Maaliskuun 19, 2012:
Tutkijamme ja lähetystyötoverini ovat opettaneet minulle rukouksesta
Ahoj moje draha rodina!
Toivon, että voitte kaikki hyvin. Kiitos posteistanne. Olin innokas saamaan ne tällä viikolla! Kiitos! Tämä viikko on ollut mielenkiintoinen sopeutumisvaihe minulle. Työ täällä on paljon hitaampaa kuin Brnossa, mutta luulen että se tulee pitämään minut työn touhussa. Minulle on ollut vaikeaa, ettei ole tutkijoita! Mutta kuten Isi aina sanoo, vähemmän aktiiviset ovat myös hyvin tärkeitä. Meillä oli kirkko eilen, ja vaikka on totta, että siellä on noin 30 henkeä kirkossa, suuri joukko heistä on pieniä lapsia. Mikä on FANTASTISTA tulevaisuuden kannalta, mutta jäsenoppiaiheiden kannalta ei parhaat luvut. Mutta työskentelen sen kanssa mitä meillä on! Jokaisella jäsenellä täällä on niin paljon annettavaa. Olen rehellisesti sanoen ällistynyt pyhistä täällä. He tekevät niin paljon lähetyssaarnaajien hyväksi ja ovat niin osallistuvia. Monet heistä ovat halukkaita opettamaan lähetyssaarnaajien kanssa USEITA KERTOJA viikossa. Se on hullua, jos vain pysähdyt ajattelemaan sitä. Ja olen siis niin kiitollinen.
Tutkijamme voi hyvin. Hän on niin iloinen koko ajan. Hän on suurenmoinen. Annoimme hänelle viime viikolla Yleiskonferenssi-Liahonan [= Kirkon lehti], ja hän toi sen seuraavalle oppitunnille merkittyään tonneittain alleviivauksia. Hän oli käytännöllisesti katsoen lukenut koko lehden! Olin niin onnellinen siitä. Ja hän on jo opettanut minulle kuinka vilpittömiä rukousten pitää olla. Kun hän rukoilee, hän todella puhuu Isälleen Taivaassa. Joka kerta. Se on upeaa. Hän tuli myös kirkkoon tällä viikolla puku päällä, ja haha, voi että, hän on niin suurenmoinen... Hän pyysi nähdä kuvani, joita kannan mukanani, ja kun hän näki minut kävelyttämässä Peanutia [pukkia], hän PURSKAHTI nauruun eikä voinut lopettaa hymyilemästä ja nauramasta sitä moneen minuuttiin, hahah, voi sentään. Peanut.
Meillä on muutamia [oppiaiheita] suunnitelmissa ensi viikolle, mistä olen innostunut. Asunto on hyvä. Todella kylmä ja vanha ja töhryinen, mutta olen kiitollinen siitä. Ostin tänään gallonan desinfioimisainetta kaupasta ja tiskiharjan ja vessaharjan... Aion ryhtyä töihin. Isi kävelisi sisään ja sanoisi: ”YÖÖÖÖÖÖK! INHOTUS!” Joten Valmistautumispäivän viimeisenä jäljelläolevana tuntina aion kuurata sen. En ole vielä purkanut kaikkia matkatavaroita... mutta asetin tavoitteen saada kaikki matkatavarat puretuksi keskiviikkoon mennessä, hahaha.
