Kolmas viikko Tsekissä (syyskuun 19, 2011)
Sydänsuruja ja ihmeitä
Hei kaikki!
Taas on viikko kulunut! Joka aamu herään ja toivon, ettei kello olisi vielä kuusi kolmekymmentä, koska olen niin uupunut, mutta sitten joka ilta olen surullinen kun päivä loppuu enkä koskaan halua mennä kotiin! On ihanaa olla täällä lähetystyössä. Olen niin onnekas, että saan olla täällä. Kiitos taas [kirjeistänne] ja tuestanne. Luen ne, rakastan niitä, ja vastaan sitten niin pian kuin voin. Kiitos tarinoistanne ja että käytätte aikaa joka viikko minulle kirjoittamiseen!
Tämä viikko on ollut hullu. Paljon paljon kovia iskuja. Mutta kun on sydänsuruja, Jumala siunaa meitä onnellisuudella. Antakaa kun selitän. Kerroin teille viime viikolla miehestä, joka tekstasi meille keskellä yötä, että hän oikeasti oli kiinnostunut tapaamaan meitä. Joten varasimme ajan maanantaiksi ja olimme todella innostuneita ja valmistautuneita sitä varten... Ja meillä oli myös toinen ihmetapauksemme tulossa englannin luokkaan tiistaina (en tiedä kerroinko teille, mutta opetan alemman tason englannin luokkaa, ja vanhemmat lähetyssaarnaajapariskunnat opettavat korkeampaa tasoa. Sisar Smith on opettanut sitä jo jonkin aikaa, koska hän on ollut täällä niin kauan, mutta viime viikolla jotenkin otin se haltuuni, ja luulen että opetamme hyvin eri tavalla... mutta se on ok! Ihmiset ovat erilaisia. Sain kaikki nauramaan koko ajan kun näytin heille prepositioita taululla piirtämällä lasia ja palloa. He rakastivat sitä. Oppitunnin päättyessä he kaikki kertoivat minulle, että se oli ”hyvin hassu ja hauska luokka” ja olin onnellinen, että he olivat nauttineet siitä. Jälkeenpäin meillä oli hengellinen ajatus kahden oppilaan kanssa ja annoimme Mormonin kirjan, mikä oli vallan ihanaa. Englanti on hauskaa.) Ja olimme innostuneita siitä! Mutta lauantaina meille kerrottiin, että meillä on koulutus[kokous] Prahassa tiistaina. Mikä oli harmi, koska sitten meiltä jäisi väliin englannin tunti. Joten peruutimme yhden ihmeemme kanssa, koska hän ei oikein halunnut mennä englannin tunnille, jos me emme olisi siellä. Sitten saimme selville maanantaina, että meidän täytyisi mennä Prahaan junalla sinä iltana. Joten peruutimme sinä päivänä toisen ihmeemme kanssa. Mikä oli tosi harmi. Ja vaikka olen ollut täällä vasta noin kolme viikkoa, olen saanut selville, että jos annat ihmisten mennä kauemmin kuin yhden tai kaksi päivää, he unohtavat ne hyvät tunteet mitkä heillä oli, eivätkä ole enää kiinnostuneita. Joten olin tosiaan maassa, koska tunsin paljon toivoa näihin tutkijoihin nähden.
Mutta ah, elämä menee eteenpäin. Joten menimme Prahaan ja yövyimme sisarten asunnossa. Seuraavana päivänä meillä oli koulutusta, ja oli hyvä nähdä taas kaikki lähetystyökeskusvanhimpani. Ikävöin ihmisiä niin paljon kun alan rakastaa heitä! Se on pahinta! Joten oli mukavaa olla tuttujen seurassa, ja nauroimme koko päivän toistemme tarinoille. Eräs vanha nainen oli jo pamauttanut vanhin Osterlohia takaraivoon, kun hän oli ollut opettamassa. Olen onnekas, ettei sitä ole tapahtunut! Haha.
