Toukokuun 16, 2012:
Arvatkaa missä?
Jep! Pysyn Jičínissä! Olen täällä sisar Dolinarin kanssa. Hän on suurenmoinen! Andrew arvuutteli, että kouluttaisin, mutta en tee niin. Itse asiassa kukaan ei kouluta! Itse asiassa emme saa yhtään uusia sisarlähetyssaarnaajia ennen kuin marraskuussa, joten se on valitettavaa, koska se merkitsee, etten luultavasti ollenkaan kouluta lähetystyössäni. Skoda! Halusin. Mutta voi. Minkäs voit? :)
Oli NIIN HYVÄ puhua kanssanne! Olin niin onnellinen, ja olin salaisesti iloinen, että Isi oli Moskovassa, niin että sain kaksi puhelua, haha, mikä antoi meille lisää aikaa. Joten kiitos soittamisesta ja puhumisesta. Oli hyvä puhua taas Jeffereyn kanssa ja Yackin, koska hän ei kirjoita minulle paljoa, hmmmmmm ;). Kiitos niin paljon kaikista iloisista äänistänne ja hassuista tarinoista ja innostuksesta työhön, jota teen. Se oli kaikki hyvin avuliasta, ja olin niin onnellinen! Eikös olekin hullua, että meillä on jo ollut joulu- JA äitienpäiväpuhelinsoitto?! PAH! Mitä maailmassa! Mutta olen iloinen, että aika kuluu nopeasti. Merkitsee, että teemme työtä! Erityinen tunnustus Äitikullalle, koska hän tekee niin paljon hyväkseni. Kiitos, että huolehdit elämästäni sillä aikaa kun olen poissa. Rakastin puhua Isin kanssa. Älykäs puoleni tulee esille, kun puhun hänen kanssaan, haha; tuntui hyvältä puhua ”älyllisistä ajatuksistani”. :) Joten kiitos, iloista den matek. [= äitienpäivää] Vaikka minusta tuntuu, että se oli enemmän lahja minulle kuin teille! Siis kiitos.
Arvatkaa missä?
Jep! Pysyn Jičínissä! Olen täällä sisar Dolinarin kanssa. Hän on suurenmoinen! Andrew arvuutteli, että kouluttaisin, mutta en tee niin. Itse asiassa kukaan ei kouluta! Itse asiassa emme saa yhtään uusia sisarlähetyssaarnaajia ennen kuin marraskuussa, joten se on valitettavaa, koska se merkitsee, etten luultavasti ollenkaan kouluta lähetystyössäni. Skoda! Halusin. Mutta voi. Minkäs voit? :)
Oli NIIN HYVÄ puhua kanssanne! Olin niin onnellinen, ja olin salaisesti iloinen, että Isi oli Moskovassa, niin että sain kaksi puhelua, haha, mikä antoi meille lisää aikaa. Joten kiitos soittamisesta ja puhumisesta. Oli hyvä puhua taas Jeffereyn kanssa ja Yackin, koska hän ei kirjoita minulle paljoa, hmmmmmm ;). Kiitos niin paljon kaikista iloisista äänistänne ja hassuista tarinoista ja innostuksesta työhön, jota teen. Se oli kaikki hyvin avuliasta, ja olin niin onnellinen! Eikös olekin hullua, että meillä on jo ollut joulu- JA äitienpäiväpuhelinsoitto?! PAH! Mitä maailmassa! Mutta olen iloinen, että aika kuluu nopeasti. Merkitsee, että teemme työtä! Erityinen tunnustus Äitikullalle, koska hän tekee niin paljon hyväkseni. Kiitos, että huolehdit elämästäni sillä aikaa kun olen poissa. Rakastin puhua Isin kanssa. Älykäs puoleni tulee esille, kun puhun hänen kanssaan, haha; tuntui hyvältä puhua ”älyllisistä ajatuksistani”. :) Joten kiitos, iloista den matek. [= äitienpäivää] Vaikka minusta tuntuu, että se oli enemmän lahja minulle kuin teille! Siis kiitos.
