassua, koska saadaksemme viestimme perille käytämme paljon käsimerkkejä ja osoittamista, hyvin hassua. Keksin myös eilen vitsin tsekin kielellä mikä sai hänet nauramaan. Olen iloinen, että huumorin voi kääntää toiselle kielelle. Eilen onnistuin jakamaan osan [hengellisestä] todistuksestani hänelle katsomatta papereitani, ja se teki minut onnelliseksi, koska tunsin oloni vihdoinkin vähän VAPAAKSI.
Uuden kielen oppiminen on vaikeaa, mutta pahinta on, kun tiedän tarkalleen mitä hän sanoo ja mitä hän tarvitsee, mutten pysty sanomaan mitä haluaisin sanoa hänelle! Toisaalta se saa minut nöyräksi mutta toisaalta se on upeaa, koska se saa minut innostuneeksi siitä että voin oppia lisää. Eikä se ole koulua. Jumala ei anna arvosanoja siitä miten hyvin lähetystyöni sujuu, joten oikeastaan, niin kauan kuin teen parhaani, Hän auttaa minua loppumatkassa.
Siitä asti [kun minulla oli eräs opettamiskokemus ensimmäisenä päivänä], olen asettanut tavoitteen sanoa aina se mikä minun tarvitsee sanoa. Ja se on todella auttanut minua. Henki odottaa, että sanon asioita ja teen asioita. Jos en ole halukas tekemään mitä Hän kehottaa minua tekemään, Hän kehottaa jotakuta muuta tekemään ne asiat! Ja minä menetän siunaukset. Tarvitsen siunauksia haha. On ihanaa, että voin jakaa [hengellisen] todistukseni täällä koko ajan.
HEI, minut kutsuttiin ”vanhemmaksi toveriksi” sisartoverieni keskuudessa. Sestra Meyers on ollut täällä jo kuukauden, mutta hänellä on toinen tehtävä, joten minä sain tuon. Se ei merkitse paljon muuta tällä hetkellä kuin että valitsen kuka rukoilee aamulla ja illalla, mutta mainitsen sen kuitenkin.
Opettajani ovat kaikki suurenmoisia, kaikki palanneita lähetyssaarnaajia Tsekin tasavallasta, joten se on kivaa, ja härnään heitä jatkuvasti, että he toisivat valokuvia! He koko ajan unohtavat, mutta saan heidät vielä tuomaan ne. Kuvista puheenollen, lähetyskeskuksen kuvatulostin on rikki, mutta heti kun se korjataan, lähetän teille kaikille joitakin, ja elämä kukoistaa, ja blogini, jota äiti rakas ylläpitää minulle tulee olemaan kiinnostavampi katsoa. Taivas, kuinka nopeasti 30 minuuttia, joka meille annetaan sähköpostin kirjoittamiseen, kuluu! Olen hikisessä pohjakerroksen pesutuvassa odottamassa vaatteiteni kuivumista [kuivausrummussa].
TÄÄLLÄ KUHISEE LÄHETYSSAARNAAJIA. [Äidin kommentti: lähetyskeskuksessa on 3000-4000 lähetyssaarnaajaa kerrallaan, jotka on jaettu eri ryhmiin.] Ruoan saaminen ruokalasta on oikea vitsi, jonot ulottuvat aina ulos ovista, joten vakuutin osan piiristämme olemaan pitämättä kymmenen minuutin päivittäistä taukoa henkilökohtaisen opiskelun ja kieliopiskelun välillä, niin että voimme lähteä viisi minuuttia aikaisemmin ja melkein ehtiä ennen ruokajonoja. Se on toiminut aika hyvin tähän asti.
Olen todella tuntenut Pyhää Henkeä täällä. Taivaan Isä lähettää lempeitä armotekoja joka kerta, kun minulla on koti-ikävä tai tunnen itseni yksinäiseksi tai kun minusta tuntuu, etten koskaan opi tätä kieltä. On mielenkiintoista miten kaikki lempeät armoteot tulevat ihmisten hahmossa. Niin kauan kuin ihmiset ovat vireessä, asiat sujuvat tasaisesti, ja Taivaan Isä saa ne asiat tehtyä mitä Hän tarvitsee. Minusta se on ihana käsite. Ja minusta on ihanaa, että jos työskentelen kaikella voimallani Hän voi käyttää minua auttamaan lapsiaan Tsekissä löytämään evankeliumin, ja ehkä minä tulen olemaan lempeä armoteko, jota he tarvitsevat selviytymään päivästään tai vaikeasta kaudesta, jota he ovat läpikäymässä. Olen todella oppinut luottamaan Pyhään Henkeen tällä viikolla. Nyt voin opettaa vain Pyhän Hengen avulla, koska sanani eivät tosiaankaan vie minua pitkälle. Kuulostan Tarzanilta. Mutta jonakin päivänä tulen kykenemään puhumaan sitä, ja se saa minut onnelliseksi. Rakastan evankeliumia, rakastan perheitä. Minusta on ihanaa tietää, että tuleva perheeni tulee siunatuksi tämän evankeliumin kautta ja koska minulla on tilaisuus palvella. Täällä oleminen on tosiaan etuoikeus.