Eilen oli kirkko. Tosi hienoa, yritin tutustua niin moneen ihmiseen kuin mahdollista. Ennen kuin kirkko alkoi, ensimmäinen neuvonantaja kysyi minulta voisinko puhua Sakramentti[kokouksessa]. Sanoin: ”Ei hätää” ja istuin etsimään pyhien kirjoitusten kohtaa, josta voisin aloittaa. Avasin kirjoitukset ja aloin selata ja tulin kohtaan 1 Nefi 8: 11-12. Täydellistä. Joten perustin ”puheeni” siihen ja kuinka olemme niin siunattuja että meillä on nämä hedelmät. Ja kuinka tiedän, että se todella on paras asia maailmassa. Kerroin heille, että olen täällä palvellakseni heitä ja auttaakseni heitä tuomaan ystävänsä ja perheensä evankeliumiin. Oli myös nastaa, koska ennen puhetta tunsin itseni todella hermostuneeksi. En melkein koskaan tunne itseäni hermostuneeksi, mutta nyt tunsin, ja ajattelin kuinka surkeata tsekin kieleni on. Kun ajattelin niin, sain aivoänkän eikä mitään sanoja tullut mieleeni. Joten rukoilin, ja kun nousin seisomaan ja aloin puhua, kaikki meni hyvin. Tsekki ei suorastaan virrannut tai jotain, mutta pystyin saamaan sanotuksi mitä tarvitsin, ja tiedän, että Jumala antaa meille sellaisia lahjoja jos vain pyydämme niitä. Lähetystyöni on opettamassa minulle, että kaikki nuo pienet asiat, jotka opit, kerääntyvät, ja kaikki nuo pienet asiat, joista ihmiset puhuvat, ovat totta. Jumala tosiaan kuulee rukouksemme, ja Pyhä Henki on Lohduttaja ja Rauhoittaja joissakin tapauksissa.
Jičín on todella satukaupunki! Rakastan, että te luette asioista ja välitätte minusta niin paljon nähdäksenne millaista elämäni on. Siihen liittyy satu, jonka toivon mukaan pian kuulen ja ymmärrän. Kaupungin keskellä on suuri teräslohikäärme, ja yritän saada kuvan itsestäni sen kanssa niin pian kuin mahdollista. Eilen kävelin ympäriinsä ilman takkia, ja se tuntui ihanalta. Se merkitsee, että lämpö on tulossa! En voi odottaa kunnes työskentelen tässä söpössä kylässä auringonpaisteessa. Valitettavasti lähetyssaarnaajana et huomaa arkkitehtuuria niin paljon, mutta yritän imeä sen kaiken itseeni. Minun täytyy kai tulla takaisin tai jotain... :)
Pah. Pyydän anteeksi, että tämä posti on niin mälsä. Ei ole tonneittain päivitettävää. Toivottavasti tämä paikka alkaa kehittyä. Joskus on vaikea puhua ihmisille täällä, koska he ovat joko etäännyttäneet itsensä tai tulleet niin etäisiksi Jumalasta. Se on vain ”jokin energia” tai heillä on ”omat teoriansa”. Joten yritämme käyttää Mormonin Kirjaa vastaamaan kysymyksiin jne. Joskus he ottavat sen, joskus eivät. Ai, itse asiassa viikon nasta tarina. Sisar Jorgenson ja minä olimme ulkona kaupungintorilla kun pysäytin tämän miehen, joka kuunteli meitä tovin. Pyysimme voida istuutua penkille. Hänen hengityksessään oli jonkin verran ’pivoa’ eli olutta, ja mitä kauemmin puhuimme Kristuksesta, sitä enemmän hän alkoi peittää kädellä suutaan ja pyytää anteeksi hajua (on hienoa miten Kristus saa sinut haluamaan olla parempi. Plus, luin tällä viikolla kirjoitusten Asiahakemistosta Pyhästä Hengestä ja kuinka se antaa sinulle enemmän omaatuntoa...) joka tapauksessa, meillä oli hyvä puolen tunnin oppiaihe hänen kanssaan. Hän myöntyi lukemaan Mormonin Kirjan, mikä oli aika sitoumus, ja toivottavasti hän antaa meidän tavata hänet taas tällä viikolla. Joka tapauksessa, minulla oli nasta kokemus, koska keskustelumme lopussa hän sanoi: ”En luule, että se mitä teette on hyvä asia. Kävelette ympäriinsä yrittämässä saada ihmiset vakuuttuneiksi, että uskontonne on oikeassa.” Ja minä sanoin: ”No, mitä teemme on, kutsumme ihmisiä lukemaan Mormonin Kirjan, ja koettelemaan mitä sanomme, ja sitten katsomaan tekeekö se heidät paremmiksi. Se on kutsu Jumalalta.” ja hän sanoi: ”Joo eikä se ole hyvä. Se on paha asia.” ja sitten ilman että edes AJATTELIN, sanoin: ”Mutta se on mitä Kristus teki.” Seurasi hiljaisuus. Ja sitten hän sanoi: ”Se oli paha.” Haha, joten hän ei oikein antanut sanojen koskettaa itseään eikä uppoutua, mutta eikös olekin hienoa kun Pyhä Henki pistää sanoja sydämeesi, mieleesi ja suuhusi? Rakastan noita hetkiä.