Joka tapauksessa, koulutus oli suurenmoista, ja se kesti koko päivän, joten kotimatkalla me Brno-lähetyssaarnaajat jaoimme junanvaunun erään nuoren miehen kanssa, joka oli menossa kouluun. Se oli kahden tunnin junamatka, joten meillä oli aikaa puhua paljon. Se alkoi hyvin, koska vetäisin esiin kuvani, enkä puhu paljoa, mutta osaan sanoa ”vuohi, minun, rakastaa, onnellinen, kävelyretkiä, perhe, eläimet, kanat, koirat, ja minä rakastan evankeliumia.” Joten se mursi jään, eikä hän voinut lopettaa nauramasta kun kerroin hänelle miten Matilda [kana] ja Peanut [pukki] ovat rakastuneita. En oikein ymmärtänyt enempää sen jälkeen kun ”vanhemmat” lähetyssaarnaajat ottivat keskustelun haltuunsa, mutta hei tein kaiken mitä voin. Sisar Smith käänsi minulle silloin tällöin, ja oli surullista, kun noin tunnin päästä [nuori mies] kertoi meille, että marijuana on hänen uskontonsa. Hän puhui siitä hyvät viisitoista minuuttia, ja olin surullinen ajatellessani miten paholainen on vääristänyt kaiken. [Nuori mies] sanoi, että tuntee olonsa kaikkein hengellisimmäksi, kun on pilvessä, vaikka todellisuudessa huumeet tylsyttävät hengellisyyden. Ne vievät vapaan tahdon ja sulkevat mielen, mutta se ei ole hengellisyyttä. Täysin päinvastoin. Itse asiassa, kun tunnen Pyhää Henkeä, innostun, koska ajatukset alkavat virrata ja kaikki palaset alkavat sopia yhteen, ja elämä on vallan ihanaa, mutta tietenkään en osannut selittää sitä tsekiksi, joten vain istuin ja kuuntelin. Tulet pisteeseen missä tajuat, että voit jakaa todistustasi kaiken päivää, mutta jos ihmiset eivät halua kuulla sitä, he eivät anna sen koskettaa itseään. Joten se siitä.
Myöhemmin viikolla meillä oli tapaaminen yhden kasteelle menossa olevan Vladimirin kanssa. Hän on tosin jättänyt väliin kastepäivänsä jo muutamia kertoja, joten olemme lykänneet sitä. Rakastan häntä niin paljon! Ja haluan vain, että hän rukoilisi asioista! Mutta jokin pidättää häntä. Ja pyydän, että hän yrittäisi kertoa minulle mikä se on, mutta hän ei voi. Ehkä hän ei ole täysin selvittänyt sitä itselleen, en tiedä. Mutta hänen on vaikea rukoilla asioista, koska hän odottaa vain vaiteliaisuutta. Joten puhuimme uskosta, mutta sekään ei auttanut paljon, koska hän sanoi, ettei ole hänen aikansa vielä tietää totuutta. Mikä saa minut surulliseksi, ja on miljoona pyhien kirjoitusten kohtaa missä sanotaan, että jokaisen tulisi tulla Kristuksen tykö, ja meidän ei pitäisi lykätä parannuksen tekomme päivää! Mutta me voimme tehdä vain niin paljon. Olemme opettaneet hänelle kaiken... mutta mikään ei pysy lujana. Kysyin häneltä uskoiko hän, että Kristus on hänen Vapahtajansa. Ja hän sanoi ei. Hän on tullut kuukausia, mutta hän ei usko sitä. Ja joka kerta, kun hän lopettaa tapaamasta lähetyssaarnaajia, toinen pari lähetyssaarnaajia sattumoisin ottaa häneen yhteyttä muutaman päivän sisällä. Jumala haluaa hänen saavan tämän. Huokaus, en tiedä mitä tehdä. Se on melkoinen liemi.
