Toukokuun 7, 2012:
En ole koskaan ollut onnellisempi
No hei taas. En voi uskoa, että tämä on viimeinen viikko jolloin tulen palvelemaan sisar Jorgensenin kanssa! (Lähetysjohtaja jo päästi tiedon livahtamaan ja kertoi meille, että emme tule enää palvelemaan yhdessä, mutta hän ei ole kertonut meille kuka saa siirron jne.) Mutta se on hullua, koska minusta tuntuu, että juuri äskettäin raahasimme suuria punaisia matkalaukkujani ylös mäkeä asunnollemme. Hullua miten nopeasti aika rientää. Olen hyvin innostunut äitienpäiväjutusta ensi sunnuntaina! Jipii. Paitsi mitä maailmassa--emmekö juuri puhuneet jouluna?! Veljet. Meidän täytyy todella vaalia joka hetkeä, vai mitä? :)
No, tämä viikko oli... No, en voi edes löytää sanaa. Haha, se oli mielenkiintoinen. Meillä oli kolmetoista vahvistettua opetussopimusta tutkijoiden kanssa jäsenten läsnäollessa, jotka peruuntuivat. Se oli mitä kummallisin juttu. Opetimme vain kolme oppiaihetta tällä viikolla kun normaalisti opetamme noin 15. PAH. Joten [puhuimme] paljon [kadulla] tällä viikolla. Kukaan ei halunnut puhua, ja ihmiset, jotka antoivat meille [puhelin]numeronsa, muuttivat mielensä... Se oli tosissaan niin mieletöntä, että vain nauroin koko viikon. On epätodellista, kuinka kirjaimellisesti kaikki epäonnistui. Mutta rukoilin tällä viikolla ymmärtääkseni mitä minun tuli oppia tästä, ja vastaus tuli lauantaina!
En ole koskaan ollut onnellisempi
No hei taas. En voi uskoa, että tämä on viimeinen viikko jolloin tulen palvelemaan sisar Jorgensenin kanssa! (Lähetysjohtaja jo päästi tiedon livahtamaan ja kertoi meille, että emme tule enää palvelemaan yhdessä, mutta hän ei ole kertonut meille kuka saa siirron jne.) Mutta se on hullua, koska minusta tuntuu, että juuri äskettäin raahasimme suuria punaisia matkalaukkujani ylös mäkeä asunnollemme. Hullua miten nopeasti aika rientää. Olen hyvin innostunut äitienpäiväjutusta ensi sunnuntaina! Jipii. Paitsi mitä maailmassa--emmekö juuri puhuneet jouluna?! Veljet. Meidän täytyy todella vaalia joka hetkeä, vai mitä? :)
No, tämä viikko oli... No, en voi edes löytää sanaa. Haha, se oli mielenkiintoinen. Meillä oli kolmetoista vahvistettua opetussopimusta tutkijoiden kanssa jäsenten läsnäollessa, jotka peruuntuivat. Se oli mitä kummallisin juttu. Opetimme vain kolme oppiaihetta tällä viikolla kun normaalisti opetamme noin 15. PAH. Joten [puhuimme] paljon [kadulla] tällä viikolla. Kukaan ei halunnut puhua, ja ihmiset, jotka antoivat meille [puhelin]numeronsa, muuttivat mielensä... Se oli tosissaan niin mieletöntä, että vain nauroin koko viikon. On epätodellista, kuinka kirjaimellisesti kaikki epäonnistui. Mutta rukoilin tällä viikolla ymmärtääkseni mitä minun tuli oppia tästä, ja vastaus tuli lauantaina!