Lähetystyötoverini on suurenmoinen. Hän on Coloradosta ja on innostunut ja valmis tekemään kovasti työtä. Hän on jo opettanut minulle miten tärkeää on rukoilla toverisi puolesta. On ihanaa, että hän rakastaa minua tarpeeksi rukoillakseen puolestani joka rukouksessa! Niin se on jotain mitä olen muuttanut omissa rukouksissani, ja se tekee eron. Kuulin kerran, että emme voi olla vihaisia ihmisille tai kantaa kaunaa ihmisiä kohtaan joiden puolesta rukoilemme. Miten nerokasta ja totta. Jos oikeasti ja tosiaan rakastamme jotakuta ja rukoilemme hänen puolestaan koko sydämestämme, emme voi vihata heitä. Emme voi ajatella pahaa heistä. Se ei ole Kristuksen kaltaista, ja rukous syrjäyttää itsekkäät halumme halulla muiden hyvinvointiin, koska se pehmittää sydämemme ja pitää meidät nöyrinä.
Äiti kulta, halusin kiittää sinua siitä Willow Tree yhtiön rukoilevasta enkelistä, jonka annoit minulle jouluksi. Voin liittää sen seimiasetelmaani kun tulen takaisin :). Se istuu kirjoituspöydälläni täällä ja muistuttaa minua pitämään Taivaallista Isää osana tätä työtä. Joten kiitos.
Tämä posti oli niin mälsä. Olen niin pahoillani. On ollut hidasta, eikä minulla ole monia tarinoita. Tiedän silti, että työ on totta ja hyvää. Yritän etsiä lisää ihmisiä ja tapoja palvella. Viikottaisessa suunnittelujaksossa ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”-kirjaa neuvotaan miten suunnitella oppiaiheita ja miten voimme palvella. Hyppäämme aina sen kohdan yli, ja huomasin sen lauantaina ja haluan toteuttaa sen. Täällä on vaikeaa, koska ihmiset eivät luota tuntemattomiin kommunismin takia. Mutta toivon, että mitä kauemmin olen täällä sitä enemmän ihmiset rupeavat luottamaan minuun. Pyhä Henki koskettaa sydämiämme... mutta sydänten täytyy olla pehmeitä, jotta niin voi tapahtua. Olen asettanut tavoitteen palvella enemmän tämän siirron aikana. Ja puhua vain tsekkiä.
Rakastan teitä kaikkia. Onko mitään kysymyksiä minulle? Vastaisin mielelläni niihin.
Ai, Isä kiltti, haha, lähetit minulle sen postin hassuista käännöksistä, ja sinulla oli se yksi Prahasta missä tarjottiin paahdettua läskikökköpihviä karpalokastikkeella tai jotain, haha, joo tosiaankin seuraavalla kerralla kun olet [Prahassa] sinun pitäisi tilata sitä. Se on hyvin tsekkiläistä ja itse asiassa todella hyvää. Joten nauti :).
Rakastan teitä kaikkia!