Mutta seuraavana päivänä pyysimme kastesitoumusta Anetalta, viisitoistavuotiaaltamme. Hän hyväksyi. Rakastan häntä niin paljon! Hän AHMII evankeliumia. Hän rakastaa sitä. Hän kysyy aina täydellisiä kysymyksiä ja todella kuuntelee, eikä hän naura tsekkiäni niinkuin muut. Hän rakastaa kuunnella, ja hän kuuntelee tarkoituksella. Hänen opettamisensa on niin virkistävää, mutta sunnuntaina hän informoi meitä, että hänen vanhempansa sanoivat hänelle ettei hän voi mennä kasteelle. AAAAH olin niin surullinen. Mutta jatkamme työskentelyä hänen kanssaan, jotta ehkä ihme voisi tapahtua!
Sitten tällä viikolla meillä on ollut noin kuusi miestä/nuorta miestä, jotka ovat tekstanneet meille takaisin sen jälkeen kun olemme järjestäneet tapaamisia ja kertoneet meille, että he olivat vain kiinnostuneita treffeistä meidän kanssamme eivätkä Jumalasta. Voi hyvät hyssykät! Mutta menestys on tuleva! Minulla on uskoa. On huippua, kun voin puhua kaikille joka päivä siitä mitä uskon ja minkä tiedän olevan totta. Se on ihanaa. Rakastan hymyillä kaikille ja rakastaa jokaista ihmistä, jolle puhun, koska todellakin vain rakastan heitä! Haluaisin että he kaikki voisivat tuntea tämän evankeliumin ja tuntea miten se auttaa heitä. Päivinä, jolloin olen kaikkein valmistautunein, pärjään tsekin kielelläni. Se on täysin kieliopillisesti väärin, mutta pärjään, ja Taivaallinen Isä saa ihmiset ymmärtämään mitä yritän sanoa, koska ne ovat aikoja jolloin he todella kuuntelevat, ja tunnen kuinka sydämeni palaa rinnassani. Maailmassa on rauha, kun todistukset ovat syntymässä.
No niin, siis tämä viikko oli hieman vaikea, ja sisar Smith alkoi todella masentua. [Olemme asettaneet tavoitteita löytää] uusia tutkijoita [joka] viikko. Jumala tietää tavoitteemme. Hän katsoo kun asetamme niitä, ja jos kerromme Hänelle, että olemme asettaneet ne, Hän on kanssamme, kun lähdemme täyttämään niitä. En ollut koskaan ajatellut sitä aikaisemmin, mutta se on ihanaa, enkä voi odottaa kunnes toteutan sitä koulussa kun menen kotiin. Rakastan tavoitteiden asettamista. Rakastan rukoilla joka pienestä asiasta mitä teen. Se saa aikaan niin suuren eron!
Tämä viikko oli vaikea, mutta eilen meillä oli pieni ihme. Kirjaimellisesti kaikki tapaamiset, jotka meillä oli sovittuna tällä viikolla peruuntuivat, ja olimme vähän väsyneitä, koska viikko oli lähestymässä loppuaan, mutta menimme etsimään ihmisiä, joiden kanssa puhua. Yritin keskustella tämän kuuron naisen kanssa vähäisillä amerikkalaisen viittomakielen taidoillani, ja saimme keskusteltua vähän, muttei paljoa. Joten annoimme hänelle Mormonin kirjan, ja hän näytti niin onnelliselta, kun kerroimme hänelle, että hän sai pitää sen ilmaiseksi. Loppujen lopuksi matkustimme raitiovaunulla pidemmälle kuin olimme aikoneet, mutta nousimme pois ja aloimme etsiä ihmisiä, joiden kanssa puhua. KIRJAIMELLISESTI ensimmäisellä ovella, jolle koputimme, opetimme oppiaiheen. Tämä nuori tyttö kertoi meille, että hän oli aina pilkannut uskovaisia koko ikänsä, mutta oli nyt yrittämässä löytää oikean tien. Näytimme hänelle sen Mormonivideon rukouksesta Tsekin tasavallassa puhelimestamme, ja hänestä se oli ihana. Annoimme hänelle Mormonin kirjan, ja hän aikoo lukea sen! Hän tapaa meidät taas keskiviikkona, ja se oli SELLAINEN IHME.
