Minä 'namestilla' auringonlaskun aikaan.
Kesäkuun 4, 2012:
Mitä parhain viikko
Tämä viikko oli upea. Niin täynnä Taivaallisen Isän rakkautta meitä kohtaan. Se oli ihana. Se mies, jonka mainitsin viime viikolla? HÄMMÄSTYTTÄVÄ. Hän on... sanat eivät voi edes ilmaista sitä. Ja valitettavasti on ollut niin kiireistä, että minulla ei ole vielä ollut aikaa kirjoittaa sitä kaikkea päiväkirjaani, joten minun täytyy saada kaikki yksityiskohdat tänne niin että on jotakin tallennettuna. AH, tunnen itseni niin onnekkaaksi saadessani työskennellä jonkun niin ihanan kanssa.
Niin tänä viime tiistaina luulen, että se oli, meillä oli suunniteltu tapaaminen [tutkijamme] kanssa pääostoskeskuksessa Mlada Boleslavissa, toisessa kaupungissa, josta olemme vastuussa. Saavuimme sinne, ja olimme nauramassa kävellessämme takaoville, ja olimme vähän etuajassa, joten luulimme, että meillä olisi aikaa ehtiä sisään ja soittaa hänelle ja nähdä missä hän olisi, joten emme osanneet odottaa, kun hän käveli suoraan luoksemme ja esitteli itsensä. Hän on fantastinen mies, joka suorastaan säteilee Henkeä. Olimme pyytäneet erästä jäsentä tulemaan, ja hän tuli, ja hän oli fantastinen. Menimme yläkertaan, jossa oli tuoleja, ja istuuduimme alas Sprite-lasillisten kanssa. Aloitimme oppiaiheen ja annoimme hänen kertoa kokemuksestaan. Hän kertoi meille, että oli tavannut sisarlähetyssaarnaajia, enkä tiedä mitä tapahtui, mutta opetussopimukset loppuivat, ja hän jatkoi tutkimista itsekseen. He eivät koskaan antaneet hänelle Mormonin Kirjaa, mikä oli kummallista, koska se on niin kuin ensimmäinen juttu mikä pitäisi antaa jokaiselle, mutta hän löysi nettisivun, jossa on Mormonin Kirja tsekin kielellä ja luki sitä noin vuoden. Hän tutki muita kirkkoja ja kysyi sitten Jumalalta mitä hänen pitäisi tehdä. Hänellä oli todella väkevä uni kehottaen häntä liittymään kirkkoomme, että se oli se oikea. Hän heräsi ja sanoi itselleen: ”No, se oli vain uni.” Mutta sitten se uni toistui joko seuraavana yönä tai muutamaa myöhemmin. Silloin hän tajusi, että se oli Jumalalta, mutta hänellä ei silti ollut rohkeutta soittaa meille, mutta hän kertoi siitä ystävälleen, joka sitten myös otti meihin yhteyttä, ja Vanhimmat yrittävät nyt opettaa häntä. Niin sitten Jumala lähetti saman eloisan unen hänelle, ja kolmannen kerran jälkeen hänellä oli rohkeutta soittaa meille ja ottaa vastaan oppiaiheet. Sisar Ginova oli niin suurenmoinen ja jakoi todistuksensa siitä kuinka tutkijamme todella on liittymässä tosi kirkkoon. Opetimme koko [evankeliumin] palautuksen, ja tutkijamme jakoi todistuksensa siitä kuinka hän tietää, että Joseph Smith on profeetta.
Mitä parhain viikko
Tämä viikko oli upea. Niin täynnä Taivaallisen Isän rakkautta meitä kohtaan. Se oli ihana. Se mies, jonka mainitsin viime viikolla? HÄMMÄSTYTTÄVÄ. Hän on... sanat eivät voi edes ilmaista sitä. Ja valitettavasti on ollut niin kiireistä, että minulla ei ole vielä ollut aikaa kirjoittaa sitä kaikkea päiväkirjaani, joten minun täytyy saada kaikki yksityiskohdat tänne niin että on jotakin tallennettuna. AH, tunnen itseni niin onnekkaaksi saadessani työskennellä jonkun niin ihanan kanssa.
