Marraskuun 24, 2011:
Valitsemalla kasvamme
Hei kaikki!
Tiedän, että tämä tulee umpimähkäisenä päivänä! Meidän valmistautumispäivämme vaihdettiin tällä viikolla, koska meillä oli erikoiskoulutusta maanantaina, joten valmistautumispäivä vaihdettiin kiitospäivään! Olemme kaikki nyt internettikafeteriassa meilaamassa, ja sitten suunnistamme asuinrakennukseemme Francisien asuntoon kiitospäivän päivälliselle! Sisar Brimhall ja minä teimme kasoittain perunamuusia tänä aamuna, ja uskokaa pois. En pihistellyt voissa enkä maidossa. Sisar Brimhall yritti sanoa, että riittää, mutta kuulkaas, kiitospäivänä täytyy juhlia. Joten nyt meillä on MAHTAVAA perunamuusia. Se on niin kermamaista ja namia. Ja jätimme jopa kuoret sekaan. Nammmmm. Sisar Brimhall on samaa mieltä. Näin kun hän näpisteli sitä kattilasta. En voi odottaa. Sisar Francis on ollut metsästämässä kalkkunaa koko viikon. Lopulta hän löysi sellaisia pikkuriikkisiä sorsan kokoisia juttuja, joten syömme niitä tsekkiläisiä kalkkunoita. Hahaha! Siis niin, hei kaikki!
Tämä viikko on ollut hullu...
Ai! Sain takkini! Se tuli tänne Tsekkiin JA Brnoon Prahan kautta KYMMENESSÄ PÄIVÄSSÄ! ROKKAAVAA. Olen niin iloinen. En ole koskaan elämässäni ollut niin kylmissäni! Isi, muistatko Saksan? Joo. Olen KUOLLA!!! Kaikki huutavat minulle, koska minun pitäisi olla jonkinlainen supertähti, koska olemme Suomesta jne., mutta minussa ei ole yhtään rasvaa! Aika alkaa syödä enemmän suklaata? Hmmm... :).
Siis takaisin tähän viikkoon! Jouluvalot ovat syttymässä! En ajatellut, että koskaan sanoisin tätä lähetystyössäni, koska rakastan sitä niin paljon, mutta hyvänen aika, kun amerikkalainen joulumusiikki kaikuu, alan ikävöidä kaikkia ja kotia! Olen niin onnekas ollessani täällä, mutta joskus minulla on ikävä sitä miltä kotimme tuoksuu ja kaikkia hassuja pehmoeläimiä rappusilla ja kun isi innostuu niin joulukuusen löytämisestä ja sen saamisesta tasapainoon olohuoneessa. Ja minulla on ikävä äidin piparkakkuja keittiössä ja miten hän innostuu 20:n erilaisen laatikkoruuan tekemisestä jouluna. Se on parasta! Mutta hei, joulu täällä tulee olemaan hyvä. Lähetyssaarnaajat tulevat avaamaan pakettinsa yhdessä, joten luulen, että sillä tavalla meitä yritetään saada tuntemaan olomme enemmän perhemäiseksi, mutta mikään ei vedä vertoja joululle kotona!
Tiedän, että tämä tulee umpimähkäisenä päivänä! Meidän valmistautumispäivämme vaihdettiin tällä viikolla, koska meillä oli erikoiskoulutusta maanantaina, joten valmistautumispäivä vaihdettiin kiitospäivään! Olemme kaikki nyt internettikafeteriassa meilaamassa, ja sitten suunnistamme asuinrakennukseemme Francisien asuntoon kiitospäivän päivälliselle! Sisar Brimhall ja minä teimme kasoittain perunamuusia tänä aamuna, ja uskokaa pois. En pihistellyt voissa enkä maidossa. Sisar Brimhall yritti sanoa, että riittää, mutta kuulkaas, kiitospäivänä täytyy juhlia. Joten nyt meillä on MAHTAVAA perunamuusia. Se on niin kermamaista ja namia. Ja jätimme jopa kuoret sekaan. Nammmmm. Sisar Brimhall on samaa mieltä. Näin kun hän näpisteli sitä kattilasta. En voi odottaa. Sisar Francis on ollut metsästämässä kalkkunaa koko viikon. Lopulta hän löysi sellaisia pikkuriikkisiä sorsan kokoisia juttuja, joten syömme niitä tsekkiläisiä kalkkunoita. Hahaha! Siis niin, hei kaikki!
