Marraskuun 28, 2011:
Tsekkaan sisään
Hei kaikki. On kummallista kirjoittaa taas, kun tuntuu, että JUURI kirjoitin, mutta kerron teille kaikki mitä tapahtuu vanhassa kunnon Brnossa.
Ensinnäkin, luulen, että kielitaitoni on huononemassa. KURJUUKSIEN KURJUUS! Eräs jäsen tuli luokseni sunnuntaina ja sanoi: ”Tsekkisi on huonompaa kuin silloin kun tulit tänne.” Sisar Brimhall ja minä vain tuijotimme, koska luulen että [sisar B] oli niin järkyttynyt, että tuo todella tuli hänen suustaan, ja minä olin vain surullinen, että hän ajatteli niin, ja aloin ihmetellä mitä maailmassa voisin tehdä, että oppisin kieltä paremmin! Voi vitsi. Niin heti kerroin sisar Brimhallille, että pidämme tsekkiviikon tällä viikolla, englanti kiellossa. Ok, no ei englanti kiellossa, mutta melkein. Paitsi, kutsuin jotkut vanhimmat piirissä tekemään sitä kanssamme niin että se voisi olla kilpailu. JOULUMARKKINAT OVAT TÄÄLLÄ!!! Mikä tarkoittaa, että voimme kilpailla ihanista herkuista. Niin he suostuivat, ja tsekin tunnit ovat alkaneet. Mutta pitäkää minut rukouksissanne. On hassua miten paljon rukoukset vahvistavat sinua. Niin monesti lannistun näiden aivojeni kanssa ja miten hitaasti tärkeät asiat yleensä tarttuvat. Voin oppia umpimähkäisiä asioita maailmasta niin kuin ei mitään, voin poimia asioita oikein nopeasti PAITSI kieliä ja pyhien kirjoitusten muistiin painamista. Se on todella turhauttavaa, mutta jos laskeudun polvilleni [rukoilemaan] ennen kuin annan kyynelten tulla,Taivaallinen Isä vahvistaa minua, ja tarve itkeä menee pois. Vaikka Sisar Brimhall on siunaus ja puolikas, koska hän on aina niin halukas tekemään mitä tahansa tarvitsenkin auttaakseni itseäni oppimaan kieltä paremmin. Luin ”Saarnatkaa minun evankeliumiani” eilen, ja keksin idean käyttää viimeiset 20 minuuttia kielen opiskeluajasta joka päivä opettaaksemme toinen toisillemme mitä olemme oppineet. Sillä tavalla voimme molemmat vakiinnuttaa päivän opit opettamalla, samalla kun autamme toista keskittymään soveltamaan päivän kuluessa sitä mitä he opiskelivat jne. Kerroin sisar Brimhallille siitä, ja hän oli valmis alkamaan toteuttaa sitä. Toverit, jotka tukevat, ovat niin suuri siunaus. On mielenkiintoista miten voin jo nähdä, että lähetystyö auttaa minua valmistautumaan avioliittoon ja elämään tämän jälkeen. Olen oppinut alkamaan olla kärsivällisempi ihmisten kanssa, joiden kanssa voisin helposti turhautua, ja voin erottaa paremmin mitkä ominaisuudet tulevat olemaan minulle TODELLA tärkeitä puolisossa. Olen oppimassa paljon itsestäni täällä, ja se on suurenmoista, koska asettamalla itseni syrjään ja palvelemalla muita, voin itse asiassa oppia miten kehittää omaa itseäni JA palvella heitä, kun taas jos vain kiinnittäisin huomiota omiin juttuihini ja tapoihini saisin vain yhden noista siunauksista. Palveleminen on ehdottomasti se parempi tie!
