Elokuun 6, 2012:
Pyhistä Kirjoituksista on tullut parhaat ystäväni
Voi Slovakia
No hei taas. Tämä päivä oli aivan täynnä seikkailuja. En ole koskaan eläessäni hikoillut niin paljon. Slovakia on KUUMA. Kirjaimellisesti tihkun joka päivä. En edes tiedä miksi käymme suihkussa. Sisar Pysnakova aina katsoo minua ja sanoo: ”Olet tihkumassa.” Hahaha, ok, niinkuin voisin tehdä mitään asian hyväksi! Niin tyylikästä. Joka tapauksessa, tänä aamuna saimme Lähetystyöjohtajalta luvan ostaa pölynimurin (voidaksemme vihdoinkin imuroida asunnon) kuten myös tuulettimen ja leivänpaahtimen. JEESSS, mutta siihen meni ikuisuus, ja meillä oli vain niin hauskaa sen kanssa, ja autoin Sisar Pysnakovaa löytämään uudet kengät. Ne ovat niin somat ja eurooppalaiset! Rakastan niitä. Joka tapauksessa, työ on ollut suurenmoista tällä viikolla. Saimme taas [aikaan paljon], eikä Lähetystyöjohtaja voinut uskoa sitä, koska tämä alue on nimetty kuolleeksi niin monta vuotta. Mutta Moosian kirjasta luemme, että jos rukoilemme jatkuvasti, teemme parannusta, ja työskentelemme uutterasti, voimme tuoda tuhansia sieluja parannukseen. Joten se on mitä olemme tekemässä. Olemme kulkemassa eteenpäin uskossa. Työskentelemme NIIN KOVASTI, ja se tuntuu niin hyvältä!
Tällä viikolla meillä oli opetussopimus [tutkijan] kanssa, [henkilön], joka on ollut tutkimassa vuosia. Hän on lukenut koko Mormonin Kirjan, muttei ole saanut vielä vastausta. Niin lupasin hänelle, että jos hän asettaa tavoitteen kasteellemenosta ja sitten kysyy Jumalalta rukouksessa, niin hän tulee saamaan vastauksen ennen sitä päivää. Ja niin hän suostui. Mutta hän ei tullut Kirkkoon, ja hän sanoi, että hän sai vastauksen, mutta että se ei ehkä ole mitä odotimme, vaikka hän ei halunnut selittää puhelimessa. Joten toivottavasti tapaamme hänet huomenna ja kysymme häneltä mitä se tarkalleen tarkoittaa. Rukoilkaa hänen puolestaan. [Toiset tutkijamme] edistyvät hyvin. He molemmat tulivat Kirkkoon sunnuntaina ja vallan rakastivat sitä. Ja paras osa oli, että [vaikka] he olivat poissa koko viikon mökillään (chalupa), ja [toinen heistä] halusi viipyä koko viikonlopun, [se toinen] sanoi: ”Ei Isä, meidän täytyy mennä Kirkkoon!” Aaaah kyllllä. Rakastan sitä. He ovat ehdottomasti rukouksissamme.
Lauantaina meillä oli palvelutapahtuma kaupungissa, jossa siivosimme polkupyörätien ja saimme käyttää keltaisia ’auttavat kädet’-puseroita. Tekstasin kaikille [mahdollisille tutkijoille] ja jäsenille siitä. Ja yksi mahdollisista [tutkijoistamme] tuli. Ja se ei ehdottomasti ollut kukaan, jonka olisimme odottaneet tulevan. Viime viikolla [aloimme puhua] tälle miehelle, ja melkein tunnin kävelimme hänen vierellään kaupungin halki puhuen hänelle evankeliumista. Hän toisti, että lähetyssaarnaajat pysäyttävät hänet ainakin kaksi kertaa vuodessa, eikä hän tiedä miksi meidän Kirkkomme lähettää matkaan niin kokemattomia ihmisiä, että se ei ole kovin vakuuttavaa. Ja me sanoimme, että meillä ei ole kovin paljon elämänkokemusta, mutta että tiedämme, että se mitä sanomme, on totta. Todistin, että totuus on yksinkertaista ja kaunista ja että Mormonin Kirjassa se selitetään niin että kaikki ihmiset voivat ymmärtää Jumalan evankeliumin. Hän sanoi, että se on missä olemme väärässä, että totuus on niin monimutkaista, ettemme koskaan ymmärrä sitä. Joka tapauksessa, niin vaihdoimme puhelinnumeroita, vaikka hän sanoi, että hänellä on kirkko sunnuntaina ja hän on vahvasti mukana siinä niin ettei tule liittymään seuraamme. Ja minä tekstasin hänelle, ja hän tuli. Olimme seisomassa ulkona juna-asemalla odottamassa Vanhimpia, ja hän tuli. Ja hän hymyili ja sanoi: ”Kutsuitte minut niin tulin!” Se taas osoittaa, että tuomiot on paras jättää Jumalalle. Meillä ei ole aavistustakaan millaisia ihmiset todella ovat. Ja hän työskenteli NIIN kovasti. Hän kiipeili ylös ja alas jyrkkiä rinteitä poimimassa roskia, ja sitten hän käski meidän kutsua hänet jos teemme mitään senkaltaista taas. Niin suurenmoista.
