Toukokuun 28, 2012:
Jumala tietää missä ihmiset ovat
Perhe ja ystävät,
Valitettavasti en löydä kamerajohtoani, joten ei kuvia tällä viikolla. Mutta tarinoita minulla on. Tämä viikko oli hyvä, kukaan ei tullut kirkkoon, mutta teimme työtä. Viime viikolla olimme kotona tekemässä jotain, ja puhelin piippasi. Eräs mies soitti meille. Hän sanoi, että hän oli tavannut Sisarlähetyssaarnaajat kauan sitten, ja hän oli ollut etsimässä totuutta yli vuoden, ja hän oli jatkanut Mormonin Kirjan lukemista kirkon nettisivulla tsekiksi, ja hänellä oli todella elävä uni yhtenä yönä missä hänelle kerrottiin, että meidän kirkkomme oli se tosi kirkko ja hänen tarvitsi liittyä siihen ja mennä kasteelle. Hän heräsi, päätti, että se oli varmaan vain hän itse keksimässä sitä ja jatkoi elämistä, mutta joko seuraavana tai muutamia öitä myöhemmin hänellä oli taas täsmälleen sama uni, ja se oli niin elävä, että hän heräsi ja tajusi, ettei se voinut olla vain sattuma. Joten hän päätti soittaa meille ja puhua siitä. Ja puhuessaan hän sanoi: ”Ja toivon, ettette vihastu, mutta annoin numeronne ystävälleni, ja hänellä voi olla kiinnostusta.” Kysyin häneltä hänen ystävänsä nimeä, ja [hän] oli iloinen, että hänen ystävänsä oli soittanut.
En tiedä kerroinko teille sitä juttua, mutta viime viikolla saimme satunnaisen tekstin, jossa luki ”Uskon, että kirkkonne on Jumalalta, milloin voimme tavata?” ja se mies asui Liberecissä, joten annoimme hänet Vanhimmille opetettavaksi, ja heidän pitäisi opettaa häntä tällä viikolla. Joka tapauksessa, eikö se olekin hienoa?! Ja niin me olimme innostuneita, ja tämä mies, joka soitti viime maanantaina, hän oli Liberecissä, ja niin Vanhimmat ottivat häneen yhteyttä, mutta eivät vielä tavanneet häntä, ja hän on palaamassa Mlada Boleslaviin, toiseen kaupunkiin alueellamme, huomenna, ja opetamme häntä. Se on niin hienoa! Olen niin innostunut. Ja hän soitti ja sanoi: ”Anteeksi, että pyydän tätä, mutta voisinko saada oman kopioni Mormonin Kirjasta?” Aaaahahaaa, kyllä. Kyllä ehdottomasti voit. Ja olin kuullut Vanhimmilta, että hänellä on kiinnostusta Opin ja Liittojen Kirjaan, joten kysyin häneltä haluaisiko hän myös sen, ja hän sanoi ’kyllä’, joten soitin Lähetyskotiin tänä aamuna ja kysyin voisimmeko ostaa yhden, ja onneksi ne otetaan lähetystyörahastosta, joten se oli mukavaa, joten joo, saimme yhden tilattua, ja menemme noutamaan sen koulutuksessa tänä tulevana keskiviikkona. Nastaa nastaa nastaa. Olen innostunut tapaamaan tämän miehen! Se Pyhien Kirjoitusten kohta enkeleistä kulkemassa edellämme ja valmistamassa ihmisiä (jossain Almassa) [Alma 13:24] on niin totta! Ja parasta oli kanssa, kun Vanhimmat Liberecissä soittivat ja sanoivat hänelle, että he tekisivät mitä tahansa tarpeellista käydäkseen hänen luonaan, ja hän sanoi: ”Kuulkaa Vanhimmat, teidän ei tarvitse saada minua vakuuttuneeksi, olen saanut vastaukseni.” Aaaah, ja eilen, kun puhuin hänelle puhelimessa, hän sanoi: ”Joo, jos voisimme tavata tällä viikolla, se olisi oikein hyvä, ja haluaisin tulla kirkkoonne sunnuntaina.” Ehdottomasti! Jipii!! Pitäkää tämä mies rukouksissanne!