Satu
Tutkijamme ja lähetystyötoverini ovat opettaneet minulle rukouksesta
Ahoj moje draha rodina!
Toivon, että voitte kaikki hyvin. Kiitos posteistanne. Olin innokas saamaan ne tällä viikolla! Kiitos! Tämä viikko on ollut mielenkiintoinen sopeutumisvaihe minulle. Työ täällä on paljon hitaampaa kuin Brnossa, mutta luulen että se tulee pitämään minut työn touhussa. Minulle on ollut vaikeaa, ettei ole tutkijoita! Mutta kuten Isi aina sanoo, vähemmän aktiiviset ovat myös hyvin tärkeitä. Meillä oli kirkko eilen, ja vaikka on totta, että siellä on noin 30 henkeä kirkossa, suuri joukko heistä on pieniä lapsia. Mikä on FANTASTISTA tulevaisuuden kannalta, mutta jäsenoppiaiheiden kannalta ei parhaat luvut. Mutta työskentelen sen kanssa mitä meillä on! Jokaisella jäsenellä täällä on niin paljon annettavaa. Olen rehellisesti sanoen ällistynyt pyhistä täällä. He tekevät niin paljon lähetyssaarnaajien hyväksi ja ovat niin osallistuvia. Monet heistä ovat halukkaita opettamaan lähetyssaarnaajien kanssa USEITA KERTOJA viikossa. Se on hullua, jos vain pysähdyt ajattelemaan sitä. Ja olen siis niin kiitollinen.
Tutkijamme voi hyvin. Hän on niin iloinen koko ajan. Hän on suurenmoinen. Annoimme hänelle viime viikolla Yleiskonferenssi-Liahonan [= Kirkon lehti], ja hän toi sen seuraavalle oppitunnille merkittyään tonneittain alleviivauksia. Hän oli käytännöllisesti katsoen lukenut koko lehden! Olin niin onnellinen siitä. Ja hän on jo opettanut minulle kuinka vilpittömiä rukousten pitää olla. Kun hän rukoilee, hän todella puhuu Isälleen Taivaassa. Joka kerta. Se on upeaa. Hän tuli myös kirkkoon tällä viikolla puku päällä, ja haha, voi että, hän on niin suurenmoinen... Hän pyysi nähdä kuvani, joita kannan mukanani, ja kun hän näki minut kävelyttämässä Peanutia [pukkia], hän PURSKAHTI nauruun eikä voinut lopettaa hymyilemästä ja nauramasta sitä moneen minuuttiin, hahah, voi sentään. Peanut.
Meillä on muutamia [oppiaiheita] suunnitelmissa ensi viikolle, mistä olen innostunut. Asunto on hyvä. Todella kylmä ja vanha ja töhryinen, mutta olen kiitollinen siitä. Ostin tänään gallonan desinfioimisainetta kaupasta ja tiskiharjan ja vessaharjan... Aion ryhtyä töihin. Isi kävelisi sisään ja sanoisi: ”YÖÖÖÖÖÖK! INHOTUS!” Joten Valmistautumispäivän viimeisenä jäljelläolevana tuntina aion kuurata sen. En ole vielä purkanut kaikkia matkatavaroita... mutta asetin tavoitteen saada kaikki matkatavarat puretuksi keskiviikkoon mennessä, hahaha.