Siis meillä on kelpo juhlat Romanin ja [kolmen tutkijamme] kanssa. He ilmoittautuivat kaikki tapaamaan kanssamme päivittäin. Joten se on hyvä. Meillä oli kokous siellä eilen, ja veli Neckar tuli kanssamme. Melko kutsut. Se on mielenkiintoista, koska he ovat kaikki eri tasoilla, ja kaikilla on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, mutta tämä tilanne opettaa meille paljon lähetyssaarnaajina. Todella ota asiat hitaasti. ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”-kirjassa sanotaan, että todellista älykkyyttä on se, että avaa ja yksinkertaistaa monimutkaista asiaa niin, että lapsikin voi sen ymmärtää. Jep, joten se on mitä yritämme tehdä, vaikka selvästi minulla ei ole todellista älykkyyttä, koska vielä sekaannun ajoittain. Tulemme näkemään, miten tämä kaikki sujuu! He ovat kauniita, ja ajattelen, että jos voisimme todella auttaa heitä kaikkia yhdessä, mikä tukijärjestelmä heillä olisikaan toisiaan varten. Eilen, kun olimme aloittamassa oppiaihetta, kysyimme heiltä miten heidän päivänsä oli sujunut, ja [jotkut] olivat väsyneitä, koska he olivat olleet muuttamassa koko päivän. Se oli silti hienoa, koska sitten Roman kertoi meille siitä kuinka he olivat olleet pulassa saada tavaransa uuteen paikkaansa, ja sitten Roman muisti, että hänellä oli kotiopettajia, niin [sitten] veli Neckar tietysti tuli heti paikalle töiden jälkeen ja kuljetti heidän tavaransa kahdessa autokuormallisessa. Se sai minut tuntemaan itseni niin onnelliseksi sisimmässäni tajuta miten innoitettua kotiopetus on, ja että Romanilla on niin hyvät kotiopettajat, että hän tietää, että voi soittaa heille ollessaan avun tarpeessa. Se oli niin ihanaa! Ja veli Neckar vain hymyili, eikä se ollut mikään iso juttu hänelle, koska hän on antanut Kristuksen tulla osaksi omaa OLEMUSTAAN.
Se oli niin suuri siunaus, ja sitten [tutkija], joka jo kiitti Tmej-perhettä viime viikolla oppiaiheen aikana heidän luonaan vaatteista ja ruoasta, jotka he antoivat hänelle, sanoi sitten veli Neckarille että ”minun todistukseni vahvistui tänään, koska taas kerran tajusin kuinka hyviä ihmisenne ovat”. Ja sitten hän katsoi suoraan veli Neckariin ja kiitti häntä ylenpalttisesti. Se on juuri mistä [kirkon] Presidentti Hinckley puhui, kun ihmiset kysyivät miksei meillä ole symboleja. ME olemme kirkkomme symboli. Ja se lisää vielä enemmän velvollisuutta olla aina esimerkkejä Hänestä, kuten Moosian luvussa 18 lukee. Ja VELJET, kylläpä se on niin suuri siunaus lähetyssaarnaajina olla näiden jäsenten seurassa, jotka todella antavat evankeliumin virrata lävitsensä teoissaan. Saa minut haluamaan olla niin paljon parempi joka päivä! Rakastan sitä. Se on miten tulemme käännyttämään koko maailman. Esimerkin avulla! Jäsenten ollessa lähetyssaarnaajia joka päivä. Se todella pehmittää sydämiä.
Niin olette varmaan kiinnostuneita siitä kuka uusi toverini on! Olen todella innostunut, hänen nimensä on sisar Mary Dolinar, ja hän on pitkä ja laiha niin kuin minä! Hän opiskeli UVU:ssa [= Utah Valley yliopisto] ja hänellä on 7 sisarusta; hän on toiseksi vanhin. Hän rakastaa VAALEANPUNAISTA! Sisar Dolinar on ystävällinen ja hiljainen ja todella myötätuntoinen ja herkkä. Hän on niin tyylikäs! Olen innostunut. Hänellä on pitkä paksu vaalea tukka ja on niin nätti, ja luulen, että tulemme tulemaan toimeen hienosti. Hän oli sisar Jorgensenin lähetystyökeskusryhmässä, joten yhtä siirtojaksoa nuorempi kuin minä. Hänellä on kolme koiraa, ja hänen perheensä asuu Bountifulissa, Utahissa. Yksi hänen koiristaan on nimeltään Coco! Mutta se on poika. Hän ei vielä aivan tiedä mitä hän haluaa opiskella palattuaan, mutta hän arvelee, että ehkä jotain niin kuin rikosoikeutta. Olen innostunut! Kuvia tulee varmaan ensi viikolla :).