Tämä viikko on ollut hullu...
Ai! Sain takkini! Se tuli tänne Tsekkiin JA Brnoon Prahan kautta KYMMENESSÄ PÄIVÄSSÄ! ROKKAAVAA. Olen niin iloinen. En ole koskaan elämässäni ollut niin kylmissäni! Isi, muistatko Saksan? Joo. Olen KUOLLA!!! Kaikki huutavat minulle, koska minun pitäisi olla jonkinlainen supertähti, koska olemme Suomesta jne., mutta minussa ei ole yhtään rasvaa! Aika alkaa syödä enemmän suklaata? Hmmm... :).
Siis takaisin tähän viikkoon! Jouluvalot ovat syttymässä! En ajatellut, että koskaan sanoisin tätä lähetystyössäni, koska rakastan sitä niin paljon, mutta hyvänen aika, kun amerikkalainen joulumusiikki kaikuu, alan ikävöidä kaikkia ja kotia! Olen niin onnekas ollessani täällä, mutta joskus minulla on ikävä sitä miltä kotimme tuoksuu ja kaikkia hassuja pehmoeläimiä rappusilla ja kun isi innostuu niin joulukuusen löytämisestä ja sen saamisesta tasapainoon olohuoneessa. Ja minulla on ikävä äidin piparkakkuja keittiössä ja miten hän innostuu 20:n erilaisen laatikkoruuan tekemisestä jouluna. Se on parasta! Mutta hei, joulu täällä tulee olemaan hyvä. Lähetyssaarnaajat tulevat avaamaan pakettinsa yhdessä, joten luulen, että sillä tavalla meitä yritetään saada tuntemaan olomme enemmän perhemäiseksi, mutta mikään ei vedä vertoja joululle kotona!
No, se ei edes ollut mistä halusin puhua, aaaah anteeksi. OK, siis tämä viikko oli HULLU. Vanhin Francis alkoi tuntea olonsa TOSI sairaaksi viime viikolla. Tiesin, että hänen sydämessään oli jotain vikaa, kun menin käymään heillä. Hänen käsivartensa tuntuivat raskailta, ja hänen rintakehäänsä sattui. Olin niin huolestunut hänestä, mutta he sanoivat, että ehkä hän voisi nukkua ne vaivat pois. Lopulta joku soitti ambulanssin, ja hänet vietiin pois. EKGt tulivat takaisin normaaleina, mikä oli minusta outoa, mutta olin iloinen kuullessani sen, mutta se oli outoa, koska siinä olivat kaikki sydänkohtauksen oireet. Sitten hänellä oli jotain maksan ultraäänikokeita tai jotain kummallista ja hänen täytyi odottaa tuntikausia, ja joka tapauksessa LOPULTA he tajusivat, että se tosiaan oli hänen sydämensä, ja hän tarvitsi kaksi stenttiä. Koska he odottivat niin kauan, hänellä on vaurioita sydämessä, mutta hänet lähetettiin leikkaukseen, ja nyt hän on taas kotona. Hänellä on niin paljon parempi olo ja hän näyttää niin paljon paremmalta, mutta hän lepää. Olemme niin onnekkaita, että asiat menivät hyvin, rukouksiin vastataan! Vanhin Francis tuo niin paljon tälle lähetyskentälle. Ja se oli erikoisen vaikeaa sisar Francisille, koska hän sai selville [vanhin Francisin] sydämestä ja että hän tarvitsi oitis leikkauksen ensimmäisen miehensä kuoleman vuosipäivänä. Yritimme lohduttaa häntä kotonaan sinä iltana, voi että. Julmaa. Mutta kaikki oli hyvin, ja nyt hän on onnellisena paistamassa sorsan kokoisia kalkkunoita, ja vanhin Francis istuu luultavasti sohvalla laukomassa vitsejä kuten tavallista. Joten, tänään olen kiitollinen vanhemmista pariskunnista. He tuovat NIIN PALJON lähetyskentille. Äiti ja isi, teidän on parasta alkaa suunnitella lähtemistä, kun isi jää eläkkeelle! Te kuulitte yleiskonferenssin. OLISITTE NIIN HYVIÄ JA OLETTE NIIN TARVITTUJA. Vain ajatus ;).