No minulla on tosi hieno kokemus teille kaikille kerrottavaksi! Tänä viikonloppuna sisar Brimhall ja minä olimme ulkona [puhumassa ihmisille] ”namestilla”, kaupungin torilla. Olemme alkaneet aina asettaa tavoitteita kuinka monelta ihmiseltä tulemme saamaan puhelinnumeroita, sopimuksia oppiaiheisiin, jne. ennen kuin menemme ulos. Tällä tavalla, jos pidät ne mielessäsi, Jumala tietää niistä (rukouksen kautta) ja sinulla on tavoite, jota kohti voit todella työskennellä. Se on toiminut meille oikein hyvin. Joka tapauksessa, yhtenä päivänä meillä oli vain muutama minuutti ennen kuin olimme menossa tapaamaan piirimme piirilounaalle. Olimme saavuttaneet kaikki puhelinnumerotavoitteemme, mutta emme olleet vielä sopineet tapaamisesta. Sisar Brimhall sanoi: ”Ok, löydetään tämä sopimus ennen kuin meidän pitää mennä lounaalle.” Ja olin samaa mieltä. Hän alkoi kääntyä ympäri mennäkseen samaa tietä kuin olimme tulleet, mutta näin miehen kävelevän meitä kohti, ja sanoin: ”Hei, puhutaan tälle kaverille.” Joten teimme niin. Ja hän ei puhunutkaan tsekkiä, joten voimme todella kommunikoida hänen kanssaan käyttäen [englantilaisia] sanoja. Hän on ihana ja Syyriasta. Puhuimme vähän, ja hän sanoi, että oli asunut Lontoossa jonkin aikaa opiskelemassa ja oli jopa mennyt kirkkoon siellä ja lukenut jonkun verran Mormonin kirjaa. Olimme haltioissamme ja pyysimme sopia tapaamisesta. Hän myöntyi ja sanoi, että se olisi mukavaa. Olimme niin onnellisia, ja meistä molemmista oli ihanaa, että Taivaallinen Isä tiesi tarkalleen mitä kohden olimme työskentelemässä ja että Hän auttoi meitä saavuttamaan tavoitteemme. (Tavoitteet ovat jotain, joiden kanssa minun on aina tarvinnut ponnistella; taivaan kiitos, että olen lähetystyössä.)
Menimme lounaalle, meillä oli hauskaa, mutta tarina ei lopu siihen. Muutama päivä myöhemmin meillä oli tapaamisemme [uuden tutkijamme] kanssa. Kun hän tuli kirkkoon, meillä oli eräs nuori jäsen siellä opettamassa [kanssamme], joka puhui englantia, ja aloimme opettaa. Keskitimme ensimmäisen oppiaiheen siihen miten paljon Jumala rakastaa meitä. Hän rakastaa meitä, ja koska Hän rakastaa meitä, Hän antoi meille Jeesuksen, [evankeliumin] palauttamisen, profeetat, perheet, jne. Se onnistui hyvin, ja oli ihanaa että voin todella opettaa. Kun on uusi tulokas ja sitten jatkokoulutuksessa, voi tuntea olonsa hieman alennetuksi, koska tunnet ettet ole yhtä hyvä kuin se toinen lähetyssaarnaaja, koska olet ”koulutuksessa”. Ynnä kielitaitosi ei ole yhtä hyvä, joten päädyt olemaan puhumatta kovin paljon oppiaiheissa, ja se toinen henkilö ottaa tilanteen haltuunsa. Sisar Smithillä ja Brimhallilla on molemmilla ollut tavoitteena huomioida toverinsa (minut) ja antaa hänen puhua. Sisar Brimhall ei voi kuulla superhyvin, joten jos alan puhua hiljaisesti, joskus hän ei kuule minua, joten niin meidän on pitänyt harjoitella ja kehittää systeemi niin että minä saan sanottua todistukseni jne. MUTTA tämä oppiaihe oli loistava. Päätin nostaa pääni pystyyn ja todella opettaa. Koska puhuimme molemmat englantia, kaikki tuli ymmärretyksi eikä ollut niitä tyhjiä ilmeitä, joita joskus näemme. Se oli ihanaa, ja sisar Brimhall ja minä työskentelimme oikein hyvin tovereina. Olimme todella suunnitelleet tämän oppiaiheen, joten asiat sujuivat kitkattomasti. Se oli myös niin mielenkiintoista, koska [tutkijamme] kertoi meille kuinka ensimmäisellä kerralla, kun hän oli tavannut lähetyssaarnaajat, hän oli juuri saapunut Lontooseen, oli uupunut, ja oli kantamassa matkalaukkujaan asuntoonsa. Hän oli juuri kulman takana, kun lähetyssaarnaajat tulivat hänen luokseen ja alkoivat puhua hänelle kirkosta. [Hän] päätti, että olisi ok tavata heitä, vaikka hän nauraen selitti kuinka uupunut hän oli ollut! Hän osallistui sitten muutamaan oppiaiheeseen, mutta muutti Tsekin tasavaltaan sen jälkeen.