Niin tänä viime tiistaina luulen, että se oli, meillä oli suunniteltu tapaaminen [tutkijamme] kanssa pääostoskeskuksessa Mlada Boleslavissa, toisessa kaupungissa, josta olemme vastuussa. Saavuimme sinne, ja olimme nauramassa kävellessämme takaoville, ja olimme vähän etuajassa, joten luulimme, että meillä olisi aikaa ehtiä sisään ja soittaa hänelle ja nähdä missä hän olisi, joten emme osanneet odottaa, kun hän käveli suoraan luoksemme ja esitteli itsensä. Hän on fantastinen mies, joka suorastaan säteilee Henkeä. Olimme pyytäneet erästä jäsentä tulemaan, ja hän tuli, ja hän oli fantastinen. Menimme yläkertaan, jossa oli tuoleja, ja istuuduimme alas Sprite-lasillisten kanssa. Aloitimme oppiaiheen ja annoimme hänen kertoa kokemuksestaan. Hän kertoi meille, että oli tavannut sisarlähetyssaarnaajia, enkä tiedä mitä tapahtui, mutta opetussopimukset loppuivat, ja hän jatkoi tutkimista itsekseen. He eivät koskaan antaneet hänelle Mormonin Kirjaa, mikä oli kummallista, koska se on niin kuin ensimmäinen juttu mikä pitäisi antaa jokaiselle, mutta hän löysi nettisivun, jossa on Mormonin Kirja tsekin kielellä ja luki sitä noin vuoden. Hän tutki muita kirkkoja ja kysyi sitten Jumalalta mitä hänen pitäisi tehdä. Hänellä oli todella väkevä uni kehottaen häntä liittymään kirkkoomme, että se oli se oikea. Hän heräsi ja sanoi itselleen: ”No, se oli vain uni.” Mutta sitten se uni toistui joko seuraavana yönä tai muutamaa myöhemmin. Silloin hän tajusi, että se oli Jumalalta, mutta hänellä ei silti ollut rohkeutta soittaa meille, mutta hän kertoi siitä ystävälleen, joka sitten myös otti meihin yhteyttä, ja Vanhimmat yrittävät nyt opettaa häntä. Niin sitten Jumala lähetti saman eloisan unen hänelle, ja kolmannen kerran jälkeen hänellä oli rohkeutta soittaa meille ja ottaa vastaan oppiaiheet. Sisar Ginova oli niin suurenmoinen ja jakoi todistuksensa siitä kuinka tutkijamme todella on liittymässä tosi kirkkoon. Opetimme koko [evankeliumin] palautuksen, ja tutkijamme jakoi todistuksensa siitä kuinka hän tietää, että Joseph Smith on profeetta.
Sitten myöhemmin sillä viikolla sovimme tapaamisen hänen kotonaan, ja yritimme saada jäsenen sinne, mutta kukaan, ketä ajattelimme, joka asuu siellä ja kuuluu seurakuntaamme, ei voinut tehdä sitä, joten soitin sisar Tmejovalle kysyäkseni oliko hänellä mitään ideoita. Hänen mieleensä tuli joku Prahan seurakunnasta, joka työskentelee Mlada Boleslavissa, ja hän soitti heti hänelle puolestamme. Tämä sisar vastasi ja alkoi nauraa ja sanoi: ”Olen toivonut opettavani lähetyssaarnaajien kanssa enemmän, ja pyysin vieläpä seurakunnan johtajaa kertomaan heille, että olen asettanut syrjään kokonaisen päivän heitä varten, joka tiistai opettaakseni, mutta KUKAAN lähetyssaarnaajista Prahassa ei ole vielä soittanut minulle! Opettaisin mielelläni Sisarten kanssa!!” Ja siinä se oli. Sisar Tmejova soitti, aivan ihmeissään, ja sanoi, että tämän miehen todella täytyy tulla kirkkoon, koska hänestä tuntui, että häntä oli innoitettu soittamaan tälle tietylle sisarelle. Joten tapasimme hänet hänen kotonaan tänä torstaina, ja Pyhä Henki oli NIIN VOIMAKAS. Hänellä on pieni kolmevuotias tytär, ja hän on ilopilleri. Aivan villi ja hänellä on parhaat ilmeet. Hän tuli aivan eteeni ja alkoi ilmehtiä, joten aloin tehdä aivan samaa takaisin! Haha, hän ei odottanut sitä, joten hän näytti minulle parhaat ilmeensä, ja se oli hullunkurista. Hän ja minä muodostimme yhteyden. Kun saavuimme sinne meillä oli suunnitelmissa opettaa pelastussuunnitelma, ja ennen kuin aloitimme, hän sanoi suoraan: ”Tiedättekö mistä todella haluaisin oppia? Pelastussuunnitelmasta. Se on minusta tosi mielenkiintoista.” Ja