Minä ja Sisar Dolinar upean auringonlaskun edessä, jonka Taivaallinen Isä maalasi meille.
Kesäkuun 11, 2012:
Evankeliumi on avannut silmäni
Hei kaikki. Tämä viikko kului nopeasti. Se oli sateinen kylmä viikko täällä Jičínissä, vaikka mukamas on KESÄKUU!! Tule ulos auringonpaiste! Mutta meillä oli hieno viikko opettamassa kaikkia. Työskentelemme vielä poikien kanssa, ja he pärjäävät hyvin, ja [toinen tutkijamme] on kerrassaan ihme. Olemme niin siunattuja, että meillä on hänet täällä. Suurin ihme oli eilen, kun [hän] tuli kirkkoon. Olimme niin innostuneita, koska hän toi pienen kolmevuotiaan tyttärensä, joka on vallan paras asia mitä on koskaan tapahtunut minulle. Hän on RATKI-riemukas. Hänellä on parhaat ilmeet ja muistuttaa minua paljon itsestäni itse asiassa, haha, hän on paras juttu ja kaverini. Joka tapauksessa, meillä oli seurakunnan neuvosto ennen kirkkoa, ja koska olemme niin hulluina jäseniin, olimme jo puhuneet heille kaikille kaikista ongelmistamme, joten meillä ei oikeastaan ollut paljon sanottavaa neuvostossa, koska kaikki oli jo hoidettu! Luulen, että se oli mieluisa yllätys seurakunnan johtajalle, ja minusta tuntui todella hyvältä olla tasavertaisia työssä jäsenten kanssa. Rakastan heitä kaikkia niin paljon. Joka tapauksessa, valmistimme myös koko Alkeisyhdistyksen ja kaikki hänen tulemistaan varten, joten sillä sekunnilla kun [hänen tyttärensä] käveli sisään, kaikki lapset olivat hänen kavereitaan, ja hän oli aivan taivaassa. Se oli suurenmoista. Ja kun saatoimme heidät Alkeisyhdistykseen Sakramentti[kokouksen] jälkeen, eräs vanhemmista jäsenistä sanoi [tutkijallemme]: ”Oletko jäsen?” ja hän sanoi: ”Jeste ne. (ei, en vielä)” Aaaah, olin niin onnellinen. Ja sitten Pyhäkoulussa hän puhui niin paljon Kristuksesta ja siitä mitä usko on, ja se oli ihana oppiaihe. Hän sanoi, että hän todella tuntee Pyhän Hengen kirkossa, ja se on toinen todistus hänelle, että se on tosi. Rakastan sitä!
Evankeliumi on avannut silmäni
Hei kaikki. Tämä viikko kului nopeasti. Se oli sateinen kylmä viikko täällä Jičínissä, vaikka mukamas on KESÄKUU!! Tule ulos auringonpaiste! Mutta meillä oli hieno viikko opettamassa kaikkia. Työskentelemme vielä poikien kanssa, ja he pärjäävät hyvin, ja [toinen tutkijamme] on kerrassaan ihme. Olemme niin siunattuja, että meillä on hänet täällä. Suurin ihme oli eilen, kun [hän] tuli kirkkoon. Olimme niin innostuneita, koska hän toi pienen kolmevuotiaan tyttärensä, joka on vallan paras asia mitä on koskaan tapahtunut minulle. Hän on RATKI-riemukas. Hänellä on parhaat ilmeet ja muistuttaa minua paljon itsestäni itse asiassa, haha, hän on paras juttu ja kaverini. Joka tapauksessa, meillä oli seurakunnan neuvosto ennen kirkkoa, ja koska olemme niin hulluina jäseniin, olimme jo puhuneet heille kaikille kaikista ongelmistamme, joten meillä ei oikeastaan ollut paljon sanottavaa neuvostossa, koska kaikki oli jo hoidettu! Luulen, että se oli mieluisa yllätys seurakunnan johtajalle, ja minusta tuntui todella hyvältä olla tasavertaisia työssä jäsenten kanssa. Rakastan heitä kaikkia niin paljon. Joka tapauksessa, valmistimme myös koko Alkeisyhdistyksen ja kaikki hänen tulemistaan varten, joten sillä sekunnilla kun [hänen tyttärensä] käveli sisään, kaikki lapset olivat hänen kavereitaan, ja hän oli aivan taivaassa. Se oli suurenmoista. Ja kun saatoimme heidät Alkeisyhdistykseen Sakramentti[kokouksen] jälkeen, eräs vanhemmista jäsenistä sanoi [tutkijallemme]: ”Oletko jäsen?” ja hän sanoi: ”Jeste ne. (ei, en vielä)” Aaaah, olin niin onnellinen. Ja sitten Pyhäkoulussa hän puhui niin paljon Kristuksesta ja siitä mitä usko on, ja se oli ihana oppiaihe. Hän sanoi, että hän todella tuntee Pyhän Hengen kirkossa, ja se on toinen todistus hänelle, että se on tosi. Rakastan sitä!