Sitten hän selitti kuinka hän oli ollut etsimässä yhtä museota Brnossa (päivänä jolloin tapasimme) ja oli ollut ajattelemassa syvällisiä hengellisiä asioita, kun me poksahdimme kulman takaa ja selitimme hänelle tsekiksi keitä me olimme. Hän sanoi, että tunnisti meidät ja nauroi, koska hän tiesi, että joskus Jumala sijoittaa ihmisiä tilanteisiin. [Hän] sanoi, että monesti me olemme vastuussa siitä mitä teemme jne., mutta toisinaan meitä ohjataan. Olin niin iloinen, että [hän] tunnisti Jumalan käden tapaamisessamme. Sisar Brimhall ja minä sitten yllättävästi selitimme, että me olimme myös todella tunteneet, että meidät johdatettiin hänen luokseen, ja meistä oli tuntunut, että Jumala huolehti meistä tuona aikana. Tämä oli valtava todistus minulle, että Pyhä Henki on joskus NIIN hiljainen, että emme voi edes erottaa milloin Hän johdattaa meitä, mutta voimme huomata kun Hän on lähtenyt pois elämästämme. En välttämättä tuntenut samaa voimakasta tunnetta, jonka tunsin, kun otin yhteyttä [erääseen toiseen tutkijaan], että PUHU TUOLLE MIEHELLE, mutta minulla oli vain ajatus yrittää vielä yhtä henkilöä ennen kuin käännyn ympäri. Ja se yksi henkilö oli se, jonka Taivaallinen Isä tiesi tarvitsevan meitä, ja jonka Taivaallinen Isä halusi meidän löytävän. Tutkijamme kuunteli tarkkaavaisesti oppiaihettamme. Hän kysyi kultalevyistä, ja kysyi sitten pelätyn kysymyksen: ”Missä ne levyt ovat nyt, voinko mennä katsomaan niitä?” Selitimme kuinka levyt ovat pyhiä ja enkeli on ottanut ne, mutta miten voimme lukea mitä niissä sanotaan Mormonin kirjasta ja saada todistuksen niiden todellisuudesta sillä tavalla. Näytimme sitten kuinka Mormonin kirjan etusivuilla on todistuksia todistajilta, jotka näkivät levyt. Olin yllättynyt, kun hän sanoi: ”Vau. KAHDEKSAN ihmistä näki ne?” RAKASTIN SITÄ. Hän oli niin valmis. Sen sijaan, että olisi ajatellut VAIN kahdeksan ihmistä? Hän tunnisti mikä siunaus se on meille tietää, että niin monta ihmistä oli nähnyt ja pidellyt levyjä. Selitimme [evankeliumin] palauttamisen, ja kuinka tarvitsemme luvan toimia Jumalan nimessä. Sitten [hän] sanoi: ”Siis toiset kirkot tekevät mitä ihmiset haluavat, mutta teidän kirkkonne tekee mitä Jumala haluaa.” Eikös se olekin kaunis todistus? VELJET, tunsin itseni niin etuoikeutetuksi olla se, joka näkee Pyhän Hengen opettavan häntä. Jäsen, joka meillä oli, jakoi suloisen todistuksensa Mormonin kirjasta, ja [tutkijamme] kuunteli tarkkaavaisesti.