Se oli niin suuri siunaus, ja sitten [tutkija], joka jo kiitti Tmej-perhettä viime viikolla oppiaiheen aikana heidän luonaan vaatteista ja ruoasta, jotka he antoivat hänelle, sanoi sitten veli Neckarille että ”minun todistukseni vahvistui tänään, koska taas kerran tajusin kuinka hyviä ihmisenne ovat”. Ja sitten hän katsoi suoraan veli Neckariin ja kiitti häntä ylenpalttisesti. Se on juuri mistä [kirkon] Presidentti Hinckley puhui, kun ihmiset kysyivät miksei meillä ole symboleja. ME olemme kirkkomme symboli. Ja se lisää vielä enemmän velvollisuutta olla aina esimerkkejä Hänestä, kuten Moosian luvussa 18 lukee. Ja VELJET, kylläpä se on niin suuri siunaus lähetyssaarnaajina olla näiden jäsenten seurassa, jotka todella antavat evankeliumin virrata lävitsensä teoissaan. Saa minut haluamaan olla niin paljon parempi joka päivä! Rakastan sitä. Se on miten tulemme käännyttämään koko maailman. Esimerkin avulla! Jäsenten ollessa lähetyssaarnaajia joka päivä. Se todella pehmittää sydämiä.
Niin olette varmaan kiinnostuneita siitä kuka uusi toverini on! Olen todella innostunut, hänen nimensä on sisar Mary Dolinar, ja hän on pitkä ja laiha niin kuin minä! Hän opiskeli UVU:ssa [= Utah Valley yliopisto] ja hänellä on 7 sisarusta; hän on toiseksi vanhin. Hän rakastaa VAALEANPUNAISTA! Sisar Dolinar on ystävällinen ja hiljainen ja todella myötätuntoinen ja herkkä. Hän on niin tyylikäs! Olen innostunut. Hänellä on pitkä paksu vaalea tukka ja on niin nätti, ja luulen, että tulemme tulemaan toimeen hienosti. Hän oli sisar Jorgensenin lähetystyökeskusryhmässä, joten yhtä siirtojaksoa nuorempi kuin minä. Hänellä on kolme koiraa, ja hänen perheensä asuu Bountifulissa, Utahissa. Yksi hänen koiristaan on nimeltään Coco! Mutta se on poika. Hän ei vielä aivan tiedä mitä hän haluaa opiskella palattuaan, mutta hän arvelee, että ehkä jotain niin kuin rikosoikeutta. Olen innostunut! Kuvia tulee varmaan ensi viikolla :).
Eilen oli varsinainen päivä. Siivosin ja tyhjensin rojuista sillä aikaa kun sisar Jorgensen pakkasi kuusi kuukautta oleskeluaan Jičínissä. Sitten meillä oli päivällinen Podlipnyen luona... ai niin! Minun piti kertoa teille heidän tarinansa. Ok, se tulee nyt heti satunnaisesti keskellä tätä kappaletta.
Ok, Podlipnyt ovat niin nastoja. Niin niin suurenmoisia. Siis he alkoivat ottaa jooga-tunteja Brnossa (kaikki yli 50-vuotiaat alkoivat tutkia joogan kautta, haha), koska kommunismi oli pyyhkinyt pois kaiken mahdollisuuden viralliseen lähetystyöhön, kirkko alkoi antaa jooga-tunteja, ja jos ihmiset kysyivät uskonnosta, he kertoivat heille keitä he olivat ja sitten antoivat heille tietoa evankeliumista jne. Niin veli Vojkufkan isä (tunsin kaikki nämä ihmiset Brnossa) antoi heille jonkin konekirjoitetun kopion jostain artikkelista tai selostuksen tai jotakin mormoneista, ja he aloittivat sillä. Mormonin kirjoja ei sallittu maassa, joten he eivät saaneet sellaista ennen kuin kasteensa jälkeen. He jatkoivat opiskelemista ja rukoilemista ja jäsenten kanssa puhumista, ja kahden vuoden jälkeen heidät kastettiin lammessa myöhään illalla. He olivat ensimmäiset ihmiset Tsekkoslovakiassa, jotka kastettiin päiväsaikaan. Vaikka päiväsaikaan merkitsee noin klo 23 tai niillä paikkein. Heidät kastettiin, ja sitten he muuttivat NováPakaan, luulen.