Toivon, että voitte kaikki hyvin. Rakastan teitä kaikkia. Lähettäkää edelleen kirjeitä ja rakastavia viestejä. Ne auttavat hullun lailla. Saamme www.dearelder.com kirjeitä KAKSI kertaa päivässä, joten käyttäkää sitä vapaasti. Rakastan teitä. Evankeliumi on totta. Olen onnellinen, hyvin ruokittu, ja kauniisti pukeutunut (KIITOS NIIN PALJON että autoitte siinä). Rakastan teitä. Täytyy juosta!
P.S. Viikottainen valmistautumispäivä on tiistaisin, joten odottakaa silloin sähköpostia.
Otteita heinäkuun 7, 2011 kirjeestä:
Olemme nyt Herran lähetyssaarnaajia
-Kirjoittautuessani sisään tapasin myös sisaren, joka on menossa Suomeen lähetystyöhön! Odotin, kunnes hänelle ei enää puhuttu, ja sitten otin tilaisuudesta vaarin puhua hänelle ja kertoa kuinka fantastinen Suomi on. Hän oli huolestunut kielestä. Älä huolehdi, en kertonut hänelle, että voit päättää verbin yli 200 tavalla. Hän olisi voinut kuolla kupsahtaa siihen paikkaan. [Äidin kommentti: Siinä hän liioittelee taas--hän tarkoittaa partisiippeja ja lauseenvastikkeita, ei tavallisia verbejä. ;)]
-[Ensimmäisenä iltana] kaikki uutukaislähetyssaarnaajat paimennettiin suureen huoneeseen, missä lauloimme lauluja ja kuuntelimme lähetystyökeskuksen johtajia. Kun lauloimme laulun ”Helamanin armeija”, emme laulaneet tavallisia sanoja ”tulemme olemaan Herran lähetyssaarnaajia” vaan sen sijaan lauloimme ”olemme nyt Herran lähetyssaarnaajia”, ja tuntui hyvältä sanoa niin. Tunnen jo Pyhän Hengen, jota en voi kuvailla. On kuin olisin jotenkin vahvempi täällä. Olen oppimassa mitä Hengen tunteminen merkitsee minulle henkilökohtaisesti.
-Evankeliumi on kaunis, koska se on yksinkertainen.
-En pelkää enää puhua. Rakastan evankeliumia, ja minusta on ihanaa olla Herran käsissä alus, joka kantaa evankeliumin Hänen lapsilleen.
-Tänään aloimme opiskella tsekin kieltä. Se on kaunis kieli. Opettajani kertoi minulle tänään, että ”Sestra Izatt, sinulla on kaunis slaavilainen korostus, enkä tiedä miksi.” Huraa suomen kielen puhumiselle! Tunsin oloni oikein innostuneeksi, ja varaan aikaa en vain sanaston oppimiseen, mutta myös mahdollisimman hyvältä kuulostavan korostuksen oppimiseen. Tiedän, että jos tottuu puhumaan väärällä tavalla, siitä on vaikea napsahtaa pois.
-Liikkuvuusvapauteni on todella muuttunut, mutta samalla rakastan olla täällä missä olen, ja minusta on ihanaa oppia niin paljon. Luulen, että tämä lähetystyökeskuksessa oleminen tulee todella auttamaan minua, kun tulen takaisin. Viisitoista tuntia opiskelua päivässä? Kruksattu.
-Tapasin suomalaisen tytön, joka on kutsuttu palvelemaan Venäjällä. Hän sanoi, että itkeä vollotti, kun sai lähetystyökutsun. HAH! Kerroin hänelle, että suomalaisen taustani takia olen aina kuvitellut Venäjän tummaksi synkäksi maaksi. Hänellä on ollut sama mielikuva. Hassua. Nyt hän on innostunut, koska on nähnyt kuvia, ja se näyttää kauniimmalta kuin hän kuvitteli. [Äidin kommentti: Eikö evankeliumi olekin niin kaunis asia pystyen parantamaan jopa historialliset ja poliittiset haavat oivaltaessamme, että olemme kaikki veljiä ja sisaria, Taivaallisen Isän lapsia, joilla on kyky rakastaa toisiaan...]
-Evankeliumi on totta. Suuret kiitokset mahdollisuudestani olla täällä.
Rakkaudella, Sestra Izatt
Toinen viikko (heinäkuun 19, 2011):
Henki saa minut kananlihalle ja nostattaa karvani pystyyn
Hei kaikki!!!