Olen niin kiitollinen, että saan työskennellä Sisar Dolinarin kanssa. Hänen kanssaan on niin helppo tulla toimeen, ja me vain puhumme niin paljon, haha, se on niin hauskaa. Meidän täytyy vain alkaa puhua enemmän tsekkiä, hahah, mutta ensimmäinen viikko on aina kaikkein puheliain, koska tutustutte toisiinne ja taustoihinne jne.! Mutta hän on niin tyylikäs ja ystävällinen, ja kerta kaikkiaan rakastan palvella jonkun kanssa, joka on niin ajattelevainen ja rauhallinen. Pyhä Henki on hänen kanssaan koko ajan, ja on niin suuri siunaus olla sellaisen lähettyvillä. Saa minut haluamaan työskennellä kovemmin, jotta Pyhä Henki olisi kanssani sillä tavalla ja että olisin parempi! Olen hyvin onnellinen siitä kaikesta. Ja Jičín on kerta kaikkiaan mitä taianomaisin paikka.
Tutkija-altaamme on tyhjenemässä, valitettavasti. Huokaus. Mutta jatkamme yrittämistä. Mutta [yksi] pärjää hyvin. Hän todella haluaa mennä kasteelle, muttei oikein vielä ymmärrä miksi tai kuka Vapahtaja on, joten olemme keskittyneet siihen, ja menemme hänen luokseen joka ilta jäsenten kanssa, joten kyllä se tulee. Yhtenä iltana meillä oli ”Voin uskoa Kristukseen”-filmi, ja hän todella piti siitä ja jälkeenpäin selitti meille kuka Kristus on niin kauniisti, ja kerroin hänelle, että hänen uskonsa ja todistuksensa Kristuksesta ovat kasvamassa, ja hän oli iloinen kuullessaan sen. Umpimähkäinen ihme [hänestä]: olimme käymässä vanhemman jäsenen luona, joka oli ollut leikkauksessa ja on nyt kotona, ja jälkeenpäin [puhuimme ihmisille] hänen rakennuksessaan. Eräs nainen avasi oven vauva sylissään ja sanoi: ”Ei kiinnostusta”, mutta sitten katsoin vauvaa ja olin että mitä ihm’?! ”Tunnetteko _____?” Ja hän sanoi: ”Kyllä, hän on minun poikani.” Hahaha, tunnistin sen vauvan kautta. Niin suurenmoista, niin hän päästi meidät sisään, ja tunnin hän puhui meille siitä miten vaikeaa hänen elämänsä on, ja veljet, se on todella ollut! Mutta joka tapauksessa, tämän rouvan tytär kuoli myös traagisesti 5-vuotiaana, joten jaoimme todistuksemme Pelastussuunnitelmasta, mutta hän ei ollut vielä valmis. Hän sanoi meille aina uudelleen, että meillä on sama Jumala, joten hän ei halunnut kuulla viestiämme. Joten me vain kuuntelimme. Mutta se oli nasta tarina, koska meidät johdatettiin hänen äitinsä luo. Jumala silti tietää missä ihmiset ovat, ja Hän todella johdattaa meidät heidän luokseen tai heidät meidän luokse. Katsotaan mitä tapahtuu.