Jokaisella ovella jolle koputimme sen jälkeen hymyilin leveästi ja julistin maailmalle, että olen lähetyssaarnaaja. Se on ihanaa. Ihmiset täällä avaavat ovensa pistämällä päänsä ulos ikkunoista, niin että sinun täytyy aina ottaa askel taaksepäin varmistaaksesi että näet mistä ikkunasta tai ovesta he aikovat vastata. Yläkerran ikkunat ovat parhaita, koska silloin melkein huudan: ” DOBRY DEN! MY SME MISSIONARSKY Z CIRKEV JEZISE KRISTA!" ja sitten puhun mistä vain mikä tulee mieleen. Torjutuksi tuleminen ei heilauta minua ollenkaan. Et voi antaa sen! Täytyy vain mennä eteenpäin. Rakastan sitä. Täytyy juosta. Lähetän [kamera]korttini kotiin pian. Minulla voi olla muutama sekunti siirtää muutama valokuva. Kiitos kun tilasit lähetyssaarnaajatauluni! Puhuin lähetysjohtajalle, ja tulen luultavimmin kotiin joulukuussa [2012] niin että voin mennä kouluun. Siitä lisää noin 9 kuukauden päästä, kun puhun siitä hänelle taas silloin. Mutta tässä viimeisin.
Rakastan teitä kaikkia!
Ai, tällä viikolla aloin lukea tuoretta Mormonin kirjaa kohteenani alleviivata kaikki mitä voin [Jeesuksen Kristuksen] sovituksesta. Koko vyöhykkeemme tekee niin, ja rakastan sitä!!! Luen sitä läpi ja suorastaan imen sitä itseeni. Teidän pitäisi koettaa sitä.
Rakastan teitä.
-Sisar Izatt
Sydänsuruja ja ihmeitä
Hei kaikki!
Taas on viikko kulunut! Joka aamu herään ja toivon, ettei kello olisi vielä kuusi kolmekymmentä, koska olen niin uupunut, mutta sitten joka ilta olen surullinen kun päivä loppuu enkä koskaan halua mennä kotiin! On ihanaa olla täällä lähetystyössä. Olen niin onnekas, että saan olla täällä. Kiitos taas [kirjeistänne] ja tuestanne. Luen ne, rakastan niitä, ja vastaan sitten niin pian kuin voin. Kiitos tarinoistanne ja että käytätte aikaa joka viikko minulle kirjoittamiseen!
Tämä viikko on ollut hullu. Paljon paljon kovia iskuja. Mutta kun on sydänsuruja, Jumala siunaa meitä onnellisuudella. Antakaa kun selitän. Kerroin teille viime viikolla miehestä, joka tekstasi meille keskellä yötä, että hän oikeasti oli kiinnostunut tapaamaan meitä. Joten varasimme ajan maanantaiksi ja olimme todella innostuneita ja valmistautuneita sitä varten... Ja meillä oli myös toinen ihmetapauksemme tulossa englannin luokkaan tiistaina (en tiedä kerroinko teille, mutta opetan alemman tason englannin luokkaa, ja vanhemmat lähetyssaarnaajapariskunnat opettavat korkeampaa tasoa. Sisar Smith on opettanut sitä jo jonkin aikaa, koska hän on ollut täällä niin kauan, mutta viime viikolla jotenkin otin se haltuuni, ja luulen että opetamme hyvin eri tavalla... mutta se on ok! Ihmiset ovat erilaisia. Sain kaikki nauramaan koko ajan kun näytin heille prepositioita taululla piirtämällä lasia ja palloa. He rakastivat sitä. Oppitunnin päättyessä he kaikki kertoivat minulle, että se oli ”hyvin hassu ja hauska luokka” ja olin onnellinen, että he olivat nauttineet siitä. Jälkeenpäin meillä oli hengellinen ajatus kahden oppilaan kanssa ja annoimme Mormonin kirjan, mikä