Joka tapauksessa, he alkoivat pitää kirkon kokouksia asunnossaan, mutta kaikki saapuivat umpimähkäisiin aikoihin, ja he vain kuiskasivat laulut, niin että ihmiset yläkerrassa ja alakerrassa eivät kuulisi heitä ja ilmiantaisi heitä. Sen ensimmäisen vuoden aikana, jolloin niin tehtiin, maassa oli kaksikymmentä kastetta. Joo. KAKSIKYMMENTÄ. Se oli hullua. Ja (olin kuullut tästä seuraavasta osasta aikaisemmin, mutten koskaan NÄHNYT sellaista ennen kuin eilen) he alkoivat salakuljettaa maahan Mormonin kirjoja. Mormonin kirjat olivat kaikki punaisia, myös sivujen ulkoreunat, ja edessä vain kirjaimet KM oli painettu kanteen. Tämä oli tehty siksi että jos joku löysi yhden sinulta ja vain vilkaisi sitä nopeasti, he ajattelisivat, että se oli kirja Karl Marxista. Mormonin kirjat tehtiin niin pieniksi, että ne mahtuivat taskuun, ja niitä oli vain tarpeeksi yksi kullekin perheelle.
Veli Podlipny myös kertoi minulle eilen tarinan miehestä, joka yritti tuoda enemmän kirjoja Tsekkoslovakiaan, ja hänet pysäytettiin rajalla. Rajavartija kysyi häneltä: ”Miksi sinulla on niin paljon kirjoja autossasi?!” ja mies hymyili ja sanoi: ”Rakastan tätä kirjaa NIIN PALJON!” Ja se oli ihme, hänen käskettiin vain kääntyä takaisin, ettei hän saanut tuoda kirjoja maahan, joten hän kääntyi ympäri. Heidän olisi kuitenkin pitänyt leimata hänen passinsa, tehden hänelle mahdottomaksi koskaan palata, mutta he eivät tehneet niin. Sen jälkeen ihmiset, kuten Podlipnyt, menivät Saksaan tyhjin käsin ja palasivat Mormonin kirja taskussaan. Mikä oli riskaabelia, koska jos heidät tarkastettiin menomatkalla, [viranomaiset] olisivat kirjoittaneet ylös tarkalleen mitä heillä oli päällään ja heidän matkatavaransa, ja jos heidät tavattiin paluumatkalla jotain ylimääräistä mukanaan, heidät pidätettiin. Joka tapauksessa, siis melkoinen tarina.
Kysyin Podlipnyiltä, oliko heillä vielä kommunistikopionsa Mormonin kirjoistaan, ja heillä oli, ja tunsin itseni NIIN nöyräksi! He ovat läpikäyneet niin paljon, ja sillä aikaa monet niistä jotka kääntyivät niin kauan sitten ovat jo jääneet pois. Mutta he ovat pysyneet vakaina, joten se on hyvä. Mutta kun luimme, vaikka punaisissa Mormonin kirjoissa on vanha käännös, pyysin saisinko lukea niistä. (Heillä oli kaksi kappaletta), ja he myöntyivät. Ah, vaalin sitä historiaa käsissäni. Se oli todellinen kunnia. Nämä ihmiset ovat läpikäyneet niin paljon. Evankeliumi on niin sen arvoista, ja rakastan sitä historiaa. Jumala valvoo tätä työtä! Minusta tuntuu, että joskus kun meidän pitää todella uhrata tonnettain, asiat merkitsevät enemmän. Joten ehkä, kun salaisia kokouksia pidettiin ja ihmisten piti vaarantaa niin paljon, evankeliumi levisi nopeammin, koska se oli, en tiedä... en tiedä mitä olen sanomassa, sitä arvostettiin enemmän? Mutta en sano, ettei sitä arvosteta nyt. Mutta puhumme vain NIIN monille ihmisille täällä, eikä kukaan kuuntele, ja on vain niin, ah, toivon, että sitä heiteltäisiin vähemmän ympäriinsä, koska maissa joissa virallista lähetystyötä ei sallita, evankeliumi KUKOISTAA, koska ihmisten täytyy kysellä, ja minusta tuntuu, että se askel tuo enemmän sitoumusta. Mutta se oli päivän järjestäytymättömän ajatukseni alku. Ehkä ensi viikolla siinä on enemmän järkeä, haha.