Siis se mies, joka otti minuun yhteyttä rautatieasemalla tuli kirkkoon ja istui siellä ja nojautui usein sisar Brimhallin puoleen sanoen miten hyvältä tämä kirkko tuntuu. Hän on ollut tutkimassa muita kirkkoja ja on ollut läsnä niiden jumalanpalveluksissa, mutta hänen sanoillaan: ”Ne vain eivät tuntuneet hyviltä.” Mutta hän sanoi: ”Tämä tuntuu niin hyvältä.” Ja sitten sakramenttikokouksen aikana hän nojautui sisar Brimhalliin päin ja sanoi: ”Voinko liittyä tähän kirkkoon?” Hahahahah, [sisar B] kuoli. Tietysti hän voi liittyä! [Sisar Brimhall] selitti kuinka hänen täytyy ensin oppia joitakin asioita, mutta että hän olisi ILOINEN voidessaan auttaa häntä liittymään kirkkoon :). Loppujen lopuksi tämä on Jumalan kirkko! Kaikki ovat tervetulleita. Olemme vain täällä auttamassa tekemään välttämättömiä muutoksia ja auttamaan heitä saamaan todistuksen sen kaiken totuudellisuudesta. Joten opetimme häntä kirkon jälkeen erään jäsenen kanssa, koska hän on unkarilainen ja hän ymmärtää tsekkiä ja puhuu slovakiaa, joten se jäsen ymmärsi häntä vallan hyvin. Olen hyödytön hänen oppitunneillaan, mutta yksinkertaisesti jaan todistukseni, kun minusta tuntuu, että se on sopivaa. Jumala on johdossa. Toivottavasti saamme hänet ymmärtämään kuinka suurenmoiseen juttuun hän on törmännyt ja kuinka sen arvoista se tulee olemaan hänelle omistaa elämänsä Kristukselle. Loppujen lopuksi se on mitä teemme sen jälkeen kun meidät on kastettu; kannamme Hänen nimeään ikuisesti. RAKASTAN SITÄ. Rakastan. Se ohjaa kaikkea mitä teen.
Siis se mies, joka otti minuun yhteyttä rautatieasemalla tuli kirkkoon ja istui siellä ja nojautui usein sisar Brimhallin puoleen sanoen miten hyvältä tämä kirkko tuntuu. Hän on ollut tutkimassa muita kirkkoja ja on ollut läsnä niiden jumalanpalveluksissa, mutta hänen sanoillaan: ”Ne vain eivät tuntuneet hyviltä.” Mutta hän sanoi: ”Tämä tuntuu niin hyvältä.” Ja sitten sakramenttikokouksen aikana hän nojautui sisar Brimhalliin päin ja sanoi: ”Voinko liittyä tähän kirkkoon?” Hahahahah, [sisar B] kuoli. Tietysti hän voi liittyä! [Sisar Brimhall] selitti kuinka hänen täytyy ensin oppia joitakin asioita, mutta että hän olisi ILOINEN voidessaan auttaa häntä liittymään kirkkoon :). Loppujen lopuksi tämä on Jumalan kirkko! Kaikki ovat tervetulleita. Olemme vain täällä auttamassa tekemään välttämättömiä muutoksia ja auttamaan heitä saamaan todistuksen sen kaiken totuudellisuudesta. Joten opetimme häntä kirkon jälkeen erään jäsenen kanssa, koska hän on unkarilainen ja hän ymmärtää tsekkiä ja puhuu slovakiaa, joten se jäsen ymmärsi häntä vallan hyvin. Olen hyödytön hänen oppitunneillaan, mutta yksinkertaisesti jaan todistukseni, kun minusta tuntuu, että se on sopivaa. Jumala on johdossa. Toivottavasti saamme hänet ymmärtämään kuinka suurenmoiseen juttuun hän on törmännyt ja kuinka sen arvoista se tulee olemaan hänelle omistaa elämänsä Kristukselle. Loppujen lopuksi se on mitä teemme sen jälkeen kun meidät on kastettu; kannamme Hänen nimeään ikuisesti. RAKASTAN SITÄ. Rakastan. Se ohjaa kaikkea mitä teen.