oli vallan ihanaa. Englanti on hauskaa.) Ja olimme innostuneita siitä! Mutta lauantaina meille kerrottiin, että meillä on koulutus[kokous] Prahassa tiistaina. Mikä oli harmi, koska sitten meiltä jäisi väliin englannin tunti. Joten peruutimme yhden ihmeemme kanssa, koska hän ei oikein halunnut mennä englannin tunnille, jos me emme olisi siellä. Sitten saimme selville maanantaina, että meidän täytyisi mennä Prahaan junalla sinä iltana. Joten peruutimme sinä päivänä toisen ihmeemme kanssa. Mikä oli tosi harmi. Ja vaikka olen ollut täällä vasta noin kolme viikkoa, olen saanut selville, että jos annat ihmisten mennä kauemmin kuin yhden tai kaksi päivää, he unohtavat ne hyvät tunteet mitkä heillä oli, eivätkä ole enää kiinnostuneita. Joten olin tosiaan maassa, koska tunsin paljon toivoa näihin tutkijoihin nähden.
Mutta ah, elämä menee eteenpäin. Joten menimme Prahaan ja yövyimme sisarten asunnossa. Seuraavana päivänä meillä oli koulutusta, ja oli hyvä nähdä taas kaikki lähetystyökeskusvanhimpani. Ikävöin ihmisiä niin paljon kun alan rakastaa heitä! Se on pahinta! Joten oli mukavaa olla tuttujen seurassa, ja nauroimme koko päivän toistemme tarinoille. Eräs vanha nainen oli jo pamauttanut vanhin Osterlohia takaraivoon, kun hän oli ollut opettamassa. Olen onnekas, ettei sitä ole tapahtunut! Haha.
Joka tapauksessa, koulutus oli suurenmoista, ja se kesti koko päivän, joten kotimatkalla me Brno-lähetyssaarnaajat jaoimme junanvaunun erään nuoren miehen kanssa, joka oli menossa kouluun. Se oli kahden tunnin junamatka, joten meillä oli aikaa puhua paljon. Se alkoi hyvin, koska vetäisin esiin kuvani, enkä puhu paljoa, mutta osaan sanoa ”vuohi, minun, rakastaa, onnellinen, kävelyretkiä, perhe, eläimet, kanat, koirat, ja minä rakastan evankeliumia.” Joten se mursi jään, eikä hän voinut lopettaa nauramasta kun kerroin hänelle miten Matilda [kana] ja Peanut [pukki] ovat rakastuneita. En oikein ymmärtänyt enempää sen jälkeen kun ”vanhemmat” lähetyssaarnaajat ottivat keskustelun haltuunsa, mutta hei tein kaiken mitä voin. Sisar Smith käänsi minulle silloin tällöin, ja oli surullista, kun noin tunnin päästä [nuori mies] kertoi meille, että marijuana on hänen uskontonsa. Hän puhui siitä hyvät viisitoista minuuttia, ja olin surullinen ajatellessani miten paholainen on vääristänyt kaiken. [Nuori mies] sanoi, että tuntee olonsa kaikkein hengellisimmäksi, kun on pilvessä, vaikka todellisuudessa huumeet tylsyttävät hengellisyyden. Ne vievät vapaan tahdon ja sulkevat mielen, mutta se ei ole hengellisyyttä. Täysin päinvastoin. Itse asiassa, kun tunnen Pyhää Henkeä, innostun, koska ajatukset alkavat virrata ja kaikki palaset alkavat sopia yhteen, ja elämä on vallan ihanaa, mutta tietenkään en osannut selittää sitä tsekiksi, joten vain istuin ja kuuntelin. Tulet pisteeseen missä tajuat, että voit jakaa todistustasi kaiken päivää, mutta jos ihmiset eivät halua kuulla sitä, he eivät anna sen koskettaa itseään. Joten se siitä.