Eilen pidin puheen kirkossa :), ja voin sanoa, että se oli TÄYDELLISTÄ TSEKKIÄ. Hahahaha, se on koska vein sen Tmejseille käännettäväksi. Minun tsekkini on vielä tosi huonoa. Se on julma kieli. Mutta opiskelen. Joka tapauksessa, aiheena oli ’tieni Kristuksen luokse’, joten pistelin väliin joitakin henkilökohtaisia kokemuksia opinkappaleiden ja lähetyssaarnaajaoppiaiheiden sekaan, ja se meni hyvin. Alussa nousin ylös ja sanoin: ”Kiitos Tmejsien, minulla on tänään kielten lahja.” Ja ihmisten mielestä se oli hassua. Rakennuksessa ei ollut valoja, koska vastuussa oleva henkilö unohti maksaa laskun, joten oli aika hämärää, mutta kun pidin puhettani, kaikki jotenkin hiljentyivät. Kaikki Alkeisyhdistyksen lapset, kaikki. Kuolleen hiljaista paitsi minä puhumassa. Ja sen jälkeen kun jaoin kaksi mielikohtaani Pyhistä Kirjoituksista, Joh. 16:33 [=Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.] ja OL 68:6 [= Ja nyt, olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne; ja teidän tulee todistaa minusta, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta, että minä olen elävän Jumalan Poika, että minä olin, että minä olen ja että minä olen tuleva.], katsoin ylös ja aloin todistaa murtuneella tsekilläni. Mutta Pyhä Henki vain... en tiedä sanaa. Kääri? Ympäröi? Se oli ehkä voimakkain mitä olen koskaan tuntenut tähän mennessä täällä, ja silmäni alkoivat täyttyä kyynelistä, kun jaoin todistustani, ja luulen, että olen itkenyt vain kerran tai kaksi lähetystyössäni. Kerran kun olin turhautunut toisessa siirtojaksossani, ja sitten kun Mappi kuoli. Mutta kyyneleet tulivat. Ja minusta tuntui paljon samalta kuin siitä pienestä pojasta, jonka mainitsin muutamia viikkoja sitten, joka jakaessaan todistustaan alkoi itkeä, ja minusta tuntui, että se oli koska Pyhä Henki todisti hänelle, että se mitä hän oli sanomassa oli totta, eikä hän oikein tiennyt mitä tehdä sen kanssa. Ja se on miltä minusta tuntui. En voinut muuta kuin itkeä, ja kerroin näille ihmisille miten paljon rakastan heitä. Katsoin alas, ja monet jäsenistä olivat itkemässä. Jopa veli Volf. Ja voin aivan TUNTEA tämän voiman sisässäni. Se oli mahtavaa. Ja se oli vastaus rukouksiini, koska halusin tietää, olinko pärjäämässä hyvin Taivaallisen Isän silmissä, ja luulen, että Hän lähetti todistuksensa minulle, jotta tajuaisin, että tämä evankeliumi on todella totta, ja että se mitä olen tekemässä on hyvä asia, ja tunsin että oli kunnia-asia olla Hänen suukappaleenaan. Kerroin näille jäsenille, että he todella tekevät niin paljon, ja etten tule koskaan unohtamaan heitä. Että he ovat vaikuttaneet koko elämääni, ja että heidän todistuksensa tulevat aina olemaan osa minua ja osa minun. Se oli ihana ihana kokous, ja seuraavat kaksi puhujaa todistivat myös voimallisesti, ja sisar, joka piti rukouksen, ei voinut puhua, koska hän itki niin paljon. Ajattelin sitä jälkeenpäin ja mietin lähettiköhän Jumala ehkä meille vähän enemmän valoaan korvatakseen sähkövalon puutetta, joka meillä oli rakennuksessa sinä päivänä :). Sydämeni on täysi. Rintakehäni on puhkeamaisillaan. Evankeliumi on totta, ja rakastan Taivaallista Isääni niin paljon. Ja olen niin kiitollinen Kristuksesta. Tämä on maailman PARAS uutinen.
Rakastan teitä kaikkia. Kiitos kaikesta mitä teette. Ihanaa viikkoa, tehkää kovasti työtä, Jumala antaa meille enemmän energiaa kun pyydämme, ja Hän AINA auttaa meitä saavuttamaan vanhurskaat tavoitteemme. Meidän täytyy vain rehellisesti tehdä työtä kaikin voimin, uhrata mitä tarvitaan, ja meillä täytyy olla uskoa luovuttaa loput Hänelle. Olkaa hyviä. Kaipaan teitä.