Oppiaiheen lopussa päätin kysyä [häneltä] hänen perheestään, ja nyt minusta tuntuu katsoen jälkikäteen, että Pyhä Henki oli siinä kysymyksessä myös, vaikka olimme lopettaneet oppiaiheen. [Hänen] perheensä on Syyriassa. Enkä ole voinut lukea uutisia viiteen kuukauteen nyt, mutta perustuen siihen mitä hän sanoi, tilanne ei kuulosta hyvältä. [Hänellä] on hyvin suuri perhe, ja hän on ainoa, joka on päässyt pois maasta stipendin avulla. Hän selitti kuinka siunattuja maailmassa ovat kaikki, joilla voi olla tilaisuuksia ja kokemuksia, koska hänen perheelleen, sen sijaan että odottaisivat valoisaa tulevaisuutta, elämä on yrittämistä pysyä hengissä joka tunti. Viime viikolla hänen 70-vuotias setänsä pidätettiin, koska hän on lääkäri, eikä kukaan ole kuullut hänestä tai tiedä hänen olinpaikkaansa. [Tämä ystävällinen nuori mies] on niin rasittunut tilanteesta, että hänen täytyi katkaista internetti huoneestaan, koska hän oli jatkuvasti tarkistamassa uutisia nähdäkseen mitkä tuoreimmat päivitykset olivat, nähdäkseen oliko hänen kaupunkinsa vahingoittunut, varmistaakseen, että hänen perheensä oli kunnossa. Hän sanoi, että on aina huolissaan heistä, aina, ja että hän ei voi mennä takaisin Syyriaan, koska hänet pidätettäisiin ja pakotettaisiin menemään armeijaan. Joten hänen täytyy odottaa, samalla kun työskentelee parhaansa mukaan pitääkseen stipendinsä, samalla taiteillen tämän jatkuvan pelon kanssa kaikkein hänelle rakkaimpien ihmisten puolesta. Koko ajan, kun kuuntelin tämän nuoren miehen tarinaa, sydäntäni oikein kivisti. Olemme niin siunattuja. Miten minä aina unohdan kuinka siunattu olen? Miksi me teemme niin? Ylistin [häntä] hänen kääntymisestään Jumalan puoleen vaikeina aikoinaan sen sijaan, että kääntyisi pois Hänestä. Hän selitti, että ajat, jolloin hän uskoo Kristukseen, ovat hänen onnellisimpiaan, ja hän tarvitsee sitä tukea. Miten totta se onkaan? Rakastan noita hetkiä, noita hetkiä, jotka saavat sinut astumaan sieluusi ja todella katsomaan mitä sinulla on. Todella saamaan sinut arvostamaan asioita ympärilläsi ja katsomaan asioita uusilla tavoilla. Minusta tuntui siltä, kun menin keskitysleirille Saksassa isin kanssa tasan kaksi vuotta sitten. Yritin asettaa itseni noiden ihmisten kenkiin, joiden vapaudet oli julmasti otettu pois, noiden ihmisten, jotka eivät voineet ajatella mikä pääaine olisi paras, minkä pojan kanssa seurustella, mihin ravintolaan mennä, missä asua, mitä tehdä sinä päivänä perheittensä kanssa. Kerroin [tälle nuorelle miehelle], että rukoilisin hänen rakkaittensa puolesta. Hänellä on viisi sisarta ja kaksi veljeä. Hän on mahtava esimerkki minulle. Tunsin itseni niin nöyräksi sen kokemuksen jälkeen.
Olen kiitollinen vapaudesta. Olen kiitollinen, että seuratessamme Jeesusta Kristusta meillä on ENEMMÄN vapautta. Enemmän vapautta olla onnellinen, enemmän vapautta elää perheittemme kanssa ikuisesti, enemmän vapautta ymmärtää miksi asiat tapahtuvat, enemmän vapautta tietää keitä olemme ja minne olemme menossa, vapautta tuntea synnin taakka nostettavan pois, vapautta antaa anteeksi ettei tarvitse kantaa kaunaa ympäriinsä. Jeesuksen Kristuksen kautta jopa [tämä mies] voi löytää rauhan sydämeensä, vaikka hänen mielensä ja maailmansa laukkaavat. Minusta on tärkeää muistaa kuinka siunattu olen. Minulla on voimakas halu parantaa tätä maailmaa, ja tiedän, että olen täsmälleen parhaimmassa paikassa missä voisin olla tekemässä niin tänä aikana elämässäni.
Rakastan teitä kaikkia, toivon, että teillä on ihana viikko. Olen lähdössä joulumarkkinoille. En voi odottaa kunnes alan selittää ihmisille joulun todellista merkitystä. Kristus ELI. Hän todella eli. Hän elää nyt, ja Hän tulee uudestaan. Ja saan hölöttää pienen tsekkiläisen pääni edestä siitä koko päivän. En voisi olla siunatumpi.