Niin lauantai-iltana meillä oli opetussopimus [yhden tutkijan] kanssa. Ja rukoilimme niin kovasti, että hän tulisi eikä peruuttaisi, ja [hän] tuli, mikä oli suuri helpotus, sillä yhdeksän opetussopimusta oli peruuntunut siihen mennessä viikon aikana. Niin istuimme alas, ja meillä oli veli Prachar opettamassa kanssamme, ja hän on oikein tosi hyvä opettamaan rauhallisesti ja yksinkertaisesti. [Tutkijamme] aloitti oppiaiheen täydellisellä rukouksella, ja sitten aloimme keskustella profeetoista ja miksi he ovat tärkeitä meille tänä päivänä, koska meillähän oli heitä myös aikaisempina aikoina. Kysyin [tutkijaltamme] miksi hänen mielestään oli tärkeää hänelle henkilökohtaisesti kuunnella profeettoja, ja hän mietti jonkun aikaa ja sanoi sitten: ”No, luulen että se on koska profeetta on niin kuin Pyhä Henki ihmismuodossa. He molemmat sanovat mitä Jumala sanoisi ja auttavat meitä.” Haha, voi että, olin onnesta soikeena. Eikö se olekin kaunis vastaus? Ja sitten veli Prachar selitti kuinka profeetat saavat ilmoitusta koko kirkolle, ja Pyhä Henki auttaa meitä saamaan henkilökohtaista ilmoitusta. Mutta se oli kaunista. Ja sitten jatkoimme keskustelemista, ja veli Prachar kertoi ensimmäisen kokemuksensa rukouksesta, mikä oli niin hyvä! Hän sanoi, ettei ollut ollut uskovainen, mutta sitten yhtenä päivänä saadessaan opetusta, hän päätti kokeilla sitä, ja niin hän meni pellolle, niin ettei kukaan näkisi häntä, ja hän sanoi: ”Ahoj Jumala, Martin Prachar täällä. Toivon, että voit hyvin. Kerro minulle, jos olet siellä. Kiitti.” Ja sitten seuraavana päivänä hänellä oli niin lämmin ja onnellinen tunne koko päivän, että se oli kuin Jumala olisi sanonut: ”Ahoj Martin, jsem tady.” [= olen täällä] AH RAKASTIN SITÄ. Hymyilin kuin hupsu ja rakastin elämää. Pyhä Henki oli SEINÄ, ja koko ajan katsoin [tutkijaamme] ja olin vain NIIN kiitollinen, että hän oli päättänyt tulla eikä peruuttaa ja kuinka tämä evankeliumi todella tulisi siunaamaan HÄNTÄ henkilökohtaisesti, ja kuinka kiitollinen olin, että sain silminnäkijänä nähdä tämän ihmeen ja todistaa miten hän löytää Jumalan. Ja sitten tajusin, että se oli mitä minun tarvitsi oppia tällä viikolla. Jos kaikki nuo opetussopimukset eivät olisi rauenneet, en ehkä olisi arvostanut [tätä tutkijaa] niin paljon. Oli aivan kuin Jumala olisi sanonut minulle: ”Katso poikaani. Eikö hän olekin niin ihana ja kallisarvoinen? Pidä hänestä hyvää huolta puolestani, voitko?” Ja olin niin onnellinen voidessani tehdä juuri niin parhaalla osaamallamme tavalla, vaikka olemme niin epätäydellisiä. Kerroin [tutkijallemme], että Jumala rakastaa häntä niin paljon, ja että voin tuntea sen syvällä sisimmässäni. [Hänen] silmänsä täyttyivät kyynelistä, hän pyysi anteeksi, ja sitten hän yritti puhua, mutta nieleskeli kyyneliä. Hän sanoi, että hän tiesi, että tämä oli oikea tie hänelle, ja että hän tiesi, että Jumala oli olemassa ja että Hän rakasti häntä. Lopetimme sitten rukouksella, ja ennen kuin ehdimme pyytää jotakuta rukoilemaan, [tutkijamme] painoi päänsä ja sanoi myös loppurukouksen. Toivon, että voisitte kaikki kokea tämän. Se totta totisesti on kaunein asia maailmassa! [Tämä tutkija] on niin erityinen.
Kutsuimme hänet tulemaan kirkkoon, ja hän sanoi, että 80 prosenttisesti tulisi. Joten sunnuntaiaamuna soitin hänelle muistuttaakseni häntä kirkosta, ja hän sanoi, ettei tulisi, koska hänellä oli työtä. Niin lausuin todistukseni, että se koituisi hänelle siunaukseksi, mutta sitten lopetin puhelun, koska hän sanoi, ettei voinut. Niin soitimme kaikille muille, ja sitten mieleeni tuli ajatus soittaa [tutkijallemme] taas ja kysyä häneltä miten voisimme auttaa häntä hänen työnsä kanssa, joka hänen piti tehdä, niin että hän voisi tulla kirkkoon. Niin soitin ja kysyin juuri niin, ja hän sanoi, ettemme voi auttaa häntä, mutta ettei hänen tarvitse aloittaa töitä ennen kuin klo 10.40. Joten sanoin: ”No, voitko tulla ensimmäiseksi tunniksi sitten, koska lopetamme klo 10:30?” Ja hän sanoi, että tulisi!!!! AAAAH, RAKASTAN Pyhää Henkeä! Rakastan, kun kuuntelet ja asioita tapahtuu. Rakastan sitä. Rakastan tätä työtä! Niin menimme kirkkoon, ja oli paastosunnuntai, joten oli odotettavissa hyvä kokous. Ja se oli hyvä. Itkin yhdessä kohtaa, koska pieni poika seurakunnassa nousi ylös ja kertoi meille kuinka hän oli pyytänyt siunausta sillä viikolla, ja että Taivaallinen Isä oli kertonut hänelle siinä siunauksessa että hänen tuli lukea pyhiä kirjoituksia joka aamu ja rukoilla joka aamu ja ilta. Hän alkoi nyyhkyttää seistessään puhujakorokkeella, ja tajusin, että se oli koska hän tunsi Pyhän Hengen, eikä hän oikein tiennyt mitä tehdä sen kanssa. Se muistutti minua siitä puheesta tässä viimeisimmässä [Yleis]konferenssissa pienestä tytöstä, joka alkoi itkeä rukoiltuaan veljensä puolesta, ja hänen äitinsä kysyi häneltä miksi, ja hän sanoi, ettei tiennyt. Ja sitten hänen äitinsä sanoi: ”Se on koska tunnet Pyhän Hengen.” :) Minullakin oli kyyneleitä silmissäni! Se oli voimallista. Ja [tutkijamme] todella hymyili paljon jälkeenpäin, ja olin niin onnellinen, että hän oli siellä. Joten vaikka lukumme olivat niin vähäiset, meillä on kaunis sielu, jonka kanssa saamme työskennellä! Hän on niin kallisarvoinen Taivaalliselle Isälleen.
