Toinen viikko Tsekissä (syyskuun 12, 2011):
Siilejä ja (koripallo) Jimmer
Hei sukulaiset ja ystävät!
HEI! Tällä viikolla opetimme naista, jolla oli rottia asunnossaan. Lemmikkieläiminä. Hän ei halunnut mennä kasteelle ennen kuin yksi vanhimmista, jolla on rottakammo, piteli niitä. Joka tapauksessa, nyt hän on mennyt kasteelle ja käymme hänen luonaan, koska hän on uusi jäsen. Hän on rullatuolissa, koska hänen miehensä pahoinpiteli häntä, ja jostain syystä hän haluaa palata hänen luokseen. Niin tyhmää. Joka tapauksessa, menemme ja puhumme Jumalasta ja sen sellaisesta ja yritimme saada häntä tulemaan takaisin kirkkoon. Mutta hän kaatui tällä viikolla ja on vuodelevossa, mutta toivomme että ehkä ensi viikolla. Tässä olen pitelemässä hänen rottaansa. Hän oli shokeerattu ja oikein iloinen, että halusin pitää sitä ja olin niin taitava sen kanssa. Kaiketi siunauksia siitä, että meillä on ollut eläimiä koko elämäni ajan!
Siilejä ja (koripallo) Jimmer
Hei sukulaiset ja ystävät!
HEI! Tällä viikolla opetimme naista, jolla oli rottia asunnossaan. Lemmikkieläiminä. Hän ei halunnut mennä kasteelle ennen kuin yksi vanhimmista, jolla on rottakammo, piteli niitä. Joka tapauksessa, nyt hän on mennyt kasteelle ja käymme hänen luonaan, koska hän on uusi jäsen. Hän on rullatuolissa, koska hänen miehensä pahoinpiteli häntä, ja jostain syystä hän haluaa palata hänen luokseen. Niin tyhmää. Joka tapauksessa, menemme ja puhumme Jumalasta ja sen sellaisesta ja yritimme saada häntä tulemaan takaisin kirkkoon. Mutta hän kaatui tällä viikolla ja on vuodelevossa, mutta toivomme että ehkä ensi viikolla. Tässä olen pitelemässä hänen rottaansa. Hän oli shokeerattu ja oikein iloinen, että halusin pitää sitä ja olin niin taitava sen kanssa. Kaiketi siunauksia siitä, että meillä on ollut eläimiä koko elämäni ajan!
Toinen seikkailu, joka minulla oli tällä viikolla, oli kun olimme keskustelemassa ihmisten kanssa puistossa ja aloimme puhua näille kahdelle nuorelle miehelle. He olivat kiinnostuneita siitä mitä meillä oli sanottavana ja kutsuivat meidät kuuntelemaan, kun yksi heistä soitti didgeridootaan tai mikä se kummallinen putkimainen instrumentti onkaan. Joka tapauksessa, odotellessamme, hän alkoi leikata jotain yrttejä ja kääriä niitä paperiin... Kerroin sisar Smithille, että hän polttaa marijuanaa, ja että meidän on parasta lähteä. He kysyivät mitä Jumala ajattelee marijuanasta. Joten kerroimme heille. Ja sitten lähdimme nopeasti. Oi näitä täällä palvelemisen iloja. Ihanaa!
Meillä on täällä joka paikassa siilejä! Niin hassua. Tämä siili on yksi, jonka näimme kun olimme kävelemässä kotiin yhtenä iltana, joten pysähdyimme ottamaan kuvan. [Äidin kommentti: Kuva ei tullut läpi.] Ne nuolevat itseään kuin kissat. Minulla ei ollut aavistustakaan. Tämä oli oikein kesy, joten pääsin oikein lähelle sitä. Niitä kutsutaan nimellä ”jezek” täällä. Myös tällä viikolla meillä oli urheilupäivä, jolloin seurakunnan jäsenet tulevat pelaamaan lentopalloa. Meillä oli hyvin hauskaa, mutta koska sisar Smith ja minä olimme paastoamassa, meillä oli enemmän aikaa pelata ennen lähetyssaarnaajien kokousta, koska kaikki muut käyttivät tunnin päivällisen syömiseen. Niinpä sain yhden uusista jäsenistä nimeltä Mihal, jota olemme opettamassa, tulemaan pelaamaan koripalloa, ja kuin tyhjästä ilmestyi [toinen] nuori mies pelaamaan. Hän oli hyvin pitkä, ja puhuimme koripallosta, ja hän sanoi: ”Eikö yksi NBA:n [= USA:n kansallinen koripalloliitto] pelaajista ole mormoni?” Oletin, että hän puhuu Jimmeristä [= Jimmer Fredette], ja olin oikeassa! Hänen mielestään oli tosi siistiä, että olin samasta korkeakoulusta kuin Jimmer joten hei! Ja hän tulee taas ensi viikolla. Myös asuntomme ulkopuolella on monia hasselpähkinäpuita, joten eilen sisar Smith ja minä keräsimme joitakin. Nami! Söimme ne kaikki.