Kiitos kovasti, että lähetit minulle kaiken mitä pyysin, äitikulta! Suihkuunmeno vihreät kumisandaalit jalassa on TAIVAALLISTA. Ja kiitos karkeista! Pihistän aina pikkuleipiä ja hedelmiä ruokalasta luokkaan, niin että minulla on jotain mutusteltavaa päivän aikana. Vietämme melkein kuusitoista tuntia päivässä yhdessä huoneessa! Tulen pöhköksi. Mutta sopeutuessani lähetystyökeskukseen (olen varmasti täysin sopeutunut nyt), olen keksinyt, että voin opiskella ulkona henkilökohtaisena aikana kunhan muita ihmisiä on vain kanssani, joten se on pelastanut minut tällä viikolla. Ulkona on kaunista, ja raikas ilma on kriittisen tärkeää!
Tällä viikolla tein jotain tuhmaa. HALIN veli Jacksonia ja veli Ruffneria. AHHAHHAA ups. Unohdin, ettei se ollut sallittua. En hali vanhimpia [= mieslähetyssaarnaajia], mutta unohdin, etten saa halia ketään miehisen lajin yksilöä. Veli Jackson oli tulossa asuntolastani, ja sanoin: ”HEI tunnetko minut vai oletko kaksonen?” [Äidin kommentti: Veli Jackson asuu naapuristossamme, on entinen piispamme ja ortopedinen kirurgimme! Hänellä on myös identtinen kaksoisveli joka on myös ortopedinen kirurgi.] Ja hän nauroi ja me halimme. Hänkin varmaan unohti sen säännön hetkeksi. Sitten hän kertoi minulle, että sisar Jackson oli tulossa katsomaan minua joskus, mutta olin suihkussa (fantastisten limetinvihreiden kumisandaalien kanssa) eilen illalla, kun hän tuli käymään, joten toivon, että hän tulee taas. Sitten veli Ruffner tuli ruokalaan yhtenä päivänä, ja koska hän huitelee yksi tai kaksi päätä korkeammalla kuin kaikki muut, hänet oli helppo huomata. Veli Ruffnerin ja minun välilläni on side. Joten juoksin hänen luokseen ja halin häntä ajattelematta. Hän työnsi minut pois ja sanoi, että siellä oli liian paljon todistajia, koska hän on seurakunnan johtaja ja kaikkea. Tunsin itseni typeräksi, mutta en tarkoituksella rikkonut sääntöjä. Juttelimme jonkin aikaa, ja hän sai minut hymyilemään ja nauramaan. On niin mukavaa nähdä tuttuja naamoja silloin tällöin. Olen onnekas, kun olen täältäpäin, koska näen tuttuja useammin kuin monet. Kaikki vanhimmat piirissäni härnäsivät minua, koska olin halinut veli Ruffneria kunnes lopulta sanoin: ”Kuulkaas kaverit. Hän pelasi Bullseille. Jos olisitte tienneet sen, tekin olisitte halineet häntä.” [Äidin kommentti: Veli Ruffner, joka asuu myös naapuristossamme, on tosi pitkä niin ettei mahdu ovista sisäänkään ja pelasi nuorena NBA ammattilaiskoripallojoukkueessa Chicago Bulls.] Ja tietysti nyt vanhimmat ovat tulossa hulluiksi etsiessään NBA koripallopelaajaa kampuksella. Sanomattakin on selvää, etteivät he enää kiusaa minua hänen halimisestaan. Luulen, että he kaikki haluavat nyt itse halin ja ehkä nimikirjoituksenkin.
Tämä oli viimeinen viikkomme, jolloin opetimme ensimmäistä ”tutkijaamme” Reneä. Olen oppinut täällä, että täytyy tosiaan luottaa Pyhään Henkeen tosi tavalla. On hassua, että kun jakaa todistuksensa todella vilpittömästi, Pyhä Henki todella todistaa, vaikka sanoissa ei olisi paljon järkeä. Rakastan tätä evankeliumia. Todella rakastan. Joskus tunnen Hengen niin voimakkaasti. Se on hassua, mutta täällä ollessani Henki puhuu minulle väristyksinä. Kirjaimellisesti. Menen kananlihalle ja karvani nousevat pystyyn, kun tunnen, että jokin on totta. Se ei ole koskaan tapahtunut minulle ennen, mutta se on ihanaa! Se tapahtuu melkein päivittäin.
Tällä viikolla vanhimmat piirissäni ovat tosiaan alkaneet tulla läheisemmiksi. Minusta on myös hauskaa olla sisar, koska sisaria ei ole yhtä paljon kuin vanhimpia, joten aina kun puhun vanhimmille jonossa tai hartaushetkissä he muistavat minut, vaikka minä en ehkä muista heitä! Joten aina kun kuljeskelen kampuksella, vanhimmat aina huutelevat: ”HOLA HERMANA IZATT!” ja minä kuolen nauruun. Naurustani on myös tullut tavaramerkkini täällä. En voi olla nauramatta, koska Pyhä Henki on kanssani, joten olen onnellinen koko ajan! Se on upeaa.