Toinen umpimähkäinen ajatus, jonka kerroin Isille: olimme [puhumassa ihmisille] viime viikolla, ja siellä oli tämä vanha mies maalaamassa aitaansa, ja kysyin häneltä voisimmeko auttaa, ja hän sanoi ’ei’, ja sitten sanoin: ”No, voimmeko kertoa teille sanomastamme?” Hän katsoi minua ja sanoi sitten jotain sellaista kuin: ”Te luulette, että JUMALA on olemassa?” Eikä hän ollut tyly, vain itse asiassa todella hämmästynyt. Jaoimme todistuksemme, ja sitten hän sanoi: ”Tiedättekö kuinka monta ihmistä kuoli holokaustin aikana? Ihmiset sanovat kuusi miljoonaa, mutta se on vain arvio. Kukaan ei todella edes tiedä. Ja minun setäni oli yksi niistä, jotka elivät keskitysleirillä ja pääsivät ulos elävänä. Hän asui siellä vuosia, ja kun hän tuli kotiin, hän ei ollut samanlainen, ja hän painoi vain 53 kiloa. Ja te kerrotte minulle, että JUMALA elää?” ÄÄÄÄÄH, miksen osaa selittää mitään tällaisissa tilanteissa? Se vain mursi sydämeni. Täysin mursi sen, ja sillä aikaa kun seisoin siinä pälpättämässä, päähäni pälkähti ajatus, että vaikka hän on oikeassa, emme fyysisesti tiedä kuinka monta miljoonaa kuoli holokaustissa, enkä halua halventaa sitä, minusta tuntuu, että se pahempi, paljon suurempi menetys, on miljoonien ihmisten sukupolvet, jotka nyt sen huonon hallituksen ja tyrannian johdosta ovat menettäneet toivonsa Jumalaan. Eikä vain se, mutta he ovat kaikkea uskonnollista vastaan. En ole koskaan elämässäni nähnyt NIIN MONIA valtavia katedraaleja. Ne kattavat maiseman, ja ne ovat aivan tyhjillään, ja niitä ympäröi joukoittain ateisteja, jotka kieltävät, että Jumalalla olisi mitään osaa heidän elämässään. Kuulen aina: ”Isoäitini oli uskovainen, mutta minä en ole.” Ja se vallan murtaa sydämeni miten yhdessä sukupolvessa, yhdessä pyyhkäyksessä huonoa hallintoa, Jumala on imaistu pois näistä ihmisistä. On vaikeaa yrittää ja saada yhteys, koska en rehellisesti osaa edes kuvitella koskaan edes olla MIETTIMÄTTÄ Jumalaa tai sitä mistä tulimme. Se ajattelutapa, minusta tuntuu, on suurempi menetys. Meillä on kaksi kuolemaa. Mutta Kristus on voittanut fyysisen kuoleman. Luulen, että paholainen on paljon iloisempi, kun hän saa aikaan hengellisen kuoleman. Toivon, että siinä oli järkeä. Täytyy mennä. Rakastan teitä kaikkia.