Tämä viime viikko oli minulle VAIKEA kielen puolesta. Tunnen itseni niin tyhmäksi koko ajan, ja inhoan sitä! Sisar Brimhall on sydänkäpy ja yrittää saada minua puhumaan enemmän, mutta olin turhautumassa, koska keskustelu oli käynnissä, ja yritin seurata sitä, ja satunnaisesti hän kääntyi puoleeni ja... minulla ei ollut enää aavistustakaan mistä oltiin puhumassa, koska keskustelu oli jatkunut niin pitkään. Osa toverin kanssa työskentelemisestä on oppia tuntemaan miten he tekevät työtä ja miten voitte parhaiten tehdä työtä yhdessä. Selitin, etten pitänyt siitä, että minulle sanottiin mitä minun pitäisi tehdä, koska se jotenkin karkoitti Pyhän Hengen, enkä pitänyt siitä etten ollut osa keskustelua. Hän ymmärsi, koska hän on sydänkäpy. Mutta emme silti tienneet mitä meidän pitäisi tehdä sen hyväksi. Lopulta tajusin, että paras tapa miten voin tuntea että voin puhua jne. on kun hän jättää pieniä taukoja juuri ennen kuin alkaa selittää jotain, niin että voin sanoa jotain ja jakaa todistukseni. Sisar B sanoi, että hiljaisuus on jotain, jonka kanssa hänellä on todellisia vaikeuksia, mutta se on jotain, jonka kanssa hän itse asiassa työskentelee, koska kaikki tiedämme, että hiljaisuus on hyvä asia. Tarkoitan, että se merkitsee, että Pyhä Henki on paikalla, ja se on aika jolloin henkilö voi ajatella mitä on sanottu. Yritän aina mieltää lähetystyöni kolmikkona. Se on me ja sitten Pyhä Henki. Hänen täytyy aina olla kanssamme. Ja jos Hän on kanssamme, Hän tarvitsee myös aikaa todistamiseen. Nuo hiljaiset hetket ovat luullakseni täydellisiä aikoja Hänen todistamiselleen. Yksinkertaisesti anna Pyhän Hengen ohjata oppiaihetta. Olen Jumalan työväline juuri nyt. Teen työtä Hänelle, en kerro Pyhälle Hengelle milloin todistaa, odotan, että Hän kertoo minulle mitä sanoa ja tehdä. Ja kun Pyhä Henki on paikalla, asiat sujuvat niin paljon tasaisemmin ja helpommin, se on ihanaa. Puhun nyt enemmän, koska osaan, ja Taivaallinen Isä auttaa minua. Kielten oppiminen EI KOSKAAN ole ollut vahvuuteni, ja saamme vain tunnin päivässä opiskeluun. Tunti ei ole MITÄÄN. Mutta yritän opiskella päivän aikana, jos henkilö, joka istuu vieressäni ratikassa jne. ei ole kiinnostunut. Toivon, että se auttaa!
Todistan, että kun avaat suusi, jos olet valmistautunut ja Jumala tarvitsee sinun sanovan jotakin, se tulee ulos. Hän on paras ystävämme, ja Hän haluaa enemmän kuin mitään muuta että Hänen lapsensa palaavat Hänen luokseen. Siis, viikon ihme :).
Francisit ovat todella tehneet kovasti työtä ja perustaneet hyvän nuoriso-ohjelman tänne, joten uusi keskittymisen kohteemme on auttaa nuoria. Täällä on NIIN PALJON [vähemmän] aktiivisia nuoria, joihin haluamme ottaa yhteyttä jne. ja tuoda takaisin. Myös eilen otimme etupäässä yhteyttä nuoriin, ja onnistuimme siinä NIIN HYVIN. Joten katsotaan miten se sujuu!
Kysymyksiä teille kaikille:
Milloin sinulla oli kokemus, jolloin todella tunsit, että Jumala vastasi rukoukseesi? Tai kun rukoilit ja tunsit, että Hän on todellinen?