Kerroksessani on myös kaksi SUOMALAISTA, jotka ovat menossa Kreikkaan. Juttelen heidän kanssaan paljon, ja tuntuu niin mukavalta puhua vierasta kieltä, jolla voin oikeasti ilmaista itseäni. Suomen kielen luokkahuone on myös kerroksessani, joten harjoittelen heidän kanssaan. Kaikki tuntevat minut, ja sen takia he tulevat luokkani ovelle kun kuulevat minun nauravan ja sanovat suomeksi: ”Löysin sinut!” Se on huvittavaa. Asuntolassani on myös suomalainen sisar samassa kerroksessa, ja hän on menossa Venäjälle. Juttelemme paljon, ja hän RAKASTAA suomen kieltäni. Se tuntuu niin hyvältä. Olen saanut taas kiitosta tsekin kielen korostuksestani tällä viikolla, ja se auttaa minua jatkamaan vahvana. Eräs mies, joka oli palvellut Tsekissä, tuli luokkaani eilen ja esitteli meille joitakin uusia ”nuorisolähetyssaarnaajia”, jotka ovat pian menossa Prahaan. Puhuttuani muutaman sanan, jotka osaan, hän kysyi minulta olinko Venäjältä. Sanoin ’en’ ja aloin puhua englantia. Hän oli yllättynyt, että olin amerikkalainen. HEIJAA!
Sunnuntaina katsoin Joseph Smith-elokuvan (Andrew on siinä, koska hän on namupala elokuvatähti), ja SE OLI IHANA! Jos ette ole nähneet sitä, ETSIKÄÄ se Kirkon nettisivuilta ja katsokaa se. Olin ällistynyt, että 70 tuhatta jäsentä lähti Brigham Youngin kanssa Utahiin. Ok, Kirkko oli vasta perustettu muutama vuosi sitä ennen ja jäseniä oli jo NIIN paljon? Se on fantastista. Luulen, että se oli koska kaikki olivat niin sydämestään kääntyneitä evankeliumiin. Täydellinen rakkaus ja usko karkottaa pelon. Mikään ei ole tärkeämpää kuin evankeliumi. Alma 7:11-12 osoittaa, että voimme käyttää [Kristuksen] sovitusta kaikkeen. Se on ihanaa. Tulevat vauvani ja perheeni tulevat siunatuiksi tämän kokemuksen kautta, ja se on koska Pyhä Henki on muuttamassa minua. Tunnen sen, ja se on ihanaa. Rakastan pyhien kirjoitusten tutkimista, ja tunnit LENTÄVÄT, koska pidän siitä niin kovasti. Tiedän, että minun on tarkoitus olla täällä. Luin patriarkallisen siunaukseni eilen illalla, ja oli niin päivänselvää NYT, että se mainitsee lähetystyöni. Ennen en nähnyt sitä. Mutta mentyäni temppelin läpi ja ollessani täällä ymmärrän mitä jotkut osat tarkoittavat, ja olen niin iloinen ja kiitollinen tilaisuudesta palvella.
Ok, täytyy juosta. Rakastan teitä kaikkia niiiiin paljon. Kirjoitan myös kirjeen. Jumala rakastaa teitä! Saatavilla on niin paljon siunauksia. Niitä tarvitsee vain pyytää.
Rakkaudella, Sestra Izatt
Kieli on vaikeaa, mutta Henki on ihana
Ensiksi haluan kiittää rohkaisevista kirjeistä heti toisena päivänä tänne saapumiseni jälkeen. Olen ”soolosisar”, mikä merkitsee, että olen tällä hetkellä ainoa sisar, joka on menossa Tsekin tasavaltaan. Opiskelen koko päivän kolmen vanhimman [= mieslähetyssaarnaajan] kanssa, jotka ovat myös menossa Tsekkiin. Minulla on myös soolosisartovereita, joiden kanssa asun ja menen kuntoilemaan ja sen sellaista. Heidän nimensä ovat Sestra Black ja Sestra Meyers. Sestra Meyers on menossa Bulgariaan ja Sestra Black Kroatiaan. ”Sestra” on miten me kaikki sanomme SISAR. Joten olen nyt Sestra Izatt. Siistiä vai mitä? Kieli on VAIKEAA. Ja pääsen kärryille NIIN HITAASTI. Ajattelin, että olisin oikein hyvä kielessä niiden siunausten takia, jotka sain, mutta täällä olen tuijottamassa opetuskortteja koko päivän sillä aikaa kun vanhimmat tuntuvat vetävän sanoja kuin tyhjästä ilmasta. Mutta olen hyvä korostuksissa (kiitos suomen kielen), ja opettajani sanovat: ”Oho, slovakian korostuksesi on upea” tai ”Kuulostat hyvin tsekkiläiseltä”. Joten olen ainakin iloinen siitä.