Meillä on täällä joka paikassa siilejä! Niin hassua. Tämä siili on yksi, jonka näimme kun olimme kävelemässä kotiin yhtenä iltana, joten pysähdyimme ottamaan kuvan. [Äidin kommentti: Kuva ei tullut läpi.] Ne nuolevat itseään kuin kissat. Minulla ei ollut aavistustakaan. Tämä oli oikein kesy, joten pääsin oikein lähelle sitä. Niitä kutsutaan nimellä ”jezek” täällä. Myös tällä viikolla meillä oli urheilupäivä, jolloin seurakunnan jäsenet tulevat pelaamaan lentopalloa. Meillä oli hyvin hauskaa, mutta koska sisar Smith ja minä olimme paastoamassa, meillä oli enemmän aikaa pelata ennen lähetyssaarnaajien kokousta, koska kaikki muut käyttivät tunnin päivällisen syömiseen. Niinpä sain yhden uusista jäsenistä nimeltä Mihal, jota olemme opettamassa, tulemaan pelaamaan koripalloa, ja kuin tyhjästä ilmestyi [toinen] nuori mies pelaamaan. Hän oli hyvin pitkä, ja puhuimme koripallosta, ja hän sanoi: ”Eikö yksi NBA:n [= USA:n kansallinen koripalloliitto] pelaajista ole mormoni?” Oletin, että hän puhuu Jimmeristä [= Jimmer Fredette], ja olin oikeassa! Hänen mielestään oli tosi siistiä, että olin samasta korkeakoulusta kuin Jimmer joten hei! Ja hän tulee taas ensi viikolla. Myös asuntomme ulkopuolella on monia hasselpähkinäpuita, joten eilen sisar Smith ja minä keräsimme joitakin. Nami! Söimme ne kaikki.
Ok, kertomus viikon ihmeestä. Keskiviikkona olimme keskustelemassa ihmisten kanssa, ja puhuimme puistossa tälle miehelle, joka puhui englantia. Huomasimme, että hänellä oli paljon asioita mielessään, ja hän kertoi meille kuinka hän oli juuri ollut leikkauksessa, koska hän oli ollut autokolarissa, ja hänen oli vaikea päättää mitä tehdä elämässään, koska hänellä ei ole rahaa jne. Kerroimme hänelle pelastussuunnitelmasta ja Mormonin Kirjasta ja kehotimme häntä lukemaan sitä. Hän ei halunnut, mutta otti vastaan esitteen. Hänen kävellessään pois tunsin, että minun pitäisi sanoa: ”Hei, kuinka monen PROSENTIN verran et ole kiinnostunut?” ja hän sanoi: ”Yhdeksänkymmenenviiden.” Niin sitten sanoin: ”No hei, jos se viisi prosenttia alkaa temppuilla, lupaatko soittaa meille?” Hän sanoi, että tekisi niin, mutta olen ehdottanut sitä ennenkin, eikä kukaan koskaan soita. No, lauantai-iltana keskiyöllä saimme TEKSTIN! Hän sanoi, että se viisi prosenttia ja hänen uteliaisuutensa olivat voittaneet ja halusi tietää milloin voisimme tavata! JOPAS! Valitettavasti tapaamisemme oli täksi illaksi, ja lähetysjohtajan apulaiset unohtivat kertoa meille, että meidän pitää mennä Prahaan tänä iltana, joteeeen... Joo meidän piti peruuttaa. Hän sanoo, että voimme tavata ensi viikolla. Toivon niin, että hän ei peruuta! Tämä mies oli ihmeemme! (Kutsun kaikkia ihmisiä, joita opetamme, hengellisiksi vauvoikseni) koska he ovat! Opetan heitä Hengen kautta ja näen miten he kasvavat! Oi lähetystyön iloja!