Rakastan teitä,
Sestra Satu
Tsekkaan sisään
Hei kaikki. On kummallista kirjoittaa taas, kun tuntuu, että JUURI kirjoitin, mutta kerron teille kaikki mitä tapahtuu vanhassa kunnon Brnossa.
Ensinnäkin, luulen, että kielitaitoni on huononemassa. KURJUUKSIEN KURJUUS! Eräs jäsen tuli luokseni sunnuntaina ja sanoi: ”Tsekkisi on huonompaa kuin silloin kun tulit tänne.” Sisar Brimhall ja minä vain tuijotimme, koska luulen että [sisar B] oli niin järkyttynyt, että tuo todella tuli hänen suustaan, ja minä olin vain surullinen, että hän ajatteli niin, ja aloin ihmetellä mitä maailmassa voisin tehdä, että oppisin kieltä paremmin! Voi vitsi. Niin heti kerroin sisar Brimhallille, että pidämme tsekkiviikon tällä viikolla, englanti kiellossa. Ok, no ei englanti kiellossa, mutta melkein. Paitsi, kutsuin jotkut vanhimmat piirissä tekemään sitä kanssamme niin että se voisi olla kilpailu. JOULUMARKKINAT OVAT TÄÄLLÄ!!! Mikä tarkoittaa, että voimme kilpailla ihanista herkuista. Niin he suostuivat, ja tsekin tunnit ovat alkaneet. Mutta pitäkää minut rukouksissanne. On hassua miten paljon rukoukset vahvistavat sinua. Niin monesti lannistun näiden aivojeni kanssa ja miten hitaasti tärkeät asiat yleensä tarttuvat. Voin oppia umpimähkäisiä asioita maailmasta niin kuin ei mitään, voin poimia asioita oikein nopeasti PAITSI kieliä ja pyhien kirjoitusten muistiin painamista. Se on todella turhauttavaa, mutta jos laskeudun polvilleni [rukoilemaan] ennen kuin annan kyynelten tulla,Taivaallinen Isä vahvistaa minua, ja tarve itkeä menee pois. Vaikka Sisar Brimhall on siunaus ja puolikas, koska hän on aina niin halukas tekemään mitä tahansa tarvitsenkin auttaakseni itseäni oppimaan kieltä paremmin. Luin ”Saarnatkaa minun evankeliumiani” eilen, ja keksin idean käyttää viimeiset 20 minuuttia kielen opiskeluajasta joka päivä opettaaksemme toinen toisillemme mitä olemme oppineet. Sillä tavalla voimme molemmat vakiinnuttaa päivän opit opettamalla, samalla kun autamme toista keskittymään soveltamaan päivän kuluessa sitä mitä he opiskelivat jne. Kerroin sisar Brimhallille siitä, ja hän oli valmis alkamaan toteuttaa sitä. Toverit, jotka tukevat, ovat niin suuri siunaus. On mielenkiintoista miten voin jo nähdä, että lähetystyö auttaa minua valmistautumaan avioliittoon ja elämään tämän jälkeen. Olen oppinut alkamaan olla kärsivällisempi ihmisten kanssa, joiden kanssa voisin helposti turhautua, ja voin erottaa paremmin mitkä ominaisuudet tulevat olemaan minulle TODELLA tärkeitä puolisossa. Olen oppimassa paljon itsestäni täällä, ja se on suurenmoista, koska asettamalla itseni syrjään ja palvelemalla muita, voin itse asiassa oppia miten kehittää omaa itseäni JA palvella heitä, kun taas jos vain kiinnittäisin huomiota omiin juttuihini ja tapoihini saisin vain yhden noista siunauksista. Palveleminen on ehdottomasti se parempi tie!