Satu
Jumala tietää missä ihmiset ovat
Perhe ja ystävät,
Valitettavasti en löydä kamerajohtoani, joten ei kuvia tällä viikolla. Mutta tarinoita minulla on. Tämä viikko oli hyvä, kukaan ei tullut kirkkoon, mutta teimme työtä. Viime viikolla olimme kotona tekemässä jotain, ja puhelin piippasi. Eräs mies soitti meille. Hän sanoi, että hän oli tavannut Sisarlähetyssaarnaajat kauan sitten, ja hän oli ollut etsimässä totuutta yli vuoden, ja hän oli jatkanut Mormonin Kirjan lukemista kirkon nettisivulla tsekiksi, ja hänellä oli todella elävä uni yhtenä yönä missä hänelle kerrottiin, että meidän kirkkomme oli se tosi kirkko ja hänen tarvitsi liittyä siihen ja mennä kasteelle. Hän heräsi, päätti, että se oli varmaan vain hän itse keksimässä sitä ja jatkoi elämistä, mutta joko seuraavana tai muutamia öitä myöhemmin hänellä oli taas täsmälleen sama uni, ja se oli niin elävä, että hän heräsi ja tajusi, ettei se voinut olla vain sattuma. Joten hän päätti soittaa meille ja puhua siitä. Ja puhuessaan hän sanoi: ”Ja toivon, ettette vihastu, mutta annoin numeronne ystävälleni, ja hänellä voi olla kiinnostusta.” Kysyin häneltä hänen ystävänsä nimeä, ja [hän] oli iloinen, että hänen ystävänsä oli soittanut.
En tiedä kerroinko teille sitä juttua, mutta viime viikolla saimme satunnaisen tekstin, jossa luki ”Uskon, että kirkkonne on Jumalalta, milloin voimme tavata?” ja se mies asui Liberecissä, joten annoimme hänet Vanhimmille opetettavaksi, ja heidän pitäisi opettaa häntä tällä viikolla. Joka tapauksessa, eikö se olekin hienoa?! Ja niin me olimme innostuneita, ja tämä mies, joka soitti viime maanantaina, hän oli Liberecissä, ja niin Vanhimmat ottivat häneen yhteyttä, mutta eivät vielä tavanneet häntä, ja hän on palaamassa Mlada Boleslaviin, toiseen kaupunkiin alueellamme, huomenna, ja opetamme häntä. Se on niin hienoa! Olen niin innostunut. Ja hän soitti ja sanoi: ”Anteeksi, että pyydän tätä, mutta voisinko saada oman kopioni Mormonin Kirjasta?” Aaaahahaaa, kyllä. Kyllä ehdottomasti voit. Ja olin kuullut Vanhimmilta, että hänellä on kiinnostusta Opin ja Liittojen Kirjaan, joten kysyin häneltä haluaisiko hän myös sen, ja hän sanoi ’kyllä’, joten soitin Lähetyskotiin tänä aamuna ja kysyin voisimmeko ostaa yhden, ja onneksi ne otetaan lähetystyörahastosta, joten se oli mukavaa, joten joo, saimme yhden tilattua, ja menemme noutamaan sen koulutuksessa tänä tulevana keskiviikkona. Nastaa nastaa nastaa. Olen innostunut tapaamaan tämän miehen! Se Pyhien Kirjoitusten kohta enkeleistä kulkemassa edellämme ja valmistamassa ihmisiä (jossain Almassa) [Alma 13:24] on niin totta! Ja parasta oli kanssa, kun Vanhimmat Liberecissä soittivat ja sanoivat hänelle, että he tekisivät mitä tahansa tarpeellista käydäkseen hänen luonaan, ja hän sanoi: ”Kuulkaa Vanhimmat, teidän ei tarvitse saada minua vakuuttuneeksi, olen saanut vastaukseni.” Aaaah, ja eilen, kun puhuin hänelle puhelimessa, hän sanoi: ”Joo, jos voisimme tavata tällä viikolla, se olisi oikein hyvä, ja haluaisin tulla kirkkoonne sunnuntaina.” Ehdottomasti! Jipii!! Pitäkää tämä mies rukouksissanne!