S laskou,
Sestra Christinka
Ok, Podlipnyt ovat niin nastoja. Niin niin suurenmoisia. Siis he alkoivat ottaa jooga-tunteja Brnossa (kaikki yli 50-vuotiaat alkoivat tutkia joogan kautta, haha), koska kommunismi oli pyyhkinyt pois kaiken mahdollisuuden viralliseen lähetystyöhön, kirkko alkoi antaa jooga-tunteja, ja jos ihmiset kysyivät uskonnosta, he kertoivat heille keitä he olivat ja sitten antoivat heille tietoa evankeliumista jne. Niin veli Vojkufkan isä (tunsin kaikki nämä ihmiset Brnossa) antoi heille jonkin konekirjoitetun kopion jostain artikkelista tai selostuksen tai jotakin mormoneista, ja he aloittivat sillä. Mormonin kirjoja ei sallittu maassa, joten he eivät saaneet sellaista ennen kuin kasteensa jälkeen. He jatkoivat opiskelemista ja rukoilemista ja jäsenten kanssa puhumista, ja kahden vuoden jälkeen heidät kastettiin lammessa myöhään illalla. He olivat ensimmäiset ihmiset Tsekkoslovakiassa, jotka kastettiin päiväsaikaan. Vaikka päiväsaikaan merkitsee noin klo 23 tai niillä paikkein. Heidät kastettiin, ja sitten he muuttivat NováPakaan, luulen.
Joka tapauksessa, he alkoivat pitää kirkon kokouksia asunnossaan, mutta kaikki saapuivat umpimähkäisiin aikoihin, ja he vain kuiskasivat laulut, niin että ihmiset yläkerrassa ja alakerrassa eivät kuulisi heitä ja ilmiantaisi heitä. Sen ensimmäisen vuoden aikana, jolloin niin tehtiin, maassa oli kaksikymmentä kastetta. Joo. KAKSIKYMMENTÄ. Se oli hullua. Ja (olin kuullut tästä seuraavasta osasta aikaisemmin, mutten koskaan NÄHNYT sellaista ennen kuin eilen) he alkoivat salakuljettaa maahan Mormonin kirjoja. Mormonin kirjat olivat kaikki punaisia, myös sivujen ulkoreunat, ja edessä vain kirjaimet KM oli painettu kanteen. Tämä oli tehty siksi että jos joku löysi yhden sinulta ja vain vilkaisi sitä nopeasti, he ajattelisivat, että se oli kirja Karl Marxista. Mormonin kirjat tehtiin niin pieniksi, että ne mahtuivat taskuun, ja niitä oli vain tarpeeksi yksi kullekin perheelle.
Veli Podlipny myös kertoi minulle eilen tarinan miehestä, joka yritti tuoda enemmän kirjoja Tsekkoslovakiaan, ja hänet pysäytettiin rajalla. Rajavartija kysyi häneltä: ”Miksi sinulla on niin paljon kirjoja autossasi?!” ja mies hymyili ja sanoi: ”Rakastan tätä kirjaa NIIN PALJON!” Ja se oli ihme, hänen käskettiin vain kääntyä takaisin, ettei hän saanut tuoda kirjoja maahan, joten hän kääntyi ympäri. Heidän olisi kuitenkin pitänyt leimata hänen passinsa, tehden hänelle mahdottomaksi koskaan palata, mutta he eivät tehneet niin. Sen jälkeen ihmiset, kuten Podlipnyt, menivät Saksaan tyhjin käsin ja palasivat Mormonin kirja taskussaan. Mikä oli riskaabelia, koska jos heidät tarkastettiin menomatkalla, [viranomaiset] olisivat kirjoittaneet ylös tarkalleen mitä heillä oli päällään ja heidän matkatavaransa, ja jos heidät tavattiin paluumatkalla jotain ylimääräistä mukanaan, heidät pidätettiin. Joka tapauksessa, siis melkoinen tarina.