Miten sait todistuksen, että Mormonin kirja on totta? (Äiti, isä, Andrew... kuka vain joka lukee tätä) Kuinka tiesit? Saitko jonkin tunteen? Vai näitkö mitä se teki elämällesi vai mitä?
Miten tunnet Pyhän Hengen?
Ai arvatkaa mitä, siis luin Mormonin kirjan loppuun kannesta kanteen viime viikolla! Se oli fantastista, ja se Liahona [lehti] kokonaan Mormonin kirjasta on upea. Ehkä varastan asunnon kopion...
Todistan, että kun avaat suusi, jos olet valmistautunut ja Jumala tarvitsee sinun sanovan jotakin, se tulee ulos. Hän on paras ystävämme, ja Hän haluaa enemmän kuin mitään muuta että Hänen lapsensa palaavat Hänen luokseen. Siis, viikon ihme :).
Francisit ovat todella tehneet kovasti työtä ja perustaneet hyvän nuoriso-ohjelman tänne, joten uusi keskittymisen kohteemme on auttaa nuoria. Täällä on NIIN PALJON [vähemmän] aktiivisia nuoria, joihin haluamme ottaa yhteyttä jne. ja tuoda takaisin. Myös eilen otimme etupäässä yhteyttä nuoriin, ja onnistuimme siinä NIIN HYVIN. Joten katsotaan miten se sujuu!
Kysymyksiä teille kaikille:
Milloin sinulla oli kokemus, jolloin todella tunsit, että Jumala vastasi rukoukseesi? Tai kun rukoilit ja tunsit, että Hän on todellinen?
Miten sait todistuksen, että Mormonin kirja on totta? (Äiti, isä, Andrew... kuka vain joka lukee tätä) Kuinka tiesit? Saitko jonkin tunteen? Vai näitkö mitä se teki elämällesi vai mitä?
Miten tunnet Pyhän Hengen?
Ai arvatkaa mitä, siis luin Mormonin kirjan loppuun kannesta kanteen viime viikolla! Se oli fantastista, ja se Liahona [lehti] kokonaan Mormonin kirjasta on upea. Ehkä varastan asunnon kopion...
Ai, hassuja juttuja tältä viikolta. Tulin kotiin kirkosta, ja pesualtaamme viemäriaukosta kasvoi puu. KUOLIN. Luulen, että on aika [viemärinpuhdistusaineelle]! Siellä oli multaa, ja siemen oli itänyt. Voi hyvät hyssykät.
Myös, sänkyni hajosi tällä viikolla. Katkesi vain kahtia. Nauroin niin kovasti. Ja sitten nukuin lattialla. Vanhin Francis on silti fantastinen mies ja tuli ja korjasi sen heti seuraavana aamuna. Huonekalut asunnoissamme ovat VALIKKOJA uskokaapa...
Rakastan teitä kaikkia! Hyvää kiitospäivää! Kaksi kiitospäivää sitten olin Suomessa kirjoittamassa blogiin. Viime kiitospäivänä olin kotona pitämässä huolta talosta Beccan kanssa, ja söin päivällistä Jessin ja Jonin luona, ja tämän ja ensi kiitospäivän vietän täällä. Vietetään mahtava kiitospäivä kahden vuoden päästä, haha, minulla on ikävä noita isoja perhejuhlia. Kyllin pian. Kyllin pian. Elämä menee eteenpäin AIVAN liian nopeasti.