Olen niin kiitollinen, että saan työskennellä Sisar Dolinarin kanssa. Hänen kanssaan on niin helppo tulla toimeen, ja me vain puhumme niin paljon, haha, se on niin hauskaa. Meidän täytyy vain alkaa puhua enemmän tsekkiä, hahah, mutta ensimmäinen viikko on aina kaikkein puheliain, koska tutustutte toisiinne ja taustoihinne jne.! Mutta hän on niin tyylikäs ja ystävällinen, ja kerta kaikkiaan rakastan palvella jonkun kanssa, joka on niin ajattelevainen ja rauhallinen. Pyhä Henki on hänen kanssaan koko ajan, ja on niin suuri siunaus olla sellaisen lähettyvillä. Saa minut haluamaan työskennellä kovemmin, jotta Pyhä Henki olisi kanssani sillä tavalla ja että olisin parempi! Olen hyvin onnellinen siitä kaikesta. Ja Jičín on kerta kaikkiaan mitä taianomaisin paikka.
Tutkija-altaamme on tyhjenemässä, valitettavasti. Huokaus. Mutta jatkamme yrittämistä. Mutta [yksi] pärjää hyvin. Hän todella haluaa mennä kasteelle, muttei oikein vielä ymmärrä miksi tai kuka Vapahtaja on, joten olemme keskittyneet siihen, ja menemme hänen luokseen joka ilta jäsenten kanssa, joten kyllä se tulee. Yhtenä iltana meillä oli ”Voin uskoa Kristukseen”-filmi, ja hän todella piti siitä ja jälkeenpäin selitti meille kuka Kristus on niin kauniisti, ja kerroin hänelle, että hänen uskonsa ja todistuksensa Kristuksesta ovat kasvamassa, ja hän oli iloinen kuullessaan sen. Umpimähkäinen ihme [hänestä]: olimme käymässä vanhemman jäsenen luona, joka oli ollut leikkauksessa ja on nyt kotona, ja jälkeenpäin [puhuimme ihmisille] hänen rakennuksessaan. Eräs nainen avasi oven vauva sylissään ja sanoi: ”Ei kiinnostusta”, mutta sitten katsoin vauvaa ja olin että mitä ihm’?! ”Tunnetteko _____?” Ja hän sanoi: ”Kyllä, hän on minun poikani.” Hahaha, tunnistin sen vauvan kautta. Niin suurenmoista, niin hän päästi meidät sisään, ja tunnin hän puhui meille siitä miten vaikeaa hänen elämänsä on, ja veljet, se on todella ollut! Mutta joka tapauksessa, tämän rouvan tytär kuoli myös traagisesti 5-vuotiaana, joten jaoimme todistuksemme Pelastussuunnitelmasta, mutta hän ei ollut vielä valmis. Hän sanoi meille aina uudelleen, että meillä on sama Jumala, joten hän ei halunnut kuulla viestiämme. Joten me vain kuuntelimme. Mutta se oli nasta tarina, koska meidät johdatettiin hänen äitinsä luo. Jumala silti tietää missä ihmiset ovat, ja Hän todella johdattaa meidät heidän luokseen tai heidät meidän luokse. Katsotaan mitä tapahtuu.