Kuva meistä on ’namestylta’ ( kaupungin aukiolta) juuri sen jälkeen, kun tyttö, jonka luulimme tosiaan olevan kiinnostunut, ei ilmestynytkään paikalle. Vahinko. Hän oli puhunut meille pitkän aikaa kadulla, ja näin kuinka Pyhä Henki muutti hänen katseensa. Mutta valitettavasti lähetyssaarnaajat, olen huomannut, saavat kokea enemmän pettymyksiä kuin onnellisia tutkijoita, jotka janoavat evankeliumia. Mutta ne onnelliset, jotka janoavat sitä, korvaavat täysin menetykset! Sellaista on elämä! Meidän pitää vain keskittyä positiiviseen ja antaa negatiivisen jäädä taaksemme.
Kuva meistä on ’namestylta’ ( kaupungin aukiolta) juuri sen jälkeen, kun tyttö, jonka luulimme tosiaan olevan kiinnostunut, ei ilmestynytkään paikalle. Vahinko. Hän oli puhunut meille pitkän aikaa kadulla, ja näin kuinka Pyhä Henki muutti hänen katseensa. Mutta valitettavasti lähetyssaarnaajat, olen huomannut, saavat kokea enemmän pettymyksiä kuin onnellisia tutkijoita, jotka janoavat evankeliumia. Mutta ne onnelliset, jotka janoavat sitä, korvaavat täysin menetykset! Sellaista on elämä! Meidän pitää vain keskittyä positiiviseen ja antaa negatiivisen jäädä taaksemme.
Kuvat ovat KAMMOTTAVASTA ”taiteesta” asuntorakennuksessamme. Niin hassua. Meistä se on huvittavaa.
Eräs mies nimeltä Norbert tuli tällä viikolla luoksemme puhumaan ratikkapysäkillä. Hän kysyi saisiko pidellä sisar Smithin nimikylttiä, ja hän sanoi ei! Mutta sitten hän antoi hänen pidellä sitä. Mies tajusi, että halusimme puhua Jumalasta, ja sitten hän tarttui meitä molempia käsistä ja johdatti meidät kadun yli. Se olisi voinut olla pelottava tilanne, koska mies oli selvästi vähän humalassa, mutta Henki tyynnytti minua, joten tiesin, että se oli ok, ja että oli ok puhua hänen kanssaan. Pääsimme kadun toiselle puolelle, ja hän vuodatti meille koko sydämensä. Puhuimme Jumalasta pitkän aikaa, mutta sitten huomasimme, että meidän piti mennä kotiin pikapikaa, koska kello oli melkein yhdeksän. Nousimme ratikkaan ja jatkoimme puhumista. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, ja kysyin mitä hänellä oli mielessään. Hän sanoi, että oli parempi olla kysymättä. Kysyin voisimmeko tavata häntä taas, ja todistin, että sanomamme voisi tosiaan auttaa häntä hänen tilanteissaan. Hän myöntyi auliisti, ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Valitettavasti tapaamisaika, jonka hän antoi meille, oli viikon päästä, ja sinä aikana hän unohti mitä oli tuntenut sinä iltana. Soitimme ja tekstasimme hänelle sunnuntaina kysyen voisimmeko tavata. Hän vastasi, että oli ”humaltunut kauneudestamme”. Ja haluaisi viedä meidät treffeille. Selitimme sitten, että olimme täällä puhuaksemme Jumalasta ja tuodaksemme ihmisiä Kristuksen tykö. Sitten hän kirjoitti takaisin ja sanoi, että hän oli kiinnostuneempi meistä kuin Jumalasta ja että hän ei antaisi meidän opettaa häntä. Miten sääli. Tiedän, että hän tunsi jotakin. Mutta minkäs voit. Olen oppinut tästä, että on paras yrittää varata aika tapaamiselle PIAN ensitapaamisen jälkeen. Muuten ihmiset unohtavat. Henki on hauras.