Myöhemmin viikolla meillä oli tapaaminen yhden kasteelle menossa olevan Vladimirin kanssa. Hän on tosin jättänyt väliin kastepäivänsä jo muutamia kertoja, joten olemme lykänneet sitä. Rakastan häntä niin paljon! Ja haluan vain, että hän rukoilisi asioista! Mutta jokin pidättää häntä. Ja pyydän, että hän yrittäisi kertoa minulle mikä se on, mutta hän ei voi. Ehkä hän ei ole täysin selvittänyt sitä itselleen, en tiedä. Mutta hänen on vaikea rukoilla asioista, koska hän odottaa vain vaiteliaisuutta. Joten puhuimme uskosta, mutta sekään ei auttanut paljon, koska hän sanoi, ettei ole hänen aikansa vielä tietää totuutta. Mikä saa minut surulliseksi, ja on miljoona pyhien kirjoitusten kohtaa missä sanotaan, että jokaisen tulisi tulla Kristuksen tykö, ja meidän ei pitäisi lykätä parannuksen tekomme päivää! Mutta me voimme tehdä vain niin paljon. Olemme opettaneet hänelle kaiken... mutta mikään ei pysy lujana. Kysyin häneltä uskoiko hän, että Kristus on hänen Vapahtajansa. Ja hän sanoi ei. Hän on tullut kuukausia, mutta hän ei usko sitä. Ja joka kerta, kun hän lopettaa tapaamasta lähetyssaarnaajia, toinen pari lähetyssaarnaajia sattumoisin ottaa häneen yhteyttä muutaman päivän sisällä. Jumala haluaa hänen saavan tämän. Huokaus, en tiedä mitä tehdä. Se on melkoinen liemi.
Mutta seuraavana päivänä pyysimme kastesitoumusta Anetalta, viisitoistavuotiaaltamme. Hän hyväksyi. Rakastan häntä niin paljon! Hän AHMII evankeliumia. Hän rakastaa sitä. Hän kysyy aina täydellisiä kysymyksiä ja todella kuuntelee, eikä hän naura tsekkiäni niinkuin muut. Hän rakastaa kuunnella, ja hän kuuntelee tarkoituksella. Hänen opettamisensa on niin virkistävää, mutta sunnuntaina hän informoi meitä, että hänen vanhempansa sanoivat hänelle ettei hän voi mennä kasteelle. AAAAH olin niin surullinen. Mutta jatkamme työskentelyä hänen kanssaan, jotta ehkä ihme voisi tapahtua!
Sitten tällä viikolla meillä on ollut noin kuusi miestä/nuorta miestä, jotka ovat tekstanneet meille takaisin sen jälkeen kun olemme järjestäneet tapaamisia ja kertoneet meille, että he olivat vain kiinnostuneita treffeistä meidän kanssamme eivätkä Jumalasta. Voi hyvät hyssykät! Mutta menestys on tuleva! Minulla on uskoa. On huippua, kun voin puhua kaikille joka päivä siitä mitä uskon ja minkä tiedän olevan totta. Se on ihanaa. Rakastan hymyillä kaikille ja rakastaa jokaista ihmistä, jolle puhun, koska todellakin vain rakastan heitä! Haluaisin että he kaikki voisivat tuntea tämän evankeliumin ja tuntea miten se auttaa heitä. Päivinä, jolloin olen kaikkein valmistautunein, pärjään tsekin kielelläni. Se on täysin kieliopillisesti väärin, mutta pärjään, ja Taivaallinen Isä saa ihmiset ymmärtämään mitä yritän sanoa, koska ne ovat aikoja jolloin he todella kuuntelevat, ja tunnen kuinka sydämeni palaa rinnassani. Maailmassa on rauha, kun todistukset ovat syntymässä.