me sanoimme: ”No, hyvä juttu, koska se on mitä meillä on suunnitelmissa!” Ja hän oli ihmeissään, ja se sisar sanoi, että Jumala johdatti meitä, joten se oli toinen todistus siitä, että hän oli tekemässä mikä on oikein. Levitimme pelastussuunnitelman lattialle pienten kuvien avulla, jotka minulla on, ja [tutkijamme] innostui niin, että tuli ja istui lattialla voidakseen nähdä paremmin. Hän kysyi niin monia kysymyksiä, ja yksi asia, joka todella jäi mieleeni oli kun hän sanoi: ”Tämä suunnitelma tekee Jumalasta oikeudenmukaisen. Ja minä tiedän, että Jumala on oikeudenmukainen!” Ja olin niin onnellinen. Se on niin totta, pelastussuunnitelmassa todella on järkeä. Oppiaihe oli tosi hyvä, Pyhä Henki oli voimakas, ja lopetimme sanomalla, että näkisimme hänet kirkossa. Hänen tyttärensä piti minua kädestä kiinni, ja tutkijamme sanoi, että se oli outoa, koska hän ei yleensä lämpene ihmisille sillä tavalla.
Olimme vain niiiin onnellisia ja puhuimme [tutkijastamme] koko päivän! Sitten torstai-iltana muistin, että Liberecillä oli kastetilaisuus Prahassa sinä lauantaina. Joten kutsuin [tutkijamme], vaikka se oli päivän päästä. Hän kirjoitti takaisin ja sanoi, että menisi mielellään ja että hänen täytyisi löytää lapsenvahti [tyttärelleen], mutta että hän palaa asiaan. Perjantaina hän kertoi meille, että voisi tulla, ja AAH, olin niin onnellinen. Niin sisar Tmej selvitti bussiaikataulut meille, ja lauantaiaamuna menimme bussilla Mlada Boleslaviin, ja sitten [tutkijamme] nousi samaan bussiin, ja matkasimme Prahaan. Puhuimme koko matkan, ja se oli ihmeellistä, ymmärsin kaiken, vaikka hän puhuu välillä puolaa (kielet ovat sukua keskenään), ja tsekkini on vielä niin huonoa. Se oli noin kahden tunnin matka, ja meillä oli niin hauskaa vain jutellessamme ja tutustuessamme häneen paremmin. Saavuimme Prahaan, ja heillä oli toinen tilaisuus kahdelle muulle kasteelle sinä iltana, joten ketkään Prahan jäsenistä eivät tulleet, ja se oli Prahan lähetyssaarnaajien Valmistautumispäivä, joten kukaan muu ei oikeastaan ollut siellä. Veimme hänet kierrokselle rakennuksessa, ja hän RAKASTI katsella profeettaa, ja kun hän näki Vanhin Nelsonin kasvot, hän sanoi: ”Hän on hyvä mies, näen sen.” Ja sitten hän näki tämän maalauksen pioneereista, ja hän jo tiesi heistä.
Olimme vain niiiin onnellisia ja puhuimme [tutkijastamme] koko päivän! Sitten torstai-iltana muistin, että Liberecillä oli kastetilaisuus Prahassa sinä lauantaina. Joten kutsuin [tutkijamme], vaikka se oli päivän päästä. Hän kirjoitti takaisin ja sanoi, että menisi mielellään ja että hänen täytyisi löytää lapsenvahti [tyttärelleen], mutta että hän palaa asiaan. Perjantaina hän kertoi meille, että voisi tulla, ja AAH, olin niin onnellinen. Niin sisar Tmej selvitti bussiaikataulut meille, ja lauantaiaamuna menimme bussilla Mlada Boleslaviin, ja sitten [tutkijamme] nousi samaan bussiin, ja matkasimme Prahaan. Puhuimme koko matkan, ja se oli ihmeellistä, ymmärsin kaiken, vaikka hän puhuu välillä puolaa (kielet ovat sukua keskenään), ja tsekkini on vielä niin huonoa. Se oli noin kahden tunnin matka, ja meillä oli niin hauskaa vain jutellessamme ja tutustuessamme häneen paremmin. Saavuimme Prahaan, ja heillä oli toinen tilaisuus kahdelle muulle kasteelle sinä iltana, joten ketkään Prahan jäsenistä eivät tulleet, ja se oli Prahan lähetyssaarnaajien Valmistautumispäivä, joten kukaan muu ei oikeastaan ollut siellä. Veimme hänet kierrokselle rakennuksessa, ja hän RAKASTI katsella profeettaa, ja kun hän näki Vanhin Nelsonin kasvot, hän sanoi: ”Hän on hyvä mies, näen sen.” Ja sitten hän näki tämän maalauksen pioneereista, ja hän jo tiesi heistä.