Piirimme (eli ne jotka menevät Kroatiaan, Bulgariaan, Slovakiaan ja Tsekkiin) ovat kaikki ohjelmassa, jota kutsutaan ”pilottiohjelmaksi” tai ”upotusohjelmaksi”. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien opettajamme ovat puhuneet meille vain tsekkiä. Heti TOISENA päivänä meidän piti opettaa ”tutkijaa” [= joku, joka on kiinnostunut evankeliumista ja haluaa tutkia lisää] tsekin kielellä. Se oli aika hassua, mutta menin mukaan. Toverini, jonka kanssa opetan Renetä (tutkijaa) on vanhin, mikä tekee tilanteesta mielenkiintoisen. Mutta hän on kiva ja pääsee nopeasti kärryille asioista. Se on hassua, koska saadaksemme viestimme perille käytämme paljon käsimerkkejä ja osoittamista, hyvin hassua. Keksin myös eilen vitsin tsekin kielellä mikä sai hänet nauramaan. Olen iloinen, että huumorin voi kääntää toiselle kielelle. Eilen onnistuin jakamaan osan [hengellisestä] todistuksestani hänelle katsomatta papereitani, ja se teki minut onnelliseksi, koska tunsin oloni vihdoinkin vähän VAPAAKSI.
Uuden kielen oppiminen on vaikeaa, mutta pahinta on, kun tiedän tarkalleen mitä hän sanoo ja mitä hän tarvitsee, mutten pysty sanomaan mitä haluaisin sanoa hänelle! Toisaalta se saa minut nöyräksi mutta toisaalta se on upeaa, koska se saa minut innostuneeksi siitä että voin oppia lisää. Eikä se ole koulua. Jumala ei anna arvosanoja siitä miten hyvin lähetystyöni sujuu, joten oikeastaan, niin kauan kuin teen parhaani, Hän auttaa minua loppumatkassa.
Siitä asti [kun minulla oli eräs opettamiskokemus ensimmäisenä päivänä], olen asettanut tavoitteen sanoa aina se mikä minun tarvitsee sanoa. Ja se on todella auttanut minua. Henki odottaa, että sanon asioita ja teen asioita. Jos en ole halukas tekemään mitä Hän kehottaa minua tekemään, Hän kehottaa jotakuta muuta tekemään ne asiat! Ja minä menetän siunaukset. Tarvitsen siunauksia haha. On ihanaa, että voin jakaa [hengellisen] todistukseni täällä koko ajan.
HEI, minut kutsuttiin ”vanhemmaksi toveriksi” sisartoverieni keskuudessa. Sestra Meyers on ollut täällä jo kuukauden, mutta hänellä on toinen tehtävä, joten minä sain tuon. Se ei merkitse paljon muuta tällä hetkellä kuin että valitsen kuka rukoilee aamulla ja illalla, mutta mainitsen sen kuitenkin.
Opettajani ovat kaikki suurenmoisia, kaikki palanneita lähetyssaarnaajia Tsekin tasavallasta, joten se on kivaa, ja härnään heitä jatkuvasti, että he toisivat valokuvia! He koko ajan unohtavat, mutta saan heidät vielä tuomaan ne. Kuvista puheenollen, lähetyskeskuksen kuvatulostin on rikki, mutta heti kun se korjataan, lähetän teille kaikille joitakin, ja elämä kukoistaa, ja blogini, jota äiti rakas ylläpitää minulle tulee olemaan kiinnostavampi katsoa. Taivas, kuinka nopeasti 30 minuuttia, joka meille annetaan sähköpostin kirjoittamiseen, kuluu! Olen hikisessä pohjakerroksen pesutuvassa odottamassa vaatteiteni kuivumista [kuivausrummussa].
TÄÄLLÄ KUHISEE LÄHETYSSAARNAAJIA. [Äidin kommentti: lähetyskeskuksessa on 3000-4000 lähetyssaarnaajaa kerrallaan, jotka on jaettu eri ryhmiin.] Ruoan saaminen ruokalasta on oikea vitsi, jonot ulottuvat aina ulos ovista, joten vakuutin osan piiristämme olemaan pitämättä kymmenen minuutin päivittäistä taukoa henkilökohtaisen opiskelun ja kieliopiskelun välillä, niin että voimme lähteä viisi minuuttia aikaisemmin ja melkein ehtiä ennen ruokajonoja. Se on toiminut aika hyvin tähän asti.