No minulla on tosi hieno kokemus teille kaikille kerrottavaksi! Tänä viikonloppuna sisar Brimhall ja minä olimme ulkona [puhumassa ihmisille] ”namestilla”, kaupungin torilla. Olemme alkaneet aina asettaa tavoitteita kuinka monelta ihmiseltä tulemme saamaan puhelinnumeroita, sopimuksia oppiaiheisiin, jne. ennen kuin menemme ulos. Tällä tavalla, jos pidät ne mielessäsi, Jumala tietää niistä (rukouksen kautta) ja sinulla on tavoite, jota kohti voit todella työskennellä. Se on toiminut meille oikein hyvin. Joka tapauksessa, yhtenä päivänä meillä oli vain muutama minuutti ennen kuin olimme menossa tapaamaan piirimme piirilounaalle. Olimme saavuttaneet kaikki puhelinnumerotavoitteemme, mutta emme olleet vielä sopineet tapaamisesta. Sisar Brimhall sanoi: ”Ok, löydetään tämä sopimus ennen kuin meidän pitää mennä lounaalle.” Ja olin samaa mieltä. Hän alkoi kääntyä ympäri mennäkseen samaa tietä kuin olimme tulleet, mutta näin miehen kävelevän meitä kohti, ja sanoin: ”Hei, puhutaan tälle kaverille.” Joten teimme niin. Ja hän ei puhunutkaan tsekkiä, joten voimme todella kommunikoida hänen kanssaan käyttäen [englantilaisia] sanoja. Hän on ihana ja Syyriasta. Puhuimme vähän, ja hän sanoi, että oli asunut Lontoossa jonkin aikaa opiskelemassa ja oli jopa mennyt kirkkoon siellä ja lukenut jonkun verran Mormonin kirjaa. Olimme haltioissamme ja pyysimme sopia tapaamisesta. Hän myöntyi ja sanoi, että se olisi mukavaa. Olimme niin onnellisia, ja meistä molemmista oli ihanaa, että Taivaallinen Isä tiesi tarkalleen mitä kohden olimme työskentelemässä ja että Hän auttoi meitä saavuttamaan tavoitteemme. (Tavoitteet ovat jotain, joiden kanssa minun on aina tarvinnut ponnistella; taivaan kiitos, että olen lähetystyössä.)
Menimme lounaalle, meillä oli hauskaa, mutta tarina ei lopu siihen. Muutama päivä myöhemmin meillä oli tapaamisemme [uuden tutkijamme] kanssa. Kun hän tuli kirkkoon, meillä oli eräs nuori jäsen siellä opettamassa [kanssamme], joka puhui englantia, ja aloimme opettaa. Keskitimme ensimmäisen oppiaiheen siihen miten paljon Jumala rakastaa meitä. Hän rakastaa meitä, ja koska Hän rakastaa meitä, Hän antoi meille Jeesuksen, [evankeliumin] palauttamisen, profeetat, perheet, jne. Se onnistui hyvin, ja oli ihanaa että voin todella opettaa. Kun on uusi tulokas ja sitten jatkokoulutuksessa, voi tuntea olonsa hieman alennetuksi, koska tunnet ettet ole yhtä hyvä kuin se toinen lähetyssaarnaaja, koska olet ”koulutuksessa”. Ynnä kielitaitosi ei ole yhtä hyvä, joten päädyt olemaan puhumatta kovin paljon oppiaiheissa, ja se toinen henkilö ottaa tilanteen haltuunsa. Sisar Smithillä ja Brimhallilla on molemmilla ollut tavoitteena huomioida toverinsa (minut) ja antaa hänen puhua. Sisar Brimhall ei voi kuulla superhyvin, joten jos alan puhua hiljaisesti, joskus hän ei kuule minua, joten niin meidän on pitänyt harjoitella ja kehittää systeemi niin että minä saan sanottua todistukseni jne. MUTTA tämä oppiaihe oli loistava. Päätin nostaa pääni pystyyn ja todella opettaa. Koska puhuimme molemmat englantia, kaikki tuli ymmärretyksi eikä ollut niitä tyhjiä ilmeitä, joita joskus näemme. Se oli ihanaa, ja sisar Brimhall ja minä työskentelimme oikein hyvin tovereina. Olimme todella suunnitelleet tämän oppiaiheen, joten asiat sujuivat kitkattomasti. Se oli myös niin mielenkiintoista, koska [tutkijamme] kertoi meille kuinka ensimmäisellä kerralla, kun hän oli tavannut lähetyssaarnaajat, hän oli juuri saapunut Lontooseen, oli uupunut, ja oli kantamassa matkalaukkujaan asuntoonsa. Hän oli juuri kulman takana, kun lähetyssaarnaajat tulivat hänen luokseen ja alkoivat puhua hänelle kirkosta. [Hän] päätti, että olisi ok tavata heitä, vaikka hän nauraen selitti kuinka uupunut hän oli ollut! Hän osallistui sitten muutamaan oppiaiheeseen, mutta muutti Tsekin tasavaltaan sen jälkeen.