Minä ja Sisar Dolinar sateen yllätettyä.
Kastetilaisuus oli kaunista mongolialaista perhettä varten, ja he olivat kaikki myöhässä, joten kuuntelimme [tutkijamme] kanssa kirkon lauluja puolisen tuntia odotellessamme. Hän rakastaa hymnejä. Perhe lopulta tuli, ja he olivat niin kauniita. Aviomies on ollut jäsen jonkin aikaa, niinkuin hänen äitinsäkin, ja ihmeellisesti he saivat todella pitkäaikaiset viisumit asua täällä, vaikka yleensä mongolialaiset saavat kuuden kuukauden viisumin. Hän tapasi vaimonsa, joka on myös mongolialainen, ja heillä on kolmevuotias HURMAAVA vauva. Äiti on myös raskaana, ja joka tapauksessa Vanhimmat ovat opettaneet heitä Skypen avulla lähetyssaarnaajien kanssa MONGOLIASTA. Niin suurenmoista! Ja nyt hän tietää, että kirkko on totta. Se oli upea tilaisuus, ja sain lausua alkurukouksen, mikä oli etuoikeus. Kaste oli alakerrassa Prahan kauniissa kastealtaassa (näin sen ensimmäistä kertaa), ja se oli niin mielenkiintoista, ensimmäisellä kerralla kun hän meni [veden] alle, jokin meni vinoon, ja he tekivät sen taas, sitten toisella kerralla kaikki meni oikein, ja Pyhä Henki iski minuun kuin kivi. Se oli aivan uskomatonta! Pyhä Henki oli todella siellä, sinetöimässä liiton ja hyväksymässä sen toisen yrityksen. Sisar Dolinar istui [tutkijamme] vieressä, ja hän sanoi, että kun sisar meni [veden] alle, tutkijamme veti henkeä. Tilaisuuden jälkeen kaikki alkoivat mennä yläkertaan, ja [tutkijamme] ei halunnut liikkua. Tiedän sen tunteen. Kun olet niin onnellinen ettet voi liikkua, koska pelkäät, että se tunne menee pois. [Tutkijamme] katsoi meitä ja sanoi: ”Sydämeni hakkaa niin nopeasti. Sisukseni ovat puhkeamaisillaan!” Se oli MAHTAVAA. Kerroin hänelle, että se oli Pyhä Henki!”
Tilaisuus päättyi, ja oli todella myöhäistä, joten juoksimme ulos ovesta ehtiäksemme metroon heti loppulaulun jälkeen. Meillä oli bussi klo 16.30, ja metro kesti 45 minuuttia, ja kello oli jo 15.50. Joten rukoilimme ihmettä. Saavuimme bussiasemalle juuri kun bussi oli ajamassa pois. Pinkaisimme kaikki juoksuun, ja [tutkijamme] huitoi käsiään kuin hullu, ja bussi pysähtyi meitä varten! Hahaha, oi, olin niin kiitollinen hänestä. Nauroimme kuin höhlät noustessamme bussiin, ja istuimme kaikki takaosassa niin että voimme istua yhdessä. Hahahah, voi että, se oli parasta. Puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Kaiken sen lopuksi hän sanoi, että oli tulossa kirkkoon huomenna, ja [että hän] oli hyvin kiinnostunut Paasto- ja Todistuskokouksesta ja millainen se olisi ja halusi voida keskittyä siihen.