Minä ja Ales.
Myös uusi käännynnäinen, Ales, joka kastettiin tammikuussa, sai vihdoin pappeuden sunnuntaina, ja hän ilmestyi uudessa PUVUSSAAN, jonka oli ostanut viikon varrella! Se oli suurenmoista. Ja olin niin ylpeä hänestä! Oi, minulla on kuva siitä... liitän sen. Ok, tehty. Ja niin hän oli iloinen, ja olin myös kiitollinen, että [tutkijamme] voi nähdä sen. Meillä on jo opetussopimuksia suunnitelmissa hänen kanssaan täksi päiväksi (uhraamme Valmistautumispäivän tunteja mennäksemme sinne, shhh, älkää kertoko Lähetysjohtajalle) ja huomiseksi ja keskiviikoksi. Jäsenet ovat niin suurenmoisia. Ah, se on kaikki mistä voin puhua, koska olen vain niin kiitollinen kaikesta mitä he tekevät hyväksemme.
Viemässä kiitos-pikkuleipiä jäsenille yhtenä sateisena iltapäivänä.
Ymmärrän, että kuulostan todella onnelliselta ja innostuneelta [posteissa], ja haluan kaikkien tietävän, ettei se ole teeskentelyä, minä todella olen näin onnellinen. Mutta menen myös vaikeiden aikojen läpi. Lähetystyö on vaikeaa, se pingottaa sydäntäsi ja mieltäsi ja sieluasi, mutta voimme vielä olla onnellisia kaiken sen seassa. Tällä viikolla menimme ja veimme tekemiäni pikkuleipiä vähemmän aktiivisille ja jäsenille, ja vähemmän aktiiviset eivät halunneet tulla takaisin. Ja se oli surullista nähdä. Jätin heille kortin, jossa luki: ”Rakastamme teitä, tarvitsemme teitä, tulkaa takaisin” (Löysin [kirkon lehden] artikkelin, jossa ehdotettiin tehdä niin), ja joo, en tiedä. Se on vaikeaa. On surullista, kun ihmiset hylkäävät totuuden ja onnellisuuden, jonka voimme saada omistautumisesta Herralle. Ja on kamalaa, kun loukkaukset vievät ihmiset pois. Ja se on vaikeaa, mutta kun keskitymme hyvään elämässä, luulen, että alamme olla huomaamatta huonoa niin paljon. Mikä suuri siunaus sekin on. Mutta kun tulen kotiin (kuuden kuukauden päästä?!), kerron teille vaikeat asiat. Mutta tällä hetkellä hyvät asiat ovat ainoita joista kannattaa puhua. Ja lyön vetoa, etten edes muista vaikeita asioita kun palaan kotiin. Koska hyvät asiat täysin kumoavat huonot.
Täydellinen.
Jumala lähetti MINUT tänne. Ei robottia. MINUT. Ja minulla on jotain annettavaa. Meillä kaikilla on. Olemme kaikki Jumalan lapsia, ja mitä enemmän palvelen, sitä enemmän tunnen Jumalan rakkautta lapsiaan kohtaan. Se on ihmeellinen tunne. Kerrassaan RIEMUITSEN, kun ihmiset seuraavat Häntä, ja tunnen surua, kun he hylkäävät Hänet ja Hänen opetuksensa. Lähetystyössä olo on opettanut minulle paljon. Minulla on jo painajaisia kotiinpaluusta. Ei siksi etten rakastaisi kaikkia kotona, mutta koska en koskaan halua tämän osan elämääni loppuvan. Vanhempaiset, MENKÄÄ LÄHETYSTYÖHÖN. Ei ainoastaan Profeetta ole käskenyt teidän mennä, mutta niin on Vaarnanjohtajakin, ja se merkitsee, että Jumala tarvitsee teitä. Ja luulen, että te saisitte aikaan kerrassaan NIIN PALJON työn hyväksi. Tosissaan. Ja se olisi jotain, mitä ette koskaan unohtaisi. Se on jokaisen uhrauksen arvoista. Jokaisen vaikean hetken. Rakastan teitä kaikkia. Evankeliumi on paras juttu. Todella. Se on avannut silmäni, se on sulkenut ennakkoluuloni, ja se on muuttamassa minua, ja sen ansiosta olen oppimassa tekemään työtä, olen oppimassa rakastamaan, ja olen oppimassa antamaan anteeksi ja menemään eteenpäin typerien asioiden kanssa, jotka pidättelevät meitä iankaikkisesta edistymisestä. Kiitos kaikesta tuesta. Rakastan teitä kaikkia. Rukoilen puolestanne monta kertaa päivässä. En voi odottaa nähdä teitä 6:ssa. Outoa.
Sestra Satu
Sestra Satu