Kysyin Podlipnyiltä, oliko heillä vielä kommunistikopionsa Mormonin kirjoistaan, ja heillä oli, ja tunsin itseni NIIN nöyräksi! He ovat läpikäyneet niin paljon, ja sillä aikaa monet niistä jotka kääntyivät niin kauan sitten ovat jo jääneet pois. Mutta he ovat pysyneet vakaina, joten se on hyvä. Mutta kun luimme, vaikka punaisissa Mormonin kirjoissa on vanha käännös, pyysin saisinko lukea niistä. (Heillä oli kaksi kappaletta), ja he myöntyivät. Ah, vaalin sitä historiaa käsissäni. Se oli todellinen kunnia. Nämä ihmiset ovat läpikäyneet niin paljon. Evankeliumi on niin sen arvoista, ja rakastan sitä historiaa. Jumala valvoo tätä työtä! Minusta tuntuu, että joskus kun meidän pitää todella uhrata tonnettain, asiat merkitsevät enemmän. Joten ehkä, kun salaisia kokouksia pidettiin ja ihmisten piti vaarantaa niin paljon, evankeliumi levisi nopeammin, koska se oli, en tiedä... en tiedä mitä olen sanomassa, sitä arvostettiin enemmän? Mutta en sano, ettei sitä arvosteta nyt. Mutta puhumme vain NIIN monille ihmisille täällä, eikä kukaan kuuntele, ja on vain niin, ah, toivon, että sitä heiteltäisiin vähemmän ympäriinsä, koska maissa joissa virallista lähetystyötä ei sallita, evankeliumi KUKOISTAA, koska ihmisten täytyy kysellä, ja minusta tuntuu, että se askel tuo enemmän sitoumusta. Mutta se oli päivän järjestäytymättömän ajatukseni alku. Ehkä ensi viikolla siinä on enemmän järkeä, haha.
Toinen umpimähkäinen ajatus, jonka kerroin Isille: olimme [puhumassa ihmisille] viime viikolla, ja siellä oli tämä vanha mies maalaamassa aitaansa, ja kysyin häneltä voisimmeko auttaa, ja hän sanoi ’ei’, ja sitten sanoin: ”No, voimmeko kertoa teille sanomastamme?” Hän katsoi minua ja sanoi sitten jotain sellaista kuin: ”Te luulette, että JUMALA on olemassa?” Eikä hän ollut tyly, vain itse asiassa todella hämmästynyt. Jaoimme todistuksemme, ja sitten hän sanoi: ”Tiedättekö kuinka monta ihmistä kuoli holokaustin aikana? Ihmiset sanovat kuusi miljoonaa, mutta se on vain arvio. Kukaan ei todella edes tiedä. Ja minun setäni oli yksi niistä, jotka elivät keskitysleirillä ja pääsivät ulos elävänä. Hän asui siellä vuosia, ja kun hän tuli kotiin, hän ei ollut samanlainen, ja hän painoi vain 53 kiloa. Ja te kerrotte minulle, että JUMALA elää?” ÄÄÄÄÄH, miksen osaa selittää mitään tällaisissa tilanteissa? Se vain mursi sydämeni. Täysin mursi sen, ja sillä aikaa kun seisoin siinä pälpättämässä, päähäni pälkähti ajatus, että vaikka hän on oikeassa, emme fyysisesti tiedä kuinka monta miljoonaa kuoli holokaustissa, enkä halua halventaa sitä, minusta tuntuu, että se pahempi, paljon suurempi menetys, on miljoonien ihmisten sukupolvet, jotka nyt sen huonon hallituksen ja tyrannian johdosta ovat menettäneet toivonsa Jumalaan. Eikä vain se, mutta he ovat kaikkea uskonnollista vastaan. En ole koskaan elämässäni nähnyt NIIN MONIA valtavia katedraaleja. Ne kattavat maiseman, ja ne ovat aivan tyhjillään, ja niitä ympäröi joukoittain ateisteja, jotka kieltävät, että Jumalalla olisi mitään osaa heidän elämässään. Kuulen aina: ”Isoäitini oli uskovainen, mutta minä en ole.” Ja se vallan murtaa sydämeni miten yhdessä sukupolvessa, yhdessä pyyhkäyksessä huonoa hallintoa, Jumala on imaistu pois näistä ihmisistä. On vaikeaa yrittää ja saada yhteys, koska en rehellisesti osaa edes kuvitella koskaan edes olla MIETTIMÄTTÄ Jumalaa tai sitä mistä tulimme. Se ajattelutapa, minusta tuntuu, on suurempi menetys. Meillä on kaksi kuolemaa. Mutta Kristus on voittanut fyysisen kuoleman. Luulen, että paholainen on paljon iloisempi, kun hän saa aikaan hengellisen kuoleman. Toivon, että siinä oli järkeä. Täytyy mennä. Rakastan teitä kaikkia.
S laskou,
Sestra Christinka