Tällä viikolla olin todella kiitollinen Pyhistä Kirjoituksista. Rakastan, että voimme avata ne ja oppia niin paljon. Rakastan että Pyhistä Kirjoituksistani on tullut parhaat ystäväni, tunnen oloni niin kevyeksi ja onnelliseksi. Olen todella tuntenut itseni muuttuvan tämän siirtojakson aikana kun minut on taas kerran tipautettu täysin uuteen tilanteeseen ja minun on täytynyt kääntyä Jumalan puoleen. Rakastan sitä. Rakastan, että Hän on aina siellä, vaikka joskus päivät ovat kuumia ja hiostavia ja todella pitkiä ja kaikki särkee. Mutta meitä ei vielä ole kivitetty eikä heitetty vankilaan ja sidottu vahvoilla köysillä. Joten ah, meidän täytyy jatkaa sinnikkäästi! Rakastan näitä ihmisiä niin paljon. Haluan auttaa Kirkkoa täällä. Meillä ei edes ole Mormonin Kirjaa slovakiksi. Tiesittekö sitä? Heidän täytyy lukea se tsekiksi. Ja se on heille vaikeaa. Kuulen ihmisiltä, että slovakin suhde tsekkiin on tavallaan niin kuin espanjan portugalin kieleen. Joten se ei ole paras tilanne, mutta siinä kirjassa on silti voimaa, ja ihmiset tuntevat sen vaikka eivät ymmärtäisikään kaikkea. Mutta toivon todella, että slovakkilainen versio ilmestyy pian. Lähetystyöjohtaja sanoi, että hän todella ajaa sitä tarmokkaasti. Myös, Vanhimmat Zvolenissa ovat vielä yrittämässä löytää rakennuksen, tai vaikka toimistotilan, jossa pitää kirkkoa. Pidimme kirkkoa eilen Zvolenissa vuokratussa huoneessa, jossa oli ollut juhlat edellisenä iltana, koska koko paikka vallan löyhkäsi tupakansavulta. Mutta minä vain hymyilin ja aloin soittaa alkumusiikkia. Pidimme kirkkoa kahdelle jäsenelle, jotka sanoivat tulevansa. Ja he tulivat! Se on miten tärkeä Sakramentti on.
Ah, anteeksi, täytyy juosta. Toivottavasti kahden viikon päästä saatte taas kuvia, kun kirjasto palaa lomaltaan.
Rakastan teitä kaikkia,
Sestra Izattova
Pyhistä Kirjoituksista on tullut parhaat ystäväni
Voi Slovakia
No hei taas. Tämä päivä oli aivan täynnä seikkailuja. En ole koskaan eläessäni hikoillut niin paljon. Slovakia on KUUMA. Kirjaimellisesti tihkun joka päivä. En edes tiedä miksi käymme suihkussa. Sisar Pysnakova aina katsoo minua ja sanoo: ”Olet tihkumassa.” Hahaha, ok, niinkuin voisin tehdä mitään asian hyväksi! Niin tyylikästä. Joka tapauksessa, tänä aamuna saimme Lähetystyöjohtajalta luvan ostaa pölynimurin (voidaksemme vihdoinkin imuroida asunnon) kuten myös tuulettimen ja leivänpaahtimen. JEESSS, mutta siihen meni ikuisuus, ja meillä oli vain niin hauskaa sen kanssa, ja autoin Sisar Pysnakovaa löytämään uudet kengät. Ne ovat niin somat ja eurooppalaiset! Rakastan niitä. Joka tapauksessa, työ on ollut suurenmoista tällä viikolla. Saimme taas [aikaan paljon], eikä Lähetystyöjohtaja voinut uskoa sitä, koska tämä alue on nimetty kuolleeksi niin monta vuotta. Mutta Moosian kirjasta luemme, että jos rukoilemme jatkuvasti, teemme parannusta, ja työskentelemme uutterasti, voimme tuoda tuhansia sieluja parannukseen. Joten se on mitä olemme tekemässä. Olemme kulkemassa eteenpäin uskossa. Työskentelemme NIIN KOVASTI, ja se tuntuu niin hyvältä!
Tällä viikolla meillä oli opetussopimus [tutkijan] kanssa, [henkilön], joka on ollut tutkimassa vuosia. Hän on lukenut koko Mormonin Kirjan, muttei ole saanut vielä vastausta. Niin lupasin hänelle, että jos hän asettaa tavoitteen kasteellemenosta ja sitten kysyy Jumalalta rukouksessa, niin hän tulee saamaan vastauksen ennen sitä päivää. Ja niin hän suostui. Mutta hän ei tullut Kirkkoon, ja hän sanoi, että hän sai vastauksen, mutta että se ei ehkä ole mitä odotimme, vaikka hän ei halunnut selittää puhelimessa. Joten toivottavasti tapaamme hänet huomenna ja kysymme häneltä mitä se tarkalleen tarkoittaa. Rukoilkaa hänen puolestaan. [Toiset tutkijamme] edistyvät hyvin. He molemmat tulivat Kirkkoon sunnuntaina ja vallan rakastivat sitä. Ja paras osa oli, että [vaikka] he olivat poissa koko viikon mökillään (chalupa), ja [toinen heistä] halusi viipyä koko viikonlopun, [se toinen] sanoi: ”Ei Isä, meidän täytyy mennä Kirkkoon!” Aaaah kyllllä. Rakastan sitä. He ovat ehdottomasti rukouksissamme.