Olen todella tuntenut Pyhää Henkeä täällä. Taivaan Isä lähettää lempeitä armotekoja joka kerta, kun minulla on koti-ikävä tai tunnen itseni yksinäiseksi tai kun minusta tuntuu, etten koskaan opi tätä kieltä. On mielenkiintoista miten kaikki lempeät armoteot tulevat ihmisten hahmossa. Niin kauan kuin ihmiset ovat vireessä, asiat sujuvat tasaisesti, ja Taivaan Isä saa ne asiat tehtyä mitä Hän tarvitsee. Minusta se on ihana käsite. Ja minusta on ihanaa, että jos työskentelen kaikella voimallani Hän voi käyttää minua auttamaan lapsiaan Tsekissä löytämään evankeliumin, ja ehkä minä tulen olemaan lempeä armoteko, jota he tarvitsevat selviytymään päivästään tai vaikeasta kaudesta, jota he ovat läpikäymässä. Olen todella oppinut luottamaan Pyhään Henkeen tällä viikolla. Nyt voin opettaa vain Pyhän Hengen avulla, koska sanani eivät tosiaankaan vie minua pitkälle. Kuulostan Tarzanilta. Mutta jonakin päivänä tulen kykenemään puhumaan sitä, ja se saa minut onnelliseksi. Rakastan evankeliumia, rakastan perheitä. Minusta on ihanaa tietää, että tuleva perheeni tulee siunatuksi tämän evankeliumin kautta ja koska minulla on tilaisuus palvella. Täällä oleminen on tosiaan etuoikeus.
Toivon, että voitte kaikki hyvin. Rakastan teitä kaikkia. Lähettäkää edelleen kirjeitä ja rakastavia viestejä. Ne auttavat hullun lailla. Saamme www.dearelder.com kirjeitä KAKSI kertaa päivässä, joten käyttäkää sitä vapaasti. Rakastan teitä. Evankeliumi on totta. Olen onnellinen, hyvin ruokittu, ja kauniisti pukeutunut (KIITOS NIIN PALJON että autoitte siinä). Rakastan teitä. Täytyy juosta!
P.S. Viikottainen valmistautumispäivä on tiistaisin, joten odottakaa silloin sähköpostia.
Otteita heinäkuun 7, 2011 kirjeestä:
Olemme nyt Herran lähetyssaarnaajia
-Kirjoittautuessani sisään tapasin myös sisaren, joka on menossa Suomeen lähetystyöhön! Odotin, kunnes hänelle ei enää puhuttu, ja sitten otin tilaisuudesta vaarin puhua hänelle ja kertoa kuinka fantastinen Suomi on. Hän oli huolestunut kielestä. Älä huolehdi, en kertonut hänelle, että voit päättää verbin yli 200 tavalla. Hän olisi voinut kuolla kupsahtaa siihen paikkaan. [Äidin kommentti: Siinä hän liioittelee taas--hän tarkoittaa partisiippeja ja lauseenvastikkeita, ei tavallisia verbejä. ;)]
-[Ensimmäisenä iltana] kaikki uutukaislähetyssaarnaajat paimennettiin suureen huoneeseen, missä lauloimme lauluja ja kuuntelimme lähetystyökeskuksen johtajia. Kun lauloimme laulun ”Helamanin armeija”, emme laulaneet tavallisia sanoja ”tulemme olemaan Herran lähetyssaarnaajia” vaan sen sijaan lauloimme ”olemme nyt Herran lähetyssaarnaajia”, ja tuntui hyvältä sanoa niin. Tunnen jo Pyhän Hengen, jota en voi kuvailla. On kuin olisin jotenkin vahvempi täällä. Olen oppimassa mitä Hengen tunteminen merkitsee minulle henkilökohtaisesti.
-Evankeliumi on kaunis, koska se on yksinkertainen.
-En pelkää enää puhua. Rakastan evankeliumia, ja minusta on ihanaa olla Herran käsissä alus, joka kantaa evankeliumin Hänen lapsilleen.
-Tänään aloimme opiskella tsekin kieltä. Se on kaunis kieli. Opettajani kertoi minulle tänään, että ”Sestra Izatt, sinulla on kaunis slaavilainen korostus, enkä tiedä miksi.” Huraa suomen kielen puhumiselle! Tunsin oloni oikein innostuneeksi, ja varaan aikaa en vain sanaston oppimiseen, mutta myös mahdollisimman hyvältä kuulostavan korostuksen oppimiseen. Tiedän, että jos tottuu puhumaan väärällä tavalla, siitä on vaikea napsahtaa pois.
-Liikkuvuusvapauteni on todella muuttunut, mutta samalla rakastan olla täällä missä olen, ja minusta on ihanaa oppia niin paljon. Luulen, että tämä lähetystyökeskuksessa oleminen tulee todella auttamaan minua, kun tulen takaisin. Viisitoista tuntia opiskelua päivässä? Kruksattu.