Eräs mies nimeltä Norbert tuli tällä viikolla luoksemme puhumaan ratikkapysäkillä. Hän kysyi saisiko pidellä sisar Smithin nimikylttiä, ja hän sanoi ei! Mutta sitten hän antoi hänen pidellä sitä. Mies tajusi, että halusimme puhua Jumalasta, ja sitten hän tarttui meitä molempia käsistä ja johdatti meidät kadun yli. Se olisi voinut olla pelottava tilanne, koska mies oli selvästi vähän humalassa, mutta Henki tyynnytti minua, joten tiesin, että se oli ok, ja että oli ok puhua hänen kanssaan. Pääsimme kadun toiselle puolelle, ja hän vuodatti meille koko sydämensä. Puhuimme Jumalasta pitkän aikaa, mutta sitten huomasimme, että meidän piti mennä kotiin pikapikaa, koska kello oli melkein yhdeksän. Nousimme ratikkaan ja jatkoimme puhumista. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, ja kysyin mitä hänellä oli mielessään. Hän sanoi, että oli parempi olla kysymättä. Kysyin voisimmeko tavata häntä taas, ja todistin, että sanomamme voisi tosiaan auttaa häntä hänen tilanteissaan. Hän myöntyi auliisti, ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Valitettavasti tapaamisaika, jonka hän antoi meille, oli viikon päästä, ja sinä aikana hän unohti mitä oli tuntenut sinä iltana. Soitimme ja tekstasimme hänelle sunnuntaina kysyen voisimmeko tavata. Hän vastasi, että oli ”humaltunut kauneudestamme”. Ja haluaisi viedä meidät treffeille. Selitimme sitten, että olimme täällä puhuaksemme Jumalasta ja tuodaksemme ihmisiä Kristuksen tykö. Sitten hän kirjoitti takaisin ja sanoi, että hän oli kiinnostuneempi meistä kuin Jumalasta ja että hän ei antaisi meidän opettaa häntä. Miten sääli. Tiedän, että hän tunsi jotakin. Mutta minkäs voit. Olen oppinut tästä, että on paras yrittää varata aika tapaamiselle PIAN ensitapaamisen jälkeen. Muuten ihmiset unohtavat. Henki on hauras.
Toinen siisti asia mikä tapahtui, oli että eräänä iltana hyppäsimme bussiin ja aloimme puhua miehelle, joka vaikutti katkeralta, mutta päätyi sitten nauramaan kanssamme, ja puhuimme yli tunnin. Hän piti kovasti siitä mitä sanoimme, mutta pelkäsi, että alkaisimme opettaa häntä, joten kutsuimme hänet englannin tunnille. Mutta koska lähetysjohtajan apulaiset eivät kertoneet meille Prahan kokouksesta, meidän täytyi soittaa tälle miehelle ja kertoa hänelle, ettemme olisi täällä opettamassa huomenna. Hän sanoi, että tulisi silti ensi viikolla ja kysyi saisiko hän ’ty-cot’ meitä, mikä täällä tarkoittaa sinuttelua. Nauroimme ja sanoimme: ”Tietysti.” Hän sanoi, että hän on kiinnostunut siitä mitä meillä on sanottavana ja antaisi meidän opettaa hänelle hengellisiä asioita niin kauan kuin se on englannin kielellä. TEHTY! Teemme mitä tahansa! On ihanaa olla täällä. Valmistautumispäivä on ohi!
Kiitos NIIIIIN PALJON että kirjoititte minulle tällä viikolla! Olen kaivannut kuulumisia ihmisiltä! Joten kiitos oikein oikein paljon. Olen siunattu, että minulla on sellainen tukijärjestelmä. Lempi-Pyhien Kirjoitusten kohta tällä viikolla on 2 Nefi 29, missä puhutaan siitä miten Raamattu ja Mormonin Kirja toimivat yhdessä todistajina näyttämään toteen Jumalan rakkauden maailmaa kohtaan. Lisäksi se on Jumalan sanoilla, joten se tekee siitä vielä parempaa. Käytin sitä yhdessä oppiaiheessa eilen. No, täytyy juosta!
Rakastan teitä NIIIIIIN paljon! Kiitos kaikesta mitä teette.
Rakkaudella,
Satu
Kiitos NIIIIIN PALJON että kirjoititte minulle tällä viikolla! Olen kaivannut kuulumisia ihmisiltä! Joten kiitos oikein oikein paljon. Olen siunattu, että minulla on sellainen tukijärjestelmä. Lempi-Pyhien Kirjoitusten kohta tällä viikolla on 2 Nefi 29, missä puhutaan siitä miten Raamattu ja Mormonin Kirja toimivat yhdessä todistajina näyttämään toteen Jumalan rakkauden maailmaa kohtaan. Lisäksi se on Jumalan sanoilla, joten se tekee siitä vielä parempaa. Käytin sitä yhdessä oppiaiheessa eilen. No, täytyy juosta!
Rakastan teitä NIIIIIIN paljon! Kiitos kaikesta mitä teette.
Rakkaudella,
Satu