Lauantaina meillä oli palvelutapahtuma kaupungissa, jossa siivosimme polkupyörätien ja saimme käyttää keltaisia ’auttavat kädet’-puseroita. Tekstasin kaikille [mahdollisille tutkijoille] ja jäsenille siitä. Ja yksi mahdollisista [tutkijoistamme] tuli. Ja se ei ehdottomasti ollut kukaan, jonka olisimme odottaneet tulevan. Viime viikolla [aloimme puhua] tälle miehelle, ja melkein tunnin kävelimme hänen vierellään kaupungin halki puhuen hänelle evankeliumista. Hän toisti, että lähetyssaarnaajat pysäyttävät hänet ainakin kaksi kertaa vuodessa, eikä hän tiedä miksi meidän Kirkkomme lähettää matkaan niin kokemattomia ihmisiä, että se ei ole kovin vakuuttavaa. Ja me sanoimme, että meillä ei ole kovin paljon elämänkokemusta, mutta että tiedämme, että se mitä sanomme, on totta. Todistin, että totuus on yksinkertaista ja kaunista ja että Mormonin Kirjassa se selitetään niin että kaikki ihmiset voivat ymmärtää Jumalan evankeliumin. Hän sanoi, että se on missä olemme väärässä, että totuus on niin monimutkaista, ettemme koskaan ymmärrä sitä. Joka tapauksessa, niin vaihdoimme puhelinnumeroita, vaikka hän sanoi, että hänellä on kirkko sunnuntaina ja hän on vahvasti mukana siinä niin ettei tule liittymään seuraamme. Ja minä tekstasin hänelle, ja hän tuli. Olimme seisomassa ulkona juna-asemalla odottamassa Vanhimpia, ja hän tuli. Ja hän hymyili ja sanoi: ”Kutsuitte minut niin tulin!” Se taas osoittaa, että tuomiot on paras jättää Jumalalle. Meillä ei ole aavistustakaan millaisia ihmiset todella ovat. Ja hän työskenteli NIIN kovasti. Hän kiipeili ylös ja alas jyrkkiä rinteitä poimimassa roskia, ja sitten hän käski meidän kutsua hänet jos teemme mitään senkaltaista taas. Niin suurenmoista.
Tällä viikolla olin todella kiitollinen Pyhistä Kirjoituksista. Rakastan, että voimme avata ne ja oppia niin paljon. Rakastan että Pyhistä Kirjoituksistani on tullut parhaat ystäväni, tunnen oloni niin kevyeksi ja onnelliseksi. Olen todella tuntenut itseni muuttuvan tämän siirtojakson aikana kun minut on taas kerran tipautettu täysin uuteen tilanteeseen ja minun on täytynyt kääntyä Jumalan puoleen. Rakastan sitä. Rakastan, että Hän on aina siellä, vaikka joskus päivät ovat kuumia ja hiostavia ja todella pitkiä ja kaikki särkee. Mutta meitä ei vielä ole kivitetty eikä heitetty vankilaan ja sidottu vahvoilla köysillä. Joten ah, meidän täytyy jatkaa sinnikkäästi! Rakastan näitä ihmisiä niin paljon. Haluan auttaa Kirkkoa täällä. Meillä ei edes ole Mormonin Kirjaa slovakiksi. Tiesittekö sitä? Heidän täytyy lukea se tsekiksi. Ja se on heille vaikeaa. Kuulen ihmisiltä, että slovakin suhde tsekkiin on tavallaan niin kuin espanjan portugalin kieleen. Joten se ei ole paras tilanne, mutta siinä kirjassa on silti voimaa, ja ihmiset tuntevat sen vaikka eivät ymmärtäisikään kaikkea. Mutta toivon todella, että slovakkilainen versio ilmestyy pian. Lähetystyöjohtaja sanoi, että hän todella ajaa sitä tarmokkaasti. Myös, Vanhimmat Zvolenissa ovat vielä yrittämässä löytää rakennuksen, tai vaikka toimistotilan, jossa pitää kirkkoa. Pidimme kirkkoa eilen Zvolenissa vuokratussa huoneessa, jossa oli ollut juhlat edellisenä iltana, koska koko paikka vallan löyhkäsi tupakansavulta. Mutta minä vain hymyilin ja aloin soittaa alkumusiikkia. Pidimme kirkkoa kahdelle jäsenelle, jotka sanoivat tulevansa. Ja he tulivat! Se on miten tärkeä Sakramentti on.
Ah, anteeksi, täytyy juosta. Toivottavasti kahden viikon päästä saatte taas kuvia, kun kirjasto palaa lomaltaan.
Rakastan teitä kaikkia,
Sestra Izattova