Eilen olin ajattelemassa elämää. Tajusin, että joskus, kun olemme oikein hyviä, Jumala kohottaa rimaa, ja tuntuu kuin Hänen henkensä ei olisi kanssasi. Mikä saa sinut tuntemaan olosi oikein kurjaksi, mutta saa sinut tekemään työtä entistä kovemmin, jotta olisit onnellinen. Ja siinä prosessissa kasvat ja pääset riman tasolle, jonka Hän on kohottanut hengellisesti. Sitten, se tapahtuu taas. Koska olemme täällä kasvamassa. Jumala ei koskaan tarkoittanut, että vain lilluisimme ja olisimme jotenkin täysin onnellisia ja täydellisiä. Kehittyminen vaatii TUHANSITTAIN ponnisteluja, ja joskus kasvaminen sattuu. Jopa aiheuttaa todellista tuskaa. Mutta tiedätkö mitä? Elämä tulee aina olemaan vaikeaa. Ilmoittauduimme siihen! Koska ymmärsimme suunnitelman ennen tätä elämää. Ymmärsimme todennäköisesti mahdollisuutemme siellä [paremmin] Jumalan läsnäollessa kuin nyt. ME tiesimme kuka Jumala oli, ja halusimme olla Hänen kanssaan ikuisesti. Täällä taas on kaksi tietä, jota voimme kulkea. Meillä voi joko olla vaikeita aikoja ja sitten nojaudumme paholaiseen, joka aina pettää meidät, ja silti kärsiä, tai kärsiä vähän, kiinnittää huomiomme Kristukseen, tuntea se toivo, jonka Hän antaa, käyttää sovitusta, ja kasvaa tuskasta. Se on oma valintamme! Ja olen niin kiitollinen, että minulla on se valinta. Koska valitsemalla kasvamme. Kuten isillä oli aina tapana kertoa minulle: jos olet valitsematta jotain, olet jo valinnut. Se on totta. Joten kaikki, nostakaa pää pystyyn ja seuratkaa Kristusta! Hän on NIIN sen arvoinen. Ja Jumala rakastaa sinua enemmän kuin tiedät.
Hyvä on, maanantaihin rakkaat!
-Sisar Izatt
Rakastan teitä kaikkia! Hyvää kiitospäivää! Kaksi kiitospäivää sitten olin Suomessa kirjoittamassa blogiin. Viime kiitospäivänä olin kotona pitämässä huolta talosta Beccan kanssa, ja söin päivällistä Jessin ja Jonin luona, ja tämän ja ensi kiitospäivän vietän täällä. Vietetään mahtava kiitospäivä kahden vuoden päästä, haha, minulla on ikävä noita isoja perhejuhlia. Kyllin pian. Kyllin pian. Elämä menee eteenpäin AIVAN liian nopeasti.
Eilen olin ajattelemassa elämää. Tajusin, että joskus, kun olemme oikein hyviä, Jumala kohottaa rimaa, ja tuntuu kuin Hänen henkensä ei olisi kanssasi. Mikä saa sinut tuntemaan olosi oikein kurjaksi, mutta saa sinut tekemään työtä entistä kovemmin, jotta olisit onnellinen. Ja siinä prosessissa kasvat ja pääset riman tasolle, jonka Hän on kohottanut hengellisesti. Sitten, se tapahtuu taas. Koska olemme täällä kasvamassa. Jumala ei koskaan tarkoittanut, että vain lilluisimme ja olisimme jotenkin täysin onnellisia ja täydellisiä. Kehittyminen vaatii TUHANSITTAIN ponnisteluja, ja joskus kasvaminen sattuu. Jopa aiheuttaa todellista tuskaa. Mutta tiedätkö mitä? Elämä tulee aina olemaan vaikeaa. Ilmoittauduimme siihen! Koska ymmärsimme suunnitelman ennen tätä elämää. Ymmärsimme todennäköisesti mahdollisuutemme siellä [paremmin] Jumalan läsnäollessa kuin nyt. ME tiesimme kuka Jumala oli, ja halusimme olla Hänen kanssaan ikuisesti. Täällä taas on kaksi tietä, jota voimme kulkea. Meillä voi joko olla vaikeita aikoja ja sitten nojaudumme paholaiseen, joka aina pettää meidät, ja silti kärsiä, tai kärsiä vähän, kiinnittää huomiomme Kristukseen, tuntea se toivo, jonka Hän antaa, käyttää sovitusta, ja kasvaa tuskasta. Se on oma valintamme! Ja olen niin kiitollinen, että minulla on se valinta. Koska valitsemalla kasvamme. Kuten isillä oli aina tapana kertoa minulle: jos olet valitsematta jotain, olet jo valinnut. Se on totta. Joten kaikki, nostakaa pää pystyyn ja seuratkaa Kristusta! Hän on NIIN sen arvoinen. Ja Jumala rakastaa sinua enemmän kuin tiedät.
Hyvä on, maanantaihin rakkaat!
-Sisar Izatt