-Tapasin suomalaisen tytön, joka on kutsuttu palvelemaan Venäjällä. Hän sanoi, että itkeä vollotti, kun sai lähetystyökutsun. HAH! Kerroin hänelle, että suomalaisen taustani takia olen aina kuvitellut Venäjän tummaksi synkäksi maaksi. Hänellä on ollut sama mielikuva. Hassua. Nyt hän on innostunut, koska on nähnyt kuvia, ja se näyttää kauniimmalta kuin hän kuvitteli. [Äidin kommentti: Eikö evankeliumi olekin niin kaunis asia pystyen parantamaan jopa historialliset ja poliittiset haavat oivaltaessamme, että olemme kaikki veljiä ja sisaria, Taivaallisen Isän lapsia, joilla on kyky rakastaa toisiaan...]
-Evankeliumi on totta. Suuret kiitokset mahdollisuudestani olla täällä.
Rakkaudella, Sestra Izatt
Toinen viikko (heinäkuun 19, 2011):
Henki saa minut kananlihalle ja nostattaa karvani pystyyn
Hei kaikki!!!
Kiitos kovasti, että lähetit minulle kaiken mitä pyysin, äitikulta! Suihkuunmeno vihreät kumisandaalit jalassa on TAIVAALLISTA. Ja kiitos karkeista! Pihistän aina pikkuleipiä ja hedelmiä ruokalasta luokkaan, niin että minulla on jotain mutusteltavaa päivän aikana. Vietämme melkein kuusitoista tuntia päivässä yhdessä huoneessa! Tulen pöhköksi. Mutta sopeutuessani lähetystyökeskukseen (olen varmasti täysin sopeutunut nyt), olen keksinyt, että voin opiskella ulkona henkilökohtaisena aikana kunhan muita ihmisiä on vain kanssani, joten se on pelastanut minut tällä viikolla. Ulkona on kaunista, ja raikas ilma on kriittisen tärkeää!
Tällä viikolla tein jotain tuhmaa. HALIN veli Jacksonia ja veli Ruffneria. AHHAHHAA ups. Unohdin, ettei se ollut sallittua. En hali vanhimpia [= mieslähetyssaarnaajia], mutta unohdin, etten saa halia ketään miehisen lajin yksilöä. Veli Jackson oli tulossa asuntolastani, ja sanoin: ”HEI tunnetko minut vai oletko kaksonen?” [Äidin kommentti: Veli Jackson asuu naapuristossamme, on entinen piispamme ja ortopedinen kirurgimme! Hänellä on myös identtinen kaksoisveli joka on myös ortopedinen kirurgi.] Ja hän nauroi ja me halimme. Hänkin varmaan unohti sen säännön hetkeksi. Sitten hän kertoi minulle, että sisar Jackson oli tulossa katsomaan minua joskus, mutta olin suihkussa (fantastisten limetinvihreiden kumisandaalien kanssa) eilen illalla, kun hän tuli käymään, joten toivon, että hän tulee taas. Sitten veli Ruffner tuli ruokalaan yhtenä päivänä, ja koska hän huitelee yksi tai kaksi päätä korkeammalla kuin kaikki muut, hänet oli helppo huomata. Veli Ruffnerin ja minun välilläni on side. Joten juoksin hänen luokseen ja halin häntä ajattelematta. Hän työnsi minut pois ja sanoi, että siellä oli liian paljon todistajia, koska hän on seurakunnan johtaja ja kaikkea. Tunsin itseni typeräksi, mutta en tarkoituksella rikkonut sääntöjä. Juttelimme jonkin aikaa, ja hän sai minut hymyilemään ja nauramaan. On niin mukavaa nähdä tuttuja naamoja silloin tällöin. Olen onnekas, kun olen täältäpäin, koska näen tuttuja useammin kuin monet. Kaikki vanhimmat piirissäni härnäsivät minua, koska olin halinut veli Ruffneria kunnes lopulta sanoin: ”Kuulkaas kaverit. Hän pelasi Bullseille. Jos olisitte tienneet sen, tekin olisitte halineet häntä.” [Äidin kommentti: Veli Ruffner, joka asuu myös naapuristossamme, on tosi pitkä niin ettei mahdu ovista sisäänkään ja pelasi nuorena NBA ammattilaiskoripallojoukkueessa Chicago Bulls.] Ja tietysti nyt vanhimmat ovat tulossa hulluiksi etsiessään NBA koripallopelaajaa kampuksella. Sanomattakin on selvää, etteivät he enää kiusaa minua hänen halimisestaan. Luulen, että he kaikki haluavat nyt itse halin ja ehkä nimikirjoituksenkin.