Eilen oli kirkko. Tosi hienoa, yritin tutustua niin moneen ihmiseen kuin mahdollista. Ennen kuin kirkko alkoi, ensimmäinen neuvonantaja kysyi minulta voisinko puhua Sakramentti[kokouksessa]. Sanoin: ”Ei hätää” ja istuin etsimään pyhien kirjoitusten kohtaa, josta voisin aloittaa. Avasin kirjoitukset ja aloin selata ja tulin kohtaan 1 Nefi 8: 11-12. Täydellistä. Joten perustin ”puheeni” siihen ja kuinka olemme niin siunattuja että meillä on nämä hedelmät. Ja kuinka tiedän, että se todella on paras asia maailmassa. Kerroin heille, että olen täällä palvellakseni heitä ja auttaakseni heitä tuomaan ystävänsä ja perheensä evankeliumiin. Oli myös nastaa, koska ennen puhetta tunsin itseni todella hermostuneeksi. En melkein koskaan tunne itseäni hermostuneeksi, mutta nyt tunsin, ja ajattelin kuinka surkeata tsekin kieleni on. Kun ajattelin niin, sain aivoänkän eikä mitään sanoja tullut mieleeni. Joten rukoilin, ja kun nousin seisomaan ja aloin puhua, kaikki meni hyvin. Tsekki ei suorastaan virrannut tai jotain, mutta pystyin saamaan sanotuksi mitä tarvitsin, ja tiedän, että Jumala antaa meille sellaisia lahjoja jos vain pyydämme niitä. Lähetystyöni on opettamassa minulle, että kaikki nuo pienet asiat, jotka opit, kerääntyvät, ja kaikki nuo pienet asiat, joista ihmiset puhuvat, ovat totta. Jumala tosiaan kuulee rukouksemme, ja Pyhä Henki on Lohduttaja ja Rauhoittaja joissakin tapauksissa.
Jičín on todella satukaupunki! Rakastan, että te luette asioista ja välitätte minusta niin paljon nähdäksenne millaista elämäni on. Siihen liittyy satu, jonka toivon mukaan pian kuulen ja ymmärrän. Kaupungin keskellä on suuri teräslohikäärme, ja yritän saada kuvan itsestäni sen kanssa niin pian kuin mahdollista. Eilen kävelin ympäriinsä ilman takkia, ja se tuntui ihanalta. Se merkitsee, että lämpö on tulossa! En voi odottaa kunnes työskentelen tässä söpössä kylässä auringonpaisteessa. Valitettavasti lähetyssaarnaajana et huomaa arkkitehtuuria niin paljon, mutta yritän imeä sen kaiken itseeni. Minun täytyy kai tulla takaisin tai jotain... :)
Pah. Pyydän anteeksi, että tämä posti on niin mälsä. Ei ole tonneittain päivitettävää. Toivottavasti tämä paikka alkaa kehittyä. Joskus on vaikea puhua ihmisille täällä, koska he ovat joko etäännyttäneet itsensä tai tulleet niin etäisiksi Jumalasta. Se on vain ”jokin energia” tai heillä on ”omat teoriansa”. Joten yritämme käyttää Mormonin Kirjaa vastaamaan kysymyksiin jne. Joskus he ottavat sen, joskus eivät. Ai, itse asiassa viikon nasta tarina. Sisar Jorgenson ja minä olimme ulkona kaupungintorilla kun pysäytin tämän miehen, joka kuunteli meitä tovin. Pyysimme voida istuutua penkille. Hänen hengityksessään oli jonkin verran ’pivoa’ eli olutta, ja mitä kauemmin puhuimme Kristuksesta, sitä enemmän hän alkoi peittää kädellä suutaan ja pyytää anteeksi hajua (on hienoa miten Kristus saa sinut haluamaan olla parempi. Plus, luin tällä viikolla kirjoitusten Asiahakemistosta Pyhästä Hengestä ja kuinka se antaa sinulle enemmän omaatuntoa...) joka tapauksessa, meillä oli hyvä puolen tunnin oppiaihe hänen kanssaan. Hän myöntyi lukemaan Mormonin Kirjan, mikä oli aika sitoumus, ja toivottavasti hän antaa meidän tavata hänet taas tällä viikolla. Joka tapauksessa, minulla oli nasta kokemus, koska keskustelumme lopussa hän sanoi: ”En luule, että se mitä teette on hyvä asia. Kävelette ympäriinsä yrittämässä saada ihmiset vakuuttuneiksi, että uskontonne on oikeassa.” Ja minä sanoin: ”No, mitä teemme on, kutsumme ihmisiä lukemaan Mormonin Kirjan, ja koettelemaan mitä sanomme, ja sitten katsomaan tekeekö se heidät paremmiksi. Se on kutsu Jumalalta.” ja hän sanoi: ”Joo eikä se ole hyvä. Se on paha asia.” ja sitten ilman että edes AJATTELIN, sanoin: ”Mutta se on mitä Kristus teki.” Seurasi hiljaisuus. Ja sitten hän sanoi: ”Se oli paha.” Haha, joten hän ei oikein antanut sanojen koskettaa itseään eikä uppoutua, mutta eikös olekin hienoa kun Pyhä Henki pistää sanoja sydämeesi, mieleesi ja suuhusi? Rakastan noita hetkiä.