Ja luulen, että se on jotain johon olen todella herännyt palvellessani näitä ihmisiä; oikeasti ja tosissaan tunnen jossakin syvällä sisimmässäni tunteideni vavahtavan kun puhun ihmisille ja yritän palvella heitä, koska tiedän kuinka paljon Taivaallinen Isä rakastaa heitä. Sielumme ovat kallisarvoisia Jumalalle. Hän haluaa meidän palaavan luokseen. Hän rakastaa meitä, ja se on miksi Hän antoi meille evankeliuminsa. Edesauttaakseen meitä toteuttamaan suurimmat mahdollisuutemme, ollaksemme täällä ja auttaakseen meitä olemaan kaikkein onnellisimpia mitä voimme olla. Tiedän sen olevan totta. Ja toivon, etten koskaan unohda sitä, koska kun me tunnemme Jumalan rakkauden muita kohtaan, me teemme kovasti työtä. Emme tuhlaa aikaa, koska haluamme palvella Häntä. Lopetamme keskittymästä itseemme, ja muiden ihmisten huolenaiheet tulevat suuremmiksi kuin omamme. Olen kaukana siitä, että minusta tuntuisi tällaiselta koko ajan, joten toivon, etten kuulosta saarnaavalta, mutta tiedän, että se on totta, koska saan väläyksiä siitä säännöllisin väliajoin. Rakastan Isääni, ja rakastan Vapahtajaani. Me todella olemme täällä löytääksemme ilon. Mutta meidän täytyy LÖYTÄÄ se. Mikä merkitsee, että meidän täytyy tehdä työtä sen eteen. Mikä merkitsee, että se on mahdollista, mutta että meidän täytyy tunnistaa, että maailman määritelmä onnellisuudesta ei ole Jumalan. Risteilyaluksella istuminen syömässä taskurapuja kuulostaa hauskalta, mutta kuinka paljon enemmän kasvamme ja kuinka paljon enemmän onnellisuutta tunnemme kun hikoilemme jonkun vieressä työskennellen heidän talonsa hyväksi, tai antaen jonkun itkeä meille, yrittäen ymmärtää heidän ajatustapansa, ja sitten yrittäen auttaa heitä käyttäen mitä ajattelette että Jumala haluaisi heidän kuulevan? Luulen, että maailma on vääristänyt onnellisuuden tarkoittamaan, että meillä on välitöntä mielihyvää, välitöntä tyydytystä. Mutta sana ’välitön’ välittömästi ottaa pois parhaat osat siitä onnellisuudesta, koska työ on jotain, jonka Jumala on antanut meille jalostamaan, puhdistamaan, parantamaan, auttamaan ja vahvistamaan. En ole koskaan ollut onnellisempi, ja se on koska olen vihdoinkin oppimassa olemaan olematta laiska ja vain ajattelemaan itseäni.
Pyydän anteeksi, että lopetan aina paasaukseen! Haha, rakastan teitä kaikkia. Aikani on loppu. Olen innostunut kuulemaan äänenne!!!!
S laskou,
Sestra Satu Izattova
Pyydän anteeksi, että lopetan aina paasaukseen! Haha, rakastan teitä kaikkia. Aikani on loppu. Olen innostunut kuulemaan äänenne!!!!
S laskou,
Sestra Satu Izattova