No niin, siis tämä viikko oli hieman vaikea, ja sisar Smith alkoi todella masentua. [Olemme asettaneet tavoitteita löytää] uusia tutkijoita [joka] viikko. Jumala tietää tavoitteemme. Hän katsoo kun asetamme niitä, ja jos kerromme Hänelle, että olemme asettaneet ne, Hän on kanssamme, kun lähdemme täyttämään niitä. En ollut koskaan ajatellut sitä aikaisemmin, mutta se on ihanaa, enkä voi odottaa kunnes toteutan sitä koulussa kun menen kotiin. Rakastan tavoitteiden asettamista. Rakastan rukoilla joka pienestä asiasta mitä teen. Se saa aikaan niin suuren eron!
Tämä viikko oli vaikea, mutta eilen meillä oli pieni ihme. Kirjaimellisesti kaikki tapaamiset, jotka meillä oli sovittuna tällä viikolla peruuntuivat, ja olimme vähän väsyneitä, koska viikko oli lähestymässä loppuaan, mutta menimme etsimään ihmisiä, joiden kanssa puhua. Yritin keskustella tämän kuuron naisen kanssa vähäisillä amerikkalaisen viittomakielen taidoillani, ja saimme keskusteltua vähän, muttei paljoa. Joten annoimme hänelle Mormonin kirjan, ja hän näytti niin onnelliselta, kun kerroimme hänelle, että hän sai pitää sen ilmaiseksi. Loppujen lopuksi matkustimme raitiovaunulla pidemmälle kuin olimme aikoneet, mutta nousimme pois ja aloimme etsiä ihmisiä, joiden kanssa puhua. KIRJAIMELLISESTI ensimmäisellä ovella, jolle koputimme, opetimme oppiaiheen. Tämä nuori tyttö kertoi meille, että hän oli aina pilkannut uskovaisia koko ikänsä, mutta oli nyt yrittämässä löytää oikean tien. Näytimme hänelle sen Mormonivideon rukouksesta Tsekin tasavallassa puhelimestamme, ja hänestä se oli ihana. Annoimme hänelle Mormonin kirjan, ja hän aikoo lukea sen! Hän tapaa meidät taas keskiviikkona, ja se oli SELLAINEN IHME.
Jokaisella ovella jolle koputimme sen jälkeen hymyilin leveästi ja julistin maailmalle, että olen lähetyssaarnaaja. Se on ihanaa. Ihmiset täällä avaavat ovensa pistämällä päänsä ulos ikkunoista, niin että sinun täytyy aina ottaa askel taaksepäin varmistaaksesi että näet mistä ikkunasta tai ovesta he aikovat vastata. Yläkerran ikkunat ovat parhaita, koska silloin melkein huudan: ” DOBRY DEN! MY SME MISSIONARSKY Z CIRKEV JEZISE KRISTA!" ja sitten puhun mistä vain mikä tulee mieleen. Torjutuksi tuleminen ei heilauta minua ollenkaan. Et voi antaa sen! Täytyy vain mennä eteenpäin. Rakastan sitä. Täytyy juosta. Lähetän [kamera]korttini kotiin pian. Minulla voi olla muutama sekunti siirtää muutama valokuva. Kiitos kun tilasit lähetyssaarnaajatauluni! Puhuin lähetysjohtajalle, ja tulen luultavimmin kotiin joulukuussa [2012] niin että voin mennä kouluun. Siitä lisää noin 9 kuukauden päästä, kun puhun siitä hänelle taas silloin. Mutta tässä viimeisin.
Rakastan teitä kaikkia!
Ai, tällä viikolla aloin lukea tuoretta Mormonin kirjaa kohteenani alleviivata kaikki mitä voin [Jeesuksen Kristuksen] sovituksesta. Koko vyöhykkeemme tekee niin, ja rakastan sitä!!! Luen sitä läpi ja suorastaan imen sitä itseeni. Teidän pitäisi koettaa sitä.
Rakastan teitä.
-Sisar Izatt