Haimme hänet seuraavana päivänä bussipysäkiltä ennen kirkkoa :). Hän viipyi kaikki kolme tuntia kirkossa, ja Todistuskokouksessa sisar Tmejova nousi ylös ja jakoi todistuksensa... [tutkijastamme]! Hahaha, se oli huvittavaa. Hän kertoi kaikille, että heidän tarvitsi tutustua häneen ja kuunnella hänen kääntymystarinaansa, koska se todistaa, että Jumala elää ja rakastaa meitä. [Tutkijamme] oli hämillään, mutta luulen, että hän piti siitä. [Tutkijamme] toisti minulle, että hänen rintakehässään oli palava tunne, ja kerroin hänelle, että jos hän halusi, hän voisi nousta ylös, ja hän sanoi: ”Teen niin sen jälkeen kun minut on kastettu.” Hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt toista kirkkoa, jossa ihmiset puhuvat niin paljon sydämestään ja tietävät, että se mitä he uskovat on TOTTA. Hän rakasti Pyhäkoulua, ja Pappeuskokous auttoi häntä ymmärtämään pappeuden tasoja. Jälkeenpäin meillä oli tosi nopea oppiaihe ennen kuin hänen bussinsa tuli, ja tunsin oloni kamalaksi siitä, koska se oli niin nopea ja hätiköity eikä siinä ollut järkeä, ja olin koko päivän huolissani, että hän pudottaisi meidät sen jälkeen, mutta sitten sunnuntai-iltana hän tekstasi meille ja kiitti kirkosta ja sanoi, että hän tosiaan tunsi jotain siellä. Meillä on hänen kanssaan toinen tapaaminen keskiviikkona.
Ryhmä poikia edistyy ok... jatkakaa rukoilemista heidän puolestaan. Rakastan teitä! Täytyy juosta. [Tutkijamme] on HÄMMÄSTYTTÄVÄ. Olette rukouksissani!
Satu
Tilaisuus päättyi, ja oli todella myöhäistä, joten juoksimme ulos ovesta ehtiäksemme metroon heti loppulaulun jälkeen. Meillä oli bussi klo 16.30, ja metro kesti 45 minuuttia, ja kello oli jo 15.50. Joten rukoilimme ihmettä. Saavuimme bussiasemalle juuri kun bussi oli ajamassa pois. Pinkaisimme kaikki juoksuun, ja [tutkijamme] huitoi käsiään kuin hullu, ja bussi pysähtyi meitä varten! Hahaha, oi, olin niin kiitollinen hänestä. Nauroimme kuin höhlät noustessamme bussiin, ja istuimme kaikki takaosassa niin että voimme istua yhdessä. Hahahah, voi että, se oli parasta. Puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Kaiken sen lopuksi hän sanoi, että oli tulossa kirkkoon huomenna, ja [että hän] oli hyvin kiinnostunut Paasto- ja Todistuskokouksesta ja millainen se olisi ja halusi voida keskittyä siihen.
Haimme hänet seuraavana päivänä bussipysäkiltä ennen kirkkoa :). Hän viipyi kaikki kolme tuntia kirkossa, ja Todistuskokouksessa sisar Tmejova nousi ylös ja jakoi todistuksensa... [tutkijastamme]! Hahaha, se oli huvittavaa. Hän kertoi kaikille, että heidän tarvitsi tutustua häneen ja kuunnella hänen kääntymystarinaansa, koska se todistaa, että Jumala elää ja rakastaa meitä. [Tutkijamme] oli hämillään, mutta luulen, että hän piti siitä. [Tutkijamme] toisti minulle, että hänen rintakehässään oli palava tunne, ja kerroin hänelle, että jos hän halusi, hän voisi nousta ylös, ja hän sanoi: ”Teen niin sen jälkeen kun minut on kastettu.” Hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt toista kirkkoa, jossa ihmiset puhuvat niin paljon sydämestään ja tietävät, että se mitä he uskovat on TOTTA. Hän rakasti Pyhäkoulua, ja Pappeuskokous auttoi häntä ymmärtämään pappeuden tasoja. Jälkeenpäin meillä oli tosi nopea oppiaihe ennen kuin hänen bussinsa tuli, ja tunsin oloni kamalaksi siitä, koska se oli niin nopea ja hätiköity eikä siinä ollut järkeä, ja olin koko päivän huolissani, että hän pudottaisi meidät sen jälkeen, mutta sitten sunnuntai-iltana hän tekstasi meille ja kiitti kirkosta ja sanoi, että hän tosiaan tunsi jotain siellä. Meillä on hänen kanssaan toinen tapaaminen keskiviikkona.
Ryhmä poikia edistyy ok... jatkakaa rukoilemista heidän puolestaan. Rakastan teitä! Täytyy juosta. [Tutkijamme] on HÄMMÄSTYTTÄVÄ. Olette rukouksissani!
Satu