Tämä oli viimeinen viikkomme, jolloin opetimme ensimmäistä ”tutkijaamme” Reneä. Olen oppinut täällä, että täytyy tosiaan luottaa Pyhään Henkeen tosi tavalla. On hassua, että kun jakaa todistuksensa todella vilpittömästi, Pyhä Henki todella todistaa, vaikka sanoissa ei olisi paljon järkeä. Rakastan tätä evankeliumia. Todella rakastan. Joskus tunnen Hengen niin voimakkaasti. Se on hassua, mutta täällä ollessani Henki puhuu minulle väristyksinä. Kirjaimellisesti. Menen kananlihalle ja karvani nousevat pystyyn, kun tunnen, että jokin on totta. Se ei ole koskaan tapahtunut minulle ennen, mutta se on ihanaa! Se tapahtuu melkein päivittäin.
Tällä viikolla vanhimmat piirissäni ovat tosiaan alkaneet tulla läheisemmiksi. Minusta on myös hauskaa olla sisar, koska sisaria ei ole yhtä paljon kuin vanhimpia, joten aina kun puhun vanhimmille jonossa tai hartaushetkissä he muistavat minut, vaikka minä en ehkä muista heitä! Joten aina kun kuljeskelen kampuksella, vanhimmat aina huutelevat: ”HOLA HERMANA IZATT!” ja minä kuolen nauruun. Naurustani on myös tullut tavaramerkkini täällä. En voi olla nauramatta, koska Pyhä Henki on kanssani, joten olen onnellinen koko ajan! Se on upeaa.
Kerroksessani on myös kaksi SUOMALAISTA, jotka ovat menossa Kreikkaan. Juttelen heidän kanssaan paljon, ja tuntuu niin mukavalta puhua vierasta kieltä, jolla voin oikeasti ilmaista itseäni. Suomen kielen luokkahuone on myös kerroksessani, joten harjoittelen heidän kanssaan. Kaikki tuntevat minut, ja sen takia he tulevat luokkani ovelle kun kuulevat minun nauravan ja sanovat suomeksi: ”Löysin sinut!” Se on huvittavaa. Asuntolassani on myös suomalainen sisar samassa kerroksessa, ja hän on menossa Venäjälle. Juttelemme paljon, ja hän RAKASTAA suomen kieltäni. Se tuntuu niin hyvältä. Olen saanut taas kiitosta tsekin kielen korostuksestani tällä viikolla, ja se auttaa minua jatkamaan vahvana. Eräs mies, joka oli palvellut Tsekissä, tuli luokkaani eilen ja esitteli meille joitakin uusia ”nuorisolähetyssaarnaajia”, jotka ovat pian menossa Prahaan. Puhuttuani muutaman sanan, jotka osaan, hän kysyi minulta olinko Venäjältä. Sanoin ’en’ ja aloin puhua englantia. Hän oli yllättynyt, että olin amerikkalainen. HEIJAA!
Sunnuntaina katsoin Joseph Smith-elokuvan (Andrew on siinä, koska hän on namupala elokuvatähti), ja SE OLI IHANA! Jos ette ole nähneet sitä, ETSIKÄÄ se Kirkon nettisivuilta ja katsokaa se. Olin ällistynyt, että 70 tuhatta jäsentä lähti Brigham Youngin kanssa Utahiin. Ok, Kirkko oli vasta perustettu muutama vuosi sitä ennen ja jäseniä oli jo NIIN paljon? Se on fantastista. Luulen, että se oli koska kaikki olivat niin sydämestään kääntyneitä evankeliumiin. Täydellinen rakkaus ja usko karkottaa pelon. Mikään ei ole tärkeämpää kuin evankeliumi. Alma 7:11-12 osoittaa, että voimme käyttää [Kristuksen] sovitusta kaikkeen. Se on ihanaa. Tulevat vauvani ja perheeni tulevat siunatuiksi tämän kokemuksen kautta, ja se on koska Pyhä Henki on muuttamassa minua. Tunnen sen, ja se on ihanaa. Rakastan pyhien kirjoitusten tutkimista, ja tunnit LENTÄVÄT, koska pidän siitä niin kovasti. Tiedän, että minun on tarkoitus olla täällä. Luin patriarkallisen siunaukseni eilen illalla, ja oli niin päivänselvää NYT, että se mainitsee lähetystyöni. Ennen en nähnyt sitä. Mutta mentyäni temppelin läpi ja ollessani täällä ymmärrän mitä jotkut osat tarkoittavat, ja olen niin iloinen ja kiitollinen tilaisuudesta palvella.
Ok, täytyy juosta. Rakastan teitä kaikkia niiiiin paljon. Kirjoitan myös kirjeen. Jumala rakastaa teitä! Saatavilla on niin paljon siunauksia. Niitä tarvitsee vain pyytää.
Rakkaudella, Sestra Izatt