Eilen pidin puheen kirkossa :), ja voin sanoa, että se oli TÄYDELLISTÄ TSEKKIÄ. Hahahaha, se on koska vein sen Tmejseille käännettäväksi. Minun tsekkini on vielä tosi huonoa. Se on julma kieli. Mutta opiskelen. Joka tapauksessa, aiheena oli ’tieni Kristuksen luokse’, joten pistelin väliin joitakin henkilökohtaisia kokemuksia opinkappaleiden ja lähetyssaarnaajaoppiaiheiden sekaan, ja se meni hyvin. Alussa nousin ylös ja sanoin: ”Kiitos Tmejsien, minulla on tänään kielten lahja.” Ja ihmisten mielestä se oli hassua. Rakennuksessa ei ollut valoja, koska vastuussa oleva henkilö unohti maksaa laskun, joten oli aika hämärää, mutta kun pidin puhettani, kaikki jotenkin hiljentyivät. Kaikki Alkeisyhdistyksen lapset, kaikki. Kuolleen hiljaista paitsi minä puhumassa. Ja sen jälkeen kun jaoin kaksi mielikohtaani Pyhistä Kirjoituksista, Joh. 16:33 [=Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.] ja OL 68:6 [= Ja nyt, olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne; ja teidän tulee todistaa minusta, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta, että minä olen elävän Jumalan Poika, että minä olin, että minä olen ja että minä olen tuleva.], katsoin ylös ja aloin todistaa murtuneella tsekilläni. Mutta Pyhä Henki vain... en tiedä sanaa. Kääri? Ympäröi? Se oli ehkä voimakkain mitä olen koskaan tuntenut tähän mennessä täällä, ja silmäni alkoivat täyttyä kyynelistä, kun jaoin todistustani, ja luulen, että olen itkenyt vain kerran tai kaksi lähetystyössäni. Kerran kun olin turhautunut toisessa siirtojaksossani, ja sitten kun Mappi kuoli. Mutta kyyneleet tulivat. Ja minusta tuntui paljon samalta kuin siitä pienestä pojasta, jonka mainitsin muutamia viikkoja sitten, joka jakaessaan todistustaan alkoi itkeä, ja minusta tuntui, että se oli koska Pyhä Henki todisti hänelle, että se mitä hän oli sanomassa oli totta, eikä hän oikein tiennyt mitä tehdä sen kanssa. Ja se on miltä minusta tuntui. En voinut muuta kuin itkeä, ja kerroin näille ihmisille miten paljon rakastan heitä. Katsoin alas, ja monet jäsenistä olivat itkemässä. Jopa veli Volf. Ja voin aivan TUNTEA tämän voiman sisässäni. Se oli mahtavaa. Ja se oli vastaus rukouksiini, koska halusin tietää, olinko pärjäämässä hyvin Taivaallisen Isän silmissä, ja luulen, että Hän lähetti todistuksensa minulle, jotta tajuaisin, että tämä evankeliumi on todella totta, ja että se mitä olen tekemässä on hyvä asia, ja tunsin että oli kunnia-asia olla Hänen suukappaleenaan. Kerroin näille jäsenille, että he todella tekevät niin paljon, ja etten tule koskaan unohtamaan heitä. Että he ovat vaikuttaneet koko elämääni, ja että heidän todistuksensa tulevat aina olemaan osa minua ja osa minun. Se oli ihana ihana kokous, ja seuraavat kaksi puhujaa todistivat myös voimallisesti, ja sisar, joka piti rukouksen, ei voinut puhua, koska hän itki niin paljon. Ajattelin sitä jälkeenpäin ja mietin lähettiköhän Jumala ehkä meille vähän enemmän valoaan korvatakseen sähkövalon puutetta, joka meillä oli rakennuksessa sinä päivänä :). Sydämeni on täysi. Rintakehäni on puhkeamaisillaan. Evankeliumi on totta, ja rakastan Taivaallista Isääni niin paljon. Ja olen niin kiitollinen Kristuksesta. Tämä on maailman PARAS uutinen.
Rakastan teitä kaikkia. Kiitos kaikesta mitä teette. Ihanaa viikkoa, tehkää kovasti työtä, Jumala antaa meille enemmän energiaa kun pyydämme, ja Hän AINA auttaa meitä saavuttamaan vanhurskaat tavoitteemme. Meidän täytyy vain rehellisesti tehdä työtä kaikin voimin, uhrata mitä tarvitaan, ja meillä täytyy olla uskoa luovuttaa loput Hänelle. Olkaa hyviä. Kaipaan teitä.
Satu