Sitten hän selitti kuinka hän oli ollut etsimässä yhtä museota Brnossa (päivänä jolloin tapasimme) ja oli ollut ajattelemassa syvällisiä hengellisiä asioita, kun me poksahdimme kulman takaa ja selitimme hänelle tsekiksi keitä me olimme. Hän sanoi, että tunnisti meidät ja nauroi, koska hän tiesi, että joskus Jumala sijoittaa ihmisiä tilanteisiin. [Hän] sanoi, että monesti me olemme vastuussa siitä mitä teemme jne., mutta toisinaan meitä ohjataan. Olin niin iloinen, että [hän] tunnisti Jumalan käden tapaamisessamme. Sisar Brimhall ja minä sitten yllättävästi selitimme, että me olimme myös todella tunteneet, että meidät johdatettiin hänen luokseen, ja meistä oli tuntunut, että Jumala huolehti meistä tuona aikana. Tämä oli valtava todistus minulle, että Pyhä Henki on joskus NIIN hiljainen, että emme voi edes erottaa milloin Hän johdattaa meitä, mutta voimme huomata kun Hän on lähtenyt pois elämästämme. En välttämättä tuntenut samaa voimakasta tunnetta, jonka tunsin, kun otin yhteyttä [erääseen toiseen tutkijaan], että PUHU TUOLLE MIEHELLE, mutta minulla oli vain ajatus yrittää vielä yhtä henkilöä ennen kuin käännyn ympäri. Ja se yksi henkilö oli se, jonka Taivaallinen Isä tiesi tarvitsevan meitä, ja jonka Taivaallinen Isä halusi meidän löytävän. Tutkijamme kuunteli tarkkaavaisesti oppiaihettamme. Hän kysyi kultalevyistä, ja kysyi sitten pelätyn kysymyksen: ”Missä ne levyt ovat nyt, voinko mennä katsomaan niitä?” Selitimme kuinka levyt ovat pyhiä ja enkeli on ottanut ne, mutta miten voimme lukea mitä niissä sanotaan Mormonin kirjasta ja saada todistuksen niiden todellisuudesta sillä tavalla. Näytimme sitten kuinka Mormonin kirjan etusivuilla on todistuksia todistajilta, jotka näkivät levyt. Olin yllättynyt, kun hän sanoi: ”Vau. KAHDEKSAN ihmistä näki ne?” RAKASTIN SITÄ. Hän oli niin valmis. Sen sijaan, että olisi ajatellut VAIN kahdeksan ihmistä? Hän tunnisti mikä siunaus se on meille tietää, että niin monta ihmistä oli nähnyt ja pidellyt levyjä. Selitimme [evankeliumin] palauttamisen, ja kuinka tarvitsemme luvan toimia Jumalan nimessä. Sitten [hän] sanoi: ”Siis toiset kirkot tekevät mitä ihmiset haluavat, mutta teidän kirkkonne tekee mitä Jumala haluaa.” Eikös se olekin kaunis todistus? VELJET, tunsin itseni niin etuoikeutetuksi olla se, joka näkee Pyhän Hengen opettavan häntä. Jäsen, joka meillä oli, jakoi suloisen todistuksensa Mormonin kirjasta, ja [tutkijamme] kuunteli tarkkaavaisesti.