Lähetystyötoverini on suurenmoinen. Hän on Coloradosta ja on innostunut ja valmis tekemään kovasti työtä. Hän on jo opettanut minulle miten tärkeää on rukoilla toverisi puolesta. On ihanaa, että hän rakastaa minua tarpeeksi rukoillakseen puolestani joka rukouksessa! Niin se on jotain mitä olen muuttanut omissa rukouksissani, ja se tekee eron. Kuulin kerran, että emme voi olla vihaisia ihmisille tai kantaa kaunaa ihmisiä kohtaan joiden puolesta rukoilemme. Miten nerokasta ja totta. Jos oikeasti ja tosiaan rakastamme jotakuta ja rukoilemme hänen puolestaan koko sydämestämme, emme voi vihata heitä. Emme voi ajatella pahaa heistä. Se ei ole Kristuksen kaltaista, ja rukous syrjäyttää itsekkäät halumme halulla muiden hyvinvointiin, koska se pehmittää sydämemme ja pitää meidät nöyrinä.
Äiti kulta, halusin kiittää sinua siitä Willow Tree yhtiön rukoilevasta enkelistä, jonka annoit minulle jouluksi. Voin liittää sen seimiasetelmaani kun tulen takaisin :). Se istuu kirjoituspöydälläni täällä ja muistuttaa minua pitämään Taivaallista Isää osana tätä työtä. Joten kiitos.
Tämä posti oli niin mälsä. Olen niin pahoillani. On ollut hidasta, eikä minulla ole monia tarinoita. Tiedän silti, että työ on totta ja hyvää. Yritän etsiä lisää ihmisiä ja tapoja palvella. Viikottaisessa suunnittelujaksossa ”Saarnatkaa minun evankeliumiani”-kirjaa neuvotaan miten suunnitella oppiaiheita ja miten voimme palvella. Hyppäämme aina sen kohdan yli, ja huomasin sen lauantaina ja haluan toteuttaa sen. Täällä on vaikeaa, koska ihmiset eivät luota tuntemattomiin kommunismin takia. Mutta toivon, että mitä kauemmin olen täällä sitä enemmän ihmiset rupeavat luottamaan minuun. Pyhä Henki koskettaa sydämiämme... mutta sydänten täytyy olla pehmeitä, jotta niin voi tapahtua. Olen asettanut tavoitteen palvella enemmän tämän siirron aikana. Ja puhua vain tsekkiä.
Rakastan teitä kaikkia. Onko mitään kysymyksiä minulle? Vastaisin mielelläni niihin.
Ai, Isä kiltti, haha, lähetit minulle sen postin hassuista käännöksistä, ja sinulla oli se yksi Prahasta missä tarjottiin paahdettua läskikökköpihviä karpalokastikkeella tai jotain, haha, joo tosiaankin seuraavalla kerralla kun olet [Prahassa] sinun pitäisi tilata sitä. Se on hyvin tsekkiläistä ja itse asiassa todella hyvää. Joten nauti :).
Rakastan teitä kaikkia!
Satu