Oppiaiheen lopussa päätin kysyä [häneltä] hänen perheestään, ja nyt minusta tuntuu katsoen jälkikäteen, että Pyhä Henki oli siinä kysymyksessä myös, vaikka olimme lopettaneet oppiaiheen. [Hänen] perheensä on Syyriassa. Enkä ole voinut lukea uutisia viiteen kuukauteen nyt, mutta perustuen siihen mitä hän sanoi, tilanne ei kuulosta hyvältä. [Hänellä] on hyvin suuri perhe, ja hän on ainoa, joka on päässyt pois maasta stipendin avulla. Hän selitti kuinka siunattuja maailmassa ovat kaikki, joilla voi olla tilaisuuksia ja kokemuksia, koska hänen perheelleen, sen sijaan että odottaisivat valoisaa tulevaisuutta, elämä on yrittämistä pysyä hengissä joka tunti. Viime viikolla hänen 70-vuotias setänsä pidätettiin, koska hän on lääkäri, eikä kukaan ole kuullut hänestä tai tiedä hänen olinpaikkaansa. [Tämä ystävällinen nuori mies] on niin rasittunut tilanteesta, että hänen täytyi katkaista internetti huoneestaan, koska hän oli jatkuvasti tarkistamassa uutisia nähdäkseen mitkä tuoreimmat päivitykset olivat, nähdäkseen oliko hänen kaupunkinsa vahingoittunut, varmistaakseen, että hänen perheensä oli kunnossa. Hän sanoi, että on aina huolissaan heistä, aina, ja että hän ei voi mennä takaisin Syyriaan, koska hänet pidätettäisiin ja pakotettaisiin menemään armeijaan. Joten hänen täytyy odottaa, samalla kun työskentelee parhaansa mukaan pitääkseen stipendinsä, samalla taiteillen tämän jatkuvan pelon kanssa kaikkein hänelle rakkaimpien ihmisten puolesta. Koko ajan, kun kuuntelin tämän nuoren miehen tarinaa, sydäntäni oikein kivisti. Olemme niin siunattuja. Miten minä aina unohdan kuinka siunattu olen? Miksi me teemme niin? Ylistin [häntä] hänen kääntymisestään Jumalan puoleen vaikeina aikoinaan sen sijaan, että kääntyisi pois Hänestä. Hän selitti, että ajat, jolloin hän uskoo Kristukseen, ovat hänen onnellisimpiaan, ja hän tarvitsee sitä tukea. Miten totta se onkaan? Rakastan noita hetkiä, noita hetkiä, jotka saavat sinut astumaan sieluusi ja todella katsomaan mitä sinulla on. Todella saamaan sinut arvostamaan asioita ympärilläsi ja katsomaan asioita uusilla tavoilla. Minusta tuntui siltä, kun menin keskitysleirille Saksassa isin kanssa tasan kaksi vuotta sitten. Yritin asettaa itseni noiden ihmisten kenkiin, joiden vapaudet oli julmasti otettu pois, noiden ihmisten, jotka eivät voineet ajatella mikä pääaine olisi paras, minkä pojan kanssa seurustella, mihin ravintolaan mennä, missä asua, mitä tehdä sinä päivänä perheittensä kanssa. Kerroin [tälle nuorelle miehelle], että rukoilisin hänen rakkaittensa puolesta. Hänellä on viisi sisarta ja kaksi veljeä. Hän on mahtava esimerkki minulle. Tunsin itseni niin nöyräksi sen kokemuksen jälkeen.
Olen kiitollinen vapaudesta. Olen kiitollinen, että seuratessamme Jeesusta Kristusta meillä on ENEMMÄN vapautta. Enemmän vapautta olla onnellinen, enemmän vapautta elää perheittemme kanssa ikuisesti, enemmän vapautta ymmärtää miksi asiat tapahtuvat, enemmän vapautta tietää keitä olemme ja minne olemme menossa, vapautta tuntea synnin taakka nostettavan pois, vapautta antaa anteeksi ettei tarvitse kantaa kaunaa ympäriinsä. Jeesuksen Kristuksen kautta jopa [tämä mies] voi löytää rauhan sydämeensä, vaikka hänen mielensä ja maailmansa laukkaavat. Minusta on tärkeää muistaa kuinka siunattu olen. Minulla on voimakas halu parantaa tätä maailmaa, ja tiedän, että olen täsmälleen parhaimmassa paikassa missä voisin olla tekemässä niin tänä aikana elämässäni.
Rakastan teitä kaikkia, toivon, että teillä on ihana viikko. Olen lähdössä joulumarkkinoille. En voi odottaa kunnes alan selittää ihmisille joulun todellista merkitystä. Kristus ELI. Hän todella eli. Hän elää nyt, ja Hän tulee uudestaan. Ja saan hölöttää pienen tsekkiläisen pääni edestä siitä koko päivän. En voisi olla siunatumpi.
Rakastan